Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

perjantai 30. marraskuuta 2012

Arvontaan ehtii vielä mukaan!

Tänään on sitten viimeinen mahdollinen päivä osallistua Mummulan arvontaan! Palkintoina arvonnassa ovat ihana kuumavesipullo "Sweet Dreams"-tekstillä, keittiöpyyhkeitä 2 kpl, pieni talolyhty ja piparimuotti. Osallistumaan pääset tästä!

 
Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat seuraamaan Mummulan kuulumisia! Luvassa tuunauksia, kirppistelyä, ompelutöitä ja leipomuksia, joulundotusta ja hyvää mieltä!
 
 

torstai 29. marraskuuta 2012

10 kuvaa kesään ja arvontamuistutus

Tämä on osa kolme kymmenen kuvaa kesään -haasteesta. Meinasi käydä niin, etten saa marraskuulta kuvattua mitään. Olen ollut töissä ja menossa valoisaan aikaan, mutta tänään viimein onnistuin nappaamaan jonkinlaiset kuvat.

Pellon suunnalla on syksyisen harmaata. Lunta on lusikallinen, ei sen enempää.
 
Aika ankeaa, toivottavasti tulee lumi pikapuoliin.
 
Huomenna vielä ehtii osallistua arvontaani. Jos et vielä ole osallistunut, käypä pikaisesti kurkkaamassa sitäkin. Arvonta löytyy täältä.
 



 

Salainen marttaystävä - paljastus ja paketti

Sain Facebookissa kaveripyynnön. Mietin, mistähän on kyse, kun nimi ei suoraan ollut minulle tuttu. Katselin kuitenkin sen verran tämän pyynnön lähettäjän FB:ssa näkyviä kuvia ja tietoja, että huomasin henkilön olevan kiinnostunut samantapaisista asioista kuin minä. Ja vaikken kovin helposti niin teekään, hyväksyin kaveripyynnön.

Eipä aikaakaan, kun sainkin sitten viestin kyseiseltä henkilöltä. Hän paljasti olevansa ihana Salainen marttaystäväni! Voiko mukavampaa yllätystä ollakaan! Mieheni kanssakin juuri oltiin keskusteltu siitä, miten tuntui siltä, että tämä salainen marttaystäväni tuntee minut, tietää mistä pidän ja aivan kuin olisi perillä myös minun maustani. Totesimmekin viestitellessämme, että taidamme olla sukulaissieluja ja samanhenkisiä noin muutenkin. Kiinnostus käsitöitä yms. kohtaan taitaa yhdistää meitä. Onpa kiva nyt seurailla, mitä ystävälleni kuuluu FB:n välityksellä

Samana päivänä tuli vielä pakettikin postissa. Eikä ollutkaan mikä tahansa paketti! Voi, miten ihana se olikaan taas! Sain neulotun tuubikaulurin, salmiakkipiippuja, kahviaiheisia serviettejä, suklaisia kahvinpapuja, ihanan rannekorun ja kipsinauhaa, johon oli mukana askarteluohje! Harmi, kun en nyt ehdi alkaa siitä väsäämään sydämiä, mutta huomenna tai sunnuntaina yritän tehdä niitä!

 
Kaikki tämä ihanuus oli pakattu kivaan pahvilaatikkoon, jolle taatusti keksin käyttöä. Päällä oli vielä suloinen sydän, ruutukangasta ja aivan täydellisen värinen meidän huusholliin! Ihan oikeesti, miten sinä ihana salainen marttaystäväni, Merja-Riitta, osasitkaan niin hyvin valita pakettien sisällön? Olen aivan myyty!!!
 
Kaunis sydän ja pahvinen arkistolaatikko, jossa voi säilyttää vaikka mitä!
 
 
 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Paddington-kassi Maijalle


Löysin kätköistäni laukun, jota olinkin jo kaivannut. Ostin nimittäin jo vuosia sitten tämän pikkuisen Karhuherra Paddingtonin kuvalla varustetun kassin. Jemmasin sen niin hyvin, että en heti muistanut missä se oli...
Meidän Maija, 1 v 3 kk, tykkää äitinsä vanhasta kerholaukusta. Tästä tyttönen saa toisen pienen laukun, johon voi pakata leluja. Sitten sitä kanniskellaan ympäriinsä!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kameroiden valinnan vaikeus

Olen lukenut Tekniikan maailman testejä. Olen kysellyt neuvoja niiltä, joilla järkkärikameroita tuttavapiirissäni tiedän olevan. Olen saanut neuvoja ja ohjeita. Silti olen edelleen ihan pihalla! Nyt luultavasti voin jo sanoa, että tuleva kamerani on Nikon tai Canon, mutta tarkempaa en vielä tiedä. Malleja on monia, hintaluokkia ja ominaisuuksia ja vertailtavia asioita on vaikka miten paljon! Ostopaikoissa on hintaeroja myös. Lankoni kehotti minua menemään liikkeeseen ja kokeilemaan käteensopivuutta! Se onkin tosiaan vielä tutkimatta. Hän on innokas luontokuvaaja, esim. eilen n. 500 kuvaa kuvanneena hänellä on käytännön kokemusta vaikka muille jakaa. Huomenna siis näprään kameroita. Kokeilen niiden painoa, käteen sopivuutta ja sitä tuntumaa, jonka niistä saan. Pääsisimpä jo kuvaamaan, äkkiä! Joulupukki, olen kyllä yrittänyt olla kiltti, joten voitko please tulla jo pian sen kameran kanssa....

Veistos pronssista

 




Minulla on kotonani yksi esine ehdottomasti ylitse muiden. Se on tämä veistos.


Veistoksen on tehnyt edesmennyt kuvanveistäjä, taiteilija Terho Sakki.

Aikoinaan 1960-luvun lopulla, kun äitini vakavan sairauden laatu selvisi, tätä alettiin työstää. Sen tarkoituksena oli jättää muisto äidistä meille tyttärille. Konkreettinen muistoesine, joka on käytännössä ikuinen. Kävi kuitenkin niin, että menetin sisareni ennen äitini kuolemaa, eli veistos jäi sitten lopulta minulle. Joskus minulta on kysytty, esittääkö se minua. Olen todennut, että se esittää meidän äitiä ja sitä kautta minua ja koko meidän neljän polven naislaumaa.
 
Terho Sakki oli vaarini tuttava, joten hän valikoitui tätä työtä toteuttamaan ilmeisesti juuri siksi. Lisäksi hän oli paikkakuntalainen, joten kauas ei tarvinnut malliksi lähteä.
 
Jos pitäisi jokin esine kotoa pelastaa, se olisi varmasti tämä. Ja lasten valokuvat. Ja, ja, ja...
 
 


maanantai 26. marraskuuta 2012

Lisää emaliastioita

Tänne on tupsahdellut mukavasti uusia lukijoita! Tervetuloa joukkoon kaikki! Kirppikseltä ne ovat nämäkin! Tosin olen ostanut nämä jo joitain kuukausia sitten. Eilisessä postauksessa näkyvät mukit ovat tätä samaa lehmä-sarjaa. En voi vastustaa näitä, en vaan voi!

Maitokannu ja kulho
 
Edellisissä kirppislöydöissä mainitsin ne Kastehelmi-sarjan lautaset. Ne ovat kahta lukuunottamatta tosiaankin kirppiksiltä ostettuja kaikki. Samoin sokerikko ja kermakko pienine aluslautasineen. Yksi kerrallaan olen niitä keräillyt. Kaksi lautasista on lapsuudenkodistani. Ne olivat siirtyneet kukkapurkin aluslautasiksi, mistä hommasta minä ne pelastin meidän huusholliin.
 
Tällä viimeisimmällä kirppiskierroksella näin vain tummanvihreää Kastehelmi-sarjaa.
 
Arvontaani ehdit osallistua vielä 30.11. saakka!
 
 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kirppistelyä ja muuta kivaa

Sunnuntaina tuli käytyä taas hiukkasen kirppistelemässä. Tällä kertaa suuntasimme vain kolmelle paikalliselle kirppikselle, vaikka mieli olisi tehnyt näitä ihanuuksia enemmänkin kierrellä. Löytöjäni tältä viikonlopulta oli mm. pari pikkuista farkkumekkoa tyttärentyttärelle, Travallen Remu-ulkoilupuku pojanpojalle (6 euroa!) ja musta tunika (3 euroa) itselleni. Ai niin, ja viinilasit á 0,50 euroa, emalimukit lehmäkuviolla ja lehtiteline, jota olin jo pidempään katsellut. Nyt sen hinta oli pudonnut 50%, joten kannattihan sitä odotella.

Heikkouteni, emaliastiat...
Näitä minulle on kertynyt, eikä keräily tähän lopu...
 
Viinilasit Kastehelmilautasten ja olutlasien seurassa,
Kastehelmeä kerään myös kirppiksiltä
 
Kynttilälampettikin on löytynyt hiljattain kirppikseltä
 
Nämä kynttilänjalat ovat peräisin Selma-blogin kirppikseltä
 
Ostin tässä viikko sitten edellisen kuvan kynttilänjalat (7kpl) Selma -blogin kirppikseltä ja sattuipa vielä niin mukavasti, että sen blogin kirjoittaja asuu melko lähellä. Pääsin siis noutamaan koko satsin, jossa oli paljon muutakin kivaa mukana. Kiitos mukavista kaupoista!
 
Näihin täytyy vielä viritellä kynttilöitä ja asettaa ne vähän parempaan paikkaan, jossa ne pääsevät oikeuksiinsa vähän paremmin. Kirppistely on kivaa, sillä tälläkin viikolla pääsin eroon monenlaisesta turhasta tavarasta ja löysin paljon mukavaa, itselleni mieluista ostettavaa!
 
 
 
 
 


lauantai 24. marraskuuta 2012

Kissan päivät

Olispa sitä ihmisenkin elämä yhtä huoletonta ja mukavaa, kuin meidäm kollikissalla! Paavo se vetelee unia, ottaa parempaa asentoa ja huokailee välillä tyytyväisenä. Mikäs siinä on ollessa, kun on vatsa täynnä ja lämmin divaani, jopa tyyny pään alla....

Tätä se on kissan elämä!

Mukavaa lauantai-iltaa!



perjantai 23. marraskuuta 2012

Ihana pieni lahja

Hilavitkutinkatapulttihärpäke
 
Sain kahdelta poikaoppilaaltani lahjan. He ojensivat sen innoissaan tullessaan teknisen työn tunneiltaan takaisin omaan luokkaan. Kyseessä on jokin merkillinen laite, jonka tarkoituksena on siihen pingotetun kumilenkin avulla sinkauttaa tennispallo lentoon mahdollisimman pitkälle.
 
Kaverukset olivat sen yhdessä rakentaneet, eivätkä osanneet päättää, kumpi sen saa. Siksi he päättivät antaa sen opelle, ettei tarvitsisi kinata siitä, kummalle se kuuluu..
Kiva, nyt minulla on tällainen lahja luokan ikkunalaudalla!
 
Tyttölapsilta lahjoja satelee erilaisten piirustusten ja korttien muodossa useinkin, mutta harvemmin pojilta. Ehkä siksi tämä mummuopettaja liikuttui saamastaan eriskummallisesta lahjasta...

torstai 22. marraskuuta 2012

Valoa pimeään marraskuun iltaan

Tänään tuntuu olevan niin, niin uskomattoman pimeää, että kaipasin lämmintä valoa kotiin. Niinpä  piti viritellä valot eilen ostamaani lintuhäkkiin, sytyttää valokranssiin valot ja pari tuikkukynttilää takan reunustalle. Kasasin myös Clas Ohlssonilta ostamani tähden ja pitkästä aikaa takkahuoneeseen laitoin valopallooni valot myös. Näillä pienillä asioilla kotiin tuli ihmeesti kodikasta tunnelmaa. Poika ja tuo miehenikin tuntuvat tykkäävän.

Lintuhäkissä on Airamin miniledit, 40 kpl:n sarja
 
Valokranssi, jonka olen neulonut paperinarusta muutama vuosi sitten.
 
