Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

perjantai 30. toukokuuta 2014

Ylläriveivinä tänään sipuliboksereita pojille

SaVaWay-yllätysveivinä tänä iltana piti ommella Royal-tuotteen toimittamasta trikoosta jotakin. Aikaa oli taas se perinteinen kaksi tuntia, eli 21-23 välisenä aikana pitäisi jotain saada aikaiseksi. Tein ensin 17 korttia oppilailleni, sitten vasta aloin leikellä kangasta. En kerta kaikkiaan tänään keksinyt yhtään mitään uutta ja innostavaa. Kangas oli puuvillalycraa, joten se oli kyllä ihan miellyttävän tuntuista. Värit ja kuosi kuitenkaan eivät oikein sopineet itselle, eikä pikkuprinsessalle, joten aloin sitten miettiä poikia, jotka ovat tummempia ja ruskettuneen värisiä ympäri vuoden. Heillehän kangasta voisin käyttää, mutta sitä ei ollut kovin paljoa. Eli näin siinä sitten kävi, että parit bokserithan siitä sitten syntyi - taas. No, niitä kyllä aina tarvitaan.

Pohja on selkeän oranssi. Kuviot, jotka muistuttavat mielestäni lähinnä sipulia, ovat keltaiset ja niissä on tummaa ruskeaa. Sinänsä aika hauska kuosi, väri ei vaan nyt iskenyt ensi alkuun ollenkaan. Mutta kuinkas kävikään....

Tässä kuvassa värit toistuvat ihan väärin

Tässä lopputulos! Tykkään!
 
Kahdet bokserit syntyivät alle tunnissa leikkuineen ja ompeluineen. Nyt laitoin niihin kaksi erilaista kangasmerkkiä, jotta pojat tunnistavat taas omansa. Kaava on edelleen vanha, tuttu, Ottobre 4/2004 -lehdestä. Mitäpä sitä muuttelemaan, kun on niin toimiva. Lopputulos yllätti, sillä se on reipas ja iloinen, ihan meidän poikien tapaan. Mummun alusvaatetehdas taas pyöri, mutta jotain muutakin syntyi ompeluhuoneessa tänään. Huomenna palaan niihin, sillä ne menevät huomenna lahjaksi...
 
Viimein työaamu huomenna, sitten alkaa opettajan kesäloma!
 
 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pikkaritehtaalta, iltaa!

Pikkuinen prinsessa on jättänyt vaippavaiheen ja tarvitsee kivoja pikkupöksyjä kesäkäyttöön. Mummun tekemät ovat olleet sopivia testauksen perustella ja nyt jo käytössäkin, joten tein sitten lisää samalla kaavalla. Kyllä näillä kai kesä mennään, kun entisiä on jonkin verran ja nyt tuli kuudet vielä lisäksi. Kuvat ovat suorastaan julmetun huonoja, joten pahoittelen... Mutta innoissani halusin heti ne kuvata ja huomenna jo viedä tyttöselle käyttöön. Kaava on Ottobren lehdestä 6/2013. Koko on 92 cm.

Ei näihin kangasta mene juuri ollenkaan...

Kustakin kolmesta trikoopalasta leikkasin kahdet

Lahkeensuissa on Framilonit ja siksakilla tikkaus

Vyötäröllä kuminauhakuja, jossa pehmeä kuminauha
 
Ja koska pikkuiselle prinsessalle tulee tehtyä kaikenlaista, ei tietenkään sovi unohtaa mummun poikasia, jotka saivat kumpikin kirkkaanväriset raitabokserit. Jotta he ja kotiväki erottavat, kummalle kuuluvat kummatkin, laitoin isommalle herralle crossimotskarin ja  pienemmälle skootterin tuohon eteen keskelle. Näistä he itsekin tunnistavat omansa helposti. Kokoero on nimittäin näillä kahdella vain yhden kokonumeron verran, eikä sitä välttämättä lapsen silmin ainakaan ole niin helppoa todeta.
 
