Kotia olohuoneen puolelta

Edellinen blogipostaukseni sisälsi paljon kuvia. Napsin niitä siivoillessani, sillä kuvia ei hirveästi vielä ole ollut täältä uudesta kodista. Meni kuitenkin muuten niin myöhään, etten hirveästi ehtinyt/jaksanut enää kirjoitella. Poikani, se kuopus nimittäin, kävi tänään ja olihan taas saunavuorokin. Siivoilujen jälkeen sauna tekikin hyvää. Nautin pitkän laudeliinan keksittyäni lauteilla köllöttelystä ja rentoutan itseni varpaista päälakeen asti mielikuvaharjoituksen avulla.


Edellisiin kuviin palatakseni nyt sitten kertoilen lisää tästä mun kodistani. Ensinnäkin, talo itse on 120 vuotta vanha ja hirsirunkoinen, kaksikerroksinen ja Museoviraston suojelema kohde. Näitä on tässä meidän taloyhtiössä yhteensä 5 samanlaista ja yksi sellainen, jossa on vain yksi kerros. Talojen historiasta löytyy kivasti tietoa https://museot.finna.fi/Record/muistaja_hyvinkaa.M011-90587 tietokannasta ja Hyvinkään villatehdas on siis nämä työläisilleen aikoinaan rakennuttanut. Ennen sotia on näitä vielä ollut paljon, mutta vain nämä ovat varsinaisen villatehtaan lisäksi jäljellä. Talot peruskorjattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla ja asunnot muutettiin hellahuoneista kaksioiksi. Itselläni on tässä kaksi huoneistoa, joista tämä asumani on 47 neliön suuruinen. Toinen huoneisto on 50 neliötä työtilaa, jossa voin tehdä ompelu-, askartelu- ja tuunaushommani kaikessa rauhassa.

Aluetta on monien muiden tuon ajan työläiskorttelien tapaan kutsuttu Port Arthuriksi. Se onkin edelleen käytössä oleva nimi ja myös asunto-osakeyhtiön nimi. Nämä alemman kuvan piharakennukset ovat siis 80-luvun peruja, muttaihan kivasti ne sulautuvat talojen sekaan. Kummassakin piharakennuksessa on kaksi liiketilaa ja pyöräsuojat, toisessa pyykkitupa ja  toisessa sauna. Meillä on tässä eri nimillä kutsuttuja rakennuksia ja nimet juontavat jostain sieltä alkuajoilta. Ois mielenkiintoista tietää, miksi tämä talo on nimeltään Synnytyslaitos. Yksi taloista oli Tyttöpatteri ja yksi Naimaharju. Muiden nimiä en muista. Synnytyslaitoksella siis asustelee monta yksin asujaa, nyt kaksi sijoittajien omistamaa vuokra-asuntoa on tyhjillään ja vain yksi perhe asuu tässä meidän talossa. Yhteensä asuntoja on 8 kpl/ talo. Vuonna 1939, siis ennen sotia, näitä taloja oli Hyvinkäällä 80 kpl. Nyt jäljella tosiaan vain 5 kaksikerroksista ja yksi yhdessä tasossa oleva.

Olohuoneeni kalustus koostuu joko kirppislöydöistä tai isovanhempien kotoa, siitä oikeasta mummulasta, perittyjä kalusteita. Ruokasalin kalustosta tänne mahtui pikkusenkki ja ruokapöytä. Tuolit ovat kirppikseltä, kun ne alkuperäiset odottavat kunnostusta. Seinällä mummun taulu, hedelmäasetelma kultakehyksissä. Eipä sekään kaikille sopisi, mutta mummulassa se on ihan kotonaan. Iso kaappi ja vitriini ovat kirppislöytöjä, kuten myös pöytä ja divaani. Divaaniin ostin kyllä uudet päälliset Bemziltä. Tuossa pyöreällä sohvapöydällä on päällä lasilevy. Irrotin lasin alta silkkikankaan. Sitten otin vanhoista lehdistä mainoksia, kuvia, artikkeleita ja otsikoita, jotka asettelin pöydälle. Päälle lasilevy, joka pysyy paikallaan kuluneen messinkivanteen avulla.

Ison kaapin päällä on Terho Sakin veistos, joka esittää äitiäni. Ja vanhempien vihkikuvakin löytyy sieltä. Viherkasveja olen myös alkanut harrastaa, joitain niistä kuvissakin näkyvissä. Pöydällä pyörii aina neule tai pari, sillä minulla on aina kesken useampikin työ.

Vähän toiselta suunnalta katsottuna olohuoneen seinillä näkyy lisää tauluja ja kutomani ryijy. Jalkalamppu on kiva neuloskellessa, sillä en tykkää suorasta kattovalosta. Ikean Ektorp-sarjan sohva ja divaani ovat helppoja koirahuushollissa, sillä sohvanpäällisiä saa pyöräyttää koneessa silloin tällöin. Koirat eivät oleile sohvalla, mutta nojaavat niihin kyllä ja lika tarttuu.

Lisää esineitä mummulasta. Kaikki nämä muistan lapsuudestani saakka. Hyvinkään kirkko ja kahvipannu "Hyvinkää"-tekstillä ovat erityisen rakkaita.

Pitkään kärsin siitä, että valaisin ei osunut kohdalleen, mutta nyt se on myös fixattu. Siirto sujui hienosti, eikä nyt enää kukaan lyö päätään lamppuun. Tuo takaseinä on nyt valkoinen, vaikka siihen olen ostanut jo tapetit Ellokselta. Saa nähdä, koska ne saadaan seinälle saakka. Edellisten asukkaiden maisematapetti oli hieno, mutta ei yhtään minun tyyliseni. Myös makuuhuoneen tapetti poistettiin heti. Siihen löysin ale-tapetit paikallisesta liikkeestä. Kyllä tää tästä valmistuu. Ihan varmasti. Huomenna pyykkipäivän lisäksi pari noutoa kirppisostojen merkeissä ja yksi parvekkeen säänkestävä matto pitää myös hommata. Hyvää yötä kaikille! Palailen huomenna uusin voimin.

