Yksinäinen viikko - omaa aikaa ja hiljaisuutta

Istun täällä mökillä pohjoisessa ja mietin. Menossa on neljäs päivä yksin. Jäljellä on vielä viisi vuorokautta, jotka vietän täällä itsekseni, ennen kuin isäntämies palailee kalareissultaan Näätämöltä. Kolmas kesä, jolloin tämä oma lomaviikko kuuluu vain minulle. Kolmas kesä, eikä tämä ole varmasti viimeinen, jos se minusta on kiinni.

Miesten kalareissu on myös perinne. Joko tuonne Näätämölle, Nuortille tai vaikkapa käsivarren Lappiin se aina suuntautuu. Neljän miehen porukka, joka pitää yhtä ja myös osaa pitää huolen itsestään ja toisistaan kokoontuu näin yhteen ja nauttii olostaan. Mikäpä siinä, sehän lataa heidän akkunsa täyteen syksyä ja talvea varten.

Minun akkuni latautuvat nyt myös, kun saan touhuta omaan tahtiini vain niitä asioita, joita haluan ja viitsin. En ole jouten kuitenkaan, sillä vaikka täällä ei ole ompelukonetta, olen varautunut kassillisella neulelankoja, koukkuja, puikkoja ja muuta tarviketta. Yhdet sukat olen täällä saanut valmiiksi, yhden tiskirätin puoleen väliin ja toiset sukatkin aloitin jo. Lisäksi mukana on yksi jo aloitettu työ, josta en nyt oikein osaa sanoa, mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään...

Sukkapari Novitan Purobatikista.

Malli: Woffelit Ravelrysta 

 Olen taas mennyt ilmoittautumaan mukaan haasteeseen, jossa tarkoituksena on juhannusyön ja jouluyön välillä neuloa 20 työtä valmiiksi. Jokaisen työn tulee painaa se 50 g vähintään. Esimerkiksi nämä minun tiskirättini eivät paina niin paljoa, joten niitä täytynee tehdä sellainen sarja. Näihin kaksiin sukkiin käyttämäni lanka löytyi kirpputorilta ennen tänne reissuun lähtöä. Otin paketin, jossa oli kolme eriväristä kerää, joten nyt on sitten kolmet sukat tarkoitus tehdä. Pikkuihmisille on tulossa pieniä tossuja, joihin on puuvillalankaa ja villalankaa mallista riippuen. Tiskirätit teen Novitan Bambusta. Kaikki nämä langat olen ajatellut kuluttaa täällä reissun päällä. Saapa nähdä, miten käy.

Toiset Woffelit saman langan eri sävystä.

 

Koska mökki on hiljainen ja paikalla ei ole ketään juttukumppania, kuuntelen äänikirjoja. Kolmas äänikirja on jo menossa. Pirjo Tuomisen Silkkipunos, Stieg Larsonin Millenium-trilogian toinen osa, Tyttö joka leikki tulella sekä nyt meneillään oleva Åsa Larssonin Aurinkomyrsky ovat kaikki sellaisia, jotka olen joskus jo lukenut, mutta se ei haittaa. Äänikirjan kuuntelu on kokonaan toisenlainen elämys, jonka voi nauttia siitä huolimatta, että tarina sinänsä olisi tuttu. Neulon ja kuuntelen, väritän ja kuuntelen. Niin kuluu aika nopeasti. Olen myös tehnyt kävelylenkkejä tässä kylällä, käynyt kastelemassa naapurissa kukkia ja kyläillyt sukulaisteni luona.

 

Onko kukaan teistä lukijoista löytänyt tätä aikuisten värityskirjabuumia? Itse olen sitä alkuun vähän epäillen seuraillut, mutta tämän kirjan tullessa vastaan Suomalaisessa kirjakaupassa, olin heti ihan myyty. Ostin kirjan ja kaivoin esiin tussit. Otin kirjan vähän epäröiden mukaani, mutta hyvä, että otin. Värittäminen on todellakin jollain lailla hypnoottisen rauhoittavaa. Istun, kuuntelen äänikirjaa ja väriä vaan tulee paperille tussien kapeista kärjistä. Päätän välillä, että enää tämä väri, sitten tauko. Vartin päästä huomaan, että edelleen väritän ja väritän. Tämä on vangitsevaa, rauhoittavaa, lumoavaa, oivallista stressinpoistoa.

 

Tämä on uusin villitykseni, väritystä ja mielenrauhaa

 

Pahoittelen kuvieni huonoa laatua, sillä olen niitä täällä ihan vaan kännykällä näpsinyt!

Värityskirjan kanssa aika kuluu...

Luonto on täällä pohjoisessa nyt kukkeimmillaan, sillä kesä on tullut myöhässä. Monena vuonna mökin edustan kullerot ovat jo kukkineet, kun me tänne asti ehdimme. Nyt ne kuitenkin ovat ihan parhaimmillaan. Kullero on edelleen kaunein luonnonkukka, jonka tunnen. Ehkä se johtuu siitä, että se on erottamaton osa lapsuusmuistojani. Kulleroniitty, jota rakastin, ei enää kasva kulleroita, mutta onneksi näitä on tähän pihaan levinnyt kuitenkin. Kulleroa ei saa niittää, ennen kuin se on siementänyt, jotta kasveista saa nauttia seuraavinakin kesinä.

Kullerot kukkivat vielä

 

Koska olen yksin, en myöskään noudata mitenkään kovin selkeästi normaalia päivärytmiä. Täällä ihanan valoisissa kesäöissä on jotain taikaa, enkä malttaisi alkaa nukkumaan. Valvon myöhään, nukun kunnes jaksan nousta ja senkin jälkeen elelen omaan tahtiini. Auto on seissyt pihassa muutaman päivän, kun en ole sitä täällä nyt tarvinnut. Loppuviikosta lähden kuitenkin käymään kaupungissa, kunhan tulee ilmoitus odottamani paketin saapumisesta pakettiautomaattiin. Koska en ole mitenkään kova syömään, en pakota itseäni  laittamaan mitään erityistä. Nyt tuli kuitenkin herkuteltua, kun jääkaapissa oli isännän ostamaa maitoa. Itse en sitä käytä, mutta nytpä päätinkin paistaa lättyjä. Oli muuten herkkua! Lettupannua ei ole, joten paistoin tavallisessa pannussa. Nättejä niistä ei tullut, mutta maku oli hyvä.

 

Lättysiä, joiden ulkonäkö ei yllä maun tasolle

Keskiviikko onkin vaihtunut jo torstaiksi, mutta vielä on virtaa, joten taidanpa tehdä vähän hommia. Kerron seuraavassa postauksessani lähiruokarenkaasta, jonka perustimme Hyvinkäälle. Sen myötä on tullut kaikenlaista pientä puuhaa, lähinnä jäsenasioiden hoitoa minun kohdallani. Niitä pääsen täälläkin tekemään, kunhan maltan keskeyttää muut touhuni siksi aikaa.

Mukavaa loppuviikkoa, sillä torstai on toivoa täynnä, perjantai on paras, lauantai laatuaikaa ja sunnuntai toki suloisin!

Neuloosin ja sinuiitin vaivaama - mökkihöperö!

Olen yrittänyt kiltisti sairastaa ja levätä, levätä ja sairastaa. Kova yskä ja kuumeilu ilmeisesti johtuvat kunnon poskiontelotulehduksesta, sillä muuta vikaa ei ole löytynyt... (Eikä kannata edes etsiä, ettei löydykään...) Olen lukenut kirjoja, olen katsellut muutaman elokuvankin, mutta ennen kaikkea olen neulonut. Toppaan itseni sohvalle tyynyjen avulla hyvään asentoon ja neulon vaan neulomasta päästyäni. Telkkari voi olla auki taustalla, se ei haittaa, mutta ei jaksa myöskään kauheasti kiinnostaakaan. Neulominen onkin ollut nyt oivallinen keino purkaa tuota tekemisentarvetta, joka muuten alkaa ahdistaa minua. En ole sellainen ihminen, joka haluaa vain olla, möllötellä, vaan kaipaan tekemistä. Koskaan ei olekaan tylsää hetkeä, jos on mahdollisuus neuloa tai vaikka virkata. Ne ovat siitä käteviä hommia, etteivät ne ole sidottuja aikaan, eivätkä paikkaan. Ompelu ja askartelut tapahtuvat tietyissä huoneissa, mutta kudin kädessä voin olla siellä, missä haluan. Kesällä usein ulkona, nyt kotisohvalla sairastamassa.