Boksereiden materiaali on puuvillalycraa, joka on pojille minusta paras materiaali alusvaatteisiin. Isommille tyttösillekin se on hyvä, mutta pienellä ei tarvita ihan niin "istuvia" pikkareita vielä. Malli on Ottobren lehdestä 4/2004. Isommat ovat kokoa 128 cm ja pienemmät 122 cm. Pojat ovat molemmat hoikkia.

Kuvassa raidat vilistävät, luonnossa ovat rauhallisemmat
 
Näiden parissa meni pari tuntia, ensin leikellen ja sitten sarjatyönä ommellen. Kuuntelin kaiken aikaa niin innolla äänikirjaa, että hämmästyin välillä CD:n loppumista. Dan Browinin Murtumaton linnake on juuri ratkaisuvaiheessa... Huomenna jatketaan, jotta selviää, miten Davidin ja Susanin siinä käy.
 
Nyt odotan innolla, ehtiikö posti tuoda perjantaiksi Savaway-ylläripaketin, josta pitäisi perjantai-iltana veivata jotain... Toivotaan parasta! Helatorstaina osallistun vapaaehtoishommiin, kun seurakunnan tiloissa järjestetään sotaveteraaneille lounas. Olen lupautunut sinne avustamaan parhaani mukaan, joten luvassa on touhua heti aamupäivästä alkaen.
 
Hyvää Helatorstaita!
 
 
 
 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Tunikan kaava kesäisemmin



Pakko saada kesävaatetta! Mitään ei oikein ole entisiä, ei ainakaan sellaisia kivoja tai siistejä, työvaatteeksi soveltuvia. Nyt siis kokeilin taas yhtä kaavaa, jolla en ole aiemmin tehnytkään itselleni kesäpaitoja. Kaava on Ottobre Woman -lehden numerosta 2/2008. Tästä oli lehdessä myös hihaton versio ja sellainen taitaa tulla seuraavaksi minullekin. Olipa myös pidemmillä hihoilla, joten tosi monikäyttöinen kaava minun mielestäni tämä onkin.
 
Materiaaliksi valikoitui Eurokankaalta joskus jo muutama vuosi sitten ostettu trikoo, jota olin sopivan palan joskus "epähuomiossa" ostanut. Ei ehkä ihan minun tyyppiseni ollut kuitenkaan, joten ajattelin testata tällä, jos vaikka en sitten paidasta tykkäisikään. Ja trikoon laatuhan se yllätti jälleen kerran. Kiva on päällä ja helppo oli ommella, mitä lie viskoosilycrasekoitetta se nyt sitten mahtaa ollakaan. Mutta, mutta, mutta! Se on pesty nyt jo parikin kertaa näillä helteillä ja käännetty oikeaoppisesti nurinpäin pesuun laittaessa. Pesuaine on kirjopyykille sopivaa, eikä sisällä valkaisuaineita. Silti tuo on jo heti jotenkin kauhtuneen näköinen. Pinta on vaalean, nukkamaisen tunnun saanut jo heti uutena. Ei kiva. Mutta kotipaidaksi tuo toki kelpaa jatkossakin. Pihassa puuhaillessa vaatetta kuluu.

Tässä Ottobre 2/08 lehden kaavalla tunika/paita

Pääntie on kantattu tällä trikoolla ja edessä on viisi hiuslaskosta,
 jotka eivät kyllä kirjavalta kankaalta juurikaan erotu kuvassa.
 
Mallin jujuna ovat mielestäni juuri nuo hiuslaskokset, jotka toisenlaisessa, kenties yksivärisessä tai raitaisessa trikoossa erottuisivat paremmin. Pääntie onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Tykkään noista kanttauksista nykyään, kun ne joten tekevät vaatteesta viimeistellyn näköisen. Muuten koko ja malli olivat hyvät. Nykyisin lähinnä 42-kokoa käytän, eikä tässäkään poikkeusta tullut. Yläosasta, siis hartialinjasta ja rinnan kohdalta malli on sopiva ja alaspäin levenevä helma kätkee sen, mitä  kätkettävä on. Ai, mitäkö? No ne makkarat, jotka joku on kasvattanut minuun...

