Yhtä sun toista ja kaikenmoista!

Olen ollut laiska blogin suhteen jo muutaman viikon ajan. Pikkuisen tekee mieleni puolustautua, sillä ihan oikeasti elämä on ollut elokuun puolella melkoisen hektistä. Ensinnäkin työt alkoivat, kun uusi kouluvuosi käynnistyi. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen huomasin olevani ihan eri tavalla väsynyt, kuin lomalla, joten blogin pariinkaan en sitten jaksanut illalla siirtyä.

Toinen iso juttu, oikeastaan se kaikkein isoin, oli esikoisen ja hänen morsiamensa ikimuistoinen hääjuhla, jota vietimme 16.8. lauantaina. Oli aika iso juttu äidille, kun sai olla näkemässä komean ja rakkaan poikansa kävelevän alttarille yhdessä rakastamansa naisen kanssa. Meille tuo miniä on mieluinen ja rakas! Mukana häissä olivat myös pojanpojat, jotka valloittivat pienissä saketeissaan häävieraat. Onnellinen päivä!

Susanna Sorvisto toimi hääkuvaajana ja tässä hänen ottamansa kuva perheestä

 

Suloiset sulhaspojat Susanna Sorviston kuvassa.

 

Sunnuntaina häähumu oli sitten takana päin ja oli aika palailla normaalielämään. Jotenkin saimme hoidettua kaikki hommat ja niin sitä sitten palattiin tämän viikon alussa arkeen. Nuoripari lähti maanantaina häämatkalle viikoksi. Torstaina kuopukseni oli leikkauksessa, tosin ihan vaan päiväkirurgisessa toimenpiteessä, jossa suoristettiin nenän väliseinä, parannettiin poskionteloiden "tuuletusta" ja katkaistiin vielä kielijänne. Nyt poika on edelleen meillä täällä toipumassa, koska yksinasuvan ei ole hyvä olla leikkauksen jälkeen ihan omin nokkinensa kotonakaan. Häämatkalla ei myöskään ollut kaikki mennyt ihan nappiin, sillä siellä nuori aviomies poti vatsavaivoja ja joutui sairaalaan. Mamma täällä huolissaan pyöriskeli viime yön. Onneksi nyt on päässyt sairaalasta hotelliin toipumaan.

 

Sitten vielä pieni, mutta suloinen uusi perheenjäsen! Meille muutti tästä läheltä kissavauva, Helmi, joka on 12 viikkoa vanha! Kyllä se on sitten suloinen, voi hyvänen aika! Olen aivan myyty. Jännitin Paavon ja Helmin ensimmäistä kohtaamista, sillä pelkäsin, ettei tuo iso kollikissa hyväksy uutta kissaa. Mutta Paavo olikin hyvin utelias ja kiinnostunut Helmistä, eikä ollenkaan vaikuttanut siitä ärtyneen, että pikkuinen oli ilmestynyt taloon. Helmi sen sijaan pelkäsi Paavoa niin, että meni ihan korkealle kaarelle, kaikki karvat pystyssä ja häntä pörrössä. Paavon hiippaillessa sitä haistelemaan, Helmi päästi niin kovan naukaisun, että Paavo säikähti ihan kauheasti! Sitten Paavo siirtyi kauemmas tarkkailemaan Helmiä. Jonkin aikaa sitä katseltuaan, Paavo päätti lähteä ulos. Meni kuulemma polttamaan sikarin, kuten ystäväni totesi. Nyt Helmi tutustuu pöydän alla olevaan maailmaan, eikä juurikaan uskalla mihinkään liikkua. Eteisessä se vähän käväisi, mutta pelästyi peilistä näkyvää kuvaansa ja naukaisi taas. Antaa Hempukan nyt totutella, sillä se on kyllä vielä ihan vauva!

 

Meidän Helmi on todellinen helmi!

 

Nyt sitten pitää opetella kahden kissan kanssa elämään. Toivon, että niistä tulee parhaat kaverit, eikä Helmi pelkää enää myöskään meitä ihmisiä. Nyt se ei tule vielä syliin, eikä halua, että siihen kosketaan. Olen makoillut sen kanssa lattialla ja olemme sulkeneet hitaasti silmiä ystävällisyyden merkiksi, kuten kissat tekevät. Ehkä se sitten vähitellen tottuu!

