Syksyn ompelusatoa, kissoista puhumattakaan!

Olen ollut piiiiitkään tauolla blogimaailmasta, sillä näyttää siltä, että muutama viikko on taas hurahtanut ohi melkoisella vauhdilla. Työkiireitä olisi hyvä syyttää, samoin noita kaikenlaisia harrastuskiireitä, mutta ei, olen vain ollut laiska istahtamaan tähän läppärin eteen naputtelemaan. Myönnetään ja pyydänkin anteeksi teiltä lukijoiltani, etten ole teitä höpinöilläni häiriköinyt aikoihin.

Olen kyllä ommellut vähän kaikenlaista, niin itselle kuin pienille ihmisillekin. Osa on jo lähtenyt eteenpäin, enkä kaikkea olen edes kuvannut. Ompelin kuitenkin itselleni takkia tässä viime viikon perjantaina ja sehän jäi sen parin tunnin jälkeen tähän vaiheeseen... Muuten on valmista, mutta tuohon tuulilistaan ja hihojen tamppeihin pitäisi laittaa nepparit. Alkuperäisessä mallissa oli napit ja napinlävet, mutta kun sain päähäni, että haluan nepparit, niin yritän nyt löytää sopivat, vaikka vaikeaa se on. Paikalliset olen jo tutkinut, samoin naapurikaupungin Eurokankaan ja Pienen Nappikaupan. Huomenna vielä yksi paikka täällä meidän kaupungissa, nimittäin Kangastukku. Toivon hartaasti, että siellä olisi Prymin neppareita, ettei tarvitse lähteä Helsingistä etsimään. Haluan siis mustat tai tummaa metallia. Ei kiiltäviä, eikä kuparinväristä. Kauluksen reunaan tulee sirkat ja nyörikuja nyöreineen. Sitten se on ihan valmis!

Kangas pitää kevyesti vettä, mutta ihan kunnon sadetakki tämä ei ole. En teipannut saumojakaan, sillä nurja puoli on trikoota, joka on ikään kuin kiinni tuossa ulkoilukankaassa. Siinä on syvät taskut edessä ja kauluksen sisäpuolelle laitoin ohutta mustaa mikrofleeceä. Mikä parasta, tähän mennessä en ole vielä ostanut tähän mitään. Nepparien hinnalla tulee tämä takki valmiiksi. Pala on saatu ystävältäni Sannalta ja vetskari, langat, fleecepala ja nyöri + pari sirkkarengasta löytyivät omista varastoistani. Tätä tehdessäni ajattelin kohta alkavia viileitä syyspäiviä ja välituntivalvontoja, joissa pyörin pihalla oppilaiden kanssa kolmesti - neljästi viikossa. Osallistun leikkeihin ja välillä joku könyää sylissä, joten takin pitää olla riittävän väljä ja huoleton. Tämä toivon mukaan on.

Malli on Allt om Handarbeten

Sömnadsmagasin 3/2010 -lehdestä.

Näyttää hiukan ryppyiseltä...

 

 

 

 Ehdin viikonloppuna ommella myös tunikan. Se on malli,  jota olen aiemminkin halunnut kokeilla. Twisted Knotissa on nimensä mukaisesti etukappaleet ristissa, kuin solmussa edestä. Tämä on toteutettu jostain vanhasta varastostani löytyneestä palalaarista onkimastani viskoosielastaanista. Versio on nyt testattu ja käytössäkin se on jo ollut. Nyt tosin tiedän, että se on aika avoin, joten mustaa toppia olen pitänyt alla, ettei paljastu liikaa. Takana olevan ihmeellisen härpäkkeen, liehukkeen tai mikä se nyt onkaan, jätän ilman muuta jatkossa pois. Sen virka on olematon ja se ei oikein näytä kivalta minusta.

Malli Ottobre Woman, Twisted Knot

 numerosta 2/2013.

 

Etuosan malli on kiva, varsinkin rintavalle.

Takana vyötäröllä on ylimääräinen härpäke...

Täällä on muutenkin tapahtunut mukavia! Kissamme Paavo, 10-vuotias leikattu kolli, adoptoi itselleen suloisen tyttären tuossa elokuulla, viikko poikani häiden jälkeen. Pikku pentu oli tullessaan n. 13 viikkoinen. Kovasti se kasvaa ja kehittyy, oppii uusia koiruuksia, pomppii ja temppuilee, hakeutuu syliin ja on aivan hulluna Paavoon. Paavo ei ole ihan niin hullaantunut ollut, mutta nykyisin Paavo voi vapaaehtoisesti vähän haistella pentua, nukkua sen lähellä ja jopa parina päivänä Paavo on sen selkää ja niskaa nuollutkin.

Yhdessä syödään!

Näin lähekkäin jo nukutaan.

 

Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin, miten pieni Helmi on Paavon rinnalla. Se on kuin kirppunen! Toisessa ne jo mukavasti köllöttelevät yhdessä! Helmi on kovasti myös meidän ihmisten perään, roikkuu varsinkin minussa ja nukkuu yönsä minun päälläni maaten. Kun käännän kylkeä, se humpsahtaa patjalle ja sitten siitä kiipeää lonkkaani lämmittämään uudelleen. Hassu otus!