Mummula muutti kaupunkiin

Hei taas, pitkästä aikaa! Mikähän kumma siinä on, että elämä laittaa ajoittain vaihteen hitaalle ja sitten taas kiihdyttää vauhdin liiankin kovaksi? Nyt mennään lujaa, sillä yhtäkkiä olenkin muuttanut uuteen kotiin! Kuvittelin, että taloni myynnissä menisi aikaa. Vaan toisin kävi. Ostaja löytyi yhtäkkiä, eikä silloin enää aikailtu.

Perjantaina, kun talo oli ilmestynyt nettiin myyntiin, ostaja löysi sen heti. Paikka on hänelle tuttu lapsuudesta. Sunnuntaina ostaja soitti ja kertoi olevansa kiinnostunut. Ehdotuksensa oli, että minä ostaisin heidön asuntonsa ja he minun taloni. Kuuntelin ja ajattelin, että tuskinpa vaan tykkään siitä tarjotusta asunnosta. Kun kuulin, missä se sijaitsee, yllätyin. Koti oli alueella, joka oli ykköstoiveeni. Lupasin tulla katsomaan sitä jonain päivänä. "Eiku tule nyt!" ehdotti ostaja. Ja minä lähdin käymään siellä puolisen tuntia puhelun jälkeen.

Heti sisään astuessani tajusin, että tässä on koti, jossa voisin viihtyä. Koti tuntui heti hyvältä. Lämmin ja kodikas tunnelma vanhassa talossa osui suoraan sydämeeni. Olin helposti "myyty", eikä sitä tarvinnut kauaa pohtia.

Uudessa kodissani on asunnon kokoon nähden aivan täydellinen keittiö, mikä oli yksi kynnyskysymys minulle. Tykästyin toimivaan ja tyylikkääseen keittiöön heti. Keittiön ja olohuoneen välinen seinä on otettu auki niin, että vanhat seinähirret näkyvät. Se luo lisää kodikkuutta tiloihin. Aloin miettimään tilantarvettani ja totesin, että minun ja koirien asumiseen se olisi aivan riittävän kokoinen, vaikka onkin vain kaksio.

Suurin tilantarve minulla onkin harrastuspuolella. Ompelu-, askarteluhommat ja kaikkien niihin liittyvien tarvikkeiden säilytys vaativat tilaa. Myös mahdolliset vieraat, joille pitäisi tarjota yösija, tarvitsevat tilaa. Tähän kaikkeen soveltuva tila löytyykin uuden kotini yhteydestä. Ostinkin molemmat ja kaksioni lisäksi minulla on vielä työtilat  omassa pihapiirissä, vain puolen minuutin matkan päässä kotoa! Aivan huikean hieno ratkaisu.

Nyt olen reilun kolmen viikon ajan asunut uudessa asunnossani. Koirat ovat sopeutuneet hyvin ja itse rakastan tätä kotiani päivä päivältä enemmän ja enemmän. Keskenhän kaikki on, enemmän tai vähemmän. Tavaraa on vieläkin liikaa, vaikka karsintaa olenkin jo tehnyt. Hommia hidastaa selän totaalinen jumittuminen. Olen saanut olla ilman selkäkipuja vuosia. Nyt ne palasivat, viikkoa ennen muuttoa. Ilmeisesti kaikki se nostaminen ja kantaminen oli vaan liikaa. Ilman apua en olekaan saanut paljon mitään tehtyä täällä, mutta täytyy vaan venyä ja kestää tämä hidaste. Uusi koti muotoutuu vähitellen ja tavarat löytävät paikkansa. Jouluksi toivon saavani kaiken kuntoon.

Isovanhempieni vanhat ruokasalin kalusteet olivat yksi iso murhe, koska luulin joutuvani luopumaan niistä muuton yhteydessä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Pitkä ja painava senkki löysi paikan esikoiseni kotoa. Pikkusenkki ja ruokapöytä tuoleineen mahtuivat tänne ja ovatkin uudessa kodissani aivan kotonaan. Myös mummun ja vaarin taulut, joista olen aina tykännyt, löysivät heti paikkansa täältä.

Talohan on vanha, villatehtaan työväelle rakennettu jo vuonna 1905. Peruskorjattuja taloja alueella on säilynyt 6 kpl. Aikoinaan, ennen sotia, näitä oli kaikkiaan 80 ja taloissa asui 800 asukasta. Port Arthuriksi tätä aluetta kutsutaan. Yhteisöllisyys, puistomainen ympäristö ja keskustan läheisyys ovat tämän alueen etuja. Itselleni tärkeää on myös tyttären perheen läheisyys. Pikkuneiti tulee muutamassa minuutissa tänne ihan itse, joten nähdä voimme vaikka päivittäin.

Täällä olen viimeinsaanut yhden peilin seinälle apumieheni avulla. Öljysin myös massiivipuiset työtasot apteekista ostamallani parafiiniöljyllä. Teen vähän kerrallaan, vaikka se ei oikein meinaa sopia luonteelleni. Kärsimätön kun olen, tahtoisin saada kaiken kuntoon heti. Mutta hätäily ei nyt auta. Apuvoimiakin olen opetellut käyttämään, kun selkäsärky ei anna periksi tehdä kaikkea, minkä tahtoisin. Jouluksi koti on kunnossa. On se. On. No, on. Luotan siihen.