Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Vielä ehdit osallistua!

Tänään päättyy Mummulan blogiarvonta!
 
Joko olet muistanut osallistua?
 
 
Osallistua voit tästä, tai sivupalkista löytyvästä linkistä!
 
Aikaa on klo 22.00 asti tänään, keskiviikkona 31.7.2013.
 
Voittajan arvomme tämän jälkeen ja ilmoitan voittajan blogissani viim. 2.8.
 
Onnea arvontaan, palkinto jo odottelee voittajan tietoja kovasti!
 
 
 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Asuntomessut - meillä!

Tai no, eihän ne nyt kirjaimellisesti meillä ole, mutta hyvinkääläisenä tuntuu kyllä kerrankin olevan elämää täälläkin suunnalla. En nyt mitään erityistä tarvitse kotipuolessa mielestäni tapahtuakaan, mutta olen kyllä useinkin kuullut ihmisten valittavan paikkakunnan tapahtumaköyhyydestä! Nyt on tapahtumaa kerrakseen, vai mitä!

Sain kaksi lippua messuille tädiltäni, (Kiitos, Maija!) joka oli voittanut lippupaketin neljälle arvonnassa. Tänään aamulla satoi pikkuisen, joten päätimme käyttää harmaan päivän hyödyksi käymällä nyt sitten siellä messuilla. Jätimme auton ilmaiseen parkkiin keskustaan, hyppäsimme messubussiin ja ajelimme sillä messualueelle. Pettymys oli se, että mainostettua opasta ei ollut bussissa mennessä, eikä tullessa. Toki tunnen Hyvinkään hyvin, mutta olisi se ollut kiva kuulla, mitä puhuvat tästä paikkakunnasta vieraillemme.

Yleisnäkymiä alueelta, jolta löytyy mm. valmis päiväkoti
 
Kokosin tähän muutamia kuvia, jutuista, jotka herättivät kiinnostustani. Ei siis välttämättä meille sopivia, ei oikeastaan juuri mitään sellaista löytynytkään, mutta tavallaan kivoja juttuja oli paljonkin. Meillä kun ei ole lapsia kotona enää, minua ehkä kiinnostivat nuo lastenhuoneet vähän liikaakin. Mutta suurin anti löytyi ehkä pihoista ja istutuksista japanilaisessa ja kivipuutarhassa.
 

Tomaatinkasvattajalle, huomio Poikanen!

Kaunista pihaa, kivet hyödynnetty hienosti

Hirveän huono kuva, mutta ideana Art4you:n tarrassa pesuohje kodarin ovessa

Tunturikoivutalon tapettia

Kivat sudenkorennot ulkona katoksen seinällä

Teinien suosikki?

Luonnonkivi, metallista osaset

Kuvanveistäjän näkemys aiheesta Merihevosen kesäpesä

Saman taiteilijan teos, kiva tämäkin!



Sarjakuvatarra seinällä on kouluikäisille kiva idea

Valaisin, joka miellytti

Meidän pihaan näitä!

Kivisiä lintuja



Joo, näitä meille ilman muuta

Miksei mulla ole tällaista kiveä pihassa?
 
En ole hirsitalojen ystävä, mutta silti tämä oli minusta kotoisin talo!
Kimara-hirsitalo, asukkaiden itse sisustama, vanhoja esineitä ja kodin tuntua heti!
 
Tämä tila jäi mieleen, mökkiä ajatellen lähinnä!
 
Linnunpönttöjä tapetissa, kesän trendinä. Ainakin kolmesta talosta löytyi samaa!
 
Valaisimet kiinnostavat aina:
 




 
 
 
Mikähän ihme siinä on, että himoitsen tällaista riipputuolia terassille...
 
Ehkä nämä nyt riittävät jo, olettehan monissa lehdissä nähneet niin paljon tasokkaampia kuvia messuilta. Kuvaaminen ahtaissa tiloissa on kyllä aika haasteellista, kun edessä pomppii joku ja takaa joku jo työntää eteenpäin... Mutta jotain sentää tarttui muistikortillekin!
 
Messut olivat kyllä kaikenkaikkiaan ihan mukavat, ei mitään valittamista! Alueen tullessa myöhemmin vapaasti liikuttavaksi, taidan käydä puistoja katsomassa uudelleen. Nämä istutukset on kiva nähdä sitten, kun ne ovat saaneet aikansa vapaasti siellä kasvaa ja vahvistua.
 
Mustikkaretki sitten siirtyi huomiselle, sillä messupäivän jälkeen jalat olivat muussina ja päätä alkoi särkeä. Liekö kameralaukun kantamisesta jumittunut niska vaiko kahvin puute syynä?
 
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
 
 
 
 
 
 
 

Kotiinpaluu, mustikoita vai messupäivää

Viimein pääsimme takaisin kotiin! Loma oli mukava ja Kuusamossa varsinkin olisin toki viihtynyt pidempäänkin, mutta koti on silti paras paikka maailmassa! Poikanen oli hoitanut  kukkia ja kissaa, siivonnutkin tosi siistiksi, joten kaikki oli hienossa kunnossa! Pihalla ja sisällä kasvit voivat mainiosti, kastelu on ilmeisesti ollut ihan sopivaa.

