Naisten päivä -kassi ja muuta mustavalkoista

Läppärini teki kummallisen tempun minulle tässä eräänä iltana. Se vaan otti ja sammui, eikä käynnistys onnistunut enää sitten millään ilveellä... Se kävi sitten tutussa firmassa vähän huollettavana ja nyt on taas kiva kirjoitella! Tuntuu kyllä nyt myös nopeutuneen huomattavasti tämän toiminta, mikä onkin mukavaa. Inhoan hidasta konetta, sillä ajatuksen pitää juosta ruudulle tai sitten ei vaan voi kirjoittaa.

Ompelua olen ehtinyt täällä lumisateessa nyt sitten tänäänkin harrastaa taas ihan kiitettävästi. Piirtelin myös muutamat kaavat Burdasta, jonka olin lainannut kirjastosta, mutta jonka palautuspäivä tulikin vähän yllätyksenä. En ollut muka aiemmin ehtinyt piirtää kaavoja, mutta tänään, kun se palautuspäivä oli, piirsin saman tien pari mekkoa, pari toppia ja tunikan. Lehden sain palautettua ja samalla haettua lisää kiintoisaa luettavaa materiaalia lomapäivien iloksi. Voi että, kunpa vain ehtisinkin tehdä kaikkea sitä, mitä mieli tekee! Ulkohommat voi kuitenkin lumisateella hyvällä omallatunnolla unohtaa ja siirtyä ompeluhuoneen rauhaan, eikö voikin...

Naisten päivä -malliston kankaita tilasin jo aikaa sitten Marianne Valolalta. Lupasin kaverille ommella siitä kauppakassin, joten tilasin vähän tukevampaa, markiisityyppistä kassia varten. Tällainen tuli kassista, joka pääsi tänään jo uudelle omistajalleen. Tein siihen sangat tukevasta kassinsankanauhasta ja sankojen väliin kiinnitin taskun. Uusi omista tuntui kovasti kassista tykkäävän ja uskoikin sen olevan juhannuksen saunakassina menestys!

Naisten päivä -kassi

 

Kaappeja penkoessani löysin palan Muumi-kangasta mustavalkoisena ja surautin siitä tyynyliinan yhteen isoon tyynyyn. Pala on tosiaan jämäpala, eivätkä nuo Muumit ihan osu parhaalle paikalle keskelle, mutta siitä huolimatta tykkään. Mustavalkoisena se taitaa päätyä miehen työhuoneen sängylle, sillä siinä huoneessa on mustaa, harmaata ja valkoista. Kun aloin sitä  kuvaamaan, huomasin Paavonkin jo tutustuneen tyynyyn lähemmin. Se oli nimittäin jo valmiiksi kissankarvojen peitossa... No, olkoon niin, Paavo on sen hyväksynyt käyttöön!

 

Muumia mustavalkeana

 

Retro- ja vintage-aiheisten blogien innoittamana sukeltelin hiukan tuolla varastossa äitini vanhoja vaatteita sisältäviä pusseja penkomassa. Ja tein kivoja löytöjä. Niistä tulee oma postaus, kunhan ehdin kaiken kuvaamaan. Mutta tässä alla näkyvät kengät, jotka sieltä pussista myös löysin. Ne ovat pikkulapsen kengät, ehkä noin 28 -30 kokoiset. Minä en tiedä, kenen kengät ne ovat, mutta epäilen, että siskoni Kaisan kengistä voisi olla kyse. Kaisan siksi, että nuo näyttävät minulle vierailta, ehkä vähän vanhemmilta, mutta muovipohjaisina ne eivät voi myöskään olla äitini lapsuudesta peräisin. Ne pääsivät eteisen koristenaulakkoon roikkumaan, sillä jotain hellyttävää niissä tuntuu olevan. Minulla on myös kahdet äitini vanhat kengät, mutta siis aikuisten kokoa, eivät lasten.

 

Pienen ihmisen jalkineet

 

Olen alkanut taas syödä vähän maltillisemmin, välttää sudenkuoppia, jotka minun kohdallani ovat juustot, keksit ja suklaa. Yritän noudattaa kesän ajan ainakin sellaista kevyttä linjaa, joka onkin nyt helppoa, kun marjoja ja kotimaisia kasviksia saa taas tuoreena. En karppaa, mutta koitan vähentää myös viljojen syöntiä, sillä epäilen, etteivät ne oikein sovi minulle. Vaikka voin vaikka vannoa, että Kuusamoon taas päästyäni suuntaan ostamaan paikallista, ihanaa juustoa ja tietenkin suurta herkkuani, ohrarieskaa...

 

Mitä kaapistä löytyy -smoothie

 

Teen mielelläni smoothieita blenderilläni muutenkin, mutta nyt kesällä ne vasta ihania ovatkin. Tässä yllä kuva smoothiesta eiliseltä. Isäntä kysyi, kuka oksensi, mutta minä vakuutan sen olleen oikein hyvää karmeasta ulkonäöstä huolimatta. Tässä on puolikas avokado, puolikas banaani, tuoretta kurkkua pätkä, ananasmehua nesteenä ja kaksi Green -viherkapselia. Ne sisältävät vehnänorasmehua, spirulinaa ja chlorellaa. Join smoothieni lopulta tällä kertaa sisällä, sillä vaikka kuvaamaan meninkin ulos, alkoi tulla jo ihan kylmä tuolla pihassa. Tänä aamuna sitten satoikin lunta.

 

Leikkimökin uudet verhokapat

 

Sain myös viimein paikalleen nuo odottelemassa olleet leikkimökin verhokapat. Näihin meidän pikkuprinsessa sai itse valita kankaan mummun varastoista ja kivathan niistä tuli. Muu sisustus onkin vielä ihan vaiheessa... Mökkiprojekti kuitenkin jatkuu heti, kun tämä kesäinen talvisää muuttuu parempaan suuntaan.

 

Terkut täältä meidän touhujen keskeltä!

Näin sitten minäkin sorruin tuohon selfien ottamiseen...