Sisustusprojektina toisenlainen taulu

Eilen esittelin tekemääni sisustustaulua, jossa pohjana oli Clas Ohlsonin puinen kiilakehys. Nyt näytän kuvia ja kerron työvaiheista myös hieman toisella tavalla toteutetusta taulusta. Tämän olen tehnyt jo pari, kolme vuotta sitten tyttären edelliseen kotiin. Nyt se on muuttanut tyttären perheen mukana uuteen paikkaan, mutta edelleen se on siellä olohuoneen seinällä, omalla paikallaan pysynyt. Siitä olen tietenkin tekijänä iloinen, että sille on vieläkin paikka löytynyt.

Myös tässä taulussa on käytetty Vallilan kangasta. Nyt on kyseessä Suvi -niminen kangas, joka on tehty Caj Bremerin valokuvasta. Bremerin muitakin valokuvia on käytetty Vallilan kankaissa. Jokin tässä tietyssä kuvassa puhutteli minua, sillä minusta tuntuu, että voisin aivan hyvin olla yksi noista kuvan tytöistä. Tunnelma, tilanne ja koko asetelma tuntuu tutulta lapsuuden kesistä. Serkkujen kanssa touhuttiin ja mentiin porukalla Kuusamossa, nautittiin kesästä, uimisesta, leikeistä ja käytiin papan kanssa kauppa-autossa. Samoin touhuttiin pikkuserkun ja naapurintytön kanssa toisessa mummulassa, ihan lähellä kotia. Voin melkein kuulla iloisen pälpätyksen, laulun ja naurun, haistaa kesän tuoksut ja tuntea kaverin lämpimän käden kädessäni. Jotenkin tuntuu, että olisin juuri tuon tilanteen elänyt joskus itsekin. Kertooko se siitä, kuinka taitava kuvaaja Bremer on tai oli, sillä eikö se liene juuri ollut kuvaajan tarkoituskin?

Minä olisin ehkä tuo vasemmanpuoleisin kuvan tytöistä...

 

Tämä on tehty erilaisella tekniikalla. Ostin nimittäin K-Raudan ihanan myyjän, Ullan, antaman vinkin perusteella kokeeksi samaisesta kaupasta sekä kankaan, että sitä taulua varten tarvitsemani styrox-levyn. Koska tässä Suvi-kankaassa on ns. raportti aina tuon yhden valokuvan kokoinen, leikkasin mattoveitsellä levyn sen mukaan sopivan kokoiseksi. Levy maksoi muistaakseni n. 5 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu. Levy on paksuudeltaan 50 mm, eli se pysyy hyvin kasassa ja napakkana. Ohut styrox saattaa murtua, joten jos siihen kiinnittää kankaan, kannattaa varoa, ettei synny "vääntöä".

 Kiinnitin ensin neuloilla kankaan taitteet n. 5 cm nurjalle puolelle levyä ja tarkistin, että kangas asettuu suoraan. Sitten liimasin käänteet levyyn ihan tavallisella EriKeeperilla. Käänsin levyn oikean puolen päälle ja ohennetulla, vesiliukoisella lakalla lakkasin kuvan kauttaaltaan. Lakkasin myös reunat ja kulmat erityisen huolellisesti. Välillä annoin ohuen lakkakerroksen kuivua. Sitten lakkasin uudelleen. Kyseessä oli mattapintainen kalustelakka, joka on tarkoitettu sisäkäyttöön. Kun pinta oli täysin kuiva, käänsin vielä kerran työn ja lakkasin myös nurjalle tulevat käänteet.

 

Seinään kiinnittäminen tapahtui tarranauhan avulla. Kiinnitin itseliimautuvan tarranauhan "pehmopuolen" styroxin ylä- ja alareunaan. Sen vastapuoli, "koukkupuoli" kiinnitettiin seinään tarkasti oikealle korkeudelle. Tarkkana siinä täytyy olla, että myös ylä- ja alareunoihin kiinnittyvät tarranauhat ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan seinälle kiinnittäessä. Mutta näppärästi se sinne seinälle saatiin. Muuton yhteydessä seinästä poistettiin tarrat ja seinä puhdistettiin liimajäämät poistavalla liuottimella, joka ei vahingoittanut maalia. Uuteen asuntoon piti kyllä tietenkin ostaa uudet vastakappaleet tarranauhalle seinään kiinnitettäviksi.

 

 

Tässä näkyy, kuinka kangas jatkuu styrox-levyn reunojen yli ja kääntyy nurjalle puolelle.

 

Taulu on kevyt ja se pysyy seinällä napakasti ja myös suorana, sillä tarrakiinnitys ei päästä sitä kääntyilemään vinoon. Toisaalta tarrakiinnitys sopii vain kevyille materiaaleille, enkä esimerkiksi eilen tekemääni puukehystä tarralla seinään kiinnittäisi. Tämä tapa on selvästi edullisempi, kuin puukehyksen käyttö. Se myös mahdollistaa tarkasti halutun koon käyttämisen, sillä styroxia voi leikata tai sahata haluamaansa kokoon tai muotoon.