 

Mukavaa viikonloppua ystävät, hyvät!

Palaillaan ompelujuttuihin ja muutamiin kivoihin tuunauksiin pikapuoliin!

 

 

 

Väkerryksiä viikon varrelta

Muistatteko, kun kerroin tässä taannoin punaisesta ulkoilutakistani, johon paloi reikiä tuossa risujenpolttotouhussa? Rumia, mustia reikiä, jotka olivat kuin sulaa muovia. Niiden takia takkia oli nyt sitten vähän ehostettava. Tiistai-iltana paikkailin sitten sen reiät tavalla, joka mielestäni sopii mainiosti takin käyttötarkoitukseen.

Löysin nimittäin kätköistäni liimautuvia heijastinkolmioita! En halunnut kolmioita takkiin, joten muotoilin niitä pienemmiksi, pisaranmuotoisiksi ja erikokoisiksi paikoiksi. Ja tässä tulos! Takki pitää vähän vettä, joten se sopii, että pisarat jäävät pintaan. Sillä liikutaan ulkona, joten heijastimia ei koskaan voi olla liikaa. Nyt jännittää, miten nämä mahtavat sitten pysyä kankaalla...

Tässä isoin, kirahvin pään muotoinen reikä

Paikat ovat peräisin markka-ajalta, joten oli aikakin käyttää

Pisaroita, pisaroita...

Pisaroita jopa hupussa ja selässäkin...

 

Tänään oli sitten taas veivausilta Saumanvara-ryhmässä. Piti tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Mietin ja mietin, mutta ainut, mitä en ollut tähän mennessä koskaan saanut itse tehtyä, oli vanhoista farkuista tehdyt jutut. Olen säästänyt farkkuja jo useamman vuoden ja suunnitellut tekeväni niistä jotain kivaa. Nyt sitten uhrasin yhdet, tai oikeastaan niistä meni vain lahkeet käyttöön.

 

Paavo oli heti juonessa mukana ja hautautui leikkuupöydän kangaskasaan

Tässä farkut ja vuoriksi ruutupuuvillaa. Paavo hyväksyi.

Valmis kori ei ollut kiva, sanoi Paavo

Lisäsin siihen puuvillapitsin reunaan, joten nyt ne ovat kivat!

 

Aika maltillinen aloitus farkusta, mutta näitä en sitten ollutkaan aiemmin tehnyt. Koulutukseni myötä olen ommellut niin hääpukuja kuin helpompiakin juttuja jo vuosia, mutta eipä vaan farkkua kierrätystarkoituksessa ikinä aiemmin. Oppilaani tekivät joskus farkkukasseja ja housuista farkkuhameita. Ope vaan ihaili vierestä. Nyt on suunnitelmissa päällystää Poikaselle kirppikseltä löytynyt pyöreä rahi farkuilla tilkkutyöhenkisesti. Ideoita sinkoilee päässä, kuin taskuja voisin hyödyntää ja monenlaista muutakin kivaa mietin...

 

Kierrätystä tämäkin: vanhoista verhoista kasseja kirppikselle

Tässä paneeliverhot muuttuivat tyynynpäällisiksi!

 

Kivasti olen saanut kirppikselle kannettua tavaraa parin viime viikon aikana. Ja kivasti sitä on myyty siellä uusiin koteihin. Olen myös välttänyt viimeiseen saakka uuden materiaalin hankkimista, joten saan pikkuhiljaa varmasti omia varastoja pienenemäänkin. Toivottavasti!

 

Mukavaa viikonloppua täältä flunssan ja päänsäryn maailmasta!

 

 

 

 

Pysähdys - mutta miksi?

Olen niin kovasti nauttinut siitä, että olen koko tammikuun ajan tuntunut saavan aikaiseksi kaikenlaista ompelun saralla. Taisin Savan "Ompele ja laske -haasteessa" saada tulokseksi 18.4 m, tai jotain sinne päin. Yli 18 metriä kankaita muuttui vaatteiksi tammikuun aikana ja se on pitkästä aikaa paljon! Jossain vaiheessa, jonkinlaisessa lamaannuksessa ollessani meni ehkä vuosi samoilla lukemilla, mitä nyt meni kuukaudessa. Tammikuun aikana en ostanut mitään kangasta, enkä ostanut myöskään vaatteita lainkaan. Miksi olisinkaan ostanut, kun vaatetta tuli muutenkin, itsetehtynä  ja lähinnä juuri minulle itselleni?

