Kuusamon mökkikuulumisia

Olen mökillä. Olen siis lomalla. Nautin ja rauhoitun. Täällä äitini lapsuuden kotikulmilla sielu lepää ja on hyvä olla. Toinen kotini, josta en luovu koskaan! Nämä kuvat ehkä kertovat ainakin osin siitä, mitä tarkoitan.

Rukajärven peilityyni pinta

Lasteni uimapaikka on hiljainen

Houkuttaisiko metsäkävely?

Vaarin karhu pitää silmällä ohikulkijoita

 

Kesäyön värit

Rannassa pikkuinen uimakoppi

Poroja pihassa, taas. Kuva otettu vessan ikkunan läpi!

Kaislikossa suhisee...

 

Yölläkin paistaa edelleen...

 

Rukajärven rantaa

Taustalla siintää Ruka.

Vanha lato Tahkolanrannan kylällä näyttää... hmm...

vähän huteralta, vai kuinka?

Sukupuu puistossa Kuusamon kirkon vieressä.

Meidän oma sukuseura on sen istuttanut!

Kesän iloinen yllätys oli kulleroiden kukinta,

joka on jatkunut tavallista pidempään!

 

Paikassa on jotain maagista! Joka ikinen kesä se lumoaa minut uudelleen. Kovasti on päässä suunnitelmia mökin remontoinnista, ulkomaalauksesta yms. Saa nähdä, milloin niitä päästään toteuttamaan. Ulkomaalauksella alkaisi olla jo kiirekin, sillä hirsimökki on vain "valtattu", eikä muuten suojattu, eikä tuo Valtti riitä suojaamaan etelärinteen auringossa hirsiä, jotka talvella taas ottavat vastaan tuulen ja tuiskun. Suunnittelen Vinhalla maalausta, sillä se suojaisi hirret paremmin.

 

Virkkausta, neulontaa ja lukemista olen harrastanut keinutuolissa kiikkuen. Huomenna pääsemme savusaunaan, joka tuossa äitini kotitalossa kuului lapsuuteni kesiin olennaisena osana. Serkkuni on käymässä ja hän on luvannut lämmittää saunaa. Voi, miten lomasta voikin näin nauttia!

 

 

 

 

Mökkiviikon varrelta

Kyllä tämä kesäleskeys on toisaalta vaan ihanaa! Nautin, kun voin olla oman aikatauluni mukaan, nukkua pitkään tai herätä aikaisin, valvoa myöhään tai nukahtaa kesken lukemisen... Syönkin vaan sellaista, mitä mieleni tekee.

Kesäruokaa, eli mansikoita ja rahkaa

Olen tavannut sukulaisiani, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Nämä ihmiset tunsivat äitini ja osaavat kertoa minulle paljon sellaista, mitä en äidistäni ole tiennytkään. Se on mukavaa. Tänään kävin tapaamassa minua 44 vuotta sitten hoitanutta äitini serkkua. Hän oli meillä kotona lapsenhoitajana 8-9 kk:n ajan. Jännä tunne, kun tunnetaan, eikä silti oikein tunneta. Osoittautui, että hän se vasta käsityöihminen onkin! Ja miten ihana piha, kukkia vaikka minkälaisia!

Kirjastosta löytyy kivoja äänikirjoja, kuten tässä Hirvisaaren Minä, Katariina.

Olen myös kuunnellut venäjän kurssia, sekä nautiskellut äänikirjasta, jota onkin rattoisa kuunnella yksin ollessa. Käsitöitä teen kaiken aikaa, mutta huomaan täällä vähän väliä vaihtavani työtä. Tavoitteena on tehdä vaikka mitä, joten eipä tuosta ole kummempaa haittaakaan.

Lisää isoäidinneliöitä, kun lankaa taas on...

Omat ja Maijan sukat tulossa

Vuoronperään isoa ja pientä sukkaa

 

 

Mieskin sai tänään viimein soitettua minulle, kun siellä viimein oli kenttää ja matkapuhelin toimi. Olivat yli puolivälin kumiveneellä jokea lasketelleet ja hyvin oli sujunut. Vesi on siellä korkealla, mutta kalaa ei kai vielä ole kovin runsaasti tullut...

Näin vähillä vesillä oltiin viime viikolla, nyt toisaalla vettä riittää

Armoton koirakuume minuun on iskenyt, vaikka tiedänkin nämä koiranhoitamisen ja -omistamisen eri puolet jo entuudestaan. Enollani on sellainen koira, jota minun on mahdoton vastustaa. Musta labradorinnoutaja on parasta, mitä koira voi olla! Minulla on elämässäni ollut niitä kaksi, joten luulen tietäväni, mistä puhun. Tämä Lysti on kerrassaan mainio pakkaus. Ulkoiluttelen sitä ja juttua meillä piisaa... Tänään tosin yllätin itseni juttelemasta poroille tuossa pihalla. Toivottavasti se ei ole mökkihöperyyden oireita...

Suloinen Lysti, joka kuljettaa minua ulkona...

 

Huomenna suuntaan kaupoille keskustaan ja kirppiksille myös. Mukavaa viikonloppua!