Kotia olohuoneen puolelta

Edellinen blogipostaukseni sisälsi paljon kuvia. Napsin niitä siivoillessani, sillä kuvia ei hirveästi vielä ole ollut täältä uudesta kodista. Meni kuitenkin muuten niin myöhään, etten hirveästi ehtinyt/jaksanut enää kirjoitella. Poikani, se kuopus nimittäin, kävi tänään ja olihan taas saunavuorokin. Siivoilujen jälkeen sauna tekikin hyvää. Nautin pitkän laudeliinan keksittyäni lauteilla köllöttelystä ja rentoutan itseni varpaista päälakeen asti mielikuvaharjoituksen avulla.


Edellisiin kuviin palatakseni nyt sitten kertoilen lisää tästä mun kodistani. Ensinnäkin, talo itse on 120 vuotta vanha ja hirsirunkoinen, kaksikerroksinen ja Museoviraston suojelema kohde. Näitä on tässä meidän taloyhtiössä yhteensä 5 samanlaista ja yksi sellainen, jossa on vain yksi kerros. Talojen historiasta löytyy kivasti tietoa https://museot.finna.fi/Record/muistaja_hyvinkaa.M011-90587 tietokannasta ja Hyvinkään villatehdas on siis nämä työläisilleen aikoinaan rakennuttanut. Ennen sotia on näitä vielä ollut paljon, mutta vain nämä ovat varsinaisen villatehtaan lisäksi jäljellä. Talot peruskorjattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla ja asunnot muutettiin hellahuoneista kaksioiksi. Itselläni on tässä kaksi huoneistoa, joista tämä asumani on 47 neliön suuruinen. Toinen huoneisto on 50 neliötä työtilaa, jossa voin tehdä ompelu-, askartelu- ja tuunaushommani kaikessa rauhassa.

Aluetta on monien muiden tuon ajan työläiskorttelien tapaan kutsuttu Port Arthuriksi. Se onkin edelleen käytössä oleva nimi ja myös asunto-osakeyhtiön nimi. Nämä alemman kuvan piharakennukset ovat siis 80-luvun peruja, muttaihan kivasti ne sulautuvat talojen sekaan. Kummassakin piharakennuksessa on kaksi liiketilaa ja pyöräsuojat, toisessa pyykkitupa ja  toisessa sauna. Meillä on tässä eri nimillä kutsuttuja rakennuksia ja nimet juontavat jostain sieltä alkuajoilta. Ois mielenkiintoista tietää, miksi tämä talo on nimeltään Synnytyslaitos. Yksi taloista oli Tyttöpatteri ja yksi Naimaharju. Muiden nimiä en muista. Synnytyslaitoksella siis asustelee monta yksin asujaa, nyt kaksi sijoittajien omistamaa vuokra-asuntoa on tyhjillään ja vain yksi perhe asuu tässä meidän talossa. Yhteensä asuntoja on 8 kpl/ talo. Vuonna 1939, siis ennen sotia, näitä taloja oli Hyvinkäällä 80 kpl. Nyt jäljella tosiaan vain 5 kaksikerroksista ja yksi yhdessä tasossa oleva.

Olohuoneeni kalustus koostuu joko kirppislöydöistä tai isovanhempien kotoa, siitä oikeasta mummulasta, perittyjä kalusteita. Ruokasalin kalustosta tänne mahtui pikkusenkki ja ruokapöytä. Tuolit ovat kirppikseltä, kun ne alkuperäiset odottavat kunnostusta. Seinällä mummun taulu, hedelmäasetelma kultakehyksissä. Eipä sekään kaikille sopisi, mutta mummulassa se on ihan kotonaan. Iso kaappi ja vitriini ovat kirppislöytöjä, kuten myös pöytä ja divaani. Divaaniin ostin kyllä uudet päälliset Bemziltä. Tuossa pyöreällä sohvapöydällä on päällä lasilevy. Irrotin lasin alta silkkikankaan. Sitten otin vanhoista lehdistä mainoksia, kuvia, artikkeleita ja otsikoita, jotka asettelin pöydälle. Päälle lasilevy, joka pysyy paikallaan kuluneen messinkivanteen avulla.

Ison kaapin päällä on Terho Sakin veistos, joka esittää äitiäni. Ja vanhempien vihkikuvakin löytyy sieltä. Viherkasveja olen myös alkanut harrastaa, joitain niistä kuvissakin näkyvissä. Pöydällä pyörii aina neule tai pari, sillä minulla on aina kesken useampikin työ.

Vähän toiselta suunnalta katsottuna olohuoneen seinillä näkyy lisää tauluja ja kutomani ryijy. Jalkalamppu on kiva neuloskellessa, sillä en tykkää suorasta kattovalosta. Ikean Ektorp-sarjan sohva ja divaani ovat helppoja koirahuushollissa, sillä sohvanpäällisiä saa pyöräyttää koneessa silloin tällöin. Koirat eivät oleile sohvalla, mutta nojaavat niihin kyllä ja lika tarttuu.

