Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Äiti ompelee - elämää lätkämatsien aikana

Olen aika surkea penkkiurheilija ja myönnän, etteivät esimerkiksi nämä nyt meneillään olevat olympialaisten lätkämatsit kiinnosta minua lainkaan. Anteeksi, jos jota kuta se loukkaa, mutta ei oikeasti vaan kuulu minun kiinnostuksen kohteisiini. Nyt olenkin hyödyntänyt tuota aikaa, jonka isäntä istuu television ääressä ja seuraa jääkiekkoa. Poikanen, nykyinen kipsijalka, on myös täällä meillä, sillä paremmin kuluu aika kipsin kanssa, kun ei tarvitse yksin kotona kykkiä. Hän käyttää aikaansa itseopiskeluun ja uppoutuu erilaisiin netistä löytämiinsä tiedeartikkeleihin. Kissa makoilee milloin missäkin, viimeksi taas ompelupöydälläni. Se löytää seuraa tarpeen mukaan.

Tämä tunika valmistui äsken.

Kaava on SK 8/09-lehdestä.

Tällä kertaa pääntien huolitteluna kaitale samaa neulosta
 
Tämä kaava on testattu jo aiemmin, joten siitä sitten tiesin lyhentää pikkuisen. Taskut jotenkin miellyttävät, kun töissä kuitenkin kuljen avainten ja kuten aina, nenäliinan kanssa. Tuo pääntien huolittelu onnistui minusta kivasti myös. Taitaa tulla tämän hetken suosikki, sillä se on jotenkin niin siisti ja huoliteltu. Neulos on jersey-tyyppistä, Nansoa, kuten kuosikin jo kertoo, mutta palana ostettu, etten osaa tarkemmin sen koostumustakaan sanoa.
 
Aamulla järjestimme marttayhdistyksemme kanssa kirkkokahvituksen Hyvinkään kauniissa kirkossa. Nappasin muutamia kuvia, ennen messun alkua. Kirkkokahveilla kävi runsaasti seurakuntalaisia. Näiden kahvitusten järjestäminen on meidän yhdistysten tapa antaa seurakunnalle takaisin jotain siitä hyvästä, että saamme käyttää seurakunnan tiloja veloituksetta. Hieno tapa, joka toivon mukaan jatkuu edelleen tulevina vuosina!
 

 
Edessä on hiihtolomaviikko! Huomenna se alkaa kampaajalla käymisen ja pääkaupunkiin piipahtamisen merkeissä! Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kultaselleni kauluri ja ystävänpäivälahja itselleni

Tein tänä iltana juuri valmistuneen kaulurin pienelle kullanmurulleni. 2½ v. Maija-tyttönen on päivähoidossa päivät vanhempien ollessa töissä. Lapsella on äitinsä vanha, fleecestä tehty kaulaliina. Tällä viikolla sitä eivät kuitenkaan olleet kaulaan laittaneet, koska se kuulemma osuu maahan... What? Siis eihän sitä pueta roikkumaan päällimmäiseksi, vaan aina se on ollut siellä puvun alla ja pysynyt paikoillaan nätisti. No, ei sitten, ei laiteta, ei. Villasukat, jotka neuloin tytölle jouluksi, olivat yhden pienen poikalapsen jalassa, villavaatteet oli jätetty ohuehkon haalarin alta pois, vaikka äitinsä oli ajatellut kerroksittain puettavan tarhassa ja jättänyt tuon paksumman talvihaalarin pois. Ohuempi on myös talvihaalari, mutta sen kanssa mieluusti laittaa väliin lämmintä. Pikkuneiti oli märissä vaatteissa, koska eivät löytäneet hänen kumppareitaan eteisen telineestä. Niissä on kyllä merkkinä nimikirjaimet ja siinähän ne olivat telineessä omalla paikallaan. Lätäköissä hypittiin siis ilman kumppareita ja puoleenreiteen asti oli vaatteet märkinä... Mummu oli aivan kauhuissaan!