Nyt se kuitenkin tuntuu taas kostautuneen, sillä viikonloppuna ei syntynyt oikein mitään, eikä tänäänkään, vaikka olenkin ollut jotain väsäävinäni koko illan! No, myönnän, että viikonloppuna järjestelin ompeluhuonettani, joten siihen meni aikaa. Onhan toki siistissä työhuoneessa ilo tehdä töitä, joten se oli pelkkää plussaa. Nyt piirsin kaavoja ja korjasin yhdet isommalle pikkupojalle tulevat collarihousut, joihin en ollut tyytyväinen. Mutta silti! Kun pääsin hyvään vauhtiin, haluaisin sen vauhdin jatkuvan. Onko liikaa pyydetty, että sama draivi jatkuisi, ja jopa yltyisi, kun se on kerrankin löytynyt?

Ikean Moppe-laatikostot kätkevät ompelutarvikkeitani ja Lundia-hylly kantaa kaiken.

Tilpehööriä riittää, jos jonkinlaista... Tietäisinpä vaan, missä mikäkin on!

 

Tavaraa on tosiaan kertynyt, joten päätin pitää edelleen itsekseni kirjaa käyttämistäni kankaista ja tarvikkeista. Huomasin, että kulutetun kankaan/lankojen ylös kirjaaminen motivoi. Vaikka en sihan siitä syystä tekisikään kankaasta mitään, että saan sen käytettyä, ilahduttavat kulutetut metrit yllättävällä tavalla. Jatkan siis tätä hyvin alkanutta vanhan varaston kulutusta, jotta saan käytettyä olemassa olevat kankaani pois. Niistä osa on pyörinyt nurkissa jo vuosia, joten on jo aikakin päästä niistä. Vasta sitten annan itselleni luvan ostaa uutta materiaalia, kun ei ole enää käyttökelpoisia kankaita varastoissa. Koska olen hamsteri näissä kangas- ja lanka-asioissa, siihen voi mennä hiukan aikaa... Netistä olen katsellut himoiten monenmoisia ihania neuloksia, joustista ja trikoita, velouria ja muita ihanuuksia, mutta en osta. Näpäyttäkää näpeille, jos tästä päätöksestäni lipsun!

 

Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä taas, ihan vaan omista jemmoistani. Olen säilytellyt tätäkin neulospalaa parempien päivien varalle, eikä niitä päiviä ole tullut. Ei ennen kuin nyt! Nyt päätin, että käytän tämänkin neuloksen tunikaan tai mekkoon, sillä se on ihan minun tyyliseni. Väri ei toistu oikein kuvissa, sillä tämä kuva on ainoa, jossa vähänkin näkyy tuo aniliinin sävy.

Nanson Jersey, jonka kuvaaminen ei onnistu ilman luonnonvaloa, vaan väri muuttuu.

Tästä tulossa tunika/mekko, jos ja kun pääsen vauhtiin!

 

Siivoillessani löysin takintekeleen, josta vasta alku ommeltuna. Se siis tehdään valmiiksi!

Se on odotellut ryppyisenä parempia päiviä, joten annan sille nyt uuden tilaisuuden. Malli on oikeasti kiva, peräisin Ottobre Woman lehdestä nro 5/11. Siis kyseessä on kevättakki, joten sen valmistumisaika on siis keväällä 2014. Ohuehko ulkoilukangas ja puuvillavuori ovat materiaalit, joita siihen käytän. Tälle pitää kyllä hetimiten näyttää silitysrautaa, kun se on noin rutussa...

Ja Paavo osallistuu, kuten aina...

 Tässä "kaava-arkkitehtini on kaavoihin kangistunut ja kaavailee" uusia puuhiaan...

 

Yksi asia, jonka haluaisin elämässäni oppia, on sellainen armollinen suhtautuminen omaan itseeni. Vaadin samaa draivia, vaadin tuloksia, vaadin uutta ja innostusta, mutta jaksanko samalla vauhdilla? Olen huono viettämään ns. luppoa, joten siihenkin aikaan yritän sisällyttää jotain touhua. Jos olen telkkarin äärellä muutamana iltana viikossa, neulon. Jos ei muuta synny, niin sukkaa nyt aina neulon, kun sitä ei tarvitse sen kummemmin ajatella tehdessä. Nyt ei synny edes sitä, kun en saa istuttua rauhassa paikalleni! Argh! Ei yhtään hauskaa tällainen maanista vaihetta seuraava depressiivinen olotila, joka ilmenee käsityöharrastuksessani ajoittain. Oletteko huomanneet itsessänne vastaavaa?

