Lapsuudessani luin tietenkin satukirjoja, mutta pikkuhiljaa tyttökirjat valtasivat tilaa ja niitä sitten kuluikin urakalla. Kävin paljon kirjastossa ja lainasin lukemista, mutta sain myös lahjaksi usein kirjoja, kun oli syntymäpäivä tai joulu. Luin Tiina-sarjan, Neiti Etsivät, Viisikot ja paljon klassikoita, kuten Robinson Crusoen, Aarresaaren, Pikku Naisia, Pikku Prinsessan ja tietenkin kaikki Rauha S. Virtaset, joista Selja-sarja oli suuri suosikkini. Laura Ingalls Wilderin kaikki kirjat luin myös jo alakouluikäisenä.
Aikuisena olen lukenut mielelläni dekkareita ja historiallisia romaaneja. Kaikki Laila Hietamiehen/ Hirvisaaren kirjat, Ursula Pohjolan-Pirhoset, Pirjo Tuomiset ja pitkän pätkän Kalle Päätalon tuotantoakin. Koillismaa-sarja oli niistä suosikkini, mutta Iijoki-sarjan ensimmäiset viisi kirjaa olen saanut luettua myös. Ns. chick-littiä en ole oppinut lukemaan, sillä parisuhdekohellus ja shoppailu sekä bilettäminen eivät vaan yhtään kiinnosta. Yhteiskunnallista keskustelua herättäneistä kirjoista luen mieleiseni, jotta pysyn ajantasalla maailman keskustelunaiheista. Myös jonkin verran elämänkertoja mahtuu lukulistalleni.
Nyt olen kuitenkin alkanut kuunnella enemmän myös äänikirjoja. Monia palveluntarjoajia vertailtuani päädyin Nextoryyn, josta olen kuunnellut tähän mennessä 52 kirjaa. Kuuntelutunteina se on 860 tuntia! Olen usein iltaisin niin väsynyt, etten jaksa lukea, mutta äänikirjaa jaksan kuunnella sen vajaan tunnin, joskus jopa pidempäänkin. Kuuntelussa on nyt Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. En oikein osaa sanoa, pidänkö siitä vai en. Olen kuunnellut paljon erilaisia dekkareita, kuten Sofie Sarenbrantin Emma Sköld-sarjan ja Viveca Stenin, Liza Marklundin, Anna Janssonin ja Camilla Läckbergin kirjat. Kotimaisista mainittakoon Pekka Hiltusen ja Outi Pakkasen dekkarit ja Enni Mustosen kirjat. Harry Potterit kuuntelin sairaana ollessani kevättalvella. Useimmat näistä olen myös myös lukenut, mutta äänikirjasta voi nauttia vaikka olisi kirjan myös lukenut. Lukijan ääni, kuten Pottereissa Vesa Vierikon, saattaa antaa kokonaan uudenlaisen elämyksen.
Silti, jos pitäisi valita, valitsisin perinteiset, paperisivuiset, tutuntuntuiset ja oikeat kirjat. Kirjoissa on sitä jotakin, kun saat kääntää sivuja, kuulet paperin rapisevan, haistat sivujen tuoksun ja tunnet paperin laadun sormenpäilläsi. Voisin lukea samojakin kirjoja uudelleen, jos olen niistä tykännyt ja lapsuuteni rakkaimpien kirjojen kohdalla olenkin niin tehnyt. Olen lukenut jopa 4 - 5 kertaa niistä rakkaimmat, Pikku Prinsessan, Pikku Naisia, Salaisen puutarhan ja Selja -sarjan.
Se on hauskaa, että minulla ja tyttärelläni on samanlainen maku kirjojen suhteen. Usein keskustelemme lukemistamme kirjoista ja vinkkaamme suosikkimme toisillemme. Hän myös alkoi lukea viiden vanhana ja lukee edelleen paljon. Opiskelujen takia ehkä joutuu hänkin vähän välillä tinkimään lukuajasta, mutta välillä hyvä kirja auttaa tuulettamaan ajatuksia tehokkaasti.
Luetko sinä mieluummin kirjoja vai kuunteletko äänikirjoja? Millaisia luku- tai kuuntelusuosikkeja ja -tottumuksia sinulla on? Kuulutko kirjallisuusryhmiin Facebookissa? Minä kuulu Kirjallisuuden ystäviin ja Dekkariryhmään. Molemmista olen löytänyt lukuvinkkejä ja mielenkiintoisia keskusteluja luetuista kirjoista. Perinteisiä lukupiirejäkin toimii yhä. Meidän martoillakin oli jossain vaiheessa sellainen, mutta en tiedä, toimiiko se yhä.
Kirjastoja olen myös oppinut rakastamaan jo pienenä. Lomalla Kuusamossa lainaan kirjat sieltä, ettei tarvitse kuljetella niitä edestakaisin autolla. Pirkanmaalla asuessani tutustuiin sikäläisiin kirjastoihin ja totesin, että niissä oli loistavia täyden palvelun taloja, joissa lainattiin vaikka mitä harrastusvälineistöäkin. Espoossa taas olen käynyt Ison Omenan kirjastossa käyttämässä vinyyliprintteriä ja -leikkuria ilmaiseksi. Loistava palvelu sekin. Kotikirjastoni Hyvinkäällä on nyt lähellä ja sieltä löydän vaikka mitä. Lehtilainaus on myös kiva esimerkiksi käsityölehtien kohdalla, ettei kaikkia tarvitse ostaa omaan käyttöön. Kaavat ja ohjeet on helppo kopioida itselleen lainatuista lehdistä.
Nyt uppoudun tuota Annoin sinun mennä -äänikirjaa kuuntelemaan. Uniajastin on kätevä, sillä minulla on taipumus jossain vaiheessa nukahtaa kuin lapsi, jolle luetaan ääneen. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!