Tekniikan ihmelapsi tässä, hei!

Nyt on tämä mummu todellinen "tekniikan ihmelapsi", sillä opettelen käyttämään uusia, vasta hankkimiani, kuvausta helpottavia "vermeitä" ihan itse. En voi väittää olevani erityisen taitava kuvaaja, sillä minähän nyt räpsin, mitä räpsin. Lopputulos on taattu, sillä se on just niitä pikaräpsyjä kerta toisensa jälkeen. Kuvaaminen kyllä kiinnostaisi kovasti, mutta se myös vaatii aikaa ja harjoittelua. Kännykkää käytän enimmäkseen, vaikka löytyy kyllä kunnollinen järjestelmäkamerakin.
Ystäväni kuvaamien kuvien innoittamana päätin nyt opetella kunnolla edes jotenkin ottamaan kuvia itse itsestäni. Siihen sopivia välineitä googlettelin ja muutamia sitten tilasinkin. Tässä postauksessa kerron lyhyesti, mitä hankin.

Kaukolaukaisin on tarpeen, kun kuvaan järkkärillä niin, että kamera on tukevasti jalustallaan. Voin siis asetella kameran valmiiksi ja poseerata pin-up -tyyliin, harjoitella ns. oikeita kuvauksia varten ja ehkä jossain vaiheessa toiseen blogiini, Tyylilyylin työhuoneeseen, kuvata erilaisia tuunaamiani tai ompelemiani asuja ylläni, eikä mallinukelle puettuna. Kaukolaukaisimen hankintaa olen miettinyt jo pidemmän aikaa, sillä minulla on halu oppia, eikä omaa "hovikuvaajaa" kotona löydy. Tämän ongelman kimppuun sitten kävin ensimmäisenä. Verkkokauppa.comin sivuilta löysin sitten omaan kameraani yhteensopivan, langattoman infrapunalaukaisimen. Hintakaan ei ollut niin paha, kuin olin pelännyt. Sen siis tilasin, mutta samalla silmiini osui jotain mielenkiintoista muutakin Verkkokaupan sivuilla.

Kaukolaukaisin on pieni ja kevyt,

kameralaukussa kulkee kätevästi omassa pikkupussissaan

Koska kuvaan niin paljon puhelimella, päätin sitten katsoa samalla myös sellaista kevyttä jalustaa, johon saisin puhelimeni kiinni ja siten asetettua johonkin alustalle, vaikkapa maahan. Löysinkin yhden, jonka kuvittelin sopivan omaan puhelimeeni. Petyin, sillä kun tuote tuli, ei minun isokokoista puhelintani siihen oikein saanut kiinnitettyä. Se siis lähtee palautuksena takaisin. Pitää tutkia tarkemmin vielä vaihtoehtoja ja etsiä omaan tarpeeseeni sopiva pikkujalusta. En kovin paljon selfieitä kuvaa, mutta jos olisi toimiva systeemi, voisi esimerkiksi meikki- ja kampauskuvien ottaminen olla helpompaa.

No näitä sitten tutkiskellessani löytyikin yllätys. En ole tiennytkään, että puhelimen kameraan voi kiinnittää klipsin avulla erilaisia linssejä. MyFoneKit-linssisarja lähti siis myös kokeiluun. Pakkauksessa oli Wide-Angle eli laajakuva-, Fish-Eye eli kalansilmä- sekä macrokuvauslinssi. Tämä olikin hauska lelu, vaikka vielä en oikein osaa sitä käyttääkään. Kuvasin kuitenkin sen verran, että ymmärrän nyt eron, joka syntyy eri linssejä vaihtamalla.

Pikkupakkaus avausvaiheessa, jännää!

Okei, tällaisia tarvikkeita. Kolme linssiä ja suojat + klipsi

Säilytyspussissa kulkevat helposti mukana.

 

Kasvihuoneen otin kokeilukohteeksi. Ensin kuvasin ihan suoraan ovelta sisään, niin, että seisoin ulkopuolella portaalla. Kuvakulma saa helposti kasvihuoneen näyttämään kapealta ja pitkältä. No, mitat muistaakseni ovat 370 cm x 190 cm, joten ei se nyt ihan pieni olekaan. Mutta sivuille päin ei kuitenkaan näy juuri mitään. Siitä kuvatessa kuvasta tuli siis tällainen.

 

Pitkä ja kapea kasvihuone

 

Asetin sitten klipsin avulla helposti laajakulmalinssin paikoilleen. Hahaa! Nyt näkyy 140 astetta leveyttä, sivuille siis ilmestyi kasvihuoneen seinää ja näkymä muuttuikin aivan toiseksi. Jännä juttu. En osannut kuvitella näin suurta eroa. Seisoin siis edelleen portaalla samassa kohdassa.