 

Tällä viikolla menetettynä on vasta maanantai! Luvassa vielä 6 muuta päivää, jolloin ehkä, toivottavasti, saan jotain oikeasti aikaiseksikin. Tämä työpäivä oli kyllä viikon pisin ja raskain, joten siinä lieventävä asianhaara, jonka vasta nyt muistin. Ja juu, tuossahan on rekka ojassa melkein meidän kulmalla, joten olkoon sekin sitten lievennys. Järkytyin kyllä, kun lähdin kotoa isäntää hakemaan salilta, sillä tie oli melkein tukossa rekan rötköttäessä epämääräisessä suunnassa ja asennossa vain nuppi keskellä risteystä. En näe sinne tästä, vaikka se tuossa ehkä parin sadan metrin päässä onkin, että onko onneton päässyt pinteestä. Miten lie sellainen nostetaan ylös ojasta, kun on meinaan aika raskas ajoneuvo? Liikenne varmaan sujuu taas aamulla, kun seuraavan kerran siitä kuljen, mutta kaupungista tullessa jouduimme ajamaan kevyenliikenteenväylää pitkin rekan ohi.

 

Mukavaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!

 

 

 

 

 

 

Kuumetta ja kissatappelua!

Kuumetta on siis minulla, 38 näytti mittari vielä äsken. Poskiontelotulehdus on meneillään flunssan jälkitautina. Antibiootit sain tänään ja kolmen päivän pakkolevon kotosalla. Minä olen tunnetusti aika huono olemaan töistä poissa, varsinkin nyt kun olen ekaluokan opettajana. Jotenkin tunnen vastuullisena tuon tehtävän, enkä halua lasten olevan mitenkään "tuuliajolla". Vaikka tottahan sijaiset osaavat ja meidän luokan ihana koulunkäyntiohjaaja on myös myös ammattitaitoinen ihminen. Ja minulla on myös työparina erityisopettaja, jonka käsiin uskoisin kenet tahansa. Silti, koen jotenkin syyllisyyttä, vaikka lääkärin määräämänä kotiin jäänkin.

Kun lähdin päivällä lääkäriin, yllätin etupihalta ketun. Kettu hipsi nopeasti metsän suojaan ja saman tien pensaikosta ilmestyi meidän Paavo, jolla roikkui suupielestä ketun karvoja kunnon tuppo! Pelkäsin kissan puolesta ja ajoin kettua vähän kauemmaksi pihasta tömistelemällä ja taputtamalla nahkahanskoin kovaa. Huusinkin sille jotain pelästyksissäni. Kissa naukui, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Panta oli kadonnut sen kaulasta.

Tulin sitten lääkäri- ja apteekkireissulta tunnin kuluttua ja kissa tuli iloisesti hölkäten pihalla vastaan. Se tuli sisään ja tarkistin nopeasti sen turkin. Se oli ehjä, ei haavoja, eikä näkyviä vammoja. Nyt kissa on kuitenkin lepäillyt uupuneena koko päivän ja makoilee tuolla vieläkin. Kehrää ja antaa kyllä silitellä itseään. Kun se on aiemmin tapellut, siihen ei saanut koskea, vaan se sähisi. Nyt vaan toivon, ettei sille aiheutunut mitään vakavampaa. Kunnon tappelun jälkeen voi olla hakattu olo, joten antaa sen toipua huomiseen. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin.

Tappelupukari eilen illalla

Missäs sen parempi nukkua, kuin mamman sängyssä...

 

Onneksi tästä on selvitty näinkin vähällä. Pari kertaa on kuvattu, tikattu ja kuljettu tötterö päässä.

 

 

Mikäs siellä rapisee?

Eteisestä alkoi illalla kuulua aivan ihmeellistä rapinaa... Hiippailin kurkistamaan ja huomasin, että lattialle jäänyt kaupan kestokassi liikkuu! Ja selvisihän se rapinan syy...

 

Kassin sisällä oli Paavo, joka oli päättänyt suorittaa iltapesunsa siellä sisällä! Hyvä idea, sillä normaalistihan kassin sisällä saa olla aika rauhassa. Nyt kun mamma huomasi, hetihän Paavoa häirittiin! No, anteeksi, pese vaan rauhassa siellä!

 

Maanantai-illan puolukoiden metsästys päättyi ikävästi. Puolukoita oli vaikka kuinka, mutta ne olivat raakoja. Mustikat olivat vielä täysin priimakuntoisia, mutta kuinka ollakaan, isäntä astui maa-ampiaispesään ja illan saldoksi olemme laskeneet pari litraa mustikkaa (puolessa tunnissa) sekä 5 kipeää ampiaisenpistoa jaloissa... Onneksi eivät minua tuikanneet, sillä olen niille allerginen ja pelkään siksi niitä aivan sairaasti! Mulle se olisikin tiennyt sairaalareissua, mutta mies selvinnee neljällä kyytabletilla ja kortisonirasvalla!

 

 

Paavo pelaa jalkapalloa, mummu käy töissä

Tässä Paavon jalkapallo

 

Jalkapallo on jalkapallo, vai mitä? Paavollapa onkin ihan oma jalkapallo, jota on kiva jahdata ympäri olohuonetta. Kaikkein eniten Paavo tykkää jalkapallosta silloin, kun se on pikkuisen maton reunan alla, jolloin onkin jännittävää hyökätä sen kimppuun yllättäen. Ja näitä pieniä jalkoja on erityisen kiva nakerrella, jos ei muuta tekemistä keksi.

 

Väsymys iskee kuitenkin aina välillä niin, että on syytä ottaa nokoset jalkapallon vieressä.

Aina voi jatkaa siitä, mihin ennen unia jäi! Päivät Paavo viettää nukkuen, iltaisin vasta aktivoituu leikkimään ja yöksi hiippailee  pihalle. Tuolla se aamulla jo kuorsaa takkahuoneen terassilla, kun me heräämme. Paavo käy töissä yövuorossa, mutta minä palasin  päivätyöhöni, uuteen työpaikkaan!

 

 

 

Ensimmäinen koulupäivä on nyt takana! Olen täysin hurmaantunut pienten ekaluokkalaisteni vilpittömyydestä ja innostuksesta. Kaikki oli kuulemma kivaa. Opellakin oli kivaa, mikä onkin iso plussa tässä vaiheessa työelämää! Vielä pitää kuitenkin jaksaa aika paljon työvuosia, joten ei ole pahitteeksi tykätä työstään. Ihanat työkaverit ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä. Tänään olen myös puhunut puhelimessa entisen, ihanan työkaverin kanssa. Ystävyyssuhteet säilyvät, joten siitä olen niin iloinen ja kiitollinen. 

 

Päivän kohokohtia olivat pieni pehmeä käsi, jonka ujo pikkuoppilas sujautti käteeni ruokalasta poistuessa. Toivon voivani antaa sitä turvallisuuden tunnetta, jota nämäkin lapset aikuiselta kaipaavat. Toinen ihana hetki oli, kun pihaleikeissä erään oppilaani pienet käsivarret kiertyivät vyötäröni ympärille ja halasivat opea tiukasti. Ja ne sanat: "Mä siis niin tykkään susta!" Ja nyt oli vasta ensimmäinen päivä!

 

Valoisin mielin uuteen kouluvuoteen valmistautuneena,

 

 

Kirppistelyuutisia ja Elomarkkinat maatilalla

Minä olen tehnyt pari hyvää löytöä taas. Itse asiassa nämä ovat kylläkin nettikirppisostoksia, mutta hain ne tänään täällä kotipaikkakunnalla myyjän kotoa kirppiskierroksella käydessäni. Myös nämä vakiopaikkani tulivat tänään käytyä, mutta mitään en oikein nyt löytänyt muuten. Tulossa on myös ihan uusi kirppis, Tingi ja tongi. Koskahan mahtavat availla oviaan?

Siisti kuparipannu, 5 euroa.

Toinen soma pannu, pikkuinen, 3 euroa.

