Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.

Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa

Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa

 

 

Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille

 

 

Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset

 

Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni

 

Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.

 

Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!

 

 

Kirppiskankaasta pöytäliinaksi ja kaaospunontaa valaisimeen

Ostinpa perjantaina kirppikseltä tukevan kankaan, puuvillacanvasta taitaa olla tämä ihanuus. Sen värisävyt jotenkin kolahtivat minuun nyt kevään kunniaksi. Ja tietenkin ne sopivat myös tuohon meidän olohuoneen väritykseen, joten ei muuta kuin ompelemaan. Ensin suoristin kankaasta lankasuoriksi molemmat päät, jotka oli leikattu kyllä vinksin vonksin ja heikun keikun... Sitten silitin pitkät sivut päärmeen ulkoreunan kohdalta nurjalle. Käänsin kankaan tämän silitetyn taitteen mukaan kaksitaitteiselle päärmeelle ja ompelin. Sen jälkeen silitin päädyt, joihin tein vähän leveämmän taitteen. Pituutta pöytäliinassa riitti hienosti, mutta leveydestä ei ollut varaa kääntää kovin leveitä päärmeitä.

Koska huusholli on edelleen mullin mallin kirppistavaroiden lajittelun ja hinnoittelun takia, otin kuvan vain kankaasta. Yritän saada sen pöydän raivattua, jotta voisin kuvata sen kunnolla olohuoneessa. Tykkään itse kovasti, eikä isäntäkään vastustellut kovasti, kun kuuli kankaan maksaneen kokonaiset 4 euroa!

Tässä näkyy valmis pöytäliina ja sen pehmeät värisävytkin!

 

Olen myös pikkuhiljaa tuunaillut sitä valaisimen luurankoa, josta poistin ruman lastenkankaan. Nyt siinä on ensimmäiset kaaospunonnan kerrokset tehtynä. Aloitin ohuella luonnonvalkoisella paperinarulla. Sitten löysin sellaista paperinarua, jossa valkoisen joukossa on hieman hopealankaa. Lopuksi tein vähän punontaa valkoisella paperinauhalla. Nyt tulee varmaan seuraavaksi lisää tuota valkeaa ohutta paperinarua. Ajattelin jättää sen aika ilmavaksi, jolloin valo pääsee läpi varjostimesta. Meinasin myös käydä katsomassa tähän sellaista isoa, hauskannäköistä polttimoa, joita ainakin Clas Olssonilla myydään. Se polttimo olisi sitten osa tuota lampun jujua, joka on kaikkea muuta kuin meidän vanhat valaisimet. Vanhat joutavat nyt katosta alas, kunhan tuo valmistuu.

Tässä ensimmäinen ohut kerros

Paperinaru on ohutta ja nauha leveää, litteää.

 

Pujottelen siis tuota lankaa ja nauhaa ihan sinne tänne, summassa edeten ja vältellen mitään säännönmukaisuuksia.Toivon, että lopputulos miellyttää omaa silmääni. Muut joko tykkäävät tai eivät. Minun ompeluhuoneeseeni tuo tulee, joten minähän sitä siellä katselen!

 

Mukavaa hiljaista viikkoa!

 

 

Viikonlopun ompeluksia taas!

Pitihän nämä kolme vapaata jotenkin hyödyntää, eli keksittekö parempaa kuin ompelu... En minä ainakaan. Valmistui sentään jotain, nimittäin yksi nojatuolinhuppu, yksi koristetyynyn päällinen, yksi uusi tunika kotikäyttöön, sitten miehelle valmistui tänään ihan "perusperuscollari" ja itselle vielä tuossa illalla tein pyjamanhousut palakankaasta.

Kirpparilta löytynyt palakangas, joka huusi jo valmiiksi: "Pyjamanhousut!"

 

 

Pitkät puntit, kuminauhavyötärö ja pieni somisterusertti pitsinauhasta. Siinä ne on!