Laajakulmakuva

 

Kalansilmälinssi oli seuraavana kokeilussa. Sen sai nopeasti kierrettyä kiinni klipsiin. Macrolinssi toimii sen kiinnityksen apuna.Kalansilmällä kuvaaminen johti kuitenkin tässä kasvihuonekokeilussa vähän omituisen näköiseen lopputulokseen, sillä kalansilmähän pyöristää kaikki muodot ikään kuin pallomaisiksi. Tästä kuitenkin voi saada hauskan efektin joihinkin kuviin, kunhan sitä oppii ensin käyttämään.

 

Kalansilmäkuva pallonmuotoisesta kasvihuoneestani!

 

Sitten ruuvasin kalansilmän irti ja macrolinssi jäi siis klipsiin kiinni. Macrokuvaus on kiinnostanut jo pitkään ja haaveissa onkin ollut kunnollinen macro-objektiivi järkkäriin. Macrokuvauksen ongelma on se, että käsien pienikin tärinä, (jota näköjään riittää) tekee kuvista epätarkkoja. Tässä muutama kokeilu, joista mikään ei oikein onnistunut. Jalustaa tarvittaisiin tai tässä tapauksessa puhelin pitäisi tukea johonkin, mikä pysyy tukevasti paikoillaan.

 

Vuohenputken kukintoa

Heinäseipään pintaa

 

Tomaatinlehden karvaista pintaa

 

 

Kuvaajana en ehkä tänään loista, mutta lupaan, että harjoittelen ahkerasti. Yksi tärkeimmistä kuvauskohteistani on tietenkin blogikoira Rauha, joka perjantaina täytti 10 viikkoa. Rauhaa on tullut kuvattua vähän väliä, mutta sepä ei pysykään kauaa liikkumatta, paitsi tietenkin nukkuessaan. Rauha on kuitenkin kiitollinen kuvattava, sillä sen suloinen naamataulu on ehkä tällä hetkellä  parasta, mitä tiedän.

 

Rauhalla kävi perjantaina ihan ensimmäistä kertaa oma koiravieras, Australian paimenkoira Kaapo. Kaapo tuli emäntänsä kanssa kokeilemaan, saisiko se opetettua Rauhalle jotain kivoja pihaleikkejä. Kun Kaapo ensimmäisiä kertoja lähestyi Rauhaa, tämä reppana veti hännän koipiensa väliin ja uikutti. Pelotti niin, että piti juosta kotiovelle, jos vaikka pääsisi kotiin turvaan. Mutta eipä aikaakaan, kun leikki jo alkoi sujua. Kaapo kärsivällisesti ja varovasti opetti, joten Rauha rohkaistui. Tässä alla kuvassa Kaapon frisbeetä  puremassa jo molemmat koirakaverukset.

 

Kaapo ja Rauha, 14.7.2017

Sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että Rauha oppii olemaan muiden koirien kanssa. Kissojen kanssahan se leikkii päivittäin. Myös uusien ihmisten kohtaaminen on opeteltava taito. Tänä iltana kävimme vain postilaatikolla lenkillä, mutta sinne menokin oli Rauhan mielestä liian kaukana kotoa. Matkaa peräti 120 metriä. Rauha istahti välillä ja katseli anovasti kotipihan suuntaan. Yritin selittää, että vain tuohon laatikolle, otetaan lehti jne. Mutta takaisin päin me tulimmekin juosten hienosti hihnassa. Kotipihassa päästin koiran irti, jotta se sai sitten vielä hetken riehua ja tehdä tarpeensa. Näin me treenaamme, vähän kerrallaan.

Yksin leikkiessäni syön kaiken, mitä vastaan tulee...

 Rauha tuntee kotipihan jo aika tarkkaan, vaikka täällä maaseudulla piha onkin todella iso. Vähän olemme jo tutkineet omaa metsän reunaakin, rapistelleet risukoissa ja kiivenneet mäkeä ylös ja alas. Lihaksisto kaipaa liikuntaa ja sitä täällä onneksi saa. Itse tosin kaipaisin hiukan enemmänkin, mutta pitää nyt malttaa ja mennä Rauhan tahdilla. Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä, ihanaisen Rauhan pihasta ja kotoa. Jaloissahan tuo nytkin nukkuu, eli lähellä pitää olla mahdollisimman paljon. Kissoista Selma jo nukkuu Rauha lähellä, Helmillä edelleen enemmän etäisyyttä.

Nyt poseeraan, nätti tyttö kun olen.

Mamman pikkutyttö

 

Ostettiin muuten hieno panta, Kusse ja Kurra-merkkinen, pehmeä ja niin ihanan tyttömäinen pinkki!