Martat -lehti 6-7/2011, ohje Anja Aalto.

 

Nämä sitten viimein valmistuivat. Aloitin ne jo kerran aiemmin, purin alun ja nyt sitten Sukkasadon alkaessa päätin kokeilla kuitenkin, miten minun käy. En yleensä ole tehnyt näitä kärjestä aloitettavia sukkia lainkaan, joten se tapa oli kiva opetella. Tiimalasikantapäätä en myöskään ole tottunut tekemään. Siis sekin tuli näissä taas harjoiteltua. Usein sitä tuntuu kangistuvan vanhoihin malleihin ja uusien kokeilusta löytyykin aina uutta virtaa tekemisiin! Suosittelen niille, joilta perussukat syntyvät vaikka silmät kiinni. Kokeilkaa jotain, joka menee ns. mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Toinen juttu on se, että minulla on aina meneillään useampia töitä, enkä koskaan osaa tehdä järjestelmällisesti yhtä työtä alusta loppuun. Tai no, silloin teen, jos muuta ei ole mukana, esim. matkalla. Otinkin kuvan niistä tekeleistä, joita on työn alla neulottavana nyt, tänään....

 

Tulee Broken seediä, raitasukkaa ruskeana ja vihreääkin sukkaa koossa 45...

 

Joulu häämöttää jossain tuolla vajaan parin kuukauden päässä, joten sukkia on vielä neulottavana. Näissä kaksissa miesten sukissa on lankana Novitan 7 veljestä, jota inventaarioni mukaan talosta löytyy hmm... miten sen nyt sanoisi... muutama kerä... Mutta nyt aion ne kuluttaa pois! Broken seedit edelleen Nallesta, joka on sopivan ohutta niihin.

 

Tossukka ja haitarivartinen vauvansukka

 

Tämä tossu on ehkä maailman helpoin malliltaan ja niitäkin aina silloin tällöin neulon. Ensin neulotaan tuo ainaoikein -osuus kahdella puikolla, sitten siirretään silmukat sukkapuikoille ja neulotaan sukan kärki tossuun. Takasauma ommellaan yhteen. Näistä voi tehdä ihan  minka kokoiset tahansa. Lankana Novitan 7 veljestä. Vauvan haitarivartinen sukka on myös Novitan lankaa, muistaakseni se on Bambino -nimistä, sillä vyöte on siitä kadonnut aikojen kuluessa.

 

Isäntää huvittaa tämä keskeneräisten näyttely, mutta minkäs seepra raidoilleen tekee, sellainen minä olen neulojana! Monta rautaa tulessa on muutenkin, miksei siis neulomisessa!

 

Maanantaiaamuna toivon mukaan pääsen siis töihin! Olen ollut ensin viikon syyslomalla ja sitten viikon sairaslomalla, joten kyllä olisi viimein aikakin päästä työmaalle! Toivon vaan, että ääni kestää, eikä kuume nouse enää uudelleen. Kuurit on syöty, mutta tämä viimeisin toki vaikuttaa elimistössä vielä pitkän aikaa, vaikka menikin kolmessa päivässä. Tehokas yskänlääke yöksi, jotta saamme nukuttua isännän kanssa ja kaiken pitäisi sujua taas! Mökkihöperöä ei minusta kuitenkaan päässyt tulemaan, kiitos neulomisen ja ihanan perheeni, joka on minua pitänyt ajan tasalla maailman menosta. Työkaverien puhelut ja viestit ovat myös tärkeitä, sillä heidän kanssaan olen saanut olla välillisesti mukana työasioissakin. Kiitos niistä heille! Nyt taidan lähteä pehkuihin odottamaan Nukku-Mattia, joka onneksi on muistanut yleensä tulla ajoissa!

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

P.S. Muista osallistua arvontaani sivupalkin linkistä!

 

 

 

Viimeiset vapaat - maanantaina töihin!

Näkymä illalla juuri pimeän laskeutuessa.

 

Hämärä ja rakeinen kuva näkymästä meidän etupihan puolelta. Pellolla ei ole enää juurikaan lunta, mutta se vähä, mitä on jäljellä on jäässä nyt. Tiet ovat liukkaat, melkein peilijäässä.

 

Olga-sukat valmistuivat eilen. Heti uutta puikoille!