 

Minusta etenkin tuo kuparipannu on hieno löytö! Siis kun ajattelee tuota hintaa, olen niin, niin mielissäni! Kirppiksillähän näitä liikkuu, mutta tänään ainakin hintalapuissa luki 25 euroa. Eli omani maksoi vain viidenneksen siitä. Ja tuo pikkupannuhan ei ole kovin ihmeellinen muuten, mutta soma se mielestäni on kolhuineenkin. Kiva läppä tuossa nokassa. Tykkään myös siitä. Nyt ne nököttävät vielä takkahuoneessa takan reunuksella, mutta pikkupannulle ehkä löytyy paikka myöhemmin keittiöstä. Katsotaan, sanoi lääkäri...

 

Täällä oli jokin aika sitten myynnissä vanhat sukset eräällä kirpputorilla. Niillä oli hintaa 10 euroa. Jokin nyrjähti varmaan päässäni, sillä en heti niihin tarrannut kaksin käsin kiinni... No, se kostautui ja joku muuhan ne sieltä sai itselleen. Sen verran jäivät kaihertamaan mieltä, että vastaavia katsastan edelleen aina, kun vaan mahdollista. Nyt oli taas yhdet 35 euron sukset, mutta arvatkaapa vaan, ostinko. Kun ne oli niin halvat aiemminkin, en raaskinut nyt vielä maksaa noin paljoa.

 

Vanha kelkka olisi myös kiva rapun pieleen. Niistäkin pyydetään aika paljon mielestäni. Sellainenkin on siis hakusessa. Samoin minua houkuttavat vanhat matkalaukut, jotka ovatkin tosi suosittuja olleet viime vuosina. Ne ovat joko törkeän ylihintaisia tai huonokuntoisia, lähes aina. Pikkuisen kirpaisee, mutta olen sitten ottamatta, enkä suostu mitä vaan niistä makselemaan. Oon vissiin sen verran pihi.

 

Mutta meidän Paavo ottaa ilon irti sadepäivistä omalla, rennolla tavallaan. Tunnustan, että tein iltapäivällä saman tempun, eli vetäisin kunnon päiväunet!

 

Paavo lempituolissaan

 

Tänään suuntaamme Poikasen kanssa Maatilan Elomarkkinoille Knehtilän luomutilalle. Ne ovat avoinna klo 10 - 16 Knehtilän tilalla osoitteessa Haapasaarentie 75, 05470 Hyvinkää. Siellä on on tarjolla alueen luomuviljelijöiden tuotteita, luomulihaa, luomumunia, luomuleipomotuotteita yms. ihanuuksia. Vielä ehdit itsekin osallistumaan!

 

Sunnuntain suloista rauhaa kaikille!

 

 

P.S. Synttärionnittelut pikkuveljelleni, joka on tänään päivänsankari!

 

 

 

Pikkuprinsessan leikit

Ruokaa Kusti-koiralle ja australialaiselle vompattiystävälle...

 

Oletteko miettineet, mistä lasten leikit oikein muodostuvat? Kuka se opettaa tyttölapsen pyörähtelemään helmojensa kanssa ihastellen itseään tai laittamaan koko nukkelaumalle ruokaa, kampaamaan kaikkien hiukset kauniiksi ja siivoamaan leikki-imurilla äitiään matkien? Meillä ei ainakaan ole tytärtä eikä tyttärentytärtä erityisemmin ohjattu ns. tyttöjen leikkeihin, mutta itse molemmat ovat ne jotenkin vaan löytäneet. Ja toiset tytöt eivät kiinnostu kotileikeistä koskaan. Esikoinen olisi aikoinaan halunnut nukenvaunut, mutta isäntä ei antanut pojalle ostaa. Niimpä tuo päätti perustaa perheen nuorena, kuten sitten tekikin. Pojalla ei aina ole mahdollisuutta näihin kotileikkeihin, kun varsinkin isien mielestä pojan pitää pelata, urheilla ja leikkiä autoilla... Huoh!

 

 

 

Myös äiti pitää syöttää, että jaksaa...

 

Itse ajattelen, että itse saavat kiinnostuksenkohteensa valita, meidän tehtävämme on vaan tarjota niitä virikkeitä, joista löytyy kivoja juttuja leikkeihin. Eikä mitään kalliita leluja, ihmeellisiä, järjestettyjä touhuja tarvita, kuten alla olevasta kuvasta näkyy... Vanha munakenno kiinnosti, joten miksei sekin sovi leikkiin? Lapsen mielikuvitus toimii, kun on pakkokin vähän soveltaa, eikä kaikkea ole "pureskeltu valmiiksi". Mitä mieltä olette?

