Sydämellisiä muistamisia

Kouluvuosi päättyi ja me opettajat kirmasimme lasten lailla kesälaitumille lauantaina. Koskaan ennen en ole tuntenut niin vahvasti kuuluvani työyhteisöön ja niin täydestä sydämestäni viihtynyt työkavereiden kanssa, kuin nyt viimeisen vuoden aikana. Minulla on ollut aina ennenkin ihania työkavereita, joista on tullut sydänystäviäkin, mutta vasta nyt tämä koko yhteisö on sellainen, johon kuulumisen koen kunniana ja siunauksena. Kiitos ihanille Peltsiläisille siitä! Meidän koulussa vallitsee Peltsi-henki, josta pääsevät osalliseksi kaikki koululaiset, opettajat, ohjaajat, siistijät, keittäjät jne. Peltsi-henki on sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallista ja hyvää oloa, joka kantaa meitä arjessa. Ja kuten pois lähteneet sanovat: "Ihminen voi lähteä Peltsistä, mutta Peltsi ei lähde ihmisestä!"

Muutaman hyvän työkaverin tie johti kuitenkin nyt muualle, sillä uusia haasteita löytyi lähempää heidän kotipaikkojaan. Muutamien kohdalla tilanne on vielä auki. Muistamisia olisi voinut tehdä kaikille, mutta lähimmät työkaverit, eli ykkösluokkien opet, erityisope, joka vastasi meidän luokasta ja ihana koulunkäyntiohjaajamme saivat näitä tekemiäni muistamisia mukaansa lauantaina.

Jokainen sai omanlaisensa, joka minusta jotenkin kuvasti saajaansa

Harmillisesti vielä yksi jäi kuvaamatta.

 

Se neljäs unohtui kuvata, mikä on harmi! Siinä oli Peltsinvihreä tähti ja nauhaa, jossa teksti "Home Sweet Home". Sen sai poislähtevä erityisopettajamme, sillä hänen mukaansa piti laittaa muistutus Peltsistä ja siitä, että täällä me odottelemme, jos hän tuleekin vielä takaisin. Toivossa on hyvä elää!

 

Ohje näihin löytyy Wilhelmiina Halmeen kirjasta "Kaikki kaunis on käsintehtyä", jonka sain äitienpäivälahjaksi. Helppoja ja nopeitakin tehdä, applikointi ehkä taisi olla hitain työvaihe. Käytin siinä kaksipuolista silitettävää liimakangasta, joten tähdistä tuli siistit ja hyvät. Nauhavarastoista ja tilkuista löytyi kaikki tarvitsemani materiaali, joten sikälikin tämä oli kiva lahja tehdä ja antaa.

 

Näitä voisi antaa myös tarhantädeille tms., sillä itse yhä enemmän olen omatekoisten lahjojen kannattaja. Meillä ei enää ole tarhaikäisiä, eikä edes koululaisia, mutta voisinhan vaikkapa myyjäisiin lastenlasteni luokkien pöytiin tehdä näitä... Oisko hyvä idea?