Tämä on pakko esitellä täällä blogissakin! En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ihanan mekon tyttäreltäni syntymäpäivälahjaksi. Miten kaunis se onkaan! Väri on ihana ja se on niin, niin sopivanmallinenkin, että en voi vieläkään sitä käsittää! Kiitos, kiitos tuhannesti tyttöseni! Huomaa, että hän on tehnyt töitä vaatekaupassa, kun osaa ostaa noin sopivan vaatteen toiselle. IHANA!!!

Suloisuus mallinukkeni päällä
 
Pihassa kukkii sitä sun tätä ja varsinkin tätä. Isabellan omenapuun kukat ovat ehkä kauneinta, mitä tiedän. Tuo niiden väritys ja kukkien hentous vaan lumoavat joka vuosi uudelleen. Kimalaisten suosiossa puu on myös, sillä jatkuva pörinä sen ympärillä käy. Omenathan tässä ovat kirsikan kokoisia ja syömäkelvottomia, mutta kivan punaisia ja kukinnan kauneushan on se syy, miksi tätä kasvatetaan. Muutakin väriä pihasta jo löytyy, mutta vielä on paljon ihan alkuvaiheessa. Tänään kanniskelin kiviä ja istutin muutamia pensaitakin. Mutta niistä ei vielä kuvia kuvia ole, kun on vähän niin sanotusti vaiheessa tuo homma tuolla pihamaalla.

Isabellan kukat kauneimmillaan
 

Paavo rakastaa pihatöitä. Tässä se vahtii nurmikon kasvua.

Köynnöshortensia innostui viime kesänä kasvuun

Yllätys, yllätys! Kaatuneen puun juurakko on pystyssä metsässä,
eikä siellä sen ihmeempää ollutkaan kuin kunnon korvasienifarmi!
 
Viimeisiä työpäiviä viedään! Mies potee selkäänsä, joten hän ressukka lepäilee, mutta minä nautin, kun ilma viileni ja taas jaksaa puuhailla. Huomenna on koulumme kevätjuhla, jossa onneksi saan olla luokkani kanssa ihan vaan yleisönä. Vuorossa ovat toiset luokat, eskarit ja neloset, joiden esityksiä pääsemme ihailemaan. Ja eipä aikaakaan, niin voi kauhistus! Olen kohta lomalainen!
 
 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Babylippistä sekä arvonnan voittajaa tänään!

Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte arvontaan Mummulassa. Voiton nappasi Maiju S., joka osallistui Facebookissa arvontaan. Onnea Maijulle! Laitan viestiä vielä tänään, jotta varmasti menee voittajalle tieto.


Sitten sitä babylippistä viimein, sitä jota esittelinkin kuopukseni kesältä -93. Piirsin kaavat siihen, jotta saisin kokeilla, tuleeko lippiksestä minkäänlainen ihan itse väkerrettynä. Ja tulihan siitä.

 
Kolme kaavakappaletta tarvittiin, eli lippiksen pyöreä lakikpl, reunaan vähän kaarevat osat, jotka siis edestä ja takaa hiukan korkeammat kuin sivuilta. Sivuissa on pienet saumanpätkät. Lisäksi tietenkin pienenpieni lippa. Käytän aina kaavamuovia, joten tämäkin on nyt sille piirrelty. Lippaan leikkasin toiseen kappaleeseen tukikankaan ja silitin sen kappaleen nurjalle puolelle. Lisäksi tarvitaan resori, jonka itse leikkasin 8 cm korkeana ja mittasin sen sivukappaleiden reunaan sopivasti venytettynä. Ihan tarkkaa mittaa onkin vaikea sanoa, sillä resorit ovat erilaisia ja tietenkin myös haluttu kireys vaikuttaa.
 
 
Ompelin resorin renkaaksi ja lippakappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. Käänsin lipan ja ompelin tikkauksen lipan reunaan paininjalan etäisyydelle. Ompelin sitten sivukappaleiden pienet saumanpätkät yhteen, jolloin sivukappaleista muodostui rengas. Sen ompelin sitten lakikappaleeseen oikeat puolet vastakkain.
 
Resorin taitoin oikeat puolet vastakkain lipan ompelua varten. Lippa ommeltiin kiinni resorin taitereunaan n. paininjalan etäisyydeltä ja ompeleen molemmat päät kaarrettiin sopivasti, kuten muotolaskokset.
 