Lisää esineitä mummulasta. Kaikki nämä muistan lapsuudestani saakka. Hyvinkään kirkko ja kahvipannu "Hyvinkää"-tekstillä ovat erityisen rakkaita.

Pitkään kärsin siitä, että valaisin ei osunut kohdalleen, mutta nyt se on myös fixattu. Siirto sujui hienosti, eikä nyt enää kukaan lyö päätään lamppuun. Tuo takaseinä on nyt valkoinen, vaikka siihen olen ostanut jo tapetit Ellokselta. Saa nähdä, koska ne saadaan seinälle saakka. Edellisten asukkaiden maisematapetti oli hieno, mutta ei yhtään minun tyyliseni. Myös makuuhuoneen tapetti poistettiin heti. Siihen löysin ale-tapetit paikallisesta liikkeestä. Kyllä tää tästä valmistuu. Ihan varmasti. Huomenna pyykkipäivän lisäksi pari noutoa kirppisostojen merkeissä ja yksi parvekkeen säänkestävä matto pitää myös hommata. Hyvää yötä kaikille! Palailen huomenna uusin voimin.

Viimein blogi palasi elämääni!

Hei kaikki ihanat siellä kotisohvalla, tai missä nyt ikinä olettekin. Luvattoman kauan taas on siitä, kun viimeksi olen tänne blogiini mitään kirjoitellut. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin menettänyt innostukseni tähän blogimaailmaan, vaan kertakaikkisen kiireisestä ja touhua täynnä olleesta kesästä ja alkusyksystä.

Mitäkö olen nyt sitten hommaillut, kun näin kovasti olen kiireisenä häärinyt? No, kesällä tein ihan hullun lailla käsitöitä, aina ompeluhommista neuletöihin ja puutöistä remonttihommiin nukkekodeissani. Niin todellakin, kolmen nukkekodin onnellisena omistajana voin puhua niistä monikossa... Vielä niissä on täysi kaaos päällä, eikä mikään vielä ole esittelykunnossa, mutta kunhan edes jokin osa valmistuu, lupaan esitellä niitä tarkemmin. Ompelutyöt pitivät kiireisenä, sillä olen taas välillä tehnyt muutamille ystävilleni tilaushommiakin ja yrittänyt vaatettaa tätä omaa sakkia, sisustustekstiilejäkään unohtamatta. Neuletöistä olen nauttinut kesällä, sillä niitä on niin helppo kuljettaa mukana ja tehdä aina siellä, missä kulloinkin olen. Autossa matkalla pohjoiseen ja takaisin sieltä syntyi tiskirättejä virkkaamalla. Sukkia olen tehnyt sekä itselle, että muille. Muutamia tilauksiakin on taas niistä kertynyt. Mikäs sen mukavampaa, sillä se kertoo siitä, että kädenjälkeäni arvostavat myös ystäväni.

Kirppislöytöjä olen tehnyt edelleen tasaiseen tahtiin. Olen muuten onnistunut täysin haasteessa, johon lähdin mukaan reilu vuosi sitten, elokuun lopussa vuonna 2014. En ostanut yhtään uutta vaatetta sukkia lukuun ottamatta vuoteen. Kirppiksiltä löytyi kivoja vaatteita ja muun tarpeellisen tein itse. Alusvaatteetkin nykyään ovat itse ommeltuja, eikä niitäkään enää tarvitse kaupasta etsiä. Kun vuosi oli kulunut, totesin, että nyt on hyvä muuttaa haaste elämäntavaksi ja jatkaa samaan tapaan, joka tuli tutuksi kuluneen vuoden aikana.

Muita kirppislöytöjä olen unohtanut tyystin esitelläkin, vaikka innoissani olen niistä ollut. Tässä on haaveilemani kasvikuivurikin nyt päässyt keittiöön hurisemaan, sillä se odotti minua tässä reilu viikko sitten paikallisella kirppiksellä. Oi, mikä riemu, kun se oli siisti ja toimiva, eikä hintakaan päätä huimannut. Lipstikkaa, tyrnin lehtiä ja rakuunaa olen ehtinyt sillä jo kuivata.

Huriseva ystäväni!

 

Lähiruokarengas on työllistänyt tasaiseen tahtiin, sillä kesäkuun alussa perustamamme REKO täällä Hyvinkäällä on kerännyt jo reilut 1700 jäsentä! Ihanaa, että tuottajat ja kuluttajat ovat sen avulla löytäneet toisensa ja me saamme nyt suoraan tuottajilta ostaa terveellistä ja tuoretta lähiruokaa. Tässä esimerkki parin viikon takaa. Ostan Vaahteramäen tilan Friida-munia ja näin ihanan laatikon hommasin kananmunakennojen säilytykseen! Helmi tosin rakastui tulisesti tähän myös ja jouduin nostamaan sen ihan näkösältä pois, mutta silti se on niin mieluinen, että!

