Sunnuntai-illan sekoilut pihassa

Pihalla olen, tai oikeastaan olen ollut pihalla, lähes kaiken päivää. Toki kävimme ensin kaupungissa, kirpputorit piti taas tarkistaa... Mutta sitten olenkin käynyt sisällä vain nukkumassa päiväunet ja puuhaillut muuten pihassa. Kirppikseltä mukaan lähti kaksi kivaa kynttilälyhtyä kolmella eurolla yhteensä. Lisäksi kävin yhdestä puutarhamyymälästä pari murattia takkahuoneen terassille, nekin yhteensä kolme euroa. Ei siis paha ollenkaan! Lisää pihakuvia alkuviikosta...

Kukontöyhtö istuu rappusilla

 

Amppelitomaatti rehottaa varaston kulmalla

Koristetupakka pyöräilee nurkalla

Keltainen kirsikkatomaatti asuu ämpärissä

Amppelitomaattia näyttää tulevan paljon!

 

Nämä olivat tällaisia puhelimella napsittuja pikaräpsyjä taas. Huomenna otan valoisalla lisää kuvia, mm. raivaamastani ruusupenkistä, jossa jotain kummallista onkin tekeillä... Ruusunnuput siellä pilkottavat jo ihanaa pinkkiä! 

 

Huomenissa suunnitteilla parin kaatopaikkakuorman vienti paikalliselle jätteidenvastaanottoalueelle. Sinne viedessä on fiksua lajitella niin, että ilmaiseksi vastaanotettavat viedään omana kuormanaan, eli niitä ei punnita sisään ajaessa. Maksullinen sekajäte taas omana kuormanaan, sillä siitä vaan me suostumme maksamaan, mikä on oikeasti maksullista. Näin tarkkoja meillä ollaan, mutta mikäpä siinä, kun tästä alle vartin automatkan päässä tuo vastaanottopiste sijaitsee. Se on siis reilussa tunnissa hoidettu, vaikka pari keikkaa teemmekin.  

 

 

 

 

 

 

Kuka hullu leipoo yöllä?

Välillä tekee vaan niin mieli leipoa. Välillä toisaalta ei. Nyt teki mieli leipoa, ja olihan minua pyydetty tiettyä tilaisuutta varten jotain leipomaankin. Päivällä on kuitenkin aika kuuma mitään ihmeempiä keittiössä tehdä, ruokakin meillä on kesällä sellaista salaatti-, kasvis-, kalapainotteista ja helppoa. Aloinkin sitten leipoa vasta nyt illalla, kymmenen maissa. Takaovi, joka johtaa keittiön vierestä ulos, on ollut auki koko illan ja vieläkin on, sillä uunin lämpöä ei nyt kakkujen paistuttua enää kaivata.

Ensin tein ihan perustäytekakkupohjan, jossa on 6 kananmunaa. Paistoin sen sydämenmuotoisessa vuoassa, sillä se tulee tärkeälle henkilölle.

Kakkupohjan paistuessa uunissa tein maailman helpoimman ja nopeimman kuivakakun, johon olen reseptin saanut pikkuserkultani Tiinalta jo joskus vuonna 1990. Sitä on meillä kyllä tarjottu tuhannen kertaa, mutta eipä tuo haitanne, kun se on hyvää ja tosiaan helppoa tehdä. Onnistuukin satavarmasti aina!

Jogurttikakkutaikina tekeillä, tällä kertaa Ingmanin kahvijogurtista

 

Jauhotin valmiiksi rengasvuoan ja sekoittelin kakun taikinan kirppikseltä joskus ostamassani suloisessa vaaleanpunaisessa kulhossa. Tähän kakkuun käytetään 2 dl:n purkki jotain jogurttia. Usein käytän banaanijogurttia, joskus appelsiini- tai niin kuin nyt, kahvijogurttia. Ihan oman mieltymyksen mukaan voi sen valita, tai sitten katsoa, mitä jääkaapista löytyy. Meillä ei löydy mitään jogurtteja enää, kun emme sokerisia jogurtteja syö lainkaan. Mutta kakku onkin eri asia, eikö vaan?

 

Jogurttikakku

 

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1 tl soodaa

2 tl kanelia

2 tl vaniljasokeria

 

2 kananmunaa

2 dl halutunmakuista jogurttia

200 g sul. margariinia

 

Sekoita ensin kuivat aineet. Lisää kananmunat ja jogurtti, sekä sulatettu margariini. Sekoita hyvin.

Paista kakkua 175 asteen lämmössä uunin alaosassa n. 1 tunnin ajan.