Nyt sitten tein tuon kaulurin, jotta ei roiku mitään maata myöten. Siihen settiin tulee vielä lapasetkin, jotta saa pukea kurahanskojen alle villalapaset. Illan veivinä ompeluryhmässä oli jotain, missä on sydän ihan ystävänpäivän kunniaksi. Ja sydän tehtiin sitten kullanmurulle tähän kauluriin.

Tilkkulaatikosta fleecen jämiä

Kauluri, joss tarranauhakiinnitys takana

Vapaalla kädellä ommeltu kirjottu sydän, jossa myös tytön nimi keskellä
 
Nimen kirjoin koneella, mutta se ei näissä kuvissa oikein näy. Se on hieman lilaan taittuvaa kirjontalankaa, joka jotenkin näissä kuvissa uppoaa fleecen marjapuuron sävyyn. Tuo käsintehty kirjonta näkyy paremmin kuvissa. Kukat ja ketjupistoilla pistelty sydän näyttävät tosin nätimmiltä luonnossa, uskokaa pois!
 
Ostinpa sitten kauppareissulla itselleni ystävänpäivälahjan, sillä olen päättänyt alkaa tykätä itsestäni. Nyt siihen taitaa ollakin korkea aika, sillä olen jo mummuiässä, lähellä viittäkymppiäkin... Ehkä olisi kannattanut aloittaa jo aiemmin, mutta syystä tai toisesta se ei ole kuulunut minun tapoihini. Olen tätä Clas Ohlsonin retroradiota pidemmän aikaa jo toivonut, mutta en ole raaskinut ostaa aiemmin. Nyt sen hinta oli vain 19.90 euroa, sillä tuote on poistunut valikoimista. Tämä on neulojan radio. Siinä on neulekuviota ja se toimii meillä nyt keittiöradiona. Entinen, ruma, valkoinen pikkuradioni lähti askarteluhuoneeseen, sillä siellähän voi joskus puuhaillessa myös kuunnella jotain. Ompeluhuoneessa kuuntelen yleensä CD:ltä musiikkia tai äänikirjoja. Nyt jokaisessa huoneessa voi kuunnella tarpeen mukaan mitä tykkää! Ja ah, onhan tuo soman näköinen vekotin!
 
Tässä työtasolla se majailee

Kuvio miellyttää neulojan silmää

Käsisäädöt, ihan riittävän hyvä ääni
 
Hyvää ystävänpäivän iltaa! Kipsijalka tuli yökylään ädin ja isän hoiviin tänään!
 
 
 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

MIW ei jätä pulaan!

Ostin tässä hiljattain Linnelin Make it Work -kaavan. Olen ihan myyty edelleen, sillä nyt tein jo neljännen erilaisen tunikan sillä kaavalla ja aina vaan lopputulos jaksaa miellyttää. Kaulusvaihtoehtoja olen kokeillut erilaisia. Tässä harmaassa on vähän näyttävämpi kaulus ja ensimmäisessä versiossa taas poolokaulus, jonka sävelsin ihan vaan omasta päästäni.

Tänään tein sitten tällaisen kauluksettoman version. Pääntiellä on Framilon-nauha ja se on tikattu kolmen piston siksakilla. Hihat ovat 3/4 -osamittaiset ja helmaakin nyt lyhensin ihan kokeeksi vähän. Tuohon kaarrokesaumaan rinnan alle laitoin nyt myös Framilonin. Tykkään! Kangas on myös omista varastoistani, joskus muistaakseni Eurokankaan palalaarista ostettu. Tällä mennään huomenna töihin ja  nautitaan pian lähestyvän loman tuomasta odotuksesta!



 
Kangas on muuten ihan minun näköiseni ja materiaaliltaan viskoosi-elastaanitrikoota. Laskeutuu ja tuntuu mukavalta päällä. Värit ovat just passelit mustaan yhdisteltynä!
 
Keveää keskiviikkoiltaa! Huomenna luvassa penkkaririemua nuorisolla!
 

P.S. Kipsijalkainen poikaseni voi jo paremmin, kun eilen illalla uusittiin kipsi. Entinen, heti jalan murtumisen jälkeen laitettu puristi ja ahdisti. Nyt toimii, joten elämä helpottui ainakin asteen verran. Liikkua ei kovasti voi, sillä jalkaa täytyy nyt turvotuksen vuoksi pitää kohollaan. Mutta toivotaan, että paraneminen lähtee hyvin käyntiin!
 

maanantai 10. helmikuuta 2014

Kipsi ja kyynärsauvat

Joopa joo! Niin se on, että liukkaus on vaarallista. Poikani, parikymppinen, hyväkuntoinen nuorimies, otti ja kaatui aikaisin sunnuntaiaamuna kadulla, keskellä kaupunkia. En tiedä tajusiko hän heti, miten pahasti jalkaan sattui. Veljensä luota sitten laittoi viestiä, että tulepas äitee hakemaan, en pysty kävelemään. Ja sitten vaan päivystykseen, röntgeniin ja kipsi jalassa kovien  särkyjen kanssa kotiin. Nilkka on murtunut ja pelkään pahoin, että leikkaus on edessä. Tänään jo soittivat sairaalasta, että tunnin päästä leikkaukseen, mutta melkein heti perään tuli soitto, ettei leikata. Emme vain tiedä miksi... Oli sanottu, että nivelen vammat vaativat leikkausta ja nyt sitten peruttiin kuitenkin. Ota siitä nyt sitten selvää...

Kuvan jalka ei liity tapaukseen.
Kuva netistä.
 
Kuinka ollakaan, nyt menivät vähän suunnitelmat sekaisin, sillä kesken oleva siviilipalvelus on nyt katkolla. Kyllähän se harmittaa, kun kaikki sujui niin mainiosti. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että nuori ihminen turhautuu. Kivut ja paikallaan olo, liikkuvan ja sosiaalisen ihmisen kauhu. Olet siinä sitten kotona itseksesi... Ehdotinkin tänään pojalle, että voisi tulla kotiinkin sairastamaan, sillä äiti voisi sitten vähän edes passata ja Paavo-kissa pitäisi hänelle päivisin seuraa. Lupasihan tuo laittaa harkintaan. Ymmärrän tosin senkin, että oma yksityisyys, oma rauha, johon reilun vuoden aikana hänkin on tottunut, on tärkeää, mutta katsotaan nyt, suostuuko hän.
 

Kuvan kepit ovat täysin syyttömät tapaukseen.
 
Lapsen kipu tuntuu fyysisenä kipuna äidin kehossa. Lapsen suru ja pettymys samoin. Ihmettelen, miten minun jalkojani tänään särkee. Mies totesi, että minä varmasti taas kerran oireilen pojan kipuja, kuten yleensäkin. Mistähän sekin johtuu, että ainakin minä herkästi teen niin? Ystäväni, jonka isä menehtyi joulun aikaan, kertoi kokeneensa isänsä kivut viimeisinä päivinä fyysisenä tuskana. Uskon, että se on varmasti totta. Ihminen, joka on läheinen ja rakas, on niin lähellä meitä, että kivutkin tuntuvat myös meissä. Nyt toivoisin, että voisin ottaa lapseni kivut pois ja kärsiä itse hiljaa. Mutta niinhän se ei toimi. Valitettavasti.
 
Kaikesta huolimatta yritän pitää mielen korkealla. Neljä herätystä ennen koulujen hiihtolomaa, joka tulee meille opettajillekin tositarpeeseen. Iloitsen loman lähestymisen lisäksi myös Enni Rukajärven olympiamitalista, josta jättimäiset onnittelut hänelle ja vanhemmilleen sinne Kuusamon Rukajärvelle ja Tahkolanrannan kylään. Äitini kotipaikkahan on siellä ja siellä mökkeilen kesäisin. Enni on myös sukulaistyttö, kuten sillä seudulla on niin, niin moni, etten kaikkia läheskään edes tunne!
 
Hyvää maanantai-illan jatkoa ja reipasta viikkoa!
 