Turvallinen paikka tuikuille kissahuushollissa on tässä kaakeliuunin reunuksella
 
Clasulta ostettu pöytätähti on kaunis
 
Tässä tekemäni iso valopallo takkahuoneesta, halkaisija n.45 cm.
 
Tykkään valosarjoista, joissa on lämminsävyinen, vähän kellertävä valo, joka muistuttaa luonnollista kynttilänvaloa. Joillekin se on liian keltainen ja olenkin huomannut joissain blogeissa kaivattavan puhdasta, kylmän valkoista valoa. Se ei kuulu meidän kotiin. Lämmin valo tuo minusta paljon enemmän tunnelmaa ja kodikkuutta. Mitä mieltä sinä olet, kylmä vai lämmin valo?
 
 
 
 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lintuhäkki viherkasville - kirppistelyn iloa

Tänään kierrettiin taas paikalliset kirppikset isännän kanssa. Meillä on edelleen itsellä pöytä Löytöpankissa. Sen lisäksi kävimme muutamilla muilla kirppiksillä, Willan kirppiksellä ja Haka-Kirppiksellä. Eikä taaskaan ihan tyhjin käsin tultu takaisin...

Aika  paljon olen saanut kotoa tavaraa pois, myymällä vanhaa tai muuten tarpeetonta omassa pöydässäni. Vien myös kierrätyskeskukseen sellaista tavaraa, jota ei kannata lähteä kauppaamaan, mutta joka sitä kautta voi vielä päätyä tarvitsijalle käyttöön. Kierrätyskeskuksessa myös tuunataan, kunnostetaan ja ideoidaan kokonaan uutta vanhasta tavarasta, joten sinne vien mieluusti kaikenlaista.

Tänään kuitenkin löysin kotiin ihanan lintuhäkin. Ei meillä lintuja ole, eikä tule, mutta lähinnä tämä onkin koriste. Ajattelin laittaa sinne jonkin kauniin, ehkä köynnöstävän kasvin sisään, niin se pääsisi kenties oikeuksiinsa. Mitäs sanotte? Tai kenties valosarjakin näin joulun alla voisi toimia täällä häkin sisällä? Taidampa testata sen idean ensin, kasvin sitten myöhemmin.

siisti, valkoinen lintuhäkki
 
Muistathan osallistua Mummulan arvontaan! Arvonnan löydät täältä ja sivupalkista myös!
 
 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Valamon kissat

Vietin kesäkuun alussa muutaman päivän siellä itänaapurissa, Valamossa. Kyseessä oli ensimmäinen Venäjän matkani, mutta toivon mukaan ei viimeinen. Menetin nimittäin sydämeni Laatokan ihanalle Valamon luostarille ja sen lukuisille sivuluostareille, eli skiitoille. Toivottavasti pääsen sinne uudelleen kesällä. Pääkirkko oli isojen rakennustelineiden peitossa, mutta sisältä täysin käytössä. Pieniin kirkkoihin skiitoissa ei kaikkiin päästetä vierailijoita, eikä naisia. Naisilla pitää olla kirkoissa huivi hiusten peittona ja hame, joka peittää polvet. Huiveja ja hameita saa lainata portilta tai kirkon ovelta.

Lada portin pielessä, paikallisväriä...



Matka alkoi täältä kotikaupungistani tilausajobussilla. Ylitimme rajan Vainikkalassa ja suuntasimme Laatokan ympäri kohti Sortavalaa. Tiet olivat surullisessa kunnossa, täynnä kuoppia ja vaarallisia mutkia. Matkalla Sortavalaan näimme teiden varsilla paljon ristejä, kukkia ja kynttilöitä. Perillä Sortavalan Seurahuoneella vietimme ensimmäisen yön. Ulkoa päin hotelli Seurahuone oli surullisen näköinen, mutta huoneet olivat juuri remontoidut, puhtaat ja raikkaat.



Sortavalasta nousimme laivaan, joka vei meidät Valamoon. Valamossa vietimme pari päivää ja yhden yön. Kuvasin paljon, silläkin uhalla, että kuvien laatu nyt on mitä on... Erityisesti kuvasin tietenkin nähtävyyksiä, kuten kirkkoja yms. mutta myös kissoja, joita kuljeksi vapaana kukkapenkeissä köllötellen ja pensaissa piileskellen.