 

Pyjamanhousuja ei voinut kunnolla kuvata, sillä en halua pyjamakuvissa esiintyä... Mutta kangasta on jäljellä n. 40 cm, eli siitä väännetään tähän yläosa, yhdistämällä johonkin yksiväriseen. Se vaihe jäi vielä hiukan harkintaan. Alla sitten se miehen paita, joka on maailman yksinkertaisin malliltaan, eikä siinä ole mitään krumeluureja. Näitä olen tehnyt viimeiset 20 vuotta hänelle, joten malli on aika tuttu. Kaava on sama aina, hyväksi todettu ja testattu. Pari muuta collarineulospalaa odottelee samaa kohtaloa. Tähän menee noin. 30 min. leikkuun ja ompelun kanssa, joten äkkiähän näitä tekee.

Harmaa peruscollari miehelle

 

Taulua tehdessä jäi yli kaitale kangasta. Siitä syntyi vielä pojalle sohvatyynyn päällinen vetoketjulla. Vallilan Panimo-kangas miellyttää edelleen kovasti silmääni. Tulee himo lähteä katsastamaan lisää Vallilaa K-Rautaan. Ei auta, pakko yrittää hillitä himoa ja ommella vanhoista kankaista ensin.

 

Tässä tasku, jonka tein yhteen näistä loputtomista tunikakokeiluistani. Tämä on sellaista muinaista suosikkicollariani, josta olen tyttärelle paljon ommellut aikoinaan. Jostain syystä sitä oli vielä kunnon pala jemmassa. Taitoon kampapuuvillacollarit olivat kivan ohuita ja kuitenkin napakoita. Tätä en kuitenkaan varmaan tule julkisesti käyttämään, sillä kuosi ei ehkä ole ihan minua... Kotoilutarkoituksessa se kuitenkin toimii farkkujen kanssa paremmin kuin hyvin. 

 

Muutamia tuunauksia/värkkäyksiä on nyt tekeillä. Tässä alla kuva järkyttävän ihmeellisestä Lindexin mekosta, jonka nappasin eurolla kirppikseltä tässä hiljattain. Se on polyesterlycrasekoitetta, joten se ei mekkona minua oikein miellytä. Mutta otin sen sillä, että meinasin tehdä siitä jonkinlaisen topin. Äsken sitä tuossa pyöriteltyäni päätin, että siitähän tuleekin kivoja pikkupöksyjä. Kaikkea sitä ihminen keksiikin! Mutta miksikäs ei? Materiaali on todella joustavaa ja pehmeää, niin kuin pikkupöksyissä yleensä saa ollakin. Printtasin MakeBra -sivuston ilmaisen hipsterien kaavan

  ja piirsin siitä itselleni sopivan. Pääsen nyt sitten testaamaan, ja mikä parasta, tosi halvalla...

Tässä pikkareiksi pilkottava mekko!

 

Toinen tuunauskokeilu on tässä, alla oleva NP:n tunika. Materiaali on mukavaa viskoosilycraa ja väri on ihan minun lempparini. Mutta tuo hihamalli on suoraan sanottuna järkky! Ostin tämänkin kirppikseltä halvalla. Ostaessa siinä oli vielä isot olkatoppaukset, jotka riistin irti jo ennen pesua. Nyt tarkoitus on purkaa hihat irti ja leikata ne uudelleen. Saa nähdä miten tässä käy!  Mutta koska tämä oli tosiaan myös "halapa" kirppislöytö, eipähän sitten harmita niin hirveästi!

 

Tunika valtavine hihoineen. Oisko vähän lampaanlapa-mallia?