 

SE ON SIINÄ!

 

Eikö olekin helppo ja vaivaton kakku? Ja yleensä on maistunut ainakin meidän väelle ja meillä kahvitetuille vieraille myös!

 

Höyryävän kuumana kumottu kakkuni!

 

Leipurin vermeet: Essu kirppikseltä, ruutupatalappu Linum, kissapatalappu itse tehty.

 

Enhän minä tänäänkään mitään essua muistanut eteeni laittaa! Se vaatisi vielä vähän opettelua...

 

 

Trooppinen kesä meidänkin kylällä

Huh hellettä, sano meidän mummu, kun blogia kirjoitteli... En ole yhtään, yhtään helleihminen! En! En viihdy auringossa, mutta jos ei ole liian kuuma, voin toki ulkoilla aurinkoisenakin päivänä. En jaksa istua tai maata, ihan vaan käristämässä nahkaani, enkä tuota auringonottoa ole nuoruusvuosien jälkeen ees harrastanut. Mutta suotakoon se niille, joille se on jotenkin mieluisaa. Ajauduin juuri jälleen kerran väittelemään ikiruskettaja ystävättäreni kanssa aiheesta, mutta en anna periksi, en pisaraakaan. Eikä hänkään! En aio hankkia ryppyjä ennen aikojani, enkä myöskään melanoomaa, jota on jo perheessä ollutkin. Se ei vaan ole mun juttu. Rusketun kyllä helposti, kyllä se niin on, mutta viihdyn joko varjossa lukemassa tai sitten haluan tehdä jotain ulkona. En voisi kuvitellakaan, että menisin vaan makaamaan aurinkoon. Siinähän voisi tehdä pihatöitä, voisi ripustaa pyykkiä, voisi ehkä uida, juosta tai pyöräillä. On mulla kickbike myös, silläkin potkuttelu on kivaa. Järvelle menen kalaan tai uimaan. Mutta ei, en mene sinne makaamaan rannalle. En.

Tänään tuli muutama oikein reipas kuurosade, jotka kyllä loppuivat onneksi aika lyhyeen. Ei sinänsä mitään, satuinpa vain yhden kuuron aikana keskustaan ja siellä sitä pääsin ihmettelemään. Meidän piha kastui pariin kertaan, mutta se kaupungilla näkemäni kuuro oli kyllä jännä. Nappasin kuvankin, kun keskellä katua suihkusi kiva pieni geysir, jotain kaivonkansia oli siinä ja sieltä raosta suhinalla tuli suihku!

Eipä tuo suihku kuvassa näytä juuri miltään...

 

Auto, siis miehen auto, meni katsastuksesta läpi ja huokasimme helpotuksesta! Aina se vähän jännittää, kun kyseessä on kuitenkin vanha kottero... Ukkosen komea jylinä säesti riemunkiljahduksia! Ja höpö, höpö, ei me sentään ääneen kiljuttu, mielessämme vaan!

 

Pitää alkaa nyt kasaamaan tuota leluarkkua, joka on saanut rauhassa kuivua. Ja niin joo, teinpä yhden värjäyskokeilunkin Dylonin pesukoneväreillä. Yksi kirppislöytö oli koneessa, vieläkin siellä pyörii. Nyt on menossa pesuaineen kanssa pyöritys. Siitä on maksettu huikeat 3 euroa kirppiksellä, plus väri ja suola, joten sanotaan pyöreästi 12 euroa yhteensä. Jos siitä tulee kiva, se on halpa hinta puuvillaisesta päiväpeitosta. Innolla odotan lopputulosta.

 

Kirppikseltä ostin tänään vielä tuollaisen jonkinlaisen emalisangon tai mikähän se nyt oikein onkaan. On ihan kuin samaa sarjaa mun aiemmin ostamani siivilän kanssa. Siivilässä asustaa juoru, joten tähänkin voi ehkä päätyä jokin kukka... Katotaan nyt!

 

 

Ostin myös 50 x 70 kokoisen taulunkehyksen, johon saattaa päätyä yksi juliste. Siitä kuvia myöhemmin, jos minun ihmeelliset suunnitelmani vaan suinkin onnistuvat!

 

Mitäpäs sitä sitten muutakaan, kuin mukavaa torstai-iltaa ja perjantaita samaan syssyyn. Huomenissa uutta ja aivan yhtä joutavaa jorinaa luvassa, toivottavasti jaksatte lukaista!