Friidat, Ihalaisen Helenan tomaatit ja kurkut sekä Myssyfarmin

Hulda-herneet, herkkuja lähiruuan ystäville!

 

Joskus on hyvä myös avata suunsa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Puutarhuri minussa on tänä kesänä ja syksynä ollut vauhdissa, sillä meille on tullut yhtä sun toista uutta tuonne pihaan kasvamaan. Pyrin löytämään  pihaan myös käytettyä ja kierrätettyä ja kasvien suhteen olenkin ottanut mielelläni vastaan kaverien ja tuntemattomienkin antamia jakotaimia ja jopa kokonaisia pensaita, jotka olen siirtänyt meidän pihaan. Kasvulaatikoita olen laittanut nyt kolme lisää, neljäs ja viides ehkä vielä tulevat tänä syksynä tai viimeistään keväällä. Niitä varten sain tarvitsemani lavankaulukset fb-kaverini kautta. Hänen miehensä toi töistä ylimääräisiä, joten ne tulivat maksamaan minulle yhden suklaalevyn verran. Ja päälle tuli vielä tällainen sinkkilaatikko, tai itse asiassa kaksi, jotka ovat tässä kuvassa vielä sisäkkäin. Näistä tulee oivalliset säilytyslaatikot pihaan.

Sinkitty metalli kestää pihassa sateita ihan mainiosti.

 

Paikalliset kirppistapahtumat ovat olleet hiukan pettymys monille, mutta katsokaapa, mikä ILO minua kohtasi Lystilauantain kirppiksellä elokuussa! Ihanat puukirjaimet, joista aion laittaa tärkeäksi muistutukseksi seinälle tämän sanan...

Ilo on läsnä jokaisessa päivässäni!

 

Osallistuin kansainväliseen sukkavaihtoonkin ja sain paketin amerikkalaiselta neulojalta. Ihanat sukat ja huulirasva sekä käsivoide ja pieni vyölaukkutyyppinen pussukka esimerkiksi virkkaustyötä varten ovat mieluinen paketti, joten kiitos niistä sinne "rapakon taakse".

Arvatkaapa, kuka jäi koukkuun EOS-huulirasvaan...

 

Tiskirättien virkkausta olen tosiaan kesän harrastanut ja tässä muutama niistä malleista, joita olen tehnyt.

Mukailtu juhannusruusu on tullut tehtyä monen värisenä

Tässä toinen suosikkimallini. Näitä myös syntyi mökillä ja matkalla.

Tennarisukkia olen neulonut jo muutamia ja lisää pitää tehdä, sillä monet kaverini

haluavat tällaiset itselleen myös. Olen luvannut näitä neuloskella heille syksyn mittaan.

 

Työrintamalle kuuluu tietenkin kiirettä, kuinkas muutenkaan, mutta niin mukavaa sellaista, että se haittaa ollenkaan menoa. Tykkään työstäni ja työkavereistani ihan hullun lailla, joten mikäpä sitä työtä on tehdessä! Oppilaat ovat olleet ihania koko syksyn, kun kesällä oli jo vähän puolin ja toisin ikävöity. Nyt on myös enemmän tekstiilityön tunteja, peräti 8h viikossa, että pääsen sitten sitä tekstiiliopen koulutustani hyödyntämään myös. Tässä kiireimmät kuulumiset tällaisena sekametelisoppana, mutta lupaan rauhoittua ja kirjoitella seuraavan postauksen vähän maltillisemmin ja ajatuksella, eikä sitä sun tätä sekoillen. Ihanaa alkanutta viikkoa ja kaunista syksyistä tiistaita kaikille! Palaan viimeistään keskiviikkoiltana, jollen jo huomenissa tänne blogini pariin taas!

 

 

Nukkekotini - nimeä vailla

Olen kirppisten ja nettikirppisryhmien lisäksi ihan vaan vahingossa löytänyt fb:n annetaan/vaihdetaan-ryhmän omalta paikkakunnaltani. Minusta on kivaa ja koukuttavaa elää vaihtokaupan maailmassa. Yhtenä tiistaina kävin juuri hakemassa verhoilua kaipaavan vanhan tuolin, jonka sain Juhlamokkapaketilla. Viime sunnuntaina meille löysi tiensä ensin nukkekoti, joka olisi mennyt hävitykseen, ellei joku olisi noutanut pois. Satuin huomaamaan ilmoituksen ensimmäisenä, joten sain nukkekodin. Sunnuntai-iltana kotiutui myös Lundian hyllykkö. Sekin oli ilmainen, sillä entinen omistajaperhe muutti pois paikkakunnalta ja muuton yhteydessä sitten oli aika karsia ylimääräistä tavaraa pois.

