Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannus ompelijan tapaan...

Kukin viettänee juhannusta tavallaan! Tässä vihje siitä, miten Mummulan juhannuksenvietto lähtee käyntiin tänä vuonna... Torstai-iltana jo iski armoton vimma. Oli pakottava tarve piirtää kaavoja. Ja minähän piirsin, mitähän se olisi ollut, ehkä nelisen tuntia yhtä soittoa. Ja eilen, juhannusaattona, jatkoin illalla piirtelyäni. Sitten leikkasin kaikki kaavat ja laittelin siististi muovitaskuihin, jotka sitten taas laitan kaavakansioihini. Näin arkistoin kaavat myöhempää tarvetta varten.

Mitäs kaikkea minä nyt sitten piirsinkään? Katsotaanpa. Siis yhdet kapeat, sivuvetoketjulla varustetut housut, housuhameen, jossa sortsien päällä on kietaisuhametta muistuttava osa (näitä löytyy muuten valmiina urheiluliikkeistä) ja sitten vielä väljähköt sortsit erikseen. No, sitten tuli toppi, t-paita ja toinenkin. Lisäksi kietaisumekko, toinenkin mekko, laskoshame, varakassi, lierihattu ja huivihattu. Oiskohan siinä kaikki? Ei, yksi toppi ei riitä, vaan niitä oli kaksi, eikä, kun kolmekin. Ja pikkuprinsessalle piirsin Burdasta haaremihousut. Itselleni myös kirjastosta lainatusta Burdasta neljännen erilaisen topin, mekon, puseron ja mitähän vielä...


Kasa kaavoja odottaa valmiina leikkuuta
 
Tänään piirsin vielä pari kaavaa päivällä, leikkasin loputkin ja ehdin kuin ehdinkin äsken jo vähän ommellakin. Ompelin Ottobre Woman 2/2008 kaavoilla puhvihihaisen t-paidan. Siinä on edessä erillinen kaarrokeosa, johon etukappale poimuttuu. Käytin poimutukseen Framilon-nauhaa. Ohjeessa nuo kaitaleet pääntiellä, hihansuissa ja helmassa oli tehty samasta trikoosta, joka sisälsi lycraa. Minun trikooni on pelkkää puuvillaa, joku aikojen alussa ostamani pala. Sitä oli niin vähän, että juuri ja juuri sain paidan kappaleet leikattua. Kaitaleisiin ei olisi jäänyt tarpeeksi, mutta eivät ne olisi tästä trikoosta tehtynä joustaneetkaan tarpeeksi. Siksi päädyin laittamaan niihin tavallista tummansinistä resoria. Nyt on paita valmiina, kokeiltuna ja ihan sopivahan siitä tuli. Ehkä seuraavaan lisään hihoihin runsautta hiukan, ehkä jopa perhoshihatyyppistä ratkaisua voisin kokeilla.
 
Koskaan en ole tämän mallista tehnyt itselleni...

Pikkukukallinen trikoo lähempää
 
Tykkään tästä mallista ja luulen, että kyllä sitä tulee varmaan farkkujen kanssa käytettyäkin. Vähän jotain naisellisuutta t-paidassakin saa olla, eikö niin? Taustalla ommellessa, piirtäessä ja leikatessa kuului kaiken aikaa Me, keisarinna, Laila Hirvisaaren romaani, joka kertoo Venäjän keisarinna Katariina suuresta. Lukijana on näyttelijä Leena Pöysti, jolla on minusta todella miellyttävä ääni. Nautin tästä kirjasta, kuten edeltäjästään, Minä, Katariinastakin kovasti. Äänikirjan kuuntelu houkuttaa touhuamaan tuntikausia ompeluhuoneessa, sillä haluan ehdottomasti koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu... Seuraavana äänikirjana kuuntelen Peter Franzenin lapsuudesta kertovan kirjan
Tumman veden päällä. Huomenna pitää taas urakoida ulkohommia, joista olemme tässä luistaneet muutaman päivän ajan tehokkaasti. Viileä juhannus ei kyllä yhtään haitannut minua, sillä hyvin viihdyn omissa puuhissani näinkin. Pihatöissäkään sään ei tarvitse olla lämmin, kunhan ei sada.
 
Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja suloista sunnuntaita kaikille!
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!