Äitini vaatteita - aitoa retroa ja todellista vintagea!

Minulla on tallessa joitain vuonna 1969 kuolleen äitini vanhoja vaatteita. Mummuhan niitä oli jemmaan laittanut ja mummulasta ne sitten aikanaan toin kotiin. En alkuun niistä kovin kiinnostunut, mutta ehkä tämän oman vintage-heräämiseni myötä niihinkin alkoi kiinnostus heräillä. Kaivoin nyssäkät varastosta ja pesin kaikki puuvillavaatteet koneessa. Kankaat  ja niiden kuosit olivat ihmeen kivoja, vaikkakin osa aika kuluneita ja käytetyn oloisia. Äitini oli myös huomattavasti minua pienempi nainen, joten näistä ei sellaisenaan mikään sovi minulle. Jotain kuitenkin näistä ehkä väsään...

Ajattelin kuvata nämä pyykkinarulla, ihan kuin muka suoraan pesun jälkeen, mutta eikös vaan heti alkanut sataa. Kuvat ovat siis aika nopeasti näpsäistyjä, mutta eiköhän niistä jotain selvää saa.

Oranssi mekko, korkea, taitettu kaulus, malli hiukan a-linjainen

Kiva kangas, vaikkakaan oranssia en ole koskaan käyttänyt

 

Tämä mekko on sellainen, joissa muistan äitini nähneeni. Hän pukeutui paljolti itse ompelemiinsa vaatteisiin ja tyyli oli ainakin silloin 60-luvun lopussa aika selkeä ja yksinkertainen. Tässä on muotolaskoksia pääntien ympärillä, keräämässä ylimääräisen väljyyden. Hihat ovat lyhyet ja todella kapeat. Minun mahtihartiani eivät tuohon mahtuisi, eivätkä nykyiset, vahvat käsivarret tuonne hihoihin mahtuisi millään. Ja, hah! Ei ne vahvat ole, paksut vaan...

Kapeat hameet, siniturkoosi ja punasävyinen

Nämä kapeat hameet ovat kivoista kankaista ommellut, mutta auttamatta liian pieniä minulle nekin. Vyötärö on kapea ja lantiokin ihan eri luokkaa, kuin minulla. Tyttärelle voisivat mahtua, sillä hän on kokoa 34 - 36. Kuitenkaan nykyajan nuorten naisten vyötärö ei ole yhtä kapea kuin äitini nuoruudessa oli. Siitä kirjoitti Elina Hopeapeilissä juuri hiljattain mielenkiintoisen jutun. Ehkä käytän näiden kankaan osana jotain muuta vaatetta, jos vaan raaskin. Materiaali on molemmissa satiinipintaista ja siistiä. Väritkin ovat näissä paremmin säilyneet, kuin leveissä hameissa. Olisivatkohan nämä uudempia? Äitini sairasti ennen kuolemaansa ja ainakin kuvien perusteella hän näyttää olleen kovin laihakin viimeisenä kesänään. Ehkä nämä ovat siltä ajalta.

Leveät hameet ovat kivoja molemmat, mutta tuo graafinen kuosi, jossa on mustaa, valkoista ja punaista, voisi olla jopa minun vaatteeni. Näissä myös vyötärö on uskomattoman kapoinen, mutta senhän voisi suurentaa purkamalla vyötärönauha ja päästämällä poimutusta hiukan löysemmälle.

Leveät hameet, joissa kangas on poimutettu vyötärölle voimakkaasti

Tässä aika graafinen kuosi, josta tykkään. Taskut on aika kivat!

 

Värit näissä on kyllä ajan saatossa hiukan haalistuneet. Silti tykkään kovasti. Tästä varmaan teenkin itselleni hameen, sillä se sopii erinomaisesti mustan tai valkoisen yläosan kanssa.

 

Sininen kukkahame on ehkä vielä enemmän haalistunut. Se oli jostain kumman syystä taitettu lähes kaksin kerroin ja ommeltu leveä käänne nurjalle jollain uskomattoman näköisillä harsintapistoilla ja vielä kirkkaanpunaisella langalla. Purettavahan se oli, mutta onneksi hame sinänsä oli ehjä ja kangas ei vahingoittunut.

 

Sininen hame isoine kukkakuvioineen.

Nyssäkässä oli myös tällainen kenkäpari. Aivan ihanat vaaleat, vaaleanharmaat oikeastaan! Niissä on tuollainen siro helmikoriste tuossa päällä ja varpaankärjestä kengät ovat avoimet. Korko on malliltaan nätti, mutta aika on tehnyt tepposensa korkolapuille. Ne nimittäin murenivat käsiin!

Vaaleat kengät, joissa kaunis malli

 

 

Mustat kengät ovatkin olleet minulla koristeena vitriinikaapissa lasin takana jo pidempään. Tykkään näidenkin mallista kovasti. Rusettikoriste on tyylikäs ja korko aika maltillinen, vaikkakin siro.

Mustat mokkakengät

 

Saa nähdä, mitä näistä kehittelen. Kenkien koko on harmillisesti numeron tai puolitoistakin liian pieni. Kengät saavatkin olla koristeena vaan. Mutta nuo vaatteet mietityttävät. Taidan poikkaista tuon oranssin mekon ja tehdä siitä hameen... Jos vaan raaskin leikata sitä. Vanhat vaatteet ovat kaikki itseommeltuja, sillä äitini teki itse omat vaatteensa. Tavallaan niitä haluaisin säilyttää sellaisenaan, mutta käyttäähän en voi niitä tällaisina ainakaan. Aiheuttaapa nyt ankaraa miettimistä, ei voi mitään!

 

Hyvää ja kaunista keskiviikkoa kaikille!