 

 

 

 

Mummun minikokoinen mallinukke

Tässä sitten eilen lupaamani kuvat siitä toisesta ihanuudesta, jonka sain siitä 1,9 metrin palasta Marimekon mustavalkoista trikoota. Edellisessä postauksessani näitte siitä tekemäni tunikan, kokoa 42. Tässä tunika kokoa 92 cm. Pieniä paloja jäi, joten niistä ehkä vielä jonkun taskun, kaarrokkeen tms. saisin, mutta saattaa olla, ettei sen kummempaa syntyisikään. Kyselin kuosista, kun en sitä muistanut taas millään. Se on siis Mika Piiraisen Jäniksen vuosi! Nyt päätin muistaa sen, ettei aina tarvitse kysellä...

Kuvauksellinen minimallinukkeni ei ollut kuvaustuulella, vaikka tunikaansa kovasti ihastuikin. Hän kuitenkin keksi näytellä taskulampun valoa eteisessä, joten sain kuin sainkin napattua muutaman kuvan. Tämä malli on mukava, rento ja antaa lapselle liikkumaväljyyttä. Kaava on Ottobren 6/13 -lehdestä. Siinä on kaarrokeosa ja siihen poimutettu helma, jonka sivuihin muodostuu kivat kulmat. Olen tehnyt tällä kaavalla pari tunikaa jo aiemmin kyseiselle prinsessalle. Tällä kertaa en alkanut poimuttamaan Framilonilla, vaan laitoin vyötärölle laskoksia eteen ja taakse. Hihansuissa ja pääntiellä on mustaa resoria. Soma ja helppo, mummu, pappa, äiti ja tyttö itse tykkäsivät. Mitäs sanotte te?

Mummun kanssa ollaan samiksia!

Älä mua kuvaa, tai laitan valoa suhun!

Helman huolittelun tein tällaisella koristeompeleella, joka on koneen ruudulla näkyvän nimensä mukaan "tiuhtavarpa". Aika hauska, mutta tiuhtavarpa minulla löytyy kangaspuista...

 

Helmahuolittelut tykkään monesti lasten vaatteisiin tehdä joillain näillä koristeellisemmilla, mutta silti joustavilla ompeleilla. Helma voi olla välillä pepun alla, välillä päässä ja välillä jäädä leikkimopon alle tms. joten sen täytyy kestää. Tasosaumurilla ommeltukaan ei kestä yhtä hyvin, siihen tulokseen olen tullut. Tämä neulos joustaa aika paljon, joten myös ompeleen joustavuus on tärkeää.

 

Tätä ommellessa mieleen palailivat vuoden 1995 paikkeilla tekemäni "kalsariöverit"- nimittäin ompelin isännälle kolmet pitkät kalsarit joustavasta trikoosta. Sivuista ja väleistä sain silloin 2-vuotiaalle kuopukselleni yhteensä seitsemät minikokoiset pitkät kalsarit... Kunnon överit, vai mitä!

 

 

Työhönpaluu - tunikalla mennään!

Huomenna on sitten jo aika palata töihin. Joissain kaupungeissa loma vielä jatkuu, mutta meillä työpaikkakunnallani alkaa koulutyö jo nyt! Loma meni aivan liian äkkiä, niin kuin yleensäkin, mutta kiva on toisaalta taas töihinkin palailla. Blogin puolella on ollut mukavan vilkasta ja uusia lukijoita on tullut mukaan! Tervetuloa, toivon, että viihdytte!

Työvaatteisiin on kerta kaikkiaan nyt aika panostaa! En harrasta valmisvaateshoppailuja. En vaikka alet ovat vallanneet kauppakeskukset ja putiikit. Minä haluan tehdä itse ja siten verottaa tuota valtaisaa kangasvarastoa vuoden jokaisena päivänä, edes vähän... No, ostan minä myös kirppiksiltä ja tuunailen mieleisikseni, jos ei muuten sovi. Farkut ja monet muut kivat jutut ovatkin kyllä useimmiten kirppisostoksia. Nyt kuitenkin kaipasin tummanharmaiden farkkujen seuraksi tunikaa,  joka armollisesti kätkee vatsamakkarat.

Kaavat esiin, kangas leikkuupöydälle ja menoksi!