 

Tässä helppo ja edullinen vinkki taulujen tekoon. Kangas voi olla mitä tahansa kangasta, joka on riittävän napakkaa, eikä veny kastuessaan. Myöskään se ei saa kuultaa kovasti läpi. Marimekon kangas tai joku esim. Ikean edullinen, mutta näyttävä kuosi voisi olla hauska lasten tai nuoren huoneeseen. Miksei vaikka työpaikan kahvitilaan? Näitä tekisi kovasti mieli tehdä lisääkin. Mutta kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, meillä loppuvat seinät kesken... Ehjää seinää on vähän ja niillä onkin jo jotain. Ehkä meidän nuoret haluaisivat vielä lisää tauluja seinilleen...Vink, vink!

 

Viimeisiä vapaita viedään nyt! Huomenna on vuoden viimeinen päivä ja torstaina alkavat taas työt!

Mukavaa loppuvuotta kaikille ihanille lukijoille!

 

 

Sisustusprojektina taulu pojan seinälle

 

Mitä siitä saadaan, kun otetaan Clas Ohlsonin puinen kiilakehys, Vallilan Panimo-kangasta, niittipyssy, sakset ja yksi sisusteluun hurahtanut, keski-ikäinen naisihminen? No, tavoitteena ainakin oli saada aikaiseksi taulu, joka sopisi meidän kuopuksen, 20-vuotiaan sivarin asuntoon, olohuoneen seinälle. Kehys on kooltaan 80 cm x 100 cm. Olen ostanut sen jo muutamia vuosia sitten Clasulta, Helsingistä. Silloin tuo "mummun suosikkikauppa" ei ollut vielä rantautunut tänne meidän alueelle, Willaan. Olin kasannut parikin noita kehyksiä valmiiksi odottelemaan ja nyt päätin ryhtyä toimeen, jotta poika saisi jotain asuntonsa piristykseksi. Tavallaan myöhästyneenä joululahjana myös.

 

Kehys lepää ompeluhuoneen leikkuupöydällä, jossa on hyvin tilaa.

Kangas sopii mielestäni mainiosti asunnon olemukseen, vaikka se puutalossa sijaitseekin.

Askartelijan apulainen, helppo ja kätevä niittipyssy, Rapid Fineline R13 Ergonomic.

Nitominen etenee keskeltä, vastakkaisilta sivuilta, kohti kulmia.

Koska kangas on tukevaa, leikkasin kulmista palat pois ennen taittelua.

Siinä se nyt on! Mummu tykkää, toivotaan, että poika tykkää myös!

Vallilan kankaista löytyy monia, jotka sopivat hyvin tämän tyyppisiin töihin.

 

Nitominen tosiaan kannattaa tehdä ajatuksella, jotta kangas asettuu tasaisesti kehykseen. Aloitin pitkien sivujen keskeltä ja vedin kangasta hiukan kireälle, jotta se ei roiku kehyksessä. Nitoessa on hyvä taittaa kankaan reuna kaksin kerroin, jotta rispaantumisesta ei ole vaaraa. Niitit pitävät paremmin, kun ne ovat kaksinkertaisella kankaalla ja alla on kunnon puuta. Pitkiä sivuja nidoin jonkin matkaa keskeltä sivuille päin, jatkuvasti vastapuolet vuorotellen. Sitten aloitin lyhyiden sivujen keskeltä vastaavalla tavalla. Etenin kulmiin ja leikkasin ylimääräistä kangasta pienet palat pois, jotta kangas asettuu kulmissa nätimmin. Kulmiin voi tehdä vinon tai suorakulmaisen taitoksen. Itse päädyin suorakulmaisiin, sillä ne jotenkin istuivat tähän paremmin.

 

Kiinnitystä varten löin kehykseen pienet naulat ja niiden väliin viritin rautalangan. Se on se tauluista tuttu, tavallinen kiinnitystapa, joka on helpoin saada asettumaan suoraan, sillä jos käyttää muuta kiinnitystä, millinkin heitto voi näyttää siltä, että taulu on ihan vinksallaan seinällä... Kokemusta on!

 

Poika olisi oikeasti alun perin halunnut jotain "psykedeelistä" kangasta, mustan, harmaan ja valkoisen sävyissä.  En kuitenkaan sellaista täältä mistään ole löytänyt. Jos siis keksit sellaisen kankaan, olen tosi iloinen vinkistä. Ei mitään pikkusievää, vaan sellaista, jonka parissa aivot saavat askarrella pidempäänkin... Minusta on kiva tehdä näitä projekteja meidän nuorten huusholleihin, sillä meille ei kerta kaikkiaan enää tuollaista mahtuisikaan mihinkään. Tai no, miehen työhuoneeseen voi kyllä... Sinne tosin on tulossa kaksi julistetta, joissa on kitaran otetaulukoita. Ehkä hän sittenkin tykkää niistä enemmän, kitaran soittoa kun harrastaa!

 

Vastaan nyt siis omaan kysymykseeni, jolla tämän postauksen aloitin: Tauluhan siitä syntyi, niin kuin pitikin! Nyt palailen ompeluksieni pariin, kun taulu on valmis ja esitelty julkisesti... Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille teille!