Mummumainen vai ei?

Tein sitten tänään vielä sen valmiiksi leikkaamani harmaan tunikan valmiiksi. Tässä myös kaavana MIW ja kaulus on jostain täältä blogimaailmasta bongattu. Kiva malli! Kangas on joustavaa trikoota, jonka koostumuksesta ei ole tarkkaa tietoa, kun olen sen muinoin palana ostanut. Kuvat kertokoot loput!

Malli on tuttu ja hyväksi havaittu

Kankaan kuosi ehkä vähän mummo, vai mitä sanotte?

Kaulus oli helppo ja hauska, ensimmäinen tätä mallia minulla

 

Huomenna onkin jo perjantai! Viikot menevät kuin siivillä kohti talvilomaa!

 

 

Pelkkää raitaa

 

Tässä tällä kertaa vielä vähän vaiheessa oleva tunikantekeleeni. Malli on Burdasta nro 1/14. Se ei nyt kyllä oikein istu tuon mallinuken päälle ja näyttää kumman ryppyiseltäkin näissä kuvissa. 

 

Minua viehätti kokeilla tuollaisia vedoksia kankaalla, sillä ne tekevät jännän vaikutelman valmiissa vaatteessa. Tässä on vielä hihansuut ja helma ompelematta. Pääntie mietityttää myös,joten en nyt tehnyt vielä sitä valmiiksi, jotta saan pähkäillä huomiseen. Raidat näyttävät kuvassa vähän vilistävän.

 

Toiseen raglansaumaan edessä poimuttuu tuo etukappale hauskasti.

 

Toinen sivusauma on myös vedostettu laskoksille. Saapas tosiaan nähdä, korostaako vai piilottaako vyötärön makkaroita... Huomenna jatkuu tämän valmistus ja toinen eilen leikattu tunika, harmaapohjainen mustalla ja hopealla painettu (omituinen?) odottelee valmistumistaan. Siihen tulee se monien suosima "the kaulus" eli sitäkin pääsen nyt kokeilemaan. Siihen käytin MIW -kaavaa. Onion 2035 kaava matkaa postissa meille päin,  joten toivotaan senkin ehtivän pian perille!

 

Nyt keskiviikkoillan Jutta ja superdieetit alkakoon!

 

 

Perusvaatetta ja polttopuita

Niin se vaan tuo viikonloppu jälleen mennä hurahti! Tällä kertaa täytyy todeta, että meni ainakin ihan hyvään tarkoitukseen, eikä suinkaan hukkaan! Ehdin tehdä vaikka mitä, sekä sisähommia (=ompelua) ja ulkohommia. Ja nukkua kahdet päiväunetkin! Molempina päivinä uni maittoikin ulkoilujen jälkeen. Ompeluksista tässä hiukan kuvia ja pikkuisen jonninjoutavaa jorinaa höysteeksi.

 

Trikoopöksyt pikkuiselle, koko 92 cm, kaava Ottobren

Mummun uusin tunika! Kaava Linnelin Make it Work!

Pyjama Nanson lammastrikoosta, löysä paita ja puolipitkät lahkeet.

Kuosia lähempää ja pääntien koristepitsi

 

Toisen pyjaman yläosana on toppi, jota muokkasin vähän naisellisemmaksi

Ja tässä sen housut, täyspitkät ja väljät!

 

Nuo pyjamat ompelin todelliseen tarpeeseen, sillä yöpukuja on nyt ollut luvattoman vähän kaapissani. Ne ovat peräisin viime vuosituhannelta (!) enimmäkseen ja todella pidettyjä ja pestyjä kaikki. Heitinkin siitä jokin aika sitten pahimmat autotalliin autonpesurievuiksi, jotta saisin viimein itseäni niskasta kiinni ja uusia tehtyä. Nyt se onnistui, joten olen iloinen ja tyytyväinen, itseeni...