 
 

Toisen päivän iltana suuntasimme Valamosta laivalla Käkisalmeen, jossa vietimme seuraavan yön. Käkisalmessa ehdimme käydä pienen iltalenkin ennen nukkumaan menoa, muuten kaupunki jäi tutkimatta.

Suloinen pörröhäntä, uninen ja raukea...
 
Varjossa on hyvä makoilla, tarkkailla maailman menoa...
 
 
Viimeisenä päivänä suuntasimme Viipuriin ja sieltä taas kotimaan rajalle. Ihanalta tuntui, kun mukana olleet vanhemmat ja kokeneemmat Venäjän matkaajat kajauttivat heti rajan ylityksen jälkeen laulun: "Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa..."

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ihana pipovaihto!

Tänään se tuli! Odottamani pipo Nappinjan järjestämässä pipovaihdossa, nimittäin! Ja olikin niin, niin ihana, että olen aivan hurmaantunut! Halusin kerrankin itselleni kivan pipon, jossa on joku idea. No, sehän tässä toteutuukin. Sen lisäksi, että se on ihanan pehmeä ja herkullisen värinen! Varmasti tulee käyttöön!

Huono kuva ihanasta piposta!
 
Pipo on pehmoista velouria trikoovuorilla. Se ei tosiaankaan pääse tässä oikeuksiinsa, kun on vaan pöydällä, mutta oma naamani ei oikein sovellu kuvattavaksi... Apinasuodattimet puuttuvat, kuten poikani sanoisi. Ehkä, ehkä joskus, voipi tulla kuva tästä minun tai jonkun malliksi suostuvan viattoman uhrini päässä... Tytär voisi näyttää tarpeeksi nätiltä, jos vaan suostuu!
 
Muistakaahan arvonta blogissani 30.11. saakka. Sinne pääset tästä.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Käylänkoski
 
Sain haasteen Eliseltä Kirjeitä kartanonrouvalta -blogista. Kyseessä on tämä kuusi kuvaa kesästä -haaste, joka onkin ollut mukava näin pimeimmän syksyn aikaan seurata toisten blogeissa. Valinnan vaikeus on kyllä heti edessä, sillä minäkin kesällä kuvailin olemattomalla kameravarustuksella kuin paraskin luontokuvaaja. Ei ole vieläkään sitä järkkärikameraa, joten nämä on nyt siis tällaisia räpsyjä pokkarilla ja puhelimella.

Kitkajoessa oli vesi korkealla, tässä Käylänkosken sivu-uomia.
 
Auringonsäteitä Näätämöllä heinäkuussa.
 
Sateenkaari sateisena kesänä, olohuoneen terassilta kuvattu.
 
Tässä kesää parhaimmillaan, Kuusingilla isännän kanssa, kuten aina kesällä.
 
Laatokan Valamossa vietin pari päivää. Ihana paikka!
 
Paavo-kissan vartiovuoro. Illan usvassa saakin olla tarkkana.
 
Tässä vähän kuvia sieltä sun täältä viime kesältä. Lappia tuli taas katsastettua, Valamossa kävin nyt elämäni ensimmäistä kertaa. Siis siellä itäisen naapurin puolella. Kuusamossa vietän aikaa joka kesä. Kotona tietenkin myös, sillä minulla on pitkä loma, josta vain n. puolet ajasta isäntäkin on lomalla. Kivasti se aika kuluu omallakin pihalla puuhaillessa. Ja sisälläkin on kiva touhuta, kun ei ole kiire mihinkään. Kissa pitää minulle seuraa joka  paikassa, tänä kesänä se oli oli jopa mustikoita poimimassa mukana. Siirtyi vain seuraavalle mättäälle, sitä mukaa, kun poiminta eteni.
 