Lippa ja resori käännettiin oikein päin.

Resori ommeltiin oikeat puolet vastakkain lippiksen reunaan.

Ja siinä se nyt on! Minikokoinen lippis, n. 1-3 kk:n ikäiselle.

Vauvanukke sai taas toimia mallia, kun näin pientä päätä meillä ei löydy.
 
Tähän lippikseen on hyvin summittainen tämä ohje. Sen voi toteuttaa minkä kokoisena vaan, sillä tuo lakikappalehan sen koon määrittää. Se on kipparilakin ja baskerin välimuoto, eikö totta. Jos tämän tekisi sinivalkoisena ja ankkurinapin tuohon eteen kokardiksi, tulisi kesäksi merihenkinen lippis. Kokkeilepa vasiten, tykkäätkö!
 
Nyt on enää kolme päivää tällä viikolla ja neljä päivää + lauantain todistusten jako, ennen kuin loma alkaa! Arvatkaapa, odotanko malttamattomana! Hyvää viikon jatkoa, tai hyvää loppua, kuten oppilaani minulle toivotti oikein kädestä pitäen maanantaina, kun vietin syntymäpäivääni...
 
 

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pikainen arvontamuistutus!

Vielä parisen tuntia aikaa osallistua Mummulan blogiarvontaan! Linkki arvontaan löytyy sivupalkista tai vaikkapa tästä. Mukaan pääset kommenttisi jättämällä myös Facebookissa. Toimi nopeasti, sillä aika päättyy vuorokauden vaihteessa.

Minä olen tänään viettänyt syntymäpäivääni helteisen työpäivän merkeissä. Ostin itselleni eilen jo lahjan, eli mustat tennarit, joita olin jo jonkin aikaa himoinnut. Nyt ne olivat sitten ensimmäistä kertaa jalassa tänään. Oli helppo valita kalliitten Conversejen ja näiden ns. merkittömien välillä, sillä näillä oli hintaa 15 euroa ja Converseilla ties minkä verran... Minä olen sen verran ekohenkinen, että en juurikaan uutta ostele, paitsi kenkien, sukkien ja alusvaatteiden kohdalla. Muut teen itse tai ostan kirppiksiltä. Päätös ei siis tuottanut päänvaivaa, enkä merkkien perään itkeskele. Nämä kelpaavat vallan mainiosti ikäiselleni, vai kuinka.

Tennarit
  Ompeluhuoneessa on hiljaiselämää tänään. Tosin aloitin sen babylippiksen jo aiemmin, mutta vielä en päässyt sen suhteen yhtään mihinkään. Niska on jumissa ja selkäkin oikuttelee. Nyt siis nopeat terveiset ja huomenna lisää!

Pikkupoikien babylippis työohjeineen tulossa...

Synttäripäivän fiilis, tyttöjen poimima voikukkakimppu!
 
Leivoin töihin pari kuivakakkua, jotka tekivät opehuoneessa kauppansa viimeistä murua myöten. Oppilailleni tarjosin tänään Muumitikkarit. Niistä iloisina he kovasti kohteliaina toivottelivat hyvää syntymäpäivää ja muutakin mukavaa. Paras oli kuitenkin pikkuinen neiti A, joka toivotti oikein kädestä pitäen HYVÄÄ LOPPUA! Oli siinä naurussa pidättelemistä!
 
Hyvää arvonnan loppua kaikille uusille ja entisille lukijoilleni!
 
 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Raparperipiirakka on kesän merkki

Nyt saatiin kuin saatiinkin jo raparperia piirakkaan ja se, jos mikä, on kyllä kesän merkki! Tosin sen verran feikkasin, että ostin nämä ensimmäiset raparperit kaupasta... Ihan yhtä hyvää näistäkin toki tulee, mutta kyllä ne oman pihan raparperit ovat silti parhaita.

Raparperipiirakan ohje on alunperin saatu entiseltä naapurilta joskus reilut parikymmentä vuotta sitten. Silloin söin hänen leipomaansa omenapiirakkaa ja tykästyin kovasti. Varoitus lienee paikallaan: tämä vie kielen mukanaan ja on todellakin täyttä tavaraa, ei kevytversio!