 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tomera touhutunika trikoosta

Löysin mukavan mallin blogista, johon olen löytänyt vasta hiljattain. Siellä tämä oli tehty pidempänä, mutta joka tapauksessa malli näytti tekijänsä päällä niin kivalta, että päätin kokeilla. Blogi on nimeltään Fagerwear. Alkuperäinen ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä nro 8/2009. Minä toteutin tämän tunikana, koska mekkoja tulee pidettyä luvattoman vähän. Tähän oli myös yksi tietty kangas tyrkyllä, se Nanson fuksianpunainen trikoo, mutta koska malli on minulle uusi, kokeilin tällaisella halvalla trikoopalalla, jonka olen joskus muistaakseni Järvenpään Tarjouspalasta vuosia sitten ostanut. Näitä nimittäin riittää, joten sainpahan syyn käyttää tämän koeversioon ja kaapista pois!

Ja taas samassa nurkassa kuvattuna...

Pääntiellä Framilon ja päällitikkaus kolmen piston siksakilla.

Sivuissa taskut, jotka ovat aika kivat malliltaan.
 
Kuvat ovat kyllä taas luvattoman surkeita, kun kännykällä näpsin ja valokaan ei oikein näin iltasella riitä. Mutta käyttövaate syntyi tälläkin kertaa! Tällä on kiva mennä töihin lasten pariin, sillä se on reipas ja iloinen vaate, jollaisissa viihdyn myös työssäni.
 
Keskiviikkoillan rauhaa kaikille lukijoilleni! Enää 7 työpäivää ennen lomaa...
 
 

maanantai 3. helmikuuta 2014

Pysähdys - mutta miksi?

Olen niin kovasti nauttinut siitä, että olen koko tammikuun ajan tuntunut saavan aikaiseksi kaikenlaista ompelun saralla. Taisin Savan "Ompele ja laske -haasteessa" saada tulokseksi 18.4 m, tai jotain sinne päin. Yli 18 metriä kankaita muuttui vaatteiksi tammikuun aikana ja se on pitkästä aikaa paljon! Jossain vaiheessa, jonkinlaisessa lamaannuksessa ollessani meni ehkä vuosi samoilla lukemilla, mitä nyt meni kuukaudessa. Tammikuun aikana en ostanut mitään kangasta, enkä ostanut myöskään vaatteita lainkaan. Miksi olisinkaan ostanut, kun vaatetta tuli muutenkin, itsetehtynä  ja lähinnä juuri minulle itselleni?

Nyt se kuitenkin tuntuu taas kostautuneen, sillä viikonloppuna ei syntynyt oikein mitään, eikä tänäänkään, vaikka olenkin ollut jotain väsäävinäni koko illan! No, myönnän, että viikonloppuna järjestelin ompeluhuonettani, joten siihen meni aikaa. Onhan toki siistissä työhuoneessa ilo tehdä töitä, joten se oli pelkkää plussaa. Nyt piirsin kaavoja ja korjasin yhdet isommalle pikkupojalle tulevat collarihousut, joihin en ollut tyytyväinen. Mutta silti! Kun pääsin hyvään vauhtiin, haluaisin sen vauhdin jatkuvan. Onko liikaa pyydetty, että sama draivi jatkuisi, ja jopa yltyisi, kun se on kerrankin löytynyt?

Ikean Moppe-laatikostot kätkevät ompelutarvikkeitani ja Lundia-hylly kantaa kaiken.

Tilpehööriä riittää, jos jonkinlaista... Tietäisinpä vaan, missä mikäkin on!
 
Tavaraa on tosiaan kertynyt, joten päätin pitää edelleen itsekseni kirjaa käyttämistäni kankaista ja tarvikkeista. Huomasin, että kulutetun kankaan/lankojen ylös kirjaaminen motivoi. Vaikka en sihan siitä syystä tekisikään kankaasta mitään, että saan sen käytettyä, ilahduttavat kulutetut metrit yllättävällä tavalla. Jatkan siis tätä hyvin alkanutta vanhan varaston kulutusta, jotta saan käytettyä olemassa olevat kankaani pois. Niistä osa on pyörinyt nurkissa jo vuosia, joten on jo aikakin päästä niistä. Vasta sitten annan itselleni luvan ostaa uutta materiaalia, kun ei ole enää käyttökelpoisia kankaita varastoissa. Koska olen hamsteri näissä kangas- ja lanka-asioissa, siihen voi mennä hiukan aikaa... Netistä olen katsellut himoiten monenmoisia ihania neuloksia, joustista ja trikoita, velouria ja muita ihanuuksia, mutta en osta. Näpäyttäkää näpeille, jos tästä päätöksestäni lipsun!
 
Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä taas, ihan vaan omista jemmoistani. Olen säilytellyt tätäkin neulospalaa parempien päivien varalle, eikä niitä päiviä ole tullut. Ei ennen kuin nyt! Nyt päätin, että käytän tämänkin neuloksen tunikaan tai mekkoon, sillä se on ihan minun tyyliseni. Väri ei toistu oikein kuvissa, sillä tämä kuva on ainoa, jossa vähänkin näkyy tuo aniliinin sävy.


Nanson Jersey, jonka kuvaaminen ei onnistu ilman luonnonvaloa, vaan väri muuttuu.
Tästä tulossa tunika/mekko, jos ja kun pääsen vauhtiin!
 
Siivoillessani löysin takintekeleen, josta vasta alku ommeltuna. Se siis tehdään valmiiksi!
Se on odotellut ryppyisenä parempia päiviä, joten annan sille nyt uuden tilaisuuden. Malli on oikeasti kiva, peräisin Ottobre Woman lehdestä nro 5/11. Siis kyseessä on kevättakki, joten sen valmistumisaika on siis keväällä 2014. Ohuehko ulkoilukangas ja puuvillavuori ovat materiaalit, joita siihen käytän. Tälle pitää kyllä hetimiten näyttää silitysrautaa, kun se on noin rutussa...

Ja Paavo osallistuu, kuten aina...
 Tässä "kaava-arkkitehtini on kaavoihin kangistunut ja kaavailee" uusia puuhiaan...
 
Yksi asia, jonka haluaisin elämässäni oppia, on sellainen armollinen suhtautuminen omaan itseeni. Vaadin samaa draivia, vaadin tuloksia, vaadin uutta ja innostusta, mutta jaksanko samalla vauhdilla? Olen huono viettämään ns. luppoa, joten siihenkin aikaan yritän sisällyttää jotain touhua. Jos olen telkkarin äärellä muutamana iltana viikossa, neulon. Jos ei muuta synny, niin sukkaa nyt aina neulon, kun sitä ei tarvitse sen kummemmin ajatella tehdessä. Nyt ei synny edes sitä, kun en saa istuttua rauhassa paikalleni! Argh! Ei yhtään hauskaa tällainen maanista vaihetta seuraava depressiivinen olotila, joka ilmenee käsityöharrastuksessani ajoittain. Oletteko huomanneet itsessänne vastaavaa?
 
Tällä viikolla menetettynä on vasta maanantai! Luvassa vielä 6 muuta päivää, jolloin ehkä, toivottavasti, saan jotain oikeasti aikaiseksikin. Tämä työpäivä oli kyllä viikon pisin ja raskain, joten siinä lieventävä asianhaara, jonka vasta nyt muistin. Ja juu, tuossahan on rekka ojassa melkein meidän kulmalla, joten olkoon sekin sitten lievennys. Järkytyin kyllä, kun lähdin kotoa isäntää hakemaan salilta, sillä tie oli melkein tukossa rekan rötköttäessä epämääräisessä suunnassa ja asennossa vain nuppi keskellä risteystä. En näe sinne tästä, vaikka se tuossa ehkä parin sadan metrin päässä onkin, että onko onneton päässyt pinteestä. Miten lie sellainen nostetaan ylös ojasta, kun on meinaan aika raskas ajoneuvo? Liikenne varmaan sujuu taas aamulla, kun seuraavan kerran siitä kuljen, mutta kaupungista tullessa jouduimme ajamaan kevyenliikenteenväylää pitkin rekan ohi.
 
Mukavaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!