 

 

 

 

 

 

Kivan päivän ilta

Meillä oli tänään oikeasti kiva päivä! No, jaa kissa ei ehkä ole samaa mieltä, sillä se juoksi maha maata viistäen karkuun pikkuprinsessaa, joka kirkuen juoksi innolla perässä... Maija-neiti haettiin aamupäivällä mummulaan hoitoon ja saman tien haettiin myös enonsa tänne meille viettämään vapaata hellepäivää. Kävimme matkalla kaupassa, josta tuo ensimmäinen kuva onkin napattu.

Autokärryillä ajo vaatii keskittymistä...

 

Päivän aikana touhuttiin pihalla, sisällä, pihalla ja taas sisällä... Ei muuten nukuttu silmänräpäystäkään päiväunia, vaikka mummu olis ehkä ollut unien tarpeessakin. Maija keksii ihmeesti puuhaa, johon hän velvoittaa meidät aikuiset osallistumaan, ilman mitään vastaväitteitä. Pappa oli päivän töissä, joten nyt se oli siis mummun ja enon hommaa, tämän neidin perässä juokseminen ja varoitteleminen kaikesta mahdollisesta... "Ei sinne, älä koske siihen...!" Tehokkainta on sanoa yksinkertaisesti "Se on papan!" Silloin Maija ei koske.

 

Pihapuuhia lähes 30 asteen helteessä

 

Sisäleikkiä munakennon ja pallojen kanssa

 

Paavolle tais ottaa koville...

 

Ehkä ensi yönä uni maittaa, mummulle, Maijalle ja Paavolle ainakin. Nyt neiti on äitinsä kanssa jo kotona, joten meidän vapaa kissan kanssa on alkanut.

 

 

 

 

 

Mummulapäivä

Tähän aamuun vain pikapostaus, illalla sitten lisää... On mummulapäivä ja saan tuon meidän 1 v. 10 kk vanhan Maikkulin, eli Maijan tänne mummulaan päiväksi hoitoon. Pappa on töissä, joten leikitään ihan kaksin ensin. Kun pappa tulee, haluaa hänkin varmasti touhuilla Maijan kanssa. Kiva ilma, ainakin vielä. Saa nähdä tekeekö ukkosta, kuten ennusteissa lupailtiin.

Maalaus- ja maalaishommia

Olen viimein saanut käyntiin sen vaihteen, jolla maalaushommia tehdään. Tykkään kovasti maalaamisesta, lähinnä siis vanhojen huonekalujen kunnostamisesta on kohdallani kyse. Miksei myös seinien maalamisesta, sekin on kyllä mukavaa. Yksi huonekin on tarkoitus tänä kesänä vielä maalata ja laittaa kuntoon.

Yksi homma, jota en saa koskaan tehtyä, on se ennen käsittelyä otettavien kuvien kuvaaminen! Mikähän ihme siinä on, sillä itse ainakin nautin teidän muiden blogeissa kovasti juuri siitä, kun on ennen ja jälkeen kuvia huoneista, tai tuunauksista. Niistähän sen muutoksen vasta näkee, mitä on saatu aikaan.

Tässä nyt kuitenkin on pari kuvaa keskelle lattiaa nostetusta leluarkusta, joka on siis tällä hetkellä työn alla. Takana näkyy kaikki mahdollinen sotku, sillä vähän on vaiheessa tuon takkahuoneen viritykset... kellastunut männyn sävy suorastaan oksettaa, mutta sitäpä ei näy enää.

 

Valmiista leluarkusta tulee siis säilytyspaikka lastenlasteni leluille, lähinnä pehmoleluthan sinne sitten sujahtavat. Kunhan tuo valmistuu, laitan lisää kuvia. Takkahuone kaikkineen on tarkoitus saada tällä viikolla kuntoon. Katsotaan, kuinka käy! Olisi kiva saada kuvata se valmiina ja laittaa teille kuvia nähtäväksi tänne.

 

 

Tässä ennen -kuvat siitä kirppikseltä löydetystä rahista, jonka tuunasin tässä hiljattain.

Rahin nykyinen ilme löytyy siis täältä.

 

Minulla on vielä tämä viikko tätä yksinlomailua jäljellä. Mies jää kohta kesälomalle ja sitten onkin päivät aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä. Kotoa lähtö on minulle aina kesällä vaikeaa, vaikka tavallaan sitä odotankin kovasti. Olen toisaalta innolla lähdössä pohjoiseen, mutta toisaalta on tosi vaikea lähteä, kun on intoa tehdä täällä kotonakin  jotain. Pihahommat, maalailut, kirppislöytöjen tuunailut, ompeluhommat ja kaikki se jää kotiin. Matkalla toki bloggaan, luen ja neulon/virkkaan, mutta silti... Isännälle taas loma ei ole mikään loma, jos ollaan kotona. Meidän nuorisosta aina joku joutuu/saa muuttaa kotiin kesällä, sillä meillä on tuo Paavo-kissa aina kotona. Paavoa pitää jonkun hoitaa, emmekä uskalla jättää taloa tyhjilleen muutenkaan. Niin paljon noita murtokoplia täällä päin pyörii joka kesä. Turvallisemmalta tuntuu, kun täällä asuu joku meidän loman ajan, niin kuin aina ennenkin.