Hiljainen kansa Suomussalmella. Pysäyttävä ja hauska!

Viimeisen päivän kuvia omalta kylältä.


Matka Kuusamosta kotiin taitettiin yhdellä kertaa, pienillä tauoilla ja isännän turvallisessa ohjauksessa. Auto oli melko täynnä, sillä mukana oli mm. kelottuneita oksia Näätämöltä. Niistä on tarkoitus jotain kivaa väkertää.

Ennen lähtöä poikkesimme vielä Kuusamon vanhalla hautausmaalla, johon on mm. äitini vanhemmat ja paljon muita sukulaisiani haudattu.

Kuusamon kirkko on kaunis ja tunnelmallinen.
Sisällä oli juuri meneillään vihkitilaisuus, joten sinne emme perjantaina päässeet.

Kuusamon hautausmaalla sijaitsevia muistokiviä.
Oikeanpuoleisessa, lukkarien muistokivessä on myös  sukumme kantaisän nimi.
 
Kotona suunnitelmissa on käydä tietenkin Asuntomessuilla, kun ne tuossa lähellä nyt kerrankin ovat. Moneen vuoteen emme olekaan käyneet, viimeksi muistaakseni Hämeenlinnassa jo vuosia sitten.
 
Mutta auta armias, meidän metsä on täynnä ihania, isoja mustikoita! Poimimme ehkä tunnin sunnuntai-iltana, vaikka  piti vain katsomassa käydä... No, maanantaina oli muuta puuhaa, mutta tiistaina, jonka piti olla se messuilupäivä, ei lähtö tule kyllä kuuloonkaan! Ne on ne mustikat, ne on vaan saatava pois sieltä mettästä, ennen kuin joku muu ne poimii! Jos sitten keskiviikkona messuille, jos vaikka vähän viilenisikin ennen sitä... Harras toiveeni, en nimittäin ole pisaraakaan helleihminen!
 
Ekat mustikat, lisää pitää hakea ja äkkiä!
 
Ihanaa viikkoa kaikille, olettepa sitten lomalla tai jo töihin palanneet! Muistakaahan osallistua arvontaan sivupalkin linkistä ja tykkäilkää myös Facebookin puolella!
 
 

torstai 25. heinäkuuta 2013

Muistutus arvonnasta

Oletko jo muistanut osallistua Mummulan blogiarvontaan? Sen löydät täältä. Myös sivupalkista löytyy linkki arvontaani. Aikaa on 31.7. asti, mutta kannattaa toimia pian! Harras toiveeni on ylittää arvontapäivään mennessä 100 lukijan maagiselta tuntuva raja! Facebookissa Mummulan tykkääjiä saisi kernaasti myös tulla lisää.

 
 



Kalassa Kuusingilla

Eilen illalla suuntasin isännän kanssa kalaan jokivarteen, Kuusingille. Meiltä tulee tästä mökiltä n. 30 km niille kalapaikoille. Emme harrasta järvikalastusta oikeastaan lainkaan, vaan suuntaamme aina mahdollisuuksien mukaan virtavesien ääreen. Kuusamon kolmesta suuremmasta, tunnetummasta joesta tämä on se minun suosikkini. Oulanka ja Kitkajoethan olenkin jo aiemmin esitellyt.

Tässä ihanan valon täyttämiä kuvia, tosin vain kännykuvia tällä kertaa. Olin nimittäin unohtanut ladata kameran akut, eikä kuvia järkkärillä siis saanutkaan tällä kertaa. Mukana oli myös pieni pokkarini, mutta niitä kuvia en ole vielä ehtinyt purkaa koneelle.

Mies, jonka perässä menen vaikka maailman ääriin...

Aurinko painui horisontin taa

Ihmeellinen punerrus, vastavaloon

Aamu-usva nousi lämpötilan painuessa 6-7 asteen paikkeille

Punerrus palasi, kun aurinko pikkuhiljaa nousi horisontin takaa

Usva pyöri joen piennalla kauniina, pieninä pyörteinä

Suomen luonto, varsinkin täällä pohjoisessa on uskomattoman upeaa!
 
Joku tietenkin nyt ihmettelee, missä saaliskuvat... No, kalaa emme saaneet, lukuunottamatta molempien perhoihin tarttuneita viittä tai kuutta pientä harjusta. Pakko oli päästää ne kasvamaan, sillä harjuksen alamitta Kuusingilla on 35 cm. Minun kalojeni mitat olivat arviolta 15 - 20 cm.
 
Kuusinki on muuten helposti tavoitettava paikka, sillä sinnekin pääsee helposti autolla jokivarteen. Jos haluat tietää lisää, tällä Lohiloordien nettisivulla on lisää paikasta ja sen kalastuksesta.
 
Tänään illalla isäntä suuntaa Kitkajoen varteen yksinään, sillä minä aion osallistua tuossa meidän kylän uimarannalla järjestettävään lättyiltaan. Tai no, onhan siellä myös onkikisa ja makkaranpaistoa, mutta lätyt vievät minua sinne voimakkaimmin. Onkimisesta en juurikaan piittaa, eikä makkarakiintiöön tälle kesälle taida enää mahtua mitään.
 
Nähdään, kuullaan ja palaillaan!
 
 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kiutaköngäs, kappale kauneinta Suomea

Rakastan virtaavaa vettä! Rakastan sitä, mutta myös pelkään, tai ainakin kunnioitan sitä suuresti. Kiutaköngäs Oulangan kansallispuistossa, Kuusamossa, on mielestäni ehkä Suomen kaunein paikka, jos kauneutta hakee virtavesien ääreltä. Kuusamon jokia olen kolunnut enemmänkin, mutta tämä Oulankajoki, jossa Kiutaköngäs sijaitsee, on ollut tunnettu matkailunähtävyys jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin Oulankajokea pitkin saattoi veneellä lasketella könkään alapuolelta aina Paanajärvelle saakka. Paanajärvihän se siellä joen alajuoksulla edelleenkin nököttää, mutta nykyisin se on tuon meidän itänaapurin omistuksessa.

Kokosin muutamista kuvista taas kollaasin, ihan pikasellaisen vaan, jälleen kerran...

 
 
Kiutakönkäälle on helppo tulla, sillä se sijaitsee Oulangan opastuskeskuksen/luontokeskuksen pihasta n. 800 m etäisyydellä. Polku on helppo, tosin portaita on jonkin verran, eli rattailla tai pyörätuolilla kulkeminen ei onnistu. Luonto on kaunista, runsasta, sillä siellä on lehtomaisia reheviä kohtia matkan varrella. Myös lyhyitä kivoja luontopolkuja ja kävelyreittejä päiväretkille lähtee samasta paikasta, joten niitä kulkiessa ehtii sitten katsella Oulangan luontoa enemmänkin.
 
Kun olin alakouluikäinen, vietin usein useita tunteja, tuntui siltä, että koko päivänkin tuolla Oulangalla. Isäni työt veivät meidät sinne, sillä siellähän on Oulun yliopiston tutkimusasema, jonka tiloissa sitten aikanaan luontokeskuskin aloitti. Nykyinen luontokeskus on valmistunut 1988 ja se sijaitsee joen vastakkaisella rannalla tutkimusasemalta katsottuna.
 
Kuljin useita kertoja päivässä tuon lyhyen reitin könkäälle, sillä lapsenahan sitä kulkee ihan lystikseen, eikä matka ole tosiaan kovinkaan pitkä. Niiltä ajoilta on peräisin tuo kunnioitukseni virtavesiä kohtaan, sillä ymmärsin jo lapsena veden voiman. Virtavesien kanssa ei käy leikkiminen, sillä ei noissa kuohuissa uida voi. Ymmärsin myös sen, että vaikka antaisin veden kuljettaa ja keskittyisi pitämään päänsä pinnalla, hakkaisi itseään pahasti kiviin. Uskoisin, että isäni luotti siihen, että ymmärrän, eikä juurikaan pelotellut, tai varoitellut. Myöhemmin olen kyllä itse pelännyt, kun omat lapset pienenä kosken partaalla kurkkivat veteen!
 
Tässä vielä muutama kuva, joita muuten tuli otettua 163 kpl siellä Oulangalla. Emmekä lopulta olleet siellä kuin kenties tunnin tai kaksi, mutta silti napsin kuin heikkopäinen, lähes koko ajan...
 











 
Oulangan vesi on muuten vähän aika ruskehtavaa, mutta silti puhdasta. Vesi kulkee yläjuoksulla suoalueiden kautta, joista humuspitoista väriä tarttuu veteen. Nimi Oulanka tarkoittaa tulvivaa, ja sen vedenkorkeus vaihteleekin nopeasti esimerkiksi runsaiden sateiden jälkeen. Oulangalla tavataan mm. uhanalaista ja rauhoitettua neidonkenkää ja monia muita harvinaisia kasveja. Puut ovat runsaan naavan peitossa, mikä puolestaan kertoo ilman olevan puhdasta. Naavahan ei viihdy ilmansaasteiden pilaamassa paikassa lainkaan.
 
Hauska, pieni lisä tämän paikan kiehtovuuteen minulla on se, että keväällä 1966, kun minä synnyin, jäät lähtivät Oulangasta sellaisella ryskeellä, että ne veivät mennessään maantiesillan! Wau! Jäidenlähtö minulla on kyllä vielä näkemättä, mutta kenties senkin saan jonain keväänä (eläkkeellä?) käydä katsomassa... Jos mielenkiinto heräsi, voit käydä katsomassa lisätietoja esim. täältä.
 
 
P.S. Muistathan osallistua arvontaan 31.7. iltaan mennessä... Linkki sivupalkissa vie sinut perille!