Nukkekoti oli kuitenkin ehkä se löytö, joka eniten mieltäni lämmitti. Talo on jonkun itse rakentama. Se on tehty ilmeisesti lapselle, ihan vaan leikkejä varten. Ikää en osaa sanoa, mutta kulunut ja nuhjuinenhan se on. Seinissä on tylsä, liian isokuvioinen tapetti. Lattioihin on liimattu jotain ylijäämä muovimattoa. Se tuntuu olevan tiukasti kiinni.senät ja lattiat aion tapetoida ja pinnoittaa uusiksi.

Postasin kuvan nukkekodista nukkekotiharrastajien fb-ryhmässä heti samana iltana. Sain heti monia todella hyviä neuvoja. Liikke lähden ilmeisesti irrottamalla takaseinän. Luulen, että se irtoaa helposti, sillä se yhdestä reunasta jo hiukan "irvistääkin". Kun etuseinä ja takaseinä ovat irti, pääsen helpommin käsiksi päätyseiniin, joihin aion yläkerran korkeudelle sahata ikkuna-aukot. Siihenkin sain jo vinkkejä nukkisryhmästä. Alakerran ikkunat ovat kapeat ja korkeat kaari-ikkunat. Ne on mielestäni jätetty liian alas saakka avoimiksi. Aionkin laittaa ne umpeen ainakin 2-3 cm matkalta alaosistaan. Ikkunat teen pleksistä, karmit vanerista tai konepahvista. Ikkunalaudat ja ulkopuolelle kukkalaatikot ovat jo suunnitteilla.

Yläkerrassa on kaksi huonetta, joista toinen on ilmeisesti olohuone ja toisesta saattaa tulla makuuhuone tai jonkinlainen työhuone/ateljeetila. Alakerrassa on selkeästi keittiö, kylppäri/wc ja yksi pienehkö makuuhuone.

Kerrosten välillä on portaikko, joka näyttää aivan liian jyrkältä ja jotenkin tilapäiseltä. Uudet portaat niiden tilalle ovatkin suunnitteilla. Löysin yhden tutoriaalin Pinterestistä, mutta en ole vielä siihen ehtinyt tutustua tarkemmin. Siinä tehtiin kierreportaat, jotka sopivat aika jyrkkään ja ahtaaseen porrastilaan. Toinen vaihtoehto olisi jonkinlainen tasanne, jonka kohdaltaportaiden suunta kääntyy. Se näyttää silti raskaammalta kuin kierreportaikko.

Tähän taloon asukkaiksi muuttaa ainakin nyt alkuvaiheessa kaksi naista. Nuorempi naisista on kuvisopettaja, Sirkku Pesonen, jonka intohimoiksi tiedän taulujen maalaamisen lisäksi neulomisen ja leipomisen. Sirkun kanssa asuu vähän vanhempi ystävättärensä Kaarina Aalto. Kaarina on ompelija, jonka taitavissa käsissä syntyy vaikka mitä. Taiteellisia ovat molemmat ja siltä heidän kotinsakin valmistuttuaan näyttää. Ehkäpä siinä yläkerran toisessa huoneessa työskentelevät molemmat. Kaarinan ompelukone surisee ja Sirkku maalaa.

Tässäpä nukkekotikuulumiseni tältä illalta. Jos keksitte kivan nimen tälle taiteilijatalolle, joka tästä nyt näyttää muodostuvan, ehdottakaa ihmeessä. Minulla on vilkas mielikuvitus, mutta Sirkun ja Kaarinan kodille kyllä tarvittaisiin oma nimi. Tiedättehän, Väinölän ja muiden tapaan. Sirkku ja Kaarina esittäytyvät lähiaikana teille, mutta vielä toistaiseksi he odottavat ensiesiintymistään julkisuudessa vähän turhan vaillinaisissa pukeissa...

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja lokoisaa loppuviikkoa!

 

 

Kadonneiden kuvien arvoitus!

Mikähän ihme minu  kuvieni siirrossa mahtoikaan olla vialla? Yleensä puhelimen kameralla kuvatut kuvat siirtyvät suoraan googlen pilveen talteen ja ovat sitten sitä kautta käytössä esim. juuri blogissani. Ei sinne uyhtäkkiä tullutkaan kuin muutama hassu kuva. Pähkäilin asiaa puoliääneen ja lopulta ihan ääneenkin töissä torstaina. Eräs työkaveri esitti muutaman oman näkemyksensä mahdollisista syistä. Googlailin myös asian tiimoilta hiukan ja yhtäkkiä palaset vain loksahtivat paikoilleen. Nyt taas kuvat näkyvät! Olen innoissani!

Nyt kiusaan lukijoitani niillä kuvilla, joita en saanut näkyville aiemmin. Lähinnä siis kirppislöytöjä nämäkin.

Nuken tilkkupeitto, 0,50 euroa. 