 

Olen neuloskellut uusia Broken seed-sukkia, mutta tällainen tuli yhtäkkiä vastaan!

 

Siis höh! Langassa on ensinnäkin ruma värivirhe, joka on kuin veritahra! Neuloin niin vauhdilla, etten tuota edes noteerannut ensin ollenkaan. Onneksi pääsin vain muutaman kerroksen sen ohi, kun tuli stoppi. Langassa piti alkaa punaisen raidan muodostava kohta, mutta kuinka ollakaan, punaista oli vain n. 45-50 cm ja sitten solmu. Solmun jälkeen lanka jatkui vihreänä! Argh! No, purin sukasta nuo keltaiset kerrokset ja etsin uuden keltaisen raidan. Leikkasin välistä huonon osan pois. Mutta silti harmittaa! Laitoin Facebookin Voihan villasukka-ryhmäänkin kyselyn, josko muillekin on käynyt näin. Ja mitä ilmeisimmin on!

 

Uusi kannu kokoelmaani

 

Kävin viikolla tätini luona ja sain tällaisen ihanan kannun! Kannu on mummuni vanha ja Arabian valmistama! Eikö olekin kaunis! Aika jännä tuo kuviointi siinä.

Näitä purkkeja muistan lapsuudestani

 

Sain myös pari tällaista kivaa, vanhaa purkkia. Nämä ovat myös mummuni peruja. Muistan ihan tarkasti mummun keittiöstä senkin, missä kaapissa noita purkkeja säilytettiin. Nyt mietin, miten näitä uskallan puhdistaa, kun niistä on tuo kuvio ja teksti jo vähän himmenneet. Pelkään jynssäämisen olevan niille vähän liian raju toimenpide. Onko vinkkejä kellään, mikä olisi toimiva ja hellä puhdistustapa?

 

Kirppislöytö

 

Viikolla löysin myös kirppikseltä tämän Brukan postilaatikon. Se on niin "mun näköinen", että mieheni kertoi heti tienneensä minun nappaavan tuon. Hän kulki nimittäin edelläni ja huomasi tuon ensin. Jäi sitten katsomaan, tartunko siihen vai en. Ja minähän tartuin, kun se maksoi vain 4 euroa. Ensin ajattelin sitä leikkimökin seinään, mutta enpä taidakaan viedä sitä sinne. Ehkä se päätyy meidän tuulikaapin seinälle, lähinnä vaan koristeeksi. Pieni ja soma kun on!

 

Jonotusnumero lounaspaikasta

 

Tuli lomalla myös syötyä ulkona. Käytiin miehen kanssa lounaalla yhtenä päivänä ja pojanpoikia käytin sitten Mäkkärissä perjantaina. Olipa kiva viettää rauhassa aikaa poikien kanssa. Kävimme myös kiertelemässä kirppiksellä ja haimme Maija-serkun päiväkodista. Kyllä oli Maijallakin hymy korvissa, kun serkkupojat olivat mukana hakemassa! Olenkin haaveillut, että otan kaikki kolme lapsenlasta tänne yhtä aikaa yökylään, jotta saavat sitten leikkiä pitempään yhdessä. Kiva katsoa, miten pienet toisistaan tykkäävät!

 

Niin se loma lähestyy loppuaan! Nyt heittäydyn isännän viereen sohvalle ja maistan vähän lakuja!

Mukavaa illan jatkoa kaikille! Muistakaahan osallistua arvontaani!

 

 

Kuulumisia lauantai-iltapäivänä

Viimeisimmät kokonaan valmiit tekeleeni!

 

Neuloosi vaivaa kovasti, joten loma tuli oivalliseen saumaan. Pakonomaista neulomista kutsun neuloosiksi, erotuksena neuroosista... Mutta lähimaastossa liikutaan kuitenkin.

Höyryttämistä odotteleva, kärjestä aloitettu sukka...

 

En ole mitenkään taitava tässä kärjestä neulomisessa, joten tämä on saavutus, josta olen ylpeä. Sille vielä pitäisi tuottaa kaveri ja höyryttää sukat siisteiksi. Tuo varren röyhelöreuna on oma muunnelmani mallista. Näytän sitten valmiina tarkemmin näitä vielä.

Olga-sukat, uusin ihastukseni... Näihin jää tosi pahasti koukkuun!