 
Raparperipiirakka
 
6 kananmunaa
4 ½ dl sokeria
300  g sulatettua margariinia
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
 
 
Päälle raparperia, n. 500 g ja hiukan sokeria
 
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää muut aineet. Levitä taikina uunipellille ja ripottele päälle raparperinpalat ja sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 min.
 
Tällä ohjeella leivottu piirakka on kuohkeaa ja herkullista. Sen seuraksi sopii mainiosti vaniljakastike tai vaniljajäätelö. Muistathan nauttia maitoa raparperin kanssa, sillä raparperi sisältää oksaalihappoa.
 
 
 
Kotipihan raparperit ovat vielä pieniä

Pieniä, mutta reippaasti kasvavat kyllä!

Paavo kiikkui pihakeinussa katselemassa, mitä se mamma pihassa touhuili
 
Kiva, että myös uusia lukijoita on löytänyt tiensä tänne blogiini! Tervetuloa!
 
Vielä kaksi päivää aikaa osallistua arvontaan, joka siis päättyy 19.5.
 
 

torstai 15. toukokuuta 2014

Babylippis ja nukenvaatteet

Kun kuopukseni oli vasta reilun kuukauden ikäinen, hän sai isoveljeltään Kuusamon tuliaisena pienenpienen babylippiksen. Lippis on tehty joustofroteesta ja sen valmistaja on tanskalaismerkki nimeltä Pippi. Aivan kertakaikkisen hellyttävä oli tuo meidän nuoriherra silloin ekana kesänään tämä pikkuinen lippis päässä! Olemme sitä aika ajoin pyöritelleet ja ihmetelleet, miten tuo miehen nyrkkiinkin liian pieni päähine on voinut nyt jo aikuiselle pojalle aikanaan edes sopia. Nyt taas kaivoin sen esiin ja aloinkin piirtää sen mukaan kaavaa uusille pikkulippiksille. Malli on hyvin yksinkertainen, mutta ajattelin laittaa siihen ohjeet blogiin lähipäivinä, kunhan teen kokeilun ja kuvaan ompeluvaiheet ensin.

Joustislippis vauvanuken päässä

Resori ja lippa, lipan voi myös nostaa ylös.
 
Itse lippis on nyt kuvattu tosiaan tyttären vanhan vauvanuken päässä, joten ihan nukenvaatekokoinen se oikeastaan on. Kokonumero on 60 eli senttikoko vauvalle, ei tietenkään päänympärys... Vauvanuken esiin ottaminen aiheutti nyt myös sen, että taidanpa ommella vähän vauvanuken vaatteita taas pitkästä aikaa. Tämä haalari on tehty jo aiemmin, ei siis ole uusi. Siinä on käytetty MuotiMuksu -lehden kaavaa. Muotimuksuhan oli Ottobren edeltäjä, aikoinaan sitä teki samainen Studio Tuumat, joka sittemmin alkoi Ottobren julkaisemisen. Muotimuksua julkaisi joku muu taho jonkin aikaa, mutta se ei enää tainnut oikein myydä,  kun se aika pian katosikin markkinoilta.

Nukenhaalari n. Baby Born-kokoiselle nukelle
 
Tämä kaava oli kuin olikin minulla vielä tallessa, joten tällä syntyy nyt lisää vaatteita. Tässä on ommeltavat nepparit, mutta joihinkin olen laittanut vetoketjun tai tarranauhan, riippuen siitä, mitä kulloinkin löytyi varastosta. Neppien kiinnitys ei ihan pieneltä onnistu, mutta tarranauhan kyllä. Vetoketjukin toimii jo varsin pienellä leikkijällä. Haalarissa on vuorina joustofroteeta, mutta senhän voi vuorittaa trikoolla, fleecellä tai vaikka ihan puuvillakankaallakin. Hupun reunaresori on pienten leikkijöiden käsissä jo hiukan saanut kyytiä. Umpinaiset potkuhousulahkeet ovat ihan toimivat nukenvaatteessa, sillä irtotöppösten pukeminen ja niiden tallessa pysyminen voipi olla hiukan haasteellista... Jos joku on kiinnostunut tästä kaavasta, sen saa kyllä minulta.
 