Nopea ja helppo malli on parasta valita, jos aikoo tehdä vauhdilla...

Ottobren Pigeon Gray -tunika (5/2009) osoittautui minulle juuri passeliksi. Tämä on nyt kolmas tällä kaavalla lyhyen ajan sisällä. Ekassa kokeilussani poimutin ohjeen mukaan vyötärön, mutta totesin sen olevan vähän mammamekkomainen versio. Olen liian vanha sellaiseen... Ja näissä kahdessa muussa kokeilussa onkin sitten laitettu vyötärölle muutamia laskoksia rinnan alapuolelle. Jätin tarkoituksella keskelle eteen sileän kohdan ja se toimii hyvin, ainakin omasta mielestäni! Tässä toinen Marimekon neuloksesta ompelemani, samanmallinen tunika.

Käytin Marimekon ystävämyynnistä joitain vuosia sitten ostamaani trikoota, joka on ihanan joustavaa ja napakkaa. Kuka osaa kertoa kuosin nimen, sillä itse en koskaan sitä muista? Mustavalkoisuus viehättää, mutta myös kuosi, jossa on jäniksiä jotenkin mielestäni onnistuneesti tyyliteltyinä.

Tässäpä siis kuvia. Mitäpäs tykkäätte? Kangasta sain kuin sainkin kulumaan yhteensä 1,9 m, mutta siitäpä syntyi jotain muutakin, josta kuvat myöhemmin sopivankokoisen pikkumallin päällä...

Mallinuken päälle ensin. Ihan ok?

 

Kuosia ja kaula-aukkoa

 

Ja siinä se nyt, eteisen likaisen peilin kautta kuvattuna...

 

Minä tykkään. Toivottavasti myös huominen pikkumalli, jolle riitti samasta kuosista oma tunika! Saiskohan paloista vielä jotain...?

 

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

 

 

Unikko-tunika tuli ja valloitti!

 

Suokaa anteeksi luvattoman huonot kuvat! Olin vaan niin ihastunut tähän tämäniltaiseen kätteni tuotokseen, että oli ihan pakko se päästä esittelemään teille jo nyt, vaikka kamera on kaukana kuvattavasta kohteesta ja kännystä akku melkoisen vähissä.  Olin leikannut tämän jo tässä aiemmin, mutta nyt oli sopiva hetki ommella se kasaan. Kangas on Marimekon Unikkoa, velourpintaista, hieman vakosamettimaisen pinnan pehmeys on mukavan tuntuista. Malli on Ottobren Grey Pidgeon, jolla olen tehnyt aiemminkin tunikan ja malliin tykästynyt. Tein kuitenkin tähän versioon sivusaumoihin upotetut taskut ja poimutuksen sijaan laskokset kaarrokeosan ja helman saumaan. Hihat ovat 3/4 -mittaiset. Malli on mukava päällä, neulos joustaa ja on todella mukava päällä. Mikäpäs siinä, uusi lempivaate on ehkä syntynyt!

Luultavasti kokeilen tätä heti huomenissa työvaatteena. Opettajan työssäni arvostan erityisesti mukavia vaatteita, joita ei tarvitse varoa. Nimittäin pienten opettajana olen tottunut istumaan lattialla, kykkimään pienen ihmisen edessä auttamassa vaatteita päälle ja siihen, että syliin kiipeää ekaluokkalaisia joskus jopa kaksin kappalein yhtä aikaa. Tykkään!

Nyt valmistaudutaan huomisiin joulujuhliin!

Tomeralle tonttutytölle

Pitäähän jokaisella pienellä tonttusella olla jouluinen tunika tai mekko, eikö vaan. Löysin jo aiemmin palan tällaista kotimaista collegeneulosta, jossa on iloinen tonttukuvio harmaalla pohjalla painettuna. Mekkoon juuri riittävästi, joten sellainen sitten tekaistiin. Ihailen aina niitä ihania kuoseja, joita nykyään löytyy monista verkkokaupoista, ja joista monet ompelevat kauniita vaatteita itselleen ja lapsilleen. Minulla vaan on se tilanne, että kankaita on varastossa PALJON! Päätin, etten osta uusia, vaan teen näistä ensin. Kun varastot ovat huvenneet, pääsen shoppailemaan uusia nettikauppoihin. Muistuttakaa, ystävät, jos meinaan pettää oman lupaukseni...

No tässä muutama kuva mekosta. Vaaleanharmaa pohja, tonttukuosissa tyttö- ja poikatontut sekä paljon pieniä sydämiä. Punaiset resorit tehosteina. Ehkä malli on vähän leveä, luulen niin, mutta antaapa olla, katsotaan, miltä näyttää tytön päällä.

Lyhyt mutta leveä?

Vähän "ysärihenkinen" kuosi?

Sovitusta odottelee mekkonen, missähän on mummun tyttönen?

 

Tonttulakkitehdas täällä varmaan käynnistyy pian myös. Tarkistetaan tilanne, missä viime vuotiset tonttulakit? Mahtuvatko päähän? Jos ei, mummu surauttaa äkkiä punaisesta trikoosta uudet. Meillä on perinteisesti lapsilla ollut trikootonttulakit, jotta ne ovat mukavammat päässä ja myötäilevät lapsen päätä nätisti. Myös nukeilla löytyy tonttulakkeja, jotta nekin pääsevät joulun tunnelmaan.

Tänään väsäilin myös origamiohjetta pieneen rasiaan, joita olin opettanut ykkös- ja kakkosluokkalaisille työpajoissa. Moni halusi itselleen kirjallisen, kuvitetun ohjeen, jotta voivat sitten tehdä kotona samanlaisia. Siinä olikin säveltämistä, kun noin pienille yritin havainnollista ohjetta tehdä... Piirrokset ja lyhyet, yksinkertaiset ohjeet ovat kuitenkin nyt valmiina. Huomenna kopiokoneeseen ja lapset saavat ohjeensa!

Maanantaina maiskuteltiin, tiistai on tikkusuora, keskiviikkona kyykkyyn ylös... Jaksaa, jaksaa! Loma on ihan pian! Viimeisen työviikon kiireet ja hässäkkä painavat päälle, mutta hymyssä suin mennään! Joulun odotus tuntuu ilmassa ja vettä sataa!

Nyt syttyy kolmas kynttilä

Vähiin käyvät päivät ennen joulua ja miljoona asiaa on mielessä kaiken aikaa. En kuitenkaan välitä stressata, sillä joka vuosi se joulu on tullut, ja joka vuosi sen viettäminen on meiltä mukavasti onnistunutkin. Miksi siis turhaan murehtia kaikkia joulupuuhia? Otan rennosti, teen jaksamiseni mukaan ja nautin siitä, mitä teen. Tällä ohjeella mennään jouluun tänä vuonna. Viides antibioottikuuri päällä ja töitä vielä 5½ päivää, sitten pääsemme kaikki opet ja oppilaat nauttimaan joulusta! Isäntämies aloittaa lomansa jo kolmen työpäivän jälkeen, joten olenkin häntä kiusannut ajatukselle, että joulusiivous kuuluukin sitten lomailijalle tänä vuonna... Ei vaan, yhdessä meillä kaikki hommat jouluksi tehdään, niin kuin ennenkin.

Riisipuuroa kolmannen adventin kunniaksi

 

Riisipuuro hautuu helposti tässä keittimessä

 

Tänään laitoin riisipuuron hautumaan tähän joulunajan tärkeään apulaiseeni. Haudutettavat, hitaasti valmistettavat herkut valmistuvat vaivatta ja pohjaan palamatta tämän avulla. Kiehautan riisit vedessä ja esilämmitän maidon mikrossa irrotettavassa sisäpadassa. Lisään kiehautetut riisit maitoon ja säädän tehon korkeaksi tai matalaksi tarpeen mukaan. Tänään nukuimme välillä päiväunet ja herätessä tuo pehmeä herkku oli valmiina. Olen ostanut tämän haudutuskeittimen pari vuotta sitten Motonetistä. Se maksoi muistini mukaan 19.90 euroa, joten hinnalla sitä ei ole pilattu kyllä. Tytär sai samanlaisen, riisipuuron ystävä kun on jo pikkutytöstä asti ollut.