 

Marja-aika osuu myös aika lailla tuohon reissun kohdalle, joten mansikat on saatava laitettua ennen sitä tai sen jälkeen... Mustikkaa poimin itse taas, kunhan palailen tänne kotipuoleen. Pohjoisen hillasuot houkuttavat, mutta hillojen poiminta on mielestäni melkoisen raskasta puuhaa. Ei siis ihme, että hilloilla on hintaa, jos marjaa haluaa ostaa torilta tai kaupoista.

 

Metsämansikan satokausi on nyt!

 

Marjapensaista on rastaat syöneet osuutensa. Saa nähdä, jääkö meille mitään! En kuitenkaan niitä verkkoja laita, sillä ne ovat monille eläimille vaaraksi. Esim. Siili tai linnut voivat tarttua niihin. Karviainen, joka tässä tontilla kasvoi jo ennen tämän talon rakentamista, tekee yleensä vain vähän marjoja, kun pensas kasvaa ihan koivikossa, eikä sitä ole mitenkään hoidettu.

 

Kuuntelen tässä samalla muuta touhutessani äänikirjaa. Viimeinen levy Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" -kirjasta on meneillään. Nyt täytyy kai hakea kirjastosta lisää kuunneltavaa, kun tämä loppuu. Puuhailu on mukavampaa, kun voi halutessaan myös kuunnella jotain jännittävää ja mielenkiintoista.

 

Touhukasta tiistaita kaikille! Nyt saatte varautua siihen, että arvontaa pukkaa taas pitkästä aikaa! Arpajaisvoittoa paraikaa mietitään, jotain kivaa siis luvassa taas!

 

 

 

 

 

 

 

Intoa piukassa - tehotyttöfiilis!

Olen viimein saanut aloitettua sen kauan suunnittelemani maalaushomman. Nyt olen maalannut, tai itse asiassa petsilakannut, entisen legoarkun, joka on ollut meidän pojilla joskus parikymmentä vuotta sitten käytössä. Se on mäntyä, käsittelemätöntä puuta, rumasti kellastunut ja kuitenkin erittäin kätevä ja muuten aika siisti. Minä ostin purkin Clou-merkkistä petsilakkaa jo aiemmin, värisävynä ruskea mahonki.

Kuva Mastonin sivuilta

 

Sain käsiteltyä osiin puretusta arkusta toiset puolet yhteen kertaan. Aamulla sitten jatkan toiset puolet ja mahdollisesti jo iltapäivällä toiseen kertaan! Silloin se on tehtävä, kun intoa pukkaa, vai mitä?

 

Siirsin muuten tänään myös raparperit kasvamaan sellaiseen kasvulaatikkoon, johon oli laittanut niille uutta multaa ja kompostia sekaisin. Samalla siirsin siihen myös joitain yrttejäni. Saa nähdä, miten lähtevät kasvamaan. Pihassa puuhastelua oisinkin voinut jatkaa vaikka kuinka, mutta nyt täytyi tulla jo sisälle.

 

Tein jännän löydön pihasta! Meillä on joskus aikoinaan ollut yksi sellainen kukkapenkki, joka on ihan metsittynyt ja jäänyt hoitamatta jo vuosia sitten. Sielläpä oli pioni! Mulla on joskus ollut ystävältäni Saaralta saatuja pioneja, lajiketta en edes tiedä, mutta sinne ne jäivät entiseen kukkapenkkiin. Nyt kun sitä tutkin, se löytyi sieltä vielä. Miten toimin, voiko ne siirtää nyt keskellä kesää, kun eivät näytä kukkia tekevän ollenkaan? Laitan paremmalle paikalle, kunnon kohopenkkiin.

 

Pioniressukat keskellä metsää... No, ei ihan!

 

Metsämansikkaa tuli tänä vuonna pihalla ihan kauheasti, siis aiempiin kesiin verrattuna. Kävin äsken vielä poimimassa kipollisen, jotta saamme iltarahkan sekaan laittaa niitä myös. Ehkä kuitenkin puutarhamansikoita enimmäkseen, näitä vaan herkuksi sekaan.