 

Ihailemani Gertien uusi kirja on painotuore tuotos, jonka olen selannut ja osin lukenutkin jo innolla. Sain sen Suomalaisen kirjakaupan kautta jo ennen virallista ilmestymispäivää, mikä oli valtava yllätys. Ilmeisesti se oli yllätys myös Gertielle, joka ihmetteli sitä blogissaan tässä viime viikolla.  Mieluisia malleja on monta ja ompelukoneelle se tietääkin töitä lähiaikoina... 40- ja 50-lukujen muoti on niin valloittavan naisellista, että se on vienyt sydämeni täysin! Tai no, kissat ja lapsenlapset ja ja ja... Onhan sitä muutakin ihanaa, mutta kirja on tutustumisen arvoinen kaikille! Kuvassa myös Gertien edellinen kirja, jonka myötä olen lopullisesti hurahtanut vintage-tyyliin...

 

http://www.blogforbettersewing.com/2014/09/its-here-gertie-sews-vintage-casual.html

 

Tässä linkki Gertien ihanaan blogiin, jota seuraan säännöllisesti. Postauksessa Gertie esittelee uuden kirjansa ja blogin kautta löytyvät tiedot myös edellisestä kirjasta!

 

Suosikkikirjani!

Loppukevennys, Helmi tikapuilla, eli keittiökiipeilyä!

 

Mukavaa lähestyvää viikonloppua, ystävät hyvät!

 

 

Perjantain ylläriveivi ja kauan odottamani kirja!

Tänä aamuna, kun avasin keskiviikkona saamani ylläripaketin Pikku Piltistä, ajattelin, että tietty joo, minun säkälläni tuli taas keltaista! Keltainen on kaunis väri, tykkään kyllä, mutta itse en sitä ole varmaan neljäänkymmeneen vuoteen käyttänyt. Joku ystävällinen sanoi alakoulussa, että mulle ei keltainen sovi, tulen ihan sairaannäköiseksi, joten enpä ole sen koommin keltaista käyttänyt. Ja tottahan se on, ihonvärini ei ole ollenkaan edukseen keltaisen kanssa.

Mietin kuumeisesti, että eivät tytär ja tyttärentytärkään käytä keltaista, mitä ihmettä voisin siitä tehdä... Kunnes sitten ilta koitti ja pää oli jälleen kerran tyhjä! Ei muuta kuin luottokaava esille, eli Mekkotehtaan Orelmalla mentiin. Juuri ja juuri riitti kangasta, eikä ehkä ihan niin pitkää tullut tästä, että pelkästään tätä voisi käyttää. Alle voi sitten pukea leggarit  tai sortsit, käyttää siis pikemminkin tunikana tätä pikkuneidillä. Koko on 92 cm lapselle, mutta edelliseen tosiaan laitoin varmaan viitisen senttiä lisää mittaa helmaan. Kivahan siitä tuli näinkin, vai mitä sanotte?

Mieleeni palasi oma kevätjuhlamekkoni keväältä 1974.

Kuminauhaksi vaihtui tuo aloituksessa aikomani Framilon.

Tässä lähtökohdat pohdintaani vielä kerran...

 

Meillä on roikkunut pojan huoneen naulassa tämä hänen vanha vauvauintiaikainen uimapukunsa. Kävimme vauvauinnissa kuopuksen kanssa kesällä ja syksyllä 1993. Pikkuinen on, ja hassunmallinenkin, enkä edes muista, mistä minä tuohonkin kaavan olen ottanut. Nyt se saa mennä pojan lempivaatteiden "aarrelaatikkoon", jollaisen olen koonnut jokaiselle lapselleni. Tajusin nimittäin, että eihän tuo vauvauimari ole asunut kotona n. 1½ vuoteen enää...

 

P niin kuin Pekka!

 Kirja, jota olen odottanut, on Gretchen Hirchin Gerties New Book for Better Sewing. Se on kertakaikkisen ihana! Kun hurahdin keväällä ja alkukesästä vintage-tyyliin, osuin myös Gertien blogiin. Sieltä bongasin tämän kirjan ja laitoin sen tilauksen Suomalaisen kirjakaupan kautta. Siellä se oli hiukan halvempi, kuin monissa nettikirjakaupoissa. Eikä tullut postikuluja päälle, kun itse hain sen sieltä sen saavuttua. Kirjan odotus tuntui pitkältä, ehkä reilut kaksi viikkoa. Eilen tuli viesti, että vielä pari viikkoa menee! Meinasin jo hermostua, etten saa koko kirjaa ja katsastin kaikki muutkin vaihtoehdot taas kerran läpi. Mietin, että jos perunkin tilauksen ja tilaan jostain muualta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, sillä tänään se kirja tuli!

Ihanainen ompelukirja, täynnä asiaa ja upeita malleja!

 

Tässä esimerkki kirjan kuvista.

 

Nyt on ompelut tältä päivältä tehty ja voin vetäytyä lukemaan uutta lempikirjaani. Gertieltä ilmestyy muuten syksyllä uusikin kirja, jonka voit katsastaa tästä. Minä jo kyselin Suomalaisesta tätäkin, mutta ennakkotilauksia ei voi kuulemma vielä tehdä sitä kautta. Amazonin kautta voi, mutta odotellaan nyt syyskuulle rauhassa. Eiköhän sen ehdi vielä sitten saamaan. Nyt toivottelen kaikille ihanaa viikonloppua! Isäntä jää nyt lomalle, joten meitä häärii täällä nyt sitten kaksi!