 

Tuo tunika on minun ensimmäinen kokeiluni Linnelin MIW-kaavalla. Kokeilin sitä lähes sellaisenaan, ilman mitään erityisiä muutoksia. Mitat osuivat nimittäin hyvin kohdalleen. Mutta ompelun aikana tajusin pääntien olevan omaan käyttööni liian laaja, joten sävelsin tällaisen poolokauluksen ihan vaan kokeeksi. Ja yllätyksekseni se olikin aika kiva! Kaavasta tykkäsin, joten uskon tekeväni tällä kaavalla vielä enemmänkin tunikoita ja paitoja lähiaikoina. Juuri sellaista vaatetta tarvitsen, jota tuolla kaavalla saan nyt tehtyä. Sain myös vinkin yhdestä kivasta Burdan kaavasta, jota lähdin metsästämään kirjastosta. Lehti oli lainassa, joten varasin sen, mutta löysin toisenkin kivan kaavan sieltä Burdan pinoista. Menee sekin kokeiluun jonain päivänä! Niistä vaatteista tulette näkemään kuvia myöhemmin. Niin, nuo pienet trikoot ovat meidän prinsessalle ihan arkipäivän tarhapöksyiksi, sillä niitä kyllä aina kuluu. Trikoo on joskus saatu ystävältä ja sitä jäikin vielä  pieni pala. Ehkä vaikkapa pipoon...

 

Naapurit järkkäsivät viikonloppuna pienimuotoiset talkoot, joihin meidän hommat sujuvasti yhdistettiin. Meiltä oli kaadettu muutama nuori haapa, sekä iso pihakoivu jo tässä jonkin aikaa sitten. Nyt tulivat miehet moottorisahoineen ja pilkkoivat pätkiksi sen koivun ja haavat ja ystävällisesti vielä kaatoivat yhden pahassa kohdassa kasvaneen pihlajan ja senkin vielä pätkivät sopivasti polttopuupituisiksi pätkiksi. Samaan aikaan keräsimme risut ja oksat niistä isoon kekoon pellolle ja poltimme ne pois. Naapureiden lisäksi apuna oli muutama heidän poikansa kaveri ja sukulaismies. Kivasti meni lauantaina nelisen tuntia siinä hommassa. Ja sää suosi meitä oikein kunnolla.

Pihakoivu palasina...

Syttyyhän se, kun on mitä polttaa

 

Tämä ei ollut tarkoitus, mutta yllätyksekseni löysin tällaisen palojäljen takistani. Kälyni mukaan siinä on kirahvin pää. No niin muuten onkin, kun sitä alkaa katsella. Nyt vaan heijastinta päälle, niin takki taas palvelee seuraavat viisi vuotta. Kyseessä oleva takki on ainakin sen verran jo ulkoiluvaatteena palvellutkin.

Sunnuntaina sitten jatkoimme isännän kanssa kaksin sitä urakkaa ja siirsimme kahdestaan tienvarresta puut halkorantteelle odottamaan pilkkomista. Minä kuljetin lumikolalla, isäntä kottikärryillä ja noin 1½ tuntia siihen meni. Kannatti, sillä nyt on tienvarsi siisti ja puut odottamassa sopivaa hetkeä. Juha Mieto ei asu meillä, joten ihan intohimokseen tuo mies ei niitä pilko. Mutta kuitenkin pilkkoo, kunhan saa aikaan lähteä sitä tekemään.

Isännän kuormat, 12 kertaa...

Minun kuormat, 15 kertaa...

 

Nyt onkin hyvä lepäillä, että jaksaa aamulla töihin. On kyllä hyvä mieli, kun on saanut kaikenlaista tehtyä. Maaninen vaihde päällä, kuten näette. Silloin tulee valmista ja äkkiä!

 

 

Elämäni ensimmäinen ompeluhaaste!

 

Tilkkutyökankaita illan veivaukseeni!

