Tänä aamuna koiralenkin varrella katselin tätä kivistä ladottua kuviota ja tajusin olevani juuri tuossa keskimmäisessä ruudussa nyt. Ympärille avautuu teitä, reittejä ja ovia, uusia mahdollisuuksia ja vanhojen osaamisten mukanaan tuomia haasteita. Olen vahvasti tienhaarassa, risteyksessä, josta suunnistan ihan itse eteenpäin, ihan omilla voimillani. Apua saan aina, jos tarvitsen, mutta nyt minusta näyttää hyvältä tämä itsenäinen eloni, omat päätökset, joita teen ja ihan itsehän myös kannan vastuuni niistä. Voihan olla, että olen umpikujassa ja joudun palaamaan takaisin. Voi olla, etten opi tai osaa minulta vaadittavia asioita. Kokeilematta sitä en kuitenkaan voi tietää. Siksipä haluan nähdä tämänkin reitin.
Eron jälkeen elämä on ehtinyt potkia päähän kunnolla ja muutamaan kertaankin, mutta vahvuus löytyy sisältäni kerta kerran jälkeen uudelleen. Nyt ponnistan, loikkaan, hyppään suoraan syvään päähän ja uskon vahvasti, että onnistun. Pärjään, osaan ja uusista opiskelukavereistani ja opettajistani tulee minulle uusia tuttuja, kavereita, ehkä jopa ystäviä. Aika näyttää. Innolla odotan, mitä tuleman pitää.
Päivittelen blogiin lisätietoja opinnoistani, kunhan itse pääsen niiden kanssa tutuksi. Nyt unille, että olen reippaana aamulla koululla.
Hyvää elokuun alkua jokaiselle! Pitäkää peukkuja minulle!