 

Kaikki pienet pallot yms. järjesteltiin munakennoon.

 

Mummun pihasaavi, johon kerään rikkaruohot yms. toimi hyvin soppakattilana, istutuslapiosta prinsessa teki kauhan leikkiinsä. Ja hän on kuitenkin vasta alle kahden, silti keksii jo kaikenlaista, kun annetaan tilaa ja mahdollisuuksia.

Aika iso soppa tulossa, puutarhalapiolla pitää sekoittaakin.

 

Kissa on pikkuprinsessan mieluisin leikkikaveri mummulassa, mutta ikävä kyllä se ei ole vielä ainakaan molemminpuolista. Paavo tuntuu edelleen vähän pelkäävän, vaikkakaan ei onneksi enää ihan niin julmetusti, kuin konttausikäistä prinsessaa ja serkkujaan pelkäsi. Kävelevä tai juokseva lapsi on muuten Paavon mielestä parempi, kun sehän ei näytä siltä, että vaanisi kissaa... Mutta se nopeus, jolla tuon ikäinen syöksähtää ja innoissaan kiljahtaa, on kissalle vähän liikaa. Niinpä se huokaa raskaasti ja hyppää esim. pöydälle siksi aikaa turvaan, että se unohdetaan. Nukkuessaan se kuitenkin antaa prinsessankin tulla ihan lähelle ja silloin sitä saa halia, pussailla ja silitellä mielin määrin.

Paavo-ressukka väistelee parhaansa mukaan, kun prinsessa touhuaa.

 Onneksi aina voi hypätä pöydälle turvaan...

 

Näitä täällä pohdin viikonlopun jälkeen, kun olin saanut nauttia pienen yökyläilijän seurasta!

 

Lukijoita on jo yli sata, kiitos ja kumarrus! Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijani!

 

 

 

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille uusille ja vanhoille lukijoilleni! Kiva, että olette olemassa. Sehän on se tämän blogihomman suola, että saa yhteyksiä eri puolille, erilaisiin, toinen toistaan ihanampiin ihmisiin, joilla on uusia kivoja ideoita ja ajatuksia. Ja toisaalta, niinkuin olen jo todennut aiemmin, voi täältä löytää samalla tavoin ajattelevia, sielunsisaruksia, kuten sanotaan!

Loma on mennyt nopeasti ja oikeastaan todellakin vaan lomaillessa. Olen virkannut mattoa ja tehnyt sen ennen joulua aloittamani valokranssin valmiiksi. Muuten olenkin vaan lueskellut ja lepäillyt, nauttinut lomasta kotona. Puhelinkin oli poissa päältä, jotta tosiaankin voisin olla irti arjesta. Ja niin myös kävi. Joulun jälkeen olen jo keräillyt kotoa joulukuusen ja koristeet talteen, mutta punaista väriä löytyy meiltä ympäri vuoden, lähinnä sen lämmön ja kodikkuuden vuoksi.

Tässä kuva, jonka lupasin valokranssista laittaa. Sen neulominen on helppoa ja nopeaa, samoin sitten se kasaamien, jonka vasta nyt sitten tänään tein. Siinä taisi mennä alle varttitunti lopulta,  kun vaan ryhdyin toimeen. Neulomiseen tietenkin enemmän.

Tässä on nyt kokeeksi pieni kullanvärinen rusetti, mutta ehkä jätän sen pois kuitenkin. Yleensä en näitä koristele. Kultaiset säikeet paperinarussa eivät tässä kuvassa näy, mutta luonnossa se on kyllä ihan kaunis. Olohuoneessa olevassa kranssissa on valkoista pelkästään, mutta kaunis on sekin. Pääsiäiseksi teen vihreän, ehkä keltaisenkin...

 

Kissa on aika poikki, sillä eilisen paukkeen jälkeen on tämä vanhaherra nukkunut koko päivän. Sen verran se pelkää ilotulituksia, että koko illan ja alkuyön kulki matalana, kyyryssä, valmiusasennossa. Tuskin nukkui ennen kuin kaikki pauke joskus aamuyöstä loppui.

 

 

Kiva, että arki palailee, minähän olen enemmän arjen, kuin juhlan ihminen!