Päätyi peitoksi tätini vanhaan nukenkehtoon.

Kaksi sisustustaulua

Nämä taulut ostin kahdesta syystä. Ensimmäinen on niihin käytetty kangas, Marimekon Ananas. Se on kauniin vaaleanpunainen ja yllätyksekseni se olikin kaksinkertainen molemmissa tauluissa. Irrotin sen heti ja heitin palat koneeseen. Niistä on syntymässä kesäksi mekko! Toinen syy oli niinkin hassu, että minulla oli käyttöä styroxlevyille, joista nämä oli tehty. Isompaan tulee Vallilan kuosia, jonka nimeä en nyt muista. Pienempään laitan erästä Ikean kuosia, jota ostin yhden sivuverhon verran nettikirppikseltä myös, kuten taulut ja Vallilan kangaspalankin. Ikean pala maksoi pullollisen Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Tauluista maksoin viitosen.  Vallilan palan hintaa en edes muista enää. 

CD-teline ompeluhuoneeseen

Kuuntelen musiikkia tai äänikirjoja aina ompeluhuoneessa puuhaillessani. Aikojen kuluessa CD-varastoni on kasvanut ja jakautunut olohuoneessa säilytettäviin ja niihin, joiden paikka on siellä ompeluhuoneessa. Niille ei oikein ole ollut omaa paikkaa. Etsiskelin varmaan vuoden jonkinlaista telinettä CD-levyjen säilytykseen. Ne ovat vasn usein kiikkeriä ja kapeita torneja. Viime viikonloppuna ilmestyi tämä silmiini Riihimäen Femmatorilla. Tämä oli halpa ja silti siisti. Yllättävän tukevakin. Eipä kissakaan tätä kaada, vaikka Helmi kaikkialle kiipeileekin. 6 euroa, ei paha ollenkaan. 

Rukki, 15 euroa!

Nettikirppiksiin koukuttuneena iskin tähän kynteni het, kun sen huomasin. Pitäähän kunnon emännällä olla rukki, kuten jo aiemmin sanoin. Myyjä kehui, että tätä voi oikeasti käyttää. En ole koskaan sitä taitoa opetellut, mutta minussa asuva tekstiiliopettaja haluaa senkin taidon oppia. Ehkä otan jonakin päivänä selvää, toimisiko tämä. Muutamia osia tästä on irrallisena tullut mukana, joten ehkäpä, ehkäpä vielä joskus... Joku on maalannut tämän mustaksi, mutta voi olla mahdotonta saada sitä mustaa maalia irti enää. Hmm...

Vanerinen lokerikko, 7 euroa

Siivosin luokkaani ja järjestelin sen ihan uuteen uskoon. Innoissani lajittelin papereita ja pikkusälää, jota minulla on tapana kerätä nurkkiin sekä töissä, että kotona. Lokerikot, korit ja laatikostot ovat eräänlainen pakkomielle minulle. Niinpä se tämäkin sitten muutti meille ja päätyi luokkaani. Se on ihan vaan minun, ei oppilaiden käyttöön. 

Merrel-olkalaukku, 7 euroa

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa. Tai no, kyllä niitä voi. Myinkin muutaman laukun pois, kun niitä kertyy jostain kumman syystä tänne meille. Minulla on ollut 4 viikon ajan kirppispöytä taas, joten kyllä sitä tavaraa on lähtenyt meiltä poiskin päin. Eikä vain meiltä, vaan myös tyttären huushollista ja vähän pojaltakin. Vielä on tarkoitus pitää pöytää toiset neljä viikkoa. Kannan tavaraa myyntiin lähes päivittäin. Kivasti käy kauppa näin keväällä. 

Nyt ompelupuuhien pariin taas!  Seuraavaksi tulossa sitä kesämekkoa taulun kankaista ja keskeneräisen takin ompelua valmiiksi! 

Yksi pieni nojatuoli valmistui näin, aurinkoista päivää eteenpäin...

Tämä pikkuinen nettikirppikseltä bongaamani nojatuoli vilahtikin jo aiemmassa postauksessani. Ostin sen tässä maaliskuulla eräältä perheeltä, jonka lasten käytössä se on ilmeisesti ollut varsin mieluinen. Kangas oli päässyt nuhjaantumaan ja oli ankean värinen, likainen ja osin vähän saumoista ratkennutkin. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuksia, joita halusin päästä toteuttamaan. Tuoli maksoi ruhtinaalliset 5 euroa, joten ajelin sen noutamaan saman tien.