 

Bataattisosetta ja punajuurikuutioita, puolivalmisteet jouluruokiin

 

Bataattilaatikkoa teen tänäkin jouluna. Se on lunastanut ilmeisesti lopullisesti paikkansa meidän joulupöydästä, sillä nyt on jo kolmas vuosi, kun sitä tulee olemaan tarjolla. Viime joulun aikaan postasinkin ohjeen bataattilaatikkoon ja kovasti näyttää ohje suositulta sivun katseluiden perusteella. Tässä linkki viime vuoden reseptiin, joka on Pirkan nettisivuilta alun perin peräisin. Kävin varta vasten paikallisesta Citymarketista tuon soseen hakemassa jo. Ehkä tässä jonain iltana tulee hetki, jolloin päätän laatikon paistaa. Samalla otin punajuurikuutiot rosollia varten. Rosolli tehdään muuten itse, valmiit kuutiot vaan helpottavat hommaa kummasti. Muut kasvissoseet, porkkana ja lanttu, tulevat myös meidän keittiöön nykyään valmiina. Niistä on helppo tehdä omalla reseptillä laatikot. Piparkakkutaikina odottaa jääkaapissa, tein valmiiksi odottamaan, jos vaikka huomenillalla leipoisin piparit.

 

Löytö kangaslaatikon pohjalta

 

Äsken sukeltelin kankaita sisältäviin muovilaatikoihin varaston perällä. Etsin yhteen pikkuprinsessan mekkoon helmaan tarvittavaa punaista trikoota, jota veikkaan kyllä tässä huushollissa jemmassa olevan. Ei onnistanut vielä sen suhteen. Mutta tämä velouri löytyi vahingossa etsimisen sivutuotteena. Se on sinisävyinen, luonnossa vähemmän levoton kuin kuvassa. Meinaan toteuttaa siitä liivihameen yhden suosikkivaatteeni kaavalla. Katsotaan, josko uusi lempivaate tekee tässä juuri tuloaan. Ihanan pehmeää se on ja sitä löytyy sopiva määrä, joten tähän asti tilanne näyttää lupaavalta!

Kauneimpia joululauluja laulettiin tänään kirkoissa ja tuossa meidän Nuorisoseurantalollakin. En kuitenkaan jaksanut yskivänä ja nuhanenänä osallistua. Menen vaikka sitten siihen loppiaisen viimeiseen joululauluiltaan, joka ainakin täällä kotiseurakunnassani on tapana järjestää. Joululaulutilaisuudet ovat yleensä kyllä mieluisia, mutta onneksi myös oppilaiden kanssa saamme laulaa jouluisia lauluja innolla. Neljä päivää aikaa treenata joulujuhlaesitys, räppi, esityskuntoon.

 

Ihanaa kolmannen adventin iltaa kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

Muistakaa, ei stressiä!

 

 

Korjausompelua, kaavoja ja kortteja

Korjausompelua olen puuhastellut tässä päivänä, muutamana. Korjasin viikolla ystävättären mekkoa, jotta hän on sitten huomenna nättinä laivareissulla. Toivotaan, että mekko on nyt sopivampi ja reissu on mahdollisimman mukava! Omaa takkiakin piti vähän korjata, kun vasta nyt jaksoin vaihtaa siihen vetoketjun... Olen äärimmäisen laiska korjaamaan rikki menneitä vetoketjuja ja muita tylsiä juttuja, vaikka olen sitä toki tehnyt joskus jopa työksenikin. Johtuukohan vastenmielisyys juuri siitä, että siinä on aina sellainen "työn maku"? Jos ei ole kiire, työt roikkuvat odottamassa korjausta (liian) kauan. Isäntä vitsailee, että pitäisi tuntea joku ompelutaitoinen ihminen, jolla voisi niitä teettää...