Loppukevennyksenä laite, jonka mies löysi meidän pellon reunasta kaadetusta puusta. Siinä lukee Vaisala ja Radiosonde. Tutkimme asiaa netistä ja tämä on ilmeisesti säähavaintopallosta irronnut laite, joka mittailee erilaisia asioita, kuten ilmanpainetta, kosteutta jne. Minulla jo villi mielikuvitus teki tepposet ja aloinkin vitsailla, että NSA, CIA ja KGB haluavat tietää, mitä tälläinen tavallinen pariskunta tekee vapaa-aikanaan. Ystävä kehotti laittamaan kaikki neulemallit piiloon, etteivät vaan urki niitä! No, Vaisala sanoo, että tämän voi pitää tai hävittää elektroniikkaromuna, mutta akku on irrotettava ja vietävä kierrätykseen. Se siitä jännitysmomentista! Ei kukaan taidakaan urkkia elämäämme...

Vaisala Radiosonde ja piiiiitkä nailonlanka, jolla se puussa roikkui...
 

P.S. Muistathan osallistua arvontaani, jonne pääset esim. tästä! Osallistua voit 19.5. saakka.
 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Owl Princess ja kuningatarfiilis

Tänään sain äitienpäivän kunniaksi luokseni kaksi lapsistani. Lisäksi pikkuprinsessa tuli mummua tervehtimään, kun oli toiset isovanhemmat tavannut isänsä kanssa. Oli mukava päivä! Vielä yksi lapsi morsiamineen tulee huomenissa, joten sitten ovat kaikki taas käyneet. Tosin käyväthän he muutenkin, kun samalla paikkakunnalla kaikki asumme. Tuolle meidän pikkuprinsessalle olin tehnyt niitä pikkupöksyjä ja ainakin näytti siltä, että kangas oli hänelle mieluisen hempeä. Lisäksi ompelin eilen Owl Princess -kaavalla (Ottobre 1/2014) kokeeksi ensimmäisen tunikan. Ihan kiva siitä tuli, laitettiin saman tien päällekin ja kuvattiin! Kotona sitten pikkuneidillä oli pikkuhousujen sovitteluun paremmin aikaa. Ehkä pian kuulen, oliko koko hyvä ja saanko laittaa sen tehtaan pyörimään...

Tässä on uusi tunika, koko 92 cm

Barbien mekot tosin ovat paljon kiinnostavammat...
 
Aamusella isäntä nousi kahvinkeittoon, mitä ei kyllä kovin monena päivänä vuodessa tee. Äitienpäivänä tosin aina, mutta muuten ehkä kolmesti vuodessa.. Kiva kuitenkin, kun edes silloin. Sain lahjaksi sen Wilhelmiina Halmeen kirjan, Kaikki kaunis on käsin tehty, jota olin ihastellut kirjastosta lainattuna. Olin siitä maininnut, että sen voisin haluta itsellekin, sillä tykkään sen malleista ja kuvista kovasti. Isäntä oli kuin olikin kuulolla ja osti sen! Kiitokset ihanasta kirjasta! Pääsenpä taas pian tilkkuilemaan. Siitä kirjasta löytyy useita juttuja, joita ajattelin tehdä pikapuoliin.
 
Äitiä lahjottiin, kuten joka vuosi...

Mies oli tarkkaan kuunnellut toiveeni!

Kortit ovat aina ihania, mutta kaikkein ihanimpia ovat nämä pienimpien itse värkkäämät kortit! Tämä on ihan ensimmäinen pikkuisen Maijan tekemä. Päiväkodissa oli äidille askarreltu isompi lammas ja mummu sai sitten tämän pienen lampaan! I-ha-na!

Lammaskortti, jonka hienot keltaiset koristeet prinsessa on itse tehnyt!

Luomua tummaa suklaata, kiitokset kuopukselle!
 
