Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kierrätyskeijut 2014 - mukana ollaan!

Selailin toissaíltana valtavalla innolla vintage-tyyliin keskittyneitä blogeja. Voi, miten ihania vaatteita, kenkiä, hattuja, laukkuja ja vaikka mitä sieltä löytyykään! Olen aivan myyty! Yhteinen tekijä näille blogeille tuntui olevan se naisellinen tyylikkyys, joka aina ja yhä uudelleen hurmaa minut, kuten niin monet muutkin. Nämä naiset löytävät vaatteensa käytettyinä tai tekevät itse. Ajatus miellyttää minua, koska sehän sopii omaan arvomaailmaani mitä parhaiten. Toinen yhteinen tekijä oli Kierrätyskeijut 2014-logo, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa.  Otin selvää, mistä siinä on kyse ja olin heti täynnä intoa.

Niin sitten minäkin päätin ryhtyä Kierrätyskeijuksi, vaikkakin vuosi on jo pitkällä! Miksi en lähtenyt mukaan jo vuoden alusta? No ihan niinkin yksinkertaisesta syystä, että tämä juttu oli minulle ihan uutta. Siis ei kierrättäminen ja uuden ostamisen välttäminen, vaan se hieno ryhmä, joka tämän kampanjan on kehitellyt ja sitä jo vuoden alusta pyörittänyt. Löydät siitä tietoa esim. Facebookin Kierrätyskeijut 2014 -yhteisön sivulta. Itse päädyin tätä tutkimaan löydettyäni blogin nimeltä Hopeapeili, jonka kirjoittaja Elina on aiheesta kertonut omassa blogissaan näin:

"Tyyliblogit mielletään usein ostelublogeiksi, joissa ihanat vaatteet seuraavat toisiaan ja unohtuvat kaappeihin nopealla syklillä. Me haluamme tehdä toisin, tyylistä tinkimättä. Kierrätyskeijut on blogikampanja, johon osallistuvat tyylibloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Kirpputori-, vintage- ja second hand -ostoksia saa tehdä, samoin harkittu kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaiseksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Yleinen rajaushan on ostaa alusvaatteet ja sukat uusina, mutta minä aion miettiä, tarvitsenko aina näitäkään juttuja silloin, kun niitä ostan. Alusvaatelaatikko on aika täynnä. Mitä, jos sittenkin käyttäisin vuoden aikana loppuun osan jo olemassaolevista ja miettisin vasta sitten, tarvitsenko lisää ja kuinka paljon?"



Enhän minä ole mikään tyylibloggaaja, mutta vaatteet näyttelevät silti aika suurta osaa blogissani. Tyyli on omani, vähän sitä sun tätä, mutta suuntautumassa tiettyyn suuntaan pikkuhiljaa. Siitä oma postauksensa myöhemmin. Mutta silti, olin ja olen edelleen innoissani! Tämähän on juuri sitä, jota olen jo tieten tahtoen harrastanut pidemmän aikaa. Olen pyrkinyt ostamaan harkiten käytettyä, tekemään itse ja korjaamaan vanhoja, jo olemassa olevia vaatteitani. Kirppiksiä tuleekin kierrettyä aika ahkerasti, useamman kerran viikossa. Tänään viimeksi löysin kauniin, ohuen sifonkipuseron kolmella eurolla! Ilo oli taas kerran melkoinen, kun osui silmiini jotain, mitä oikeasti ajattelin voivani käyttää ja vielä halvalla. Kunhan se tuolta pyykistä tulee ja sen ympärille rakentuu asu, esittelen ajatukseni toki teillekin.