 

Oman pihan saalis, 125 grammaa!

 

Huomiseen, ystävät! Nyt täytyy keskittyä Bombgirlsiin, joka on minut koukuttanut ja alkoi juuri TV2:lta!

 

 

 

 

Ei olisi pitänyt sanoa sitä ääneen!

No, nih! Taas mulle kävi tämä sama legendaarinen juttu, joka jostain syystä tuppaa mulle käymään aikalailla helposti! Nimittäin se, että kun menen innoissani kehumaan jotain, mitä minulla on, kuten esim. saumuria, niin sehän pentele alkaa saman tien oikutella.... Nyt sitten sellainen tilanne sattui puhelimen kanssa!

Minulla on ollut tuo uskollinen "aikuisten tamagochi", älypuhelin, lelu, kaveri, mikä lie... jo muutaman vuoden käytössä ja tykkään siitä kovasti. Olen pärjännyt sen kanssa kerrassaan mainiosti, enkä ole ollut aikeissa vaihtaa sitä pois vielä aikoihin. Just viime viikolla joku mieheni kaveri oli kyseistä puhelinta kysellyt, lähinnä siis käyttökokemuksia ja minähän tyytyväisenä hehkutin oikein kunnolla!

 

Siinähän se reppana on, sormenjälkineen, kaikkineen, ja heijastelee kattolamppua...

No, eilen illallahan se sitten tapahtui! Otin puhelimen käteeni ja katsoin, mikä ihmeen pikkukuvake sen näytöllä näkyi... Joku ihan uusi, jota en ollut aiemmin nähnyt. Niinpä, syystä, että aiemmin tätä ongelmaa ei ole ollutkaan. Kuvakkeen takaa paljastui teksti: "USB-muisti vahingoittunut", eikä muuta. Mitäs nyt, ihmettelin, mutta tajusin toki, että jokin sillä ressukalla on nyt hätänä. Ja niin olikin, sillä kaikki kuvat, joita olin sillä napsinut, olivat kadonneet. Muisti oli tullut jostain syystä tiensä päähän, eikä kuvia enää voinut ottaa, eikä entisiä löytynyt puhelimesta.

Jälleen kerran sain osoituksen siitä, että tekniikka on ihmeellistä, sillä näinhän yhdelle minun entiselle puhelimellenikin kävi, että yhtäkkiä kaikki tiedot, joita se sisälsi, olivatkin poissa. Tällä kertaa VAIN kuvat, sillä kaikki muu on tallessa. Google -tili  pelasti minut tällä kertaa, sillä kaikki puhelimen ja tabletin kameroilla näpsimäni menee taltee Googlen kuviin, joten sieltähän ne nyt löytyvät joka tapauksessa.

Onko kellään kokemusta tällaisesta? Jos nyt ostan siihen uuden muistikortin, siis sen microSD:n, joka siihen kuuluisikin, voinko sen avulla edelleen kuvata? Help, ystävät, olen ihmeissäni tuon kanssa, kun tykkään kuvata puhelimella, jos ei kameraa ole mukana...

Juhannussämpylöitä grilliruuan ja salaatin kaveriksi

Jotenkin ajattelin, että grillatun kanan ja halloumin (sekä makkaran...) ja salaatin lisukkeeksi tarvittaisiin jotain kotona leivottua hyvää. Päätin sitten leipoa sämpylöitä, jotka ovat nopeita ja helppotekoisia, mutta varsinkin heti tuoreena aivan ihania!

 

Sämpylöiden helppo perusohje

 

5 dl vettä

2 tl suolaa

2 rkl siirappia

1 pss kuivahiivaa

13 dl jauhoja, esim. Sunnuntai Rouheinen sämpyläjauho

1 dl sul. margarariinia

 

Lämpimään nesteeseen lisätään vaivaten muut aineet. Itse sekoitan aineet yleiskoneella, joka hoitaa vaivatta sen vaivaamisvaiheen puolestani. Taikina saa jäädä mielellään aika löysäksi. Anna nousta ja leivo halutun kokoisia sämpylöitä. Paista 225 asteessa n. 10 min.

 

Taikinasta tuli sämpylöitä 24 kpl, mikä olikin meidän sakille passeli määrä.

 

Meidän tuleva esikoululainen hauskuutti porukkaa illalla, kuten myös veljensä, tuleva tokaluokkalainen. Nuorempi herra tykkää kovasti pullasta, joten viimeiset sanat eteisessä ennen kotiinlähtöä olivatkin: "Saadaanko vielä pullaa?"

 

Pullaa saivat, keksejä ja sämpylöitä myös, mutta matkaan ei enää laitettu pullaa mukaan. Eetu tokaisikin: "Vitsi, se oli vitsi!"

 

Vielä on sunnuntai, sitten taas uusi lomaviikko ja isännän viimeinen työviikko.

 

 

 

 

 

Juhannuksen rauhalliset tunnelmat

Eilisen, juhannusaaton, vietimme kotosalla touhuillen ja illalla grillaillen esikoisen perheen kanssa. Kuopus puolestaan vietti meillä eilisen ja jäi vielä yöksikin kotiin, joten vasta tänään veimme hänet omalle asunnolleen. Kivaa oli, kun porukkaa oli kotona, ihan kuin joskus vuosia sitten. Sääskiä oli kyllä illalla niin, että ei kauaa jaksaneet pihassa olla enää kahdeksan jälkeen...

Paavon kanssa poimittiin kukat terassille

 

Meidän takapihan terassille paistaa illalla, päivällä se on kivan varjoisa. Siinä on tosi mukava ruokailla, mutta nyt tosiaa uusi, vastakuoriutunut sääskisukupolvi ärsytti porukkaa sen verran, että päätimme syödä sisällä keittiössä.

 

Takkahuoneen terassillekin kivasti pilkottaa ilta-aurinko.

 

Tälle terassille pääsee ulos takkahuoneen ovesta ja saunasta vilvoittelua varten se onkin mitä parhain paikka! Sieltäkin vielä kukkia puuttuu, mutta kenties jo huomenna niitä laitamme...

 

Tänään nukuttiin oikein kunnon päiväunet, minäkin varmaan reilut kaksi tuntia! Sen jälkeen kissa seurasi minua pihalla kukkia poimiessani tarkkaan ja nosti välittömästi metelin, kun poistuin omalta pihalta. Keräsin Paavon vastusteluista huolimatta kolme luonnonkukkakimppua, jotka kävimme viemässä haudoille. Yksi meni appivanhemmilleni, yksi isovanhemmilleni ja yksi äidin ja sisareni haudalle. Juhannus oli kaupungissa hiljainen, joten kovasti harmitti, kun en kameraa muistanut taaskaan mukaani napata. Olisipa ollut mukava napsia kuvia hiljaisella hautausmaalla ja keskustassa.

 

 

Yksi liljan varsista oli katkennut lähes kokonaan, taittunut melkein juuresta jostain syystä. Nappasin sen poikki kokonaan ja toin sisälle maljakkoon.Siinä on yksi upea, avautunut kukka ja toinen vielä nupullaan. Saa nähdä aukeaako se sisällä vielä kunnolla sekin.

 

Ihanaa juhannusviikonloppua kaikille lukijoilleni! Kiva, että poikkesitte!

 

 

 

 

Alkuviikon kuulumisia ja kotikuvia

Näin se aika kuluu, kun kolmas lomaviikkoni on jo tiistaissa! No, eipä siinä mitään, loma on ollut ja on edelleen ihanaa! Ja ah, niin tarpeellista aikaa, sillä siitä nautin, että saan touhuilla edelleen omiani ihan vaan omaan tahtiini! Maalaamaan en ole vieläkään saanut ryhdyttyä, mutta josko illalla aloittaisin jostain päin sutimaan huonekaluja kuntoon...

No, pihaa olen myös aloittanut omaan, hitaaseen tahtiini hoitelemaan kuntoon. Sen surullisen tilanteen, joka pihassa vallitsee edelleen, kertokoon tämä, vinossa ja ruosteisena nököttävä valurautainen kyltti, joka tervehtii tulijoita pihatien reunassa... Olenhan minä lomalla, joten turha odottaa viimeisen päälle pihaihmeitä meikäläiseltä. Oman kiinnostuksen, ajan ja voimien mukaan edetään...

 

 

Jotain olen siis istutellut pihaankin, mutta niistä tulee vielä oma erillinen juttunsa, kunhan kerään lisää rohkeutta, että uskallan niitä julkistaa. En ole laiskanakaan ollut, joten täytyy puolustautua heti. Kaikenlaista pientä on tahty kyllä, mutta, mutta...

 

Eilen suuntasin Helsinkiin ja kävin moikkaamassa White & Freshin Irinaa. Irinalla oli myynnissä Sagaformin tuplayrttiruukku, jonka poikkesin siis hakemassa.Kiitos, ihana Irina, oli kiva jutella!  Minulla on jo yksi sellainen pieni, mutta tämä tupla puuttui. Nyt se pääsi meidän keittiöön ja odottaa tänään ostettavia yrttejä.