 

Osallistuin tänä iltana elämäni ensimmäistä kertaa virtuaaliompeluryhmän haasteeseen, jossa oli tehtävänä ommella tilkuista jotain, jossa on vähintään viisi palaa. Mietin pääni puhki, sillä tilkkuiluni ovat yleensä isompia ja hitaan puoleisia, eikä sellainen tule valmiiksi haasteelle varatun kahden tunnin aikana. Tämä on kuitenkin siis rajoitettu aika ja valmista pitäisi siinä ajassa saada.

 

Päätin siis tehdä meidän pikkuprinsessan huoneeseen tilkuista tähtityynyn. Se on se sama malli, jolla olen tehnyt jouluisen tähtityynyn jo aiemmin. Tähtityynyn joulukankaista näet täällä.

 

Valmis tähtityyny pikkuprinsessalle!

 

Kiva oli ommella tällaiseen haasteeseen. Tosin kuvien laittaminen sinne oikeaan kansioon ompeluryhmässä tuntui vähän hankalalta, kun piti siirrellä sieltä täältä sinne tänne ja takaisin ensin.  Mutta toivon mukaan ne menivät oikeaan paikkaan. Nyt taidan vielä jatkaa hetken ompeluita. Huomenna pitäisi mennä vähän ulkotöihin, sillä tuossa pihassa on kaadettu iso koivu ja muutamia pienempiäkin puita. Naapurit polttavat risut, meidän tehtävänä olisi roudata pöllit omaan talteen myöhempää polttopuu-urakkaa varten. Pakkanen ei kyllä oikein houkuta noihin hommiin, mutta kai se on pakko hoitaa, ettei jää roikkumaan taas pitkäksi aikaa. Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja rauhallisia unia!

 

 

Some on vallannut martat ja laiskotus minut!

Meidän marttayhdistys, Hyvinkään Marttaklubi päätti viimeinkin liittyä mukaan sosiaalisen median pyörteisiin. Meillä on nyt oma fb-ryhmä ja Twitter-tili! Itse aktiivisena somen käyttäjänä olen tätä jo kauan odottanutkin, enkä malttanut edes kotiin asti, ennen kuin Twitteriin oli tili luotu. Eilen tein myös Facebookiin uuden ryhmän, Hyvinkään Marttaklubi se on nimeltään. Minut tämän innostukseni vuoksi sitten nimettiin somemartaksi! Mikäs siinä, tuleehan sitä useasti päivän mittaan muutenkin fb:ssa ja Twitterissa käytyä.

Ompelurintamalla on iskenyt väliaikainen (?) tekemättömyys, laiskuus ja saamattomuus. Olen tehnyt nyt alkuvuodesta innolla kaikenlaista, joten yritän nyt sietää tilannetta, jossa ei synny yhtään mitään uutta, vaikka mieli tekisi. Leikkelin kyllä eilen sellaisen solmutunikan, mutta ompelu odottaa vielä. Tänään väsytti niin, että nukahdin kissan kanssa töiden jälkeen ja meinasin myöhästyä miestä hakemasta salilta työpäivän päätteeksi.

 

Jännän mallinen kappale, etukappaleen yläosa

Ommellessani kuuntelen koko ajan äänikirjoja.

 

Äänikirjat ovat kyllä loistava keksintö! Ompeluhuoneessa on cd-soitin, mutta musiikkia ei ole tullut nyt kuunneltua lainkaan, vaan koko ajan äänikirjoja. Nyt on kohta loppumassa Jari Tervon Troikka. Varalla odottaa jo seuraava Tervo, nimittäin Ohrana. Aiemmin kuuntelin Myyrän. Nämä ovat historiallista fiktiota, eli oikeita tapahtumia limittäin fiktiivisten henkilöiden kuvauksen kanssa. Juuri sellaista, jota kuuntelen valtavalla innolla. Lisää täytyy keksiä sitten, kun nämä Tervot on kuunneltu.

Vaikuttavin kirja pitkään aikaan.

 

Luin tuossa joulun jälkeen tämän Ulla-Lena Lundbergin Jään, joka oli pitkästä aikaa minuun syvästi vaikuttanut kirja. Jotenkin ihastuin, melkein rakastuin tuohon kirkkoherra Petter Kummeliin, jonka kuolema sai minut suremaan oikeasti. Mies yritti muistutella, että kyseessä on fiktiivinen hahmo, eikä ole oikea henkilö. Silti. Miksi parhaat meistä joutuvat kärsimää? Miksi otetaan pois ne, joilla olisi eniten annettavaa muille? Olen päässyt nyt sen yli, mutta kirjasta jäi todella haikea ja liikuttunut olo.

 

Nyt on meneillään dekkari, johon en ihan ole päässyt sisälle vielä. Ehkä mielentila on väärä tälle...

Ompeluksia, touhuja ja innostusta luvassa lisää huomenna, joten nyt telkkarin ääreen!

 

 

 

Prinsessalle jumpsuit, papalle svetari

Meillä on ollut aika hiljaista tällä viikolla. Nimittäin täällä blogissa. Kotona on ollut vauhti päällä, lähinnä siis työjuttujen ja erään harrastukseni puitteissa. Ompelu on jäänyt vähän vähemmälle, joten vieroitusoireet olivat jo kovat. Ompelin kuitenkin miehelleni svetarin, jota hän oli pyytänyt. Se on edelleen sitä samaa perusmallia, jolla aina ja ikuisesti hänen paitansa ompelen.

Tyttöselle, eli meidän pikkuprinsessalle ompelin kokeeksi jumpsuitin, eli neuloshaalarin. Kaavat ovat peräisin Ottobre -lehden numerosta 4/2012. Jätin mallista pois kaitaleet, joilla lehden malli oli huoliteltu. Tein huppuun vuorin punaisesta trikoosta ja itse haalarin joskus vuosia sitten ostamastani svetarineuloksesta. Siinä on minusta ihan iloinen ja hauska kuosi, vaikkei ehkä niin tätä päivää olekaan, kuin monissa muissa blogeissa nähdyt vaatteet. Passaa mainiosti meidän murulle, sillä iloinen kuosi varmasti häntä ilahduttaa. Pikkuprinsessa on tämän viikon potenut vesirokkoa, joten ehkä tämä sitten täytynee viedä nopeasti iloa tuomaan.

Papan svetari valmiina, jumpsuitin kankaat leikattuna

Tässä iloinen kuosi lähempää

Valmis jumpsuit punaisine yksityiskohtineen

Nyt takkatulen loimussa Wallanderia katsomaan!

 

Mukavaa lauantai-iltaa!

 

 

Tawashi-pesusieniä, virkkauksen vimmaa!

On taas hauska huomata, miten helposti sitä tässäkin iässä vielä hurahtaa asioihin ihan noin vaan, ilman järjen häivää... Nimittäin silloin, kun kyseessä on joku asia, jota muutenkin intohimoisesti harrastaa tai tekee. Käsityöt ja liikunta, lukeminen ja valokuvaus, siinä niitä minun heikkouksiani. Kun jokin uusi, houkutteleva idea osuu kohdalle, se on sitten menoa!

Näin kävi viimeksi perjantai-iltana, kun lueskelin uutta Suuri Käsityö -lehteä. Siinä oli ohje virkattuihin Tawashi -pesusieniin. Ohje on peräisin Jonna Hietalan kirjasta Kerällä. Onneksi minulla oli kotona edullista Novitan Helmi -nimistä lankaa, jossa on 60% puuvillaa ja 40% bambua. Ostin sitä syksyllä paikalliselta kirpputorilta edullisesti muutaman kerän. Aikomuksena oli neuloa siitä tiskirättejä, mutta niihin se tuntui jotenkin liian paksulta, kun olin aiemmin neulonut Novitan Bambusta. Tähän työhön lankani oli aivan passeli, ei liian paksu, eikä liian ohut. Virkkasin tarkoituksella hiukan isolla koukulla, jotta sain lopputuloksesta riittävän ilmavan ja näin ollen nopeammin kuivuvan.

Helmi, valmiit työt ja ihana, käteensopiva virkkuukoukku

Vähän lähempää pinta näyttää tältä.

 

Ohje on yksinkertainen: Virkkaa 21 kjs. Toisella kerroksella virkkaa 2 ks, 2 pp, 12 p, 2 pp ja 2 ks. Kolmannella kerroksella ihan samoin, mutta virkkaa aina silmukan takareunasta, jolloin pintaan muodostuvat nuo "raidat". Lopuksi ompele kappaleen lyhyet päät yhteen. Käännä työ ja ompele toinen reuna pitkillä pistoilla ympäri, kiristä suppuun. Lankaa katkaisematta tee sama toiselle päälle. Keskustasta sieni siis on kiinni, kerrokset tiukasti yhdessä. Helppoa ja nopeaa!

Valmistuneita on nyt 8 ja langat loppuivat...

Kuvissa valmiita tuotoksia ja yksi hiukan vaiheessakin. Sain noista kolmesta kerästä yhteensä 6 isoa ja 2 pientä tawashi-sientä. Isot ovat keittiöön tarkoitettuja, pienet, spiraalimaiset sopivat mainiosti kasvojen pesuun. Tiskaamiseenhan nuo keittiöön tarkoitetut sopivat, mutta käsin tiskattavaa meidän keittiössä ei nyt tänä viikonloppuna tullut. Kuitenkin esim. korkeat jalalliset lasit ja kultareunaiset perintökupit tiskaan käsin, joten niiden kanssa sitten näistä ajattelin olevan hyötyä.

Tuo pieni, kuvassa näkyvä sieni on ns. pesupyörre. Siihen löytyy hyvät ohjeet linkistä. Sienen sanottiin olevan oivallinen apu kasvojen puhdistuksessa ja tämän kerkisinkin jo testata. Käytän Sensain 38 -asteen ripsiväriä, joka olikin todella helppo poistaa lämpimään veteen kastetulla sienellä. Ilmava kuivatus on tärkeää muistaa käytön jälkeen! Nämä voi pestä huoletta pesukoneessa käytön jälkeen, joten uskon, että minulla tulee olemaan näille kyllä käyttöä jatkossa. Langan koostumusta kannattaa myös testata, sillä sanotaan, että akryylilangasta virkattu sieni puhdistaa ja kiillottaa ruostumatonta terästä hyvin. Tiskipöytä kiiltämään! Kannattaa kokeilla!

Mukavaa alkanutta viikkoa ja tervetuloa mukaan uudet lukijat!

 

 

Virkkausvimma vaanii, vahingossako?

Joululomalla kävimme pikkuisen kaksivuotiaan Prinsessan kanssa kirjastossa. Se on vielä tälle meidän tyttärentyttärelle aika vieras paikka, mutta kovin kiinnostava tuntui olevan. Kirjoja on kotona paljon, sillä hän on perinyt niitä äidiltään ja äidin sisaruksilta, serkuilta ja muilta. Lisäksi niitä on jo kertynyt lahjaksi ja löytynyt kirppiksiltä. Mutta mummunsa ja äitinsä tavoin pikkuinen rakastaa kirjoja ja kirjastossa hän suorastaan huokaili niitä katsellessaan.

Tosin lastenosaston ohitimme aika nopeasti, kun tyttönen halusi katsella ympärilleen. Päädyimme aika nopeasti käsityökirjojen luo, kuinkas muutenkaan! Sieltähän me sitten teimme löytöjä yhdessä.

Tässä vinkkejä vahakankaiden ja kernipalojen käyttöön

Askartelua lapsille, työjuttuja ilman muuta!

Virkattuja herkkuja, joilla voi jopa leikkiä!

Monenlaisia ideoita eri tekniikoilla!

Prinsessan ikioma löytö! Muumiamigurumien virkkauskirja!

Näitä pitää saada ja äkkiä!

 

Nyt ei muuta kuin värkkäämään ja virkkaamaan viikonlopun iloksi!

 

 

Nimikoitko valmiit työsi?

Myönnän, että olen vähän laista nimikoimaan töitäni, mutta minulla on kyllä olemassa nimikointiin tarkoitettuja merkkejä. En vaan raaski, muista, tai viitsi niitä aina laittaa töihini. Nyt taas pitkästä aikaa laitoin nimikointinauhan tai -merkin. Jotenkin se tuntuu tekevän valmiiseen työhön sen sellaisen viimeisen silauksen, tai säväyksen, jota monesti itse jään muutoin kaipaamaan.

Nyt oli tilauksessa nuorelle, hoikalle mieshenkilölle lähipiiriin, mutta oman perheen ulkopuolelle aamutakki. Toiveissa ei ollut tarkemmin, millainen, joten sain aika lailla vapaat kädet. Päädyin kauluksettomaan, väljään malliin, jossa on vyökiinnitys, ei nappeja tms. Sivusaumoihin kiinnittyvät paikkataskut ovat oikeastaan ainoa päälle näkyvä yksityiskohta.

     

Valmis aamutakki odottamassa kuljetusta saajalleen

 

Minulla oli varastossa velouria, jossa on mielestäni oikein kaunis sinisen sävy. Se on sopivan pehmeä ja miellyttävä suoraan iholle puettuna, ei liian kuuma, mutta lämmittää ja imee myös iholta kosteutta esim. saunan tai suihkun jälkeen. Kunnon kuvia en oikein ehtinyt ottaa, sillä aamutakki odotteli valmiina alle 10 minuuttia ennen kuin sitä jo vietiin. Mallia, jonka päällä sen olisin voinut kuvata, ei löytynyt kotoa, joten nyt täytyy tyytyä hyvin mitättömiin kuviin!

 

Ja sitten se nimikointi! Se oli vaan nyt tällä kertaa se juttu, joka teki tästä työstä minun työni! Nämä nauhat olen tilannut Euroteamista. Minulla on kahta eri mallia, mutta tämä on sellainen "tuttavallisempi", jota yleensä käytän tutuille tehtäviin ompeluksiin. Toisen nauhamallin esittelen jonkun muun työn yhteydessä myöhemmin. Tässä kuitenkin tämä ensimmäinen, mieluisampi ja tärkeämpi.

 

Nauhan malli on napattu suoraan jostain käsityölehden mainoksesta...

 

Haaveissa on hankkia joskus vielä ihan omat tuotemerkit, ei valmiiseen malliin perustuvat, vaan itsesuunnitellut ja varta vasten minulle tehdyt. Ne antaisivat kivasti lisäarvoa valmistamilleni vaatteille ja muille tuotteille. Olen niitä ihaillut ystävilläni, mutta vielä en ole uskaltautunut hankkimaan itselleni. Kunhan nyt käytän nämä ensin pois... Pääasia on, että nimikoin jotenkin, että minähän se olen tämänkin työn tehnyt, omin pikku kätösin...

 

Mukavaa torstai-iltaa!

 

 

 

Viikonlopun ompeluksia taas!

Pitihän nämä kolme vapaata jotenkin hyödyntää, eli keksittekö parempaa kuin ompelu... En minä ainakaan. Valmistui sentään jotain, nimittäin yksi nojatuolinhuppu, yksi koristetyynyn päällinen, yksi uusi tunika kotikäyttöön, sitten miehelle valmistui tänään ihan "perusperuscollari" ja itselle vielä tuossa illalla tein pyjamanhousut palakankaasta.

Kirpparilta löytynyt palakangas, joka huusi jo valmiiksi: "Pyjamanhousut!"

 

 

Pitkät puntit, kuminauhavyötärö ja pieni somisterusertti pitsinauhasta. Siinä ne on!

 

Pyjamanhousuja ei voinut kunnolla kuvata, sillä en halua pyjamakuvissa esiintyä... Mutta kangasta on jäljellä n. 40 cm, eli siitä väännetään tähän yläosa, yhdistämällä johonkin yksiväriseen. Se vaihe jäi vielä hiukan harkintaan. Alla sitten se miehen paita, joka on maailman yksinkertaisin malliltaan, eikä siinä ole mitään krumeluureja. Näitä olen tehnyt viimeiset 20 vuotta hänelle, joten malli on aika tuttu. Kaava on sama aina, hyväksi todettu ja testattu. Pari muuta collarineulospalaa odottelee samaa kohtaloa. Tähän menee noin. 30 min. leikkuun ja ompelun kanssa, joten äkkiähän näitä tekee.

Harmaa peruscollari miehelle

 

Taulua tehdessä jäi yli kaitale kangasta. Siitä syntyi vielä pojalle sohvatyynyn päällinen vetoketjulla. Vallilan Panimo-kangas miellyttää edelleen kovasti silmääni. Tulee himo lähteä katsastamaan lisää Vallilaa K-Rautaan. Ei auta, pakko yrittää hillitä himoa ja ommella vanhoista kankaista ensin.

 

Tässä tasku, jonka tein yhteen näistä loputtomista tunikakokeiluistani. Tämä on sellaista muinaista suosikkicollariani, josta olen tyttärelle paljon ommellut aikoinaan. Jostain syystä sitä oli vielä kunnon pala jemmassa. Taitoon kampapuuvillacollarit olivat kivan ohuita ja kuitenkin napakoita. Tätä en kuitenkaan varmaan tule julkisesti käyttämään, sillä kuosi ei ehkä ole ihan minua... Kotoilutarkoituksessa se kuitenkin toimii farkkujen kanssa paremmin kuin hyvin. 

 

Muutamia tuunauksia/värkkäyksiä on nyt tekeillä. Tässä alla kuva järkyttävän ihmeellisestä Lindexin mekosta, jonka nappasin eurolla kirppikseltä tässä hiljattain. Se on polyesterlycrasekoitetta, joten se ei mekkona minua oikein miellytä. Mutta otin sen sillä, että meinasin tehdä siitä jonkinlaisen topin. Äsken sitä tuossa pyöriteltyäni päätin, että siitähän tuleekin kivoja pikkupöksyjä. Kaikkea sitä ihminen keksiikin! Mutta miksikäs ei? Materiaali on todella joustavaa ja pehmeää, niin kuin pikkupöksyissä yleensä saa ollakin. Printtasin MakeBra -sivuston ilmaisen hipsterien kaavan

  ja piirsin siitä itselleni sopivan. Pääsen nyt sitten testaamaan, ja mikä parasta, tosi halvalla...

Tässä pikkareiksi pilkottava mekko!

 

Toinen tuunauskokeilu on tässä, alla oleva NP:n tunika. Materiaali on mukavaa viskoosilycraa ja väri on ihan minun lempparini. Mutta tuo hihamalli on suoraan sanottuna järkky! Ostin tämänkin kirppikseltä halvalla. Ostaessa siinä oli vielä isot olkatoppaukset, jotka riistin irti jo ennen pesua. Nyt tarkoitus on purkaa hihat irti ja leikata ne uudelleen. Saa nähdä miten tässä käy!  Mutta koska tämä oli tosiaan myös "halapa" kirppislöytö, eipähän sitten harmita niin hirveästi!

 

Tunika valtavine hihoineen. Oisko vähän lampaanlapa-mallia?