Nuo rajaukset, joita jokainen mukana oleva voi oman harkintansa mukaan tehdä, ovat yhtä aikaa vaikeita, mutta toisaalta myös aika luonnollisia. Oma intohimoni kankaisiin jalankoihin, itse tekemiseen, tuunaamiseen ja kaikkeen sellaiseen, on tärkeä muistaa. Minä päätinkin rajata niin, että en osta uutta valmisvaatetta, lukuun ottamatta alusvaatteita ja sukkia. Niitäkin harkiten ja tarpeeseen. Kengät ovat minun ikäiselläni jo aika tärkeä osa hyvinvointia, joten varaan oikeuden tarvittaessa hankkia hyvät, kestävät kengät. Toki ostan kenkiä myös kirppiksiltä, jos sopivia, käyttämättömiä tai hyvin vähän käytettyjä ja oikean kokoisia löytyy. Ja koska minulla on kieltämättä liiankin suuret kangasvarastot, rajaan itse tehdyt vaatteet ulkopuolelle. Niihin yritän olla ostamatta uutta materiaalia, käytän omia varastojani loppuun ja ostan vain tarvittaessa esim. tarvikkeita. Lisäksi on tuo mittava lankavarasto, jonka olen viime talvena vihdoin inventoinut ja sanottakoon, että koko suvun voisin varmaan villavaatteisiin pukea... No, tuumasta toimeen ja mukaan innolla! Ideana on, että raportoin omaa edistymistäni ja toteutumista täällä blogissa kuukausittain. Voipi olla, että kun nyt tuota intoa piisaa, raportoin vähän useamminkin... Mutta olen ylpeä saadessani osallistua ja toivon, että jaksatte seurailla missä mennään!
 
 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Väkerryksiä viikon varrelta

Muistatteko, kun kerroin tässä taannoin punaisesta ulkoilutakistani, johon paloi reikiä tuossa risujenpolttotouhussa? Rumia, mustia reikiä, jotka olivat kuin sulaa muovia. Niiden takia takkia oli nyt sitten vähän ehostettava. Tiistai-iltana paikkailin sitten sen reiät tavalla, joka mielestäni sopii mainiosti takin käyttötarkoitukseen.

Löysin nimittäin kätköistäni liimautuvia heijastinkolmioita! En halunnut kolmioita takkiin, joten muotoilin niitä pienemmiksi, pisaranmuotoisiksi ja erikokoisiksi paikoiksi. Ja tässä tulos! Takki pitää vähän vettä, joten se sopii, että pisarat jäävät pintaan. Sillä liikutaan ulkona, joten heijastimia ei koskaan voi olla liikaa. Nyt jännittää, miten nämä mahtavat sitten pysyä kankaalla...

Tässä isoin, kirahvin pään muotoinen reikä

Paikat ovat peräisin markka-ajalta, joten oli aikakin käyttää

Pisaroita, pisaroita...

Pisaroita jopa hupussa ja selässäkin...
 
Tänään oli sitten taas veivausilta Saumanvara-ryhmässä. Piti tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Mietin ja mietin, mutta ainut, mitä en ollut tähän mennessä koskaan saanut itse tehtyä, oli vanhoista farkuista tehdyt jutut. Olen säästänyt farkkuja jo useamman vuoden ja suunnitellut tekeväni niistä jotain kivaa. Nyt sitten uhrasin yhdet, tai oikeastaan niistä meni vain lahkeet käyttöön.
 
Paavo oli heti juonessa mukana ja hautautui leikkuupöydän kangaskasaan

Tässä farkut ja vuoriksi ruutupuuvillaa. Paavo hyväksyi.

Valmis kori ei ollut kiva, sanoi Paavo

Lisäsin siihen puuvillapitsin reunaan, joten nyt ne ovat kivat!
 
Aika maltillinen aloitus farkusta, mutta näitä en sitten ollutkaan aiemmin tehnyt. Koulutukseni myötä olen ommellut niin hääpukuja kuin helpompiakin juttuja jo vuosia, mutta eipä vaan farkkua kierrätystarkoituksessa ikinä aiemmin. Oppilaani tekivät joskus farkkukasseja ja housuista farkkuhameita. Ope vaan ihaili vierestä. Nyt on suunnitelmissa päällystää Poikaselle kirppikseltä löytynyt pyöreä rahi farkuilla tilkkutyöhenkisesti. Ideoita sinkoilee päässä, kuin taskuja voisin hyödyntää ja monenlaista muutakin kivaa mietin...
 
Kierrätystä tämäkin: vanhoista verhoista kasseja kirppikselle

Tässä paneeliverhot muuttuivat tyynynpäällisiksi!
 