Kaavoja olen täällä myös piirrellyt ja samalla kuunnellut Jari Tervon Troikka -äänikirjaa, jonka hain eilen kirjastosta. Pitäisiköhän kohta vaihtaa joululauluihin jo? Keittiössä puuhaillessa joululaulut voisivat soida jälleen taustalla, kuten lasten ollessa pieniä. Varsinkin tytär oli nuorempana aina apuna leipoessani pipareita tai joulutorttuja. Hän oli tarkka siitä, että taustalla piti silloin soida joululauluja. Nyt, kun kaikki lapseni ovat maailmalla, voisin palauttaa tuon käytännön omaksi ilokseni!

Ompeluhuoneen pöytää peittävät kaavat ja tarvikkeet

Leikattuna taas yksi tunika Marimekon neuloksesta

Saumurilangoista keskusteltiin Ompeluelämää-ryhmässä FB`:ssa.

Tässä minun lankani seinätelineissään. Puolustukseksi niiden suurelle määrälle sanottakoon, että olen toiminut yrittäjänä vaatetusalalla aikoinani, joten tuota omaa varastoa on "hieman" kertynyt. Samaa väriä on yleensä neljä puolaa, mutta koska osa on peräisin omasta pikku ompelimostani, on joitain värejä reilustikin vielä jäljellä. Eipä ole tarvinnut viime aikoina saumurilankoja ostellakaan...

 

Kortit lähdössä postin matkaan!

 

Olen myös viime tipan värkkääjäksi tunnustautuva, kunnon deadlinen tarvitseva ihminen, joten tässä on vielä korttejakin värkkäilty. Joka vuosi päätän, että ensi jouluksi teen oikein hyvissä ajoin, mutta aina tässä käy näin! Korteissa on piparkakkuresepti ja piparkakkupoika, joka on leikattu aaltopahvista. Kuoret ovat minusta kivat! Löysin Prismasta uusiopaperisia, ruskeita ja tosi napakantukevia kuoria, jotka sopivat mielestäni tuon kortin tyyliinkin kivasti. Kuoret lähtevät nyt sitten matkaan viimeisenä mahdollisena päivänä, jolloin jouluposti kulkee sillä halvemmalla hinnalla. Juu, niinhän ne on joka vuosi aiemminkin ollut...

 

Koulussa harjoittelemme jouluräppiä, avaamme kalenterinluukkuja ja askartelemme joulua. Huomenna oppilaani pääsevät koulun saliin rakennetulle "tontturadalle", joka kuljettaa lapsia joulusadun mukana ympäri hauskaa temppurataa! Voi sitä riemua, jota se varmasti tuottaa!

 

Perjantaihin on taas päästy, viikko on jonnekin vierähtänyt. Mukavaa joulunodotusta, ystävät!

 

 

 

Patalappuja jouluisin kuva-aihein

Lisäilin juuri Mummulan minipuotiin viikonloppuna ompelemiani jouluisia patalappuja, jotka ovat kivoja viemisiä esimerkiksi joulukukan asemesta kyläreissulla! Nämä ovat amerikkalaista puuvillakangasta ja kuva-aihe on kehystetty punaisella puuvillakankaalla. Ripustuslenkki on tehty polyesternyöristä. Lämmöneristeenä on neulattua pehmikehuopaa, jolla on hyvä lämmöneristyskyky. Käy kurkistamassa tarkemmin minipuodin välilehteä klikkaamalla.

 

Kuva-aiheissa löytyy joulupukki, poro, lumiukko, jouluinen talo, enkeli ja kissa.

 

Mukavaa joulunodotusta!