Tässä tuoli ennen

Neutraali, vaalea ja väritön

 

Kirppikseltä löytyi samoihin aikoihin myös tukevaa brittiläistä laatua olevaa puuvillakangasta pala, joka oli heti saman tien kainalossani, kun sen huomasin. Värit eivät ehkä ole minun värejäni, mutta jotenkin tuntui, että tuolle kankaalle on kyllä käyttöä. Palan hinta oli 7 euroa. Se oli aika reilun kokoinen, ihan kuin yhden sivuverhon verran olisi kangasta jostain syystä varattu ja sitten tuotu kuitenkin myyntiin. Kun tuoli ja kangas kohtasivat toisensa, oli idea valmis. Sitten ei muuta kuin toteutuksen kimppuun. Jalat irtosivat helposti kierteidensä ansiosta. Entisen kankaan irrotus, äkkiähän tuo käy... luulin. Enpä luule enää.

 

Raikas puuvilla, raitakuosia

 

Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä taistelu kannattaa käydä, vaikka sormenpäät hellinä ja ranteet särkien. Napsin tuolin pohjasta, kiinteän istuintyynyn alta ja vähän sieltä täältä varmaan satoja niittejä. Ne piti varovasti ensin saada pienellä ruuvimeisselillä nostettua hiukan koholleen ja siitä sitten pihdeillä väännettyä irti. Ja niitä oli paljon. Ja sitten vielä lisää. Ja hiukan vielä. Ja jatkuvasti löytyi jostain niitti. Ei voi olla totta! Mutta niin sitten kuitenkin viimein sain tuolin vanhan kankaan irti. Tuolissa oli syöty, varsinkin voileipäkeksejä tms. murustavaa, sillä sen sisuksista suorastaan pursui aina vaan lisää murusia. Kopistelin, puistelin, imuroin ja sama alusta. Lopulta murut olivat pudonneet pois. Seuraavaksi kaivoin ystäväni, Rouva Ratkojan, esiin. Ratkoin auki kaikki vanhan päällisen saumat. Ensin tosin merkkailin kohdistusmerkit moneen kohtaan, jotta varmasti osaisin kasata uuden päällisen samaan tapaan. Ratkominen olikin jo aika nopea työvaihe.

 

Vanhoja päälliskankaita käytin sitten kaavoina, joiden avulla leikkasin tästä raitapuuvillastani uudet kankaat tuolia varten. Yritin olla tarkkana raitojen kanssa, mutta ihan nappiin ne eivät kuitenkaan menneet. Silti olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, jonka aika nopeasti sain ommeltua kasaan. Nuo pienet rypytykset tuossa käsinojien kaarteissa ja istuintyynyn etukulmissa on tehty kuminauhan avulla. Siksakkasin kuminauhan palat saumanvaroihin noihin kohtiin, joten kangas poimuttui kivasti. Ja mikä parasta, tämä oli helppoa ja nopeata. Kun päälliskangas oli kasassa, puin uuden "mekon" tuolille. Sitten alkoi vimmattu nitominen! Niittipyssy sai kyytiä, kun kiinnittelin napakasti uudet kankaat. Lopuksi ruuvasin jalat takaisin pohjaan. Ai niin, huopatassut tästä puuttuivat, joten ne toki lisäsin jalkoihin. Ja tässä se nyt on! Meidän suloisen 3-vuotiaan prinsessan oma nojatuoli! Neidin huonetta on kovasti nyt sisusteltu, joten tässä on uutta ilmettä tarjolla sinne taas! Ja värit ovat juuri pikkuneidin mieleen, pastelleja ja raikkaita sävyjä. Tykkään!

 

Ja tässä se nyt on

Selkäpuoli edellä

 

Kangaspalasta käytin tähän noin puolet. Hinnaksi arvioin siis lopulta 8,50 euroa. Siis uskotteko, että kannatti siihen hintaan vähän hikeäkin vuodattaa? Lähinnä se niittien poisto oli epätoivoisen tuskaista, mutta kyllä kannatti. Toivon, että vastaanotto prinsessan kotona on yhtä innostunut, kuin oma mielialani tämän tehtyäni.

Pääsiäisen rauha laskeutuu myös meille pikkuhiljaa. Tai no, ei sentään. Ompelukone surisee, äänikirjana on menossa Jari Tervon Leyla. Valmista tulee, keskeneräisiä vauvanvaatteita serkkutytölle viimeistellään. Uusia vaatteita tarvitaan mummun koulupojille ja itsekin olisin mielissäni muutamista uusista mekoista, paidoista, hameista, takeista, housuista, alusvaatteista... Vaikka mistä oikeastaan. Nyt siis vapaat käytetään tarkasti hyödyksi!

Nauttikaa kukin pääsiäisestä juuri siten, kun teidän elämäänne sopii! On aika hiljentyä, mutta sen voi mielestäni tehdä niin kovin monella tavoin. Ompeleminen ja neulominen tai melkein mikä tahansa käsin tekeminen on minulle kuin meditaatiota, jossa mieleni lepää ja rauhoittuu. Jollekin se on metsässä kävely, jollekin kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Rauhallista pääsiäistä!

Kirppiskierroksilta kaikenlaista kivaa!