Kivasti olen saanut kirppikselle kannettua tavaraa parin viime viikon aikana. Ja kivasti sitä on myyty siellä uusiin koteihin. Olen myös välttänyt viimeiseen saakka uuden materiaalin hankkimista, joten saan pikkuhiljaa varmasti omia varastoja pienenemäänkin. Toivottavasti!
 
Mukavaa viikonloppua täältä flunssan ja päänsäryn maailmasta!
 
 
 
 

torstai 1. marraskuuta 2012

Luopumisen haaste

Olen törmännyt useissa blogeissa tähän luopumisen haasteeseen. Ideana on luopua ylimääräisestä tavarapaljoudesta, jota ainakin minun huusholliini tuppaa kertymään aikalailla. En ole itse saanut varsinaisesti tätä haastetta keneltäkään, joten päätin haastaa oman itseni...

Minulla onkin nyt ollut kirppispöytä, ensin viikon toisaalla ja nyt viikon täällä Löytöpankissa. Jatkan vielä ainakin viikon, ellei enemmänkin, sillä huomaan, että kotoa aina vaan löytyy lisää ja lisää tavaraa, josta on aiheellista hankkiutua eroon.

Mutkikkaaksi asian tekee se, että olen luonteeltani parantumaton hamsteri. Kun istun hinnoittelemassa kirppikselle meneviä tavaroita, punnitsen melkein jokaista käsissäni ja mietin, vieläköhän kuitenkin sen säästäisin, käyttäisinköhän sitä kuitenkin, tai entäs jos yhtäkkiä tarvitaankin jotain tällaista... Otan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen niskasta kiinni ja torun hiljaa mielessäni! "Ehei, en tarvitse kaikkea tätä tavarapaljoutta. Jos en ole käyttänyt puseroa vuoteen, en ehkä koskaan sitten käytäkään jne."

Kassikaupalla kirjoja, vaatteita, keittiötavaraa ja muuta käyttökelpoista olen siis saanut kotoa hävitettyä. Hinnat ovat halvat, koska ajatus on saada ne oikeastikin pois nurkista. Olen ylpeä siitä, että kierrätys on osa elämääni, enkä hävitä tai varastoi turhaan vielä täysin käyttökelpoisia tavaroitani. Yhden romu voi olla toisen aarre, ajattelen ja luopuminen on entistä helpompaa. Toisaalta myös itse ostan kirppiksiltä, joten olen kantanut vuosien mittaan erinäisiä kassillisia sieltä meille kotiinkin päin.

Tässä yksi esimerkki: käyttämätön teline, jossa grillivartaita...Why?
 
Kokeilkaapa, miten hyvältä luopuminen voi tuntua!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Salainen marttaystäväni yllätti

Menin äsken LVI-miehen lähdettyä käymään postilaatikolla, sillä olen odottanut yhtä kirjettä jo kauan. Ei tullut tänäänkään. Laatikossa oli kuitenkin ihanaa postía minulle!


Kuori oli itse askarreltu ja hieno se olikin. Piti leikata auki varovasti, etten pilaa kuorta.



Takaakin kuori oli täynnä kaikkea kivaa, ohje vadelmapiirakkaan ja kauniita kuvia.


Sisältä paljastui mm. ohjeita erilaisiin kahvijuomiin, kuumiin ja terästettyihin... Oli myös tietoa kierrätyskeskuksen toiminnasta pääkaupunkiseudulla, ihana, lämminhenkinen kortti ja salaperäinen pikkupaketti.


Sisältä löytyi kiva kierrätysavaimenperä ja paketti oli kiinnitetty koristelluilla klemmareilla.

Olipa iloinen yllätys, sairaslomapäivän kohokohta! Salainen marttaystäväni mainitsi, ettei päässyt kommentoimaan blogiani, joten poistin sieltä sen ärsyttävän kyselyn, jossa pitää tihrustaa, mikä numero ja mikä sana on kyseessä! Toivottavasti nyt pääset, ihana ystäväiseni!

Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, joita on nyt ilmestynyt mukaan! Olen iloinen jokaisesta, joka haluaa ajatuksiani lukea!