Meidän nuoriherra osti suklaata, ihan oman tapansa mukaisesti reilun kaupan luomusuklaata. Terveellistä ja vieläpä hyvää! Kiitokset, joku taitaa tuntea äitinsä maun aika hyvin... Sisarensa oli ostanut lahjakortin, jolla pääsen täydentämään joko kosmetiikka- tai alusasuvarastoani, jotka molemmat ovat ehkä hiukan retuperällä. Kiva, kun meillä on kuitenkin täällä nykyään tarjontaa, joten löytyy jokaiselle taatusti jotain. Ehkä kallistun alusvaatepuolelle tällä kertaa, sillä siellä osastolla olen käynyt katsastamassa jo vähän ennakkoon jotain pientä.
 
Lahjakortti kauneuden pariin, kiitos tyttärelle!
 
Äitinä olo on kyllä mukavaa, lahjoilla tai ilman! Ihan kuin olisi kuningatar, kun lahjojen kera tullaan vierailemaan! Ylimääräistä huomiota ja hyvää ruokaa, sitä oli tarjolla  pitkin päivää. 29 vuotta sitten äitienpäivänä esikoinen vielä potkiskeli mahassani. Sain sinä keväänä ylioppilaslakin ja olin nuori äiti, mutta kertaakaan en ole katunut. Minulla on ihan oikeasti kaikkein parhaat ja ihanimmat lapset! En vaihda, enkä myy! Omaa äitiäni muistin valkovuokkokimpulla, jonka keräsin hänen haudalleen. Myös mummuni sai kimpun ja anopin haudalle myös keräsimme valkovuokot, joista hänkin kovasti tykkäsi. Kukaan ei heitä voi koskaan korvata, sillä jokainen äiti on ainutlaatuinen ja korvaamaton. Ikävä on usein, mutta muistan heitä kaikkia lämmöllä.
 
Hyvää äitienpäivää kaikille  äideille!
 
 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pingviinitanssia ja pikkupöksyjä

Perjantaisin olen nyt muutaman kerran osallistunut sellaiseen ns. yllätysveiviin, jossa ideana on, että kangas tilataan täysin "sokkona". Tilaat, saat paketin ja maksat, sitten sovittuna aikana saat ommella siitä jotain ja esitellä tuotokset. Tuo Naisten päivä oli ensimmäinen tällainen,  jossa olin  mukana ja nyt sitten eilisiltana oli toinen.

Paketti tuli postissa jo ajoissa, mutta annoin jännityksen kasvaa sinne perjantaiaamuun saakka. Avasin sitten perjantaina innoissani kuoren.

Paketista paljastui kivan näköinen Pingviinitanssi-trikoo. Trikoo tuntui pehmeältä ja mukavan joustavalta, mutta sitä ei ollut kovin suurta palaa. Mietin koko ajan kuumeisesti, mitä ihmettä siitä voisin tehdä, sillä itselleni en ainakaan nähnyt sen olevan sopiva, enkä myöskään uskonut sen riittävän miehelleni esim. boksereihin. Ja sitten se välähti! Jos ei riitä isompiin, miesten boksereihin, niin onhan minulla ne pikkumiehet, mummun muruset, joille toki riitäisi! Ja niin aloin etsiä kaavaa.

 
Kaava löytyi melko nopeasti, sillä muistelin sellaiseen hiljattain lehtiä selatessani törmänneenikin. Ja lehti oli omassa hyllyssä, kuten yleensäkin. Ottobren numerossa 4/2004 oli täydellisen näköinen bokserien kaava, josta piirsin koon 122 cm, jonka kuvittelisin vielä olevan Eetu Eskarilaisen kokoa. Toki nämä pojat ovat pitkiä ja hoikkia, kuten isänsä, mutta boksereiden koko näyttäisi mielestäni juuri passelilta hoikkikselle. Ja niin aloin hommiin, tosin vasta klo 22 tienoilla varmaan, vaikka veivien ompeluaika onkin klo 21-23. Ja kun olin kaavan piirtänyt, leikannut ja kankaankin leikellyt, surisi meillä saumuri samaan aikaan, kun CD:ltä kuuntelin Dan Brownin Murtumaton linnake-nimistä romaania, jonka olen lukenut jo vuosia sitten. Nämä Brownit ovat jotenkin sen verran jänniä, että niitä on todella kiva kuunnella ommellessa. Jos et ole kokeillut, suosittelen äänikirjoja käsityön oheen. Kuin huomaamatta olen taas jo neljä ensimmäistä levyä kuunnellut.
 