 

 

 

Kävin myös Granitissa, josta ostin lähinnä toimistotarvikkeita ja ihanat pikkuleimasimet. Niistäkin myöhemmin lisää. Kirppiksiä kiertelin muutaman, mutta ei sieltä oikein mitään löytynyt. Hietsun kirppiksellä myyjät olivat vähissä, kun sää oli ehkä hiukka arvaamaton.  

 

Keittiöstäni en muista laittaneeni kovin selvää kuvaa aiemmin, joten tässä pari sellaista, joista näkyy suurin osa keittiöstä. Toiseen suuntaan on vielä kaksi ikkunaa, jonka edessä on työtaso. Sen alla on kissan ruokailutila, joka ei ole mitenkään kovin viehättävä. Tämä erkkeri-ikkuna tuo kyllä paljon valoa keittiöön, eikä sen alla oleva pitkä työtasokaan ole yhtään hassumpi olemassa.

 

 

 



Tuota keittiötä on vaikea muutella muuten kuin tekstiilien, sekä tietty noiden tasoilla sijaitsevien esineiden muodossa, mutta nyt hakusessa olisi ne vetimet keittiönkaappeihin ja laatikoihin, kuten olen jo aiemminkin maininnut. Niitä vaan ei tahdo mistään löytyä mieleisiä, eikä riittävän edullisia. Niitä pitää olla 48 kpl, joten ihan en mitä tahansa raaski ostaa.

Kodikkain väriyhdistelmä on punavalkoinen, joten sitä minä keittiössäni rakastan. Vanhat kirppislöydöt, nämä tuolit, ovat siinä kunnossa, kuin olivat tulleessaankin, mutta edelleen mietin, pitäisikö ne maalata. Valaisimen uusisin, mutta isäntä on sitä mieltä, että tuo vanha on hyvä...

 

Pääsin mukaan Arjan Leivontanurkan lettutestiryhmään ja tarkoitus olisikin testata tätä valmista lettujauhoa. En ole juurikaan näitä käyttänyt, mutta tuo on oikein hyvä testata ennen Lapin reissua. Siellä isäntä paistaa minulle lettuja nuotiolla perinteisesti! Nyt saan paistaa itse!

 

Hyvää alkanutta viikkoa!

 

 

Tallinnassa eilen - tänään kotona

Eilinen päivä vierähti iloisella Tallinnan päiväreissulla. Meitä oli 16 naisihmistä, jotka ovat kahta lukuunottamatta nykyisiä tai entisiä työkavereita keskenään. Osa muuten vaan kavereita jo pitemmmältä ajalta. Kesäkuun alun Tallinnan reissu on jo perinne, ehkä kymmenen vuoden ajan jo näitä keikkoja on kuulemma tehty. Itse olin ehkä neljättä kertaa, jos oikein muistan, tämän porukan kanssa. Viime vuonna matkustin Venäjälle heti loman alussa, joten silloin jäi väliin tämä Tallinnan käynti. Muissa kokoonpanoissa on tullut käytyä enemmänkin. Reippaasta ryhmästämme en napannut kuvia, joten nyt täytyy pärjätä ilman vaan...

Mukavaa matkailua edistää sekin, että meillä oli taas kerran pikkubussi käytössä meno- ja tulomatkalla omalta paikkakunnalta satamaan. Viking Xpres oli tällä kertaa laivamme. Tykkään siitä, että sillä matka kestää vain 2 ja ½ tuntia, toisin kuin noilla hitaammilla. Kantosiipialuksiin verrattunahan tuokin on hidas, mutta se on kuitenkin oikein kunnon laiva.

Menomatkalla söimme buffetlounaan, josta tosiaan oli maha täynnä vielä pitkän aikaa. Pikkuisen kaikkea kun maistaa, tulee syötyä huomaamatta aika paljon... Mutta kerrankos tuota nyt herkutellaan!
Maissa suuntasimme suoraan käsityötukku Karnaluksiin, kuten yleensä... No, eivät kyllä kaikki, mutta ne meistä, jotka tykkäävät käsityöjutuista tietenkin. Joskus on varattu etukäteen jotain kauneushoitoja, manikyyriä tai pedikyyriä, mutta tällä kertaa osa suuntasi vaateostoksille tai terasseille.

