Minä pyrin viimeiseen saakka olemaan koukuttumatta mihinkään telkkarista tulevaan, mutta olen taas yhteen sarjaan jäänyt tiukasti kiinni. Joskus jo aiemminkin Suomen tv:ssä pyörinyt sarja "Kotiin takaisin" kiinnosti sen sijoittuessa ihailemalleni 50-luvulle. Katsoinkin ensimmäiset jaksot juuri siksi, että aikakauden muoti, tyyli ja autot kiinnostavat kovasti. Sitten sarjan juoni jotenkin ottikin vallan ja koukussa olin. Tämä sarja pyörii ykkösellä joka arkipäivä klo 17.10 alkaen. Niinpä rytmitänkin päiväni sen mukaan, että tuohon aikaan makoilen sohvalla tai istun divaanilla neulomassa telkkaria tuijottaen. Katsotaan, miten syksyn aikataulut sopivat, mutta nyt kesällä tämä ainakin sujuu mainiosti.
Muuten televisiosta katsonkin lähinnä rikossarjoja ja niistäkin lähinnä ruotsalaisia, kuten Maria Wern, Wallander, Beck ja Rebecka Martinsson, Irene Huss jne. Jostain kumman syystä ruotsalaiset osaavat tehdä näitä sarjoja ja vain Sorjonen on kotimaisista yltänyt edes lähelle tätä maailmaa. Niissä sarjoissa kuitenkin on mahdollista jättää joku jakso väliin, sillä nämä eivät varsinaisesti jatku suoraan edellisestä. Päähenkilöiden elämä toki kulkee kronologisessa järjestyksessä ja heille sattuu ja tapahtuu, mutta joka jaksossa on oma "case", joka ratkeaa sen jakson aikana. Siitä tykkään. Ruotsalaiset sarjat ovat hyvin kuvattuja, hyvin näyteltyjä ja ne elävät tässä ajassa, jossa mekin elämme. Pisteet siitä.
Brittiläiset sarjat ovat monasti myös hyvin tehtyjä ja varsinkin historiallista draamaa britit tekevät huikean hienosti. Pukudraama, lavastus ja ajanmukaisesti näytellyt hahmot ovat yhtä antia, johon ei koskaan kyllästy. Pienenä tyttönä se oli ehdottomasti Kahden kerroksen väkeä. Nyt taas tuoreimpana muistissa Downton Abbey. Ehkä niissä olikin jotain samaa. Luokkayhteiskunnan malli, joka meille suomalaisille on aika vieras, mutta briteille hyvinkin tuttu, näkyi vahvasti molemmissa. Kun Downton Abbeysta tehtiin koko illan elokuva, järjesti paikallinen teesalonki Sylvia ihanan pienen teehetken ennen elokuvaa. Istuimme ystäväni Tanjan kanssa siellä ja nautimme kahta erilaista teetä sekä suolaisia ja makeita sconeseja. Tilaisuudessa osa ihmisistä oli oikein hattu päässä ja hienona, mutta me olimme tavalliseen tapaan pukeutuneita.
Tositeeveeohjelmia inhoan. En halua nostaa niiden katsojalukuja, joten minun telkastani niitä ei sitten näy. Olen yhden jakson katsonut BigBrotheria, jossa silloin taisi olla Andy McCoy, mutta siihen se jäikin. Kokkiohjelmia en katso, enkä urheilua. Mutta joo, onhan minulla salainen paheeni: Remppa vai muutto Vancouver, Remonttipari, Rempalla rahoiksi ja Huvila & Huussi. Remonttiohjelmat vaan kiehtovat ja pursun intoa niitä katsellessani. Tuntuu, että onpas tuokin homma helppoa, mutta todellisuus on toinen. Nehän on sopivasti leikattu vastaamaan katsojan toiveita. Nyt sen tiedätte, että minun paheeni on paljastunut. Se ei liene kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä, eihän?
Kerro, mitä sinä katselet ja miksi? Mitä et katsele missään tapauksessa? Mikä ärsyttää ja mikä ilahduttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!