 

 

Viisas eläin

Hitsit, tuo meidän Paavo on viisas kissa! Sanoin tänään meidän miesväelle, että kissa ei koskaan nuku olohuoneen divaanilla. Arvatkaapas, missä se siis päätti nukkua illan...? Divaanillapa tietenkin!

Sunnuntain puuhastelua

Olen flunssassa. Yskin ja pärskin ihan riittävästi kotitarpeiksi, kuumekin nousee taas iltaa kohden. Silti oli ihan pakko päästä vähäksi aikaa omalle pihalle, sillä mitenkään en voinut vastustaa aurinkoisen syyspäivän kutsua.

Keräilin siis ruukkuja, lastenlasten leluja ja leikkimökin kalusteita yms. pihasta. Poimin loput aronianmarjat ja pienenpienet tomaatit. Otin myös muutaman kännykkäkuvan, kun en jaksanut lähteä hakemaan kameraa. Kissa oli kaverina pihassa. Se yritti pelata sählypallon kanssa, mutta kun mamma ei innostunut, päätti Paavokin lähinnä vaan tyytyä katselemaan touhujani.

Paavo tykkää kulkea hankalista paikoista, kuten tässä keinun alta. Ehkä juju on siinä, että se tajuaa, ettei mamma mahdu samaa reittiä kulkemaan.

Aronian syysväri on mielestäni aika hehkeä. Marjat tosin eivät meillä oikein ketään houkuta, mutta kerään ne pois ja teen niistä jotain hilloa taas. Ehkä omena-aroniaa voisi kokeilla...?

 

Koreanonnenpensas on saanut aavistuksen punaa lehtiinsä. Muuten rehottaa pihassa, kuin mikäkin ryteikkö. Keväällä se ilahduttaa kukkimalla ennen lehtien puhkeamista, keltaisin kukin.

 

Tapionpöytä, kartiovalkokuuset, tuija ja luonnon omat katajat, jotka pelastettiin rakennusvaiheessa. Kivasti sopivat mielestäni yhteen, vaikka osa onkin siihen keinotekoisest tällätty kasvamaan. Tapionpöydän koko on n. 1,5 metriä. Siis halkaisija. Eli kasvua siitä, mitä se oli tullessaan on varmaan ainakin metri.

Nyt olen ihan poikki, vaikken pihassa kauaa ollutkaan. Pitänee vaan "vakkautua makkuulle" eli mennä omaan sänkyyn lukemaan! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille!

 

Syysmyrskyä ja koiranilmaa

Kahdeksanvuotias kollikissani Paavo ei ole mikään hienohelma. Hän ulkoilee reippaasti säällä kuin säällä. Äsken oikein vaatimalla vaati päästä tuonne kamalaan koiranilmaan, vaikka kuinka yritin selittää, etteivät kissat lähde ulos sateella. No, Paavolla on rottinkikori oven vieressä takapihan terassilla, joten hän kyllä pääsee suojaan siihen nukkumaan, jos myrskyilma alkaa kyllästyttää.

Tässä kuvassa Paavo on pukeutunut trendikkääseen pipoon, vaikka ei yleensä sellaisia käytäkään.

Myrskytuuli osuu meidän taloon aikamoisella voimalla, kun se tuolta järven suunnasta peltoaukeiden yli kerää oikein kunnolla voimia ja jysäyttää talon kulmaan. Ikkunan ulkopuolella kasvava kiinanlaikkuköynnös hakkaa välillä lasiin ja välillä taas "soittelee" inhottavan kimeästi hangatessaan ikkunaa vasten.

 

Tässä kiinanlaikkuköynnös kesäväreissään.

 

Koiranilma tai ei, maalaiskissaa se ei näköjään haittaa, sillä korissa ei ole ketään... Paavo siis lähti kuin lähtikin uhmaamaan syysmyrskyä, vaikka tuleekin sitten takaisin yleensä häntä koipien välissä ja turkki märkänä. Kissa on siitä kiva, että sisään tullessaan ainakin Paavo pesee tassunsa ja kuivaa itse turkkinsa. Sitä ennen tietenkin voi hypätä loikoilemaan tyylikkääseen pesuasentoon minun rakkaalle puusohvalleni, johon vasta juuri laitoin uuden, puhtaan patjaraitaisen päällisen... No, olihan se puhdas laittaessa!