Karnaluks on kyllä paikka, joka kannattaa käydä tsekkaamassa, jos ei ole koskaan käynyt! Se on siis tukku, joten siellä löytyy tukuttain tavaraa, pakkauksia, pahvilaatikoita, ilman mitään kaunista esillepanoa. Hintoja ei vieläkään kaikesta löydy, vaikka viime vuosien aikana nyt jo hiukan ovatkin sitä puolta saaneet kuntoon. Kassoja on myös lisätty. Kassat ovat kuitenkin verrattain hitaita, sillä kaikki tuoteet haetaan koneelta nimen perusteella, mitään viivakoodeja tai numeroita käyttämättä. Ja tärkeää on huomioida, että siellä ei käy kortit, vaan ainoastaan käteinen raha.

Omat ostokseni

 

Minun ostokseni jäivät tällä kertaa aika pieniksi, sillä olin tehnyt päätöksen, lupauksen itselleni. En osta kankaita, enkä lankoja, vaan käytän entiset ensin pois. Voi olla mahdoton lupaus pitää, mutta koitan noudattaa sitä parhaani mukaan.  Varastoja on nimittäin kertynyt aika paljon vuosien mittaan. Ostinkin vain ruusupuisia neulepuikkoja, joihin olen vähitellen siirtynyt. Sitten löytyi muutama pieni kukkaronkehys, jotka olivat niin mukavan pikkuisia, etten voinut niitä vastustaa...

 

Karnaluksista vielä sen verran, että se on ehkä minulle entisenä turvallisuusvastaavana ja suojelupäällikkönä vähän niinkuin arveluttava turvallisuudeltaan. Käytävät ovat kapeat ja niillä on tavaraa. Uloskäyntejä on yksi, joka sekin ehkä vähän hankalasti. Sokkeloinen tila, paljon tavaraa, huikea palokuorma, mitä vielä? Huh, huh! Näitä ei passaa miettiä liikaa, jos kuitenkin aina sinne suuntaan.

 

Tavaran paljoutta hyllyissä

 

Matkalla takaisin satamaan poikkesimme vielä toisessa kangaskaupassa, mutta sieltä ei matkaani tarttunut mitään. Vanhan kaupungin kautta piti sen verran poiketa, että haimme vielä sokerikuorrutteisia ihania manteleita matkaan... Laivalla tuli vielä syötyä pikaisesti lehtipihviä, jota meille tarjosi mukava, sanavalmis kokkipoika! Sitten hemmottelin itseäni pikkupullollisella Fresitaa, joka kruunasi päivän kivasti!

 

Tänään olenkin ommellut enimmäkseen, kuunnellut samalla äänikirjaa ja nauttinut kovasti lomailusta! Kissa osallistuu kaikkeen reippaasti, tai vähemmän reippaasti, nukkuen kankaitteni päällä. 

 

Paavo kääriytyy kankaisiin

 

Huomenna käväisen Helsingissä, siitä lisää sitten, kun palailen päivän päätteeksi kotiin taas! Hyvää yötä, ystäväiseni!

 

 

 

Tuunattu rahi ja jalkapallomatsi

Yhteen aikaan kirppiksillä näkyi usein näitä pyöreitä, kannellisia raheja, joissa mummelit mm. neulomuksiaan säilyttivät. Minäkin ostin yhden ja tuossahan se odotteli tuunaamista nurkassa sittemmin.

Nyt sain sen viimein laitettua kuntoon. verhoilukangas on jotain tuollaista säämiskämäistä, miksiköhön sitä oikeesti kutsutaan... Väri on tuollainen kaakaon sävy. Kiinnitin kankaan nitojalla. Päälle laitoin napin, jonka paikallinen kangaskauppias Masa päällysti samalla kankaalla. Se on piste iin päälle, vai mitä?

Siinä rahi nyt nököttää, eikä siitä hassumpi tullutkaan!

 

Illalla menimme vielä pojanpoikamme Topiaksen jalkapallomatsia katsomaan. Pikkumies on tänä keväänä vasta aloittanut jalkapallon pelaamisen, joten jännää se on molemmille, katsojille ja pelaajallekin. Isänsä oli pojan sinne peleihin vienyt, muttei ehtinyt jäädä katsomaan, joten isovanhemmat tuurasivat sitten katsomossa ja kuljettivat pojan kotiin matsin jälkeen. Kivaa oli taas! Iloinen meininki, ei liian vakavaa pelaamista, niin kaikilla on kivaa.

Siellä se meidän poikanen pelaa, punaisissa sukissaan!

 

Huomenna meitä suuntaa 16 iloista naisihmista porukalla Tallinnaan päiväretkelle! Luvassa on mukavaa seuraa, shoppailua (?) ja hyvää ruokaa! Mukavaa tiistai-iltaa ja keskiviikkoa kaikille!