 

Olga-sukkien tarina on kiinnostava. Löysin ohjeet netistä ja monenlaisia versioita näistä on tehtykin. Itse päätin tehdä ensimmäiset ilman raidoitusta, jotta tuo kaunis kuvio varressa pääsee oikeuksiinsa. Myöhemmin väreissä sitten, kun nyt kerran koukkuun jäin!

Uutta lukemista, lestadiolaisen nuoren äidin elämästä kertova mielenkiintoinen kirja!

 

Sain viimein kirjastosta varaamani Taivaslaulun, joka on kyllä hyvä! Lukeminen kannattaa aina, myös lomalla, eikö niin. Tässä mielenkiintoinen aihe, johon tutustuminen on hyväksi varmasti meille kanssakulkijoille. Lisäksi Pauliina Rauhalan kerronta on mukavan uudenoloista, vaihtelevaa.

Päivän kirppislöytöni, 4 eurolla!

Lauantain kirppiskierroksella ihastuin tähän harmaaseen taittotuoliin, jossa oli siisti, virheetön maalipinta. Se asettui  nyt oven pieleen odottamaan talven tuloa, mutta jatkossa sen paikka voi olla vaikka missä. Se on kevyt ja mukava, joten sen voi vaikka tarvittaessa siirrellä mukanaan. Ja toisaalta, siinähän voisi olla kiva paikka kukkaruukullekin, vai mitä sanotte!

 

Nyt pienet nokoset ja sitten hakemaan meidän prinsessaa mummulaan yökylään!

 

 

Flunssaa ja villasukkia puikoiltani

Inhottava flunssa, ihan ällöttävä suorastaan. Kurkku kipeä, ääni tulee ja menee, kuume samoin. Välillä sitä on, välillä ei. Arvatenkin voimat ovat tiessään, pää on humiseva, tonnin painoinen herhiläispesä, lihaksia särkee... Välillä kovia vatsan väänteitäkin. Tätä on nyt liikkeellä, mutta ei se paljoa lohduta. Tämä päivä on mennyt nukkumisen ja neulomisen vuorotteluna. Kotona on muuten mukava olla, mutta koko ajan tekisi kovasti mieli tehdä jotain hyödyllistäkin. Siivoilut ovat vähän tällä viikolla jääneet, joten ärsyttää katsella tätä huushollia tällaisena.

Neulomiseenkin vähän väsähtää välillä. Sormet eivät vaan jaksa. Töissä olen virkkaillut välitunneilla, jos on ollut aikaa. Minulla on lokerossani koko ajan isoäidinneliöihin tarvittava lanka ja koukku, jotta voin tehdä pätkän aina, kun ehdin. Sukkia on valmistunut tällä viikolla kahdet. Niiden lisäksi olen saanut neulottua sitä jo aiemmin esittelemääni, kärjestä aloitettua sukkaa hiukan eteenpäin. Siihen tuli erilainen kantapääkin tietenkin, eikä tuo kuviomallikaan ilman laskemista ole syntynyt, joten sitä en jaksa keskittyä neulomaan kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Pikkusukat puikoilla 3, jotain jämälankaa, koko n. 23-24.

Isommat Novitan Jussia ja sukansuu 7 veljestä, puikot 3½. Koko n.36.

 

Jouluksi nuo isommat sukat tein yhdelle ihanalle tyttöselle, joka on minulle hyvin tärkeä! Pienet sukat ovat taas kerran meidän omalle pikkuprinsessalle, jolle mummu neuloo mielellään sukkia ja muita pikkuisia vaatekappaleita tarvittaessa. Nyt pikkuinen aloittaa päivähoidossa ensi viikolla, joten sukkia ja lapasia, kaulureita ja muita lämpimiä varmasti täytyy olla varastossa. Jännittää kyllä kummasti minuakin tuo iso elämänmuutos tyttären perheessä, kun äiti menee töihin ja lapsi hoitoon. Tähän asti kotihoidossa ollut tyttö on ollut niin terve ja päivärytmi on muodostunut ihan oman tahtiin. Nyt sitten onkin tahti, jonka määräävät äidin työajat ja päiväkodin rutiinit. Onneksi lapsukainen on tosi sosiaalinen ja rakastaa leikkimistä toisten lasten kanssa! Hyvin se kyllä menee, uskon niin!

 

Mukavaa lauantain leffailtaa kaikille!