 
Tässä siis eilisen veivin tuotos, bokserit Pingviinitanssista, koko 122 cm. Tuohon kuminauhan päälle eteen ompelin laatikosta löytyneen merkin, jotta ne jotenkin olisivat sellaiset "napakamman" näköiset. Ja hyvinhän se siihen sopikin. Sitten kun kerran aloitin, päätin kokeilla samanmallisia sille meidän Topias Tokaluokkalaiselle, joka on veljeään pidempi, mutta samanlainen hoikkeliini myös. Samaisessa Ottobren numerossa oli kaava pitkiin kalsareihin tällä samalla sepaluksen mallilla ja siitähän ei ollut homma eikä mikään piirtää boksereita, lyhyellä lahkeella vaan. No sitten aloin etsiä Pingviinitanssiin sopivaa yhdistettävää kangasta, ettei niistä tulisi samanlaiset kuin pikkuveljellä. En kuitenkaan keksinyt sopivaa, joten nappasin käteeni osuneen Disney-trikoon, oranssilla pohjalla Hessuja, Plutoja, Minnejä ja Mikkejä sekä jotain eläimiä, joka näytti passelilta bokserikokeiluun. Siitä tulikin minusta oikein kivat, värikkäät ja iloiset, kuten meidän pojat itsekin ovat. Näihinkin tuli vyötärölle merkki, sattuimoisin laatikosta löytyi sellainen, jossa lukee Sportswear...
 
 
Tässä veljesten bokserit valmiina! Ihan innolla odotan, että tykkäävätkö he, jotta voisin sitten  pistää pystyyn pienimuotoisen alusvaatetehtaan ja tehdä näitä lisää. Ainahan alusvaatteille käyttöä on ja näitä saa kivasti myös paloista tehtyä.
 
 
Ja kun kerran mummun pojille tuli kaavat testattua, päätin saman tien kokeilla myös meidän pikkuprinsessalle, Maijalle, joka on tyttömäinen ja tykkää kaikesta kauniista ja söpöstä. Hänelle löytyi parikin kaavaa, joita kokeilin. Tuossa alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen malli, jossa on pitsikuminauhat, on Ottobren 4/2004 numerosta, kuten boksereiden kaavatkin. Tuo oikeanpuoleinen malli on tuoreemmasta lehdestä, Ottobre 6/2013. Sen vinkkasi FB:ssa Kukka, kiitos siitä hänelle. Vasemmalla olevat ovat kokoa 86 cm ja oikealla 92 cm, mutta käytännössä  ne ovat täsmälleen samankokoiset. Testataan siis, kumpi malli on parempi ja miltä tuo koko päällä näyttää. Maija-prinsessa on niin pieni ja siro, että kaupan pikkuhousut ainakin lököttävät päällä.
 
 
Kangas, josta nämä tein, oli tilkkukoristani, eikä voisi olla tyttöselle sopivampi valinta. Samasta kankaasta on tyttärellä, Maijan äidillä, ollut yöpuku pienenä ja koska se on minusta niin sööttiä trikoota, olin säästänyt sen jämät myöhempää tarvetta varten. Tähän meni ehkä neljäsosa palasta, joten vielä riittää tarvittaessa pöksyihin lisääkin. Tai sitten pieniin paitoihin, jos sellaisia halutaan.
 
Nyt pitäisi sitten kehitellä jotain miehelleni, jolla on maanantaina syntymäpäivä. Meinasin, että jospa ompelen hänelle fleesepusakan, kunhan kaava jostain lehdestä löytyy. Sopivaa fleeceä löytyy kyllä kaapista. Nyt vaan lehtiä selaamaan ja kaavaa etsimään innolla. Mies on uppoutunut jääkiekkoon tänään, joten hän ei ompeluksista häiriinny, eikä todennäköisesti huomanne, vaikka hänelle ompelisin.
 
Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Minun äidilleni vien kukkaset haudalle huomenna!