Laitan tämän haasteen eteenpäin
ja
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvinkään Orkesteri ja Olli Mustonen

Hyvinkään Orkesterilla oli eilen, sunnnuntaina, 50-vuotisjuhlakonsertti. Solistina oli pianisti Olli Mustonen ja kapelimestarina Tuomas Pirilä. Hyvinkääsali tuntui olevan täynnä väkeä!


Minulle konserttilippu tipahti käsiini vähän yllättäen, vain muutamia tunteja ennen konsertin alkua. Eräs sukulaispariskunta ei päässytkään, joten minä menin sitten pienellä varoitusajalla heidän tilallaan. Ja olenpa totisesti tyytyväinen, että menin!


En ole koskaan aiemmin  nähnyt tai kuullut Olli Mustosta ihan livenä. Se oli kyllä kieltämättä aika erikoinen elämys. TV:ssä olen joskus ihmetellyt hänen tapaansa soittaa, mutta vasta läheltä nähtynä sen eläytymisen määrän näki konkreettisesti. Mustonen tuntui elävän Prokofjevin pianokonsertto nro 2 g-molli op. 16 joka solullaan. En ole asiantuntija, mutta ymmärrän, että hän on taitava soittaja, mestari pianotaiteilijana. Mutta nuo kädet! Mustosen kädet elivät aivan kuin erillään hänestä, niiden maagiset liikkeet lumosivat niin, että tajusin tuijottavani ihan pelkkiä käsiä! Enkä ollut ainoa, joka niin teki...

Orkesteri soitti Harri Vuoren Elfenmusik -teosta ja samoin Sibeliuksen Sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82. Varsinkin Sibelius oli minun mieleeni, vaikken tätä kyseistä sinfoniaa tunnekaan.

Joskus täytyy yllättää itsensä ja lähteä ex tempore -mukaan johonkin sellaiseen, mitä ei kenties ennen ole kokenut. Konserteissa on tullut käytyä monasti, samoin oopperassa, mutta ehkä ei aivan tämän tyyppisessä konsertissa. Tykkäsin ja nautin, suosittelen!

Tämän jutun kuvat ovat internetistä, eivät omiani.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Salainen jouluystävä - voi tätä iloa!

Tänään sain taas paketin mystiseltä salaiselta jouluystävältäni! Oman osallistumiseni olen myös hoitanut, eli joku jossain on saamassa omansa, toivon mukaan maanantaina!

Postissa käynti on aina mukavaa, kun on jotain jännää, mitä odottaa. Tällä kertaa pakettini oli jouluinen jo päältäkin ja postivirkailijaakin hymyilytti, kun olin niin innoissani...!

Ihana, punainen paperi, just minun makuuni!
 
Jostain kumman syystä jouluna saamani  paketit eivät jännitä minua, eivät ainakaan samalla lailla kuin nämä salaisilta ystäviltä saatavat paketit. Ehkä ne on helpommin arvattavia, kun niiden antajat ovat niin tuttuja. Nämä paketit kun tulevat tuntemattomalta ihmiseltä, ei koskaan voi tietää, mitä toinen on keksinyt. Ihana oli yllätys tälläkin kertaa!
 
Ihana kortti ja paljon, paljon ihanuuksia!
 
Mukana oli jouluista teetä, muffinssi- ja karamellivuokia, Welcome-kyltti, sekä kaksi erikseen paketoitua juttua. Punaisen paketin arvelin painonsa ja muotonsa perusteella kirjaksi. Olin oikeassa!
 
Ihana kirja, jossa paljon kivoja ohjeita ja kaunis sydänkoriste
 
Tämä kirja on oikea aarrearkku! Heti bongasin siitä muutaman jutun, jotka aion pikaisesti toteuttaa. Kuvia ehkä luvassa, jos onnistun... Lisäksi oli erillisessä paketissa kaunis punainen sydänkoriste. Se pääsi keittiöön esille, samanhenkisten koristeiden kanssa. Sen paketointiin oli pehmusteeksi laitettu neljä niin kaunista serviettiä, että oli minun pakko nekin ottaa talteen decoupage-askarteluja varten...
 
Kiva ilta, mukavaa saada paketti! Voi, miten toivonkaan, että omalla paketillani onnistuisin ilahduttamaan saajaa yhtä paljon!