Nyt kun vauhtiin pääsin, minua ei taida pidätellä enää mikään! Eli tässä postauksessa aion kiusata teitä lukijoitani kirppislöydöilläni. Kaikenlaista pientä ja kivaa on tullut vastaan, eikä pelkästään nukkeja. Olen mm. sortunut ostamaan vanhan rukin. Ja muutamia kivoja vaatteita, kengät, kosketinsoittimen, parikin hyllyä, huonokuntoisen lipaston ja myös ihanan Ikean Hemnes-lipaston löysin. Niin, samaan tahtiin tuntuu tavaraa tulevan ovesta sisään, kuin sitä lähtee kirppiksen kautta huushollista uloskin. Mies puistelee päätään, minä jaksan innostua. Eikä siinä mitään, turhakkeisiiin en sorru, vaan ostan tarpeeseen. Pitäähän joka emännällä olla rukki ja kosketinsoitin, vai pitääkö...

Tämä pitsitunika tai onko se sittenkin pusero, on yksi ihanainen löytöni.

En ole mitenkään tyypillinen pitsin käyttäjä, mutta jokin tässä lumosi.

Makuuhuoneen lipastolle oli tarve ja paikkakin valmiina.

Lipaston vetimet oli vaihdettu näihin numeroilla varustettuihin, jotka taitavat olla

samoja, joilla olen keittiössä tuunannut pienet vetolaatikot.

Viiden euron lasten kokoluokkaa oleva nojatuoli.

Ruma ja likainen kangas, mutta malliltaan nätti. Tämä tuoli sai

 kokonaan uuden ilmeen uuden verhoilu myötä.

Maijalle oma ompelukone, joka onkin pieni talo

Ompelukoneen katto aukeaa, joten sinne muutti jo kaksi pientä tyttöä.

Aivan ihastuttava ompelukirja, Tilly Walnesin Pistoksissa.

Nettikirppikseltä, ystävän ja hänen miehensä avulla Turusta Riihimäelle

matkanneena. Tästä kirjasta aion kokeilla jokaista kaavaa!

Denim-tunika, joka on vissiin vähän "last season" eli menneen talven lumia.

Mutta kun tykkään, ei muodilla niin väliä olekaan. Silitystä on kovasti vailla tämäkin.

Herkullisen pinkki Marimekon laukku, jonka kaverina kuvassa

musta sisarensa. Näille on vaan aina tilausta.

 

Tässä tämä pikainen esittelyni. Jotenkin tuntuu siltä, että kirppiksillä on nyt onnestanut ihan kivasti. Toki nyt, kun itselläni on pöytä kirppiksellä, tulee aika paljonkin sitten katseltua kaikkea kivaa. Kolme eri kirppistä kuuluu vakiopaikkoihini ja lisäksi seuraan ahkerasti muutamia nettikirppisryhmiä. Niistä mm. tuo rukki ja kosketinsoitin sekä Merrelin laukku ja ompelukirjakin.

 

Jostain syystä en saa nyt kaikkia kuvia näkyviin, joten näillä mennään kohti pääsiäisen viettoa! Jatkan kuvien etsimistä ja esittelen ne sitten joskus, kun löytyvät jostain bittiavaruudesta.

 

Rauhallista ja mukavaa pääsiäistä kaikille!

 

 

Heräisinkö jo talviunilta?

Kevät! Nyt onkin jo aika heräillä talviunilta ja alkaa toteuttaa pitkään horrostaneita unelmia ja suunnitelmia. Jostain syystä jonkin asteinen lamaannus tuntuu usein talvikaudella iskevän minuun. Nyt, kun kevättä on ollut jo jonkin aikaa ilmassa, alan pikkuhiljaa itsekin elpyä ja innostua uusista ( ja onneksi myös vanhoista) asioista. Jospa nyt, jospa viimein, jospa uskallan, jospa onnistun... Jaksan taas ihan eri tavalla aloittaa ja saattaa myös päätökseen erilaisia enemmän tai vähemmän innostavia projekteja. Kevät tuo uudenlaista virtaa arkeen, joten uusia innostuksen kohteita tuntuu löytyvän vähintään viikoittain. Se ei ole ollenkaan vierasta,  vaan tunnustan on olevani sillä tavoin rakennettu, että innostun ja lannistun tasaiseen tahtiin muutenkin. Nyt uusia asioita on tullut vastaan aika yllättäen ja innostus on herännyt monenlaiseen tekemiseen.

Blogihiljaisuus on osin ollut harkittua, osin ihan vaan väsymyksen ja kiireen piikkiin menevää. En ole vaan saanut irti käynnistellä tätä uudelleen. Nyt on kuitenkin bloginkin suhteen uutta intoa ja banneria ja ulkoasuakin voisin alkaa viimein päivittää. Kuvaamista pitäisi myös harjoitella ahkeraasti, sillä esim. tämän postauksen kuvat eivät todellakaan laadullaan lumoa ketään. Puhelimella tulee nopsasti napsittua vaan. Oikein kunnon kuvaamiseen lisääntyvä valon määrä tuokin helpotusta kevään myötä, eikö vaan.

Tutustuin hiljattain vähän niin kuin vahingossa tasmanialaisen naisen blogiin, jossa hän esittelee täydellisen muodonmuutoksen kokeneita, kierrätyksestä ja kirpputoreilta ostettuja Bratz-nukkejaan.http://treechangedolls.tumblr.com/ Olin täysin lumoutunut niiden herkästä ulkomuodosta! Tutustuessani lisää näihin nukkeihin, päätin kokeilla itsekin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että näitä nukkeja alkoi ilmestyä meillekin.

Tässä nukkeja alkuperäisissä meikeissään ja asuissaan.

Minusta nämä tyttöparat näyttävät säälittäviltä, sillä meikki on jokseenkin

irvokas ja asut jotenkin "pikkutuhmia", sellaisia siis, että eivät ole lapsille sopivia.

Meikinpoisto tapahtuu käyttämällä asetonipitoista

kynsilakanpoistoainetta. Lisäksi puhdistus eukalyptusöljyllä.

Jalat ovat vielä työn alla, sillä näiden rumat, liioitellut kengät eivät oikein

tyyliin sovi. Ne ja alkuperäiset vaatteet olenkin myynyt pois.

 

Meikittömät neitokaiset odottavat uusien kasvojen maalausta.

Se tapahtuu akryylimaaleilla.

On meille eksynyt myös neljä poikanukkea...

Poikaset ovat vähän vähemmän tällättyjä, mutta pikkupojiksi

muuttuvat nekin käsittelyssäni.

 

Telkkarin katselu on hyvää aika neuloa pieniä vaatteita.

Vaatemalliksi joutunut typykkä ei ole vielä meikeistään luopunut.

 

Tämä nukke on myös mallina, jotta ilman ohjeita neulomani

villatakki sai oikeat mittasuhteet. Tällä nukella on kevyempi meikki, sillä

se ei olekaan Bratz-, vaan Moxie-nukke.

 

Jalkojen muovaus tapahtuu käsin, joten sitä täytyy hiukan harjoitella. Löysin ohjeet netistä ja päädyin massaan, johon sekoitetaan sitä etikalta löyhkäävää saniteettisilikonia ja maissitärkkelystä. Lisäksi väriainetta sen verran, että massasta tulee ihonväristä. Jännästi muovautuvaa ainetta, joka ei vaadi Cernit- ja Fimo-massojen tapaan uunissa polttamista.

 

Nuken hiuksien suhteen olen myös kokeillut netistä löytämiäni ohjeita, joiden avulla pitäisi takkuuntunut ja kiilloton pehko saada siistiksi ja sileäksi. Niissä mm. kuuma vesi, shampoo, hoitoaine ja vauvaöljy näyttävät toimivan. Tyttösten tukat myös varmaan vähän lyhenevät monella nukella, sillä ei oikein pikkutyttöjen hiuspehkojen näköisiä ole nämä muhkeat hiuslaitteet...

 

Tätä kirjoittaessani omistan jo muutamia kymmeniä nukkeja, joita olen ostanut kirppikseltä ja netin kautta myös. Mukana on muitakin kuin Bratzeja, ihan vaan kokeilumielessä haluan nähdä, millaisia niistä saan. Kunhan kasvoja alkaa valmistua, laitan lisää kuvia aiheesta tänne blogiini.

 

Mitäpä sitä muuta kuuluisi? No, ainakin Helmi-kissani on kasvanut ja nyt on koettu jo ensimmäiset keväthurmiot, joihin kuuluu levottomuutta, kujerrusta ja mouruamista, huonoa ruokahalua ja loputonta kiinnostusta ulkomaailman tarjoamista mahdollisuuksista. Leikkausta odotellessa meidän Helmi ei kyllä ulos pääse, ettei vaan pentuja ala värkkäämään.

 

Maijan barbileikkien keskellä nukkuu kissaneiti Helmi

Tottahan se päivällä nukuttaakin, kun yöt riekkuu...

 

Kovasti olisi tuota puuhaa ja kuvattavaa! Viime aikojen kirppislöydöistäni kertoilen lisää jatkossa.

Toivottavasti olette jaksaneet odotella, että tämä mummu viimein talviuniltaan heräilee, sillä itse olen ainakin jo kaivannut takaisin tänne blogini ja blogituttujeni pariin. Lupaan myös lukea ja kommentoida seuraamiani blogeja jatkossa taas ahkerasti. Nyt olen taas vauhdissa ja vireessä, eikä elämisen riemua voi mikään estää. Palaillaan pian ja kuulostellaan, mitä kaikkea uutta tänne taas kuuluukaan.