 

Eikös olekin soma?

 

Nyt taitaa olla syytä painua pehkuihin, sillä aikaiset aamuherätykset kuuluvat nykyiseen koiranomistajan elämääni itsestäänselvyyksinä. Hyvää yötä!

 

 

 



Valokuvausta, lisää kuvausta ja ilahduttava löytö

Valokuvauskurssin satoa tältä viikonlopulta näette tässä. Kuvia tuli n. 300 erilaista harjoitusversiota, joten en nyt osaa sanoa, onko näistä mikään sieltä parhaasta päästä. Jotenkin vaan oli hinku päästä jakamaan näitä teidän kanssanne. Joissain näkyy kyllä jotain epämääräisiä "taustarosvoja", joita piti harjoitella välttämään, mutta harjoituksen puutetta tuo taitanee olla...

 

Omenat, retiisit ja tulppaanin sipulit sekä pihasta pihistetyt oksat aseteltiin ihanan laskeutuvan kankaan päälle. Näitä oli kiva fiksailla eri tavoin. Monia kivoja kikkojakin tajusin, joten tulen varmasti jatkossa kokeilemaan niitä kotona kuvaillessani kaikenlaista kivaa.

Tällaisen asetelman teki toinen ryhmä. Kuvattavahan se oli sitäkin.

Vähän uutta ilmettä aina välillä ja taas mentiin.

Lähempää kuvattuja

 

 

Tästä kuvasta tykkään itse.

 

Kurssi oli Jokelan kansalaisopiston järjestämä valokuvauskurssi, joka keskittyi lähinnä sommitteluun. Se onkin yksi tärkeä opittava asia, sillä minun räpsimät kuvat ovat todellakin vähän yksinkertaisia, eikä niitä ole oikein osattu koskaan sommitella kunnolla. Nyt tiedän, mitä hakea, mihin pyrkiä, joten harjoittelun kautta toivon sitten taidon joskus löytyvän. Kurssilla oli innostava ja hyvä opettaja, mukavaa porukkaa, sopivan kokoinen ryhmä (9 kurssilaista) ja sääkin suosi meitä ulkokuvia otettaessa. Kaksi päivää meni kuin siivillä, kun oli paljon, paljon kuvausharjoituksia ja välissä aina pieni teoriaosuus. Nyt olen innoissani kaikesta oppimastani ja lupaan kuvata aiempaa enemmän.

 

Kotimatkalla isäntä ehdotti kirppiksellä poikkeamista ja sinnehän minua ei tarvitse kauaa houkutella. Ja nyt se odotti minua siellä, se mistä olin jo pitkään haaveillut! Ikean Förhöja-lokerikko, lasisilla astiolla. Tämä ei kai enää kuulu Ikean valikoimiin, sillä sieltä sitä en ole onnistunut löytämään. Nyt se kökötti siellä kirppispöydässä puhtaana ja siistinä, ihan vaan minua odottamassa. Pakkohan se oli sitten ostaa... Pitää vaan vielä tiskata nuo lasiset osat, jotta voin laittaa niihin sokeria, vehnäjauhoja, korppujauhoja jne. Kiva esine, samalla jotenkin vanhanaikainen ja kuitenkin tätä päivää.

 

 

Keittiön tasolla se siinä jo nököttää, mutta kuvaaja ei oikein jaksanut enää keskittyä...

 

Tämän viikon neulomiset ovat olleetkin vähän vähäisempiä taas. Tosin eilen esimerkiksi neuloin Camilla Läckberg -leffaa katsoessani, muuten en ole oikeastaan ehtinytkään neulomaan. Sukat ovat vähän vaiheessa, mutta viimeistään tiistaina oletan saavani ne valmiiksi. Ja joulupukki taas kiittää.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille, lukijat!

 

 

 

 

Kesä ja loma - kuvia kollaaseina

Eilisistä harmaista tunnelmista ja pohdiskeluista siirrytään taas niin sanotusti iloisempiin ja valoisampiin tunnelmiin. Eihän näissä mielialoissa mitään ihmeellistä ole, sillä on aika lailla luonnotonta pomppia kaiken aikaa onnensa kukkuloilla, ilman välillä tapahtuvia alamäkiä ja tasankoja.

Meillä on siis loma, kuten olen jo ehtinyt about tuhannen kertaa mainostaakin! Kuka minkäkinlaista lomaa viettää, sillä jollekin tämä meidän tapa voi olla kauhistus... Meillä on isännän kanssa molemmilla tarve päästä luonnon keskelle lomilla, vaikka maaseudun asukkeina asummekin melkoisten metsäalueiden laidalla. Ja mikäs meille mieluisampaa, kuin tämä pohjoisen uskomaton kesä ja luonto, josta on vaan päästävä nauttimaan uudelleen ja uudelleen.

Itse olen tottunut jo pienenä näihin valoisiin kesäöihin, mutta isännälle ne ovat aika outoja edelleen. Hän toki arvostaa sitä, että metsissä ja joella näkee kulkee kellon ympäri mainiosti, mutta nukkuminen ei häneltä luonnistu ihan niin kuin Strömsössä... Eipä hätää, ikkuitahan voipi peittää esim. appiukon flanellipaidalla tarpeen tullen, sekin on testattu!

Tällä hetkellä olen palannut Kuusamoon mökille, mutta isäntä siellä seikkailee edelleen kalastusta ja koskenlaskua harrastaen käsivarressa Porojärveltä Markkinaan... Viikon kesäleskeys täällä, viikon seikkailu erämaissa siellä. Ihan jees, eikä yhtään hassumpaa Näätämön viikon jälkeen.

Näätämö oli hieno jälleen kerran. Isännän ystävä, johon minäkin olen jo ehtinyt tutustua, asuu siellä ja kutsuu meitä kesäisin käymään. Vietimmekin viikon hänen mökillään keskellä ei mitään, ilman mukavuuksia ja muita hullutuksia, nauttien luonnonrauhasta enemmän kuin mielellämme. Kiitos vaan jälleen kerran sinne Näätämön ystäväperheelle! Vesi oli todella matalalla, paikallisten mukaan jopa matalimmillaan 30 vuoteen! Näin ollen lohi oli vähän kortilla, kuten arvata saattaa...

Kuvia on paljon, enkä ole saanut aikaiseksi niitä kaikkia vielä seuloa läpi. Tässä kuitenkin pikakollaaseja kuvistani, joista nyt sitten pikkuisen esimakua saa otoksistani laidasta laitaan. Kuvien tekninen taso on sitä, mitä on, valitan... Minä vasta opettelen, muistanette sen toivon mukaan!

 

 

Kiusaan varmasti kuvillani vielä jatkossakin, mutta jotenkin niitä täytyy ensin vaan itsekseenkin seuloa. Digikuvauksessa parasta onkin juuri se, että vaikka kuvaisit viikossa tuhannen kuvaa, voit huoleti poistella ei toivotut ja epäonnistuneet pois, eikä siitä tarvitse entisen kehitys- ja filmihinnan tapaan enää maksella kenellekään mitään. Tykkään, joten aion vakaasti vielä oppia tuon homman!

Mukavaa torstaita, toivon mukaan lomasäät ovat kullekin mieluisat!

Valokuvauskurssilla

Tänään pääsin viimein kaipaamalleni valokuvauskurssille! Jokelan kansalaisopistolla järjestettiin tai järjestetään, sillä huomenna on vielä 5 tuntia kurssia jäljellä. Tosi antoisa kurssipäivä oli ainakin tänään. Mielestäni opettajalla (taiteen maisteri, valokuvaaja Jari Koski) oli oivallinen tyyli opettaa näitä juttuja järkkärikameran käytöstä. Hän selitti pätkän, esim. polttoväleistä, aukoista tai suljinajasta. Sen jälkeen me kurssilaiset heti suoritimme kuvaustehtävän, jossa nimenomaan piti huomioida näitä juuri opittuja asioita. Itselleni ainakin sopii mainiosti se, että kun ensin selitetään,  mistä on kyse, sitten kokeillaan itse ja lopuksi käydään tehdyt huomiot ja havainnot läpi yhdessä. Näin nämä uudet asiat tuli kokeiltua saman tien, eikä kynnys niiden testaamiseen pääse kasvamaan. Tuoreesta muistista oli helppo kaivaa esiin ne jutut, joihin huomiota tuli kiinnittää.

Vielä en kuviani esittele, ehkä kenties huomenna... Mutta kotitehtävä on suoritettu ja ylimääräisiäkin kuvia näpsin ympäri taloa ja pihallakin kurssin jälkeen.

Tässä uusi bestikseni Niksu, joka ei ollutkaan niin pelottava...

 

Minun suhteeni tähän joululahjakameraan oli pelonsekaista kunnioitusta tähän saakka. Nyt kunnioitusta ja ystävyyttä, kun uskallan jo ihan itse sitä säätää ja vääntää... En ole kuvannut järkkärillä koskaan ennen tämän kameran saamista, joten opeteltavaa riittää!

 

Kyllä se mummukin vielä oppii kuvaamaan, uskon vakaasti niin. Kuvia pitää vaan ottaa ja ottaa vielä lisää ja senkin jälkeen vielä lisää. Kokeilemalla, tutkimalla ja kuvaamalla. Niin olen päättänyt oppia.

 

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!