Helletunika vanhoista verhoista

Millainen mielikuva sinulle syntyy, kun ajattelet vanhoja verhoja ja niistä tehtävää kesävaatetta? Täytyy todeta, että itselleni tämä aihe on ollut läheinen jo kauan, siis nimenomaan kierrätys, vanhan materiaalin hyödyntäminen ja kaikki se, mitä tuunaamalla voimme saada tehtyä tarpeettomaksi tai epäsopivaksi muuttuneista vanhoista vaatteista, kalusteista ja vaikka mistä. Rakastan kierrätysjuttuja, sille ei voi mitään. Silti ensimmäinen mielikuva verhoista vaatteena on hassu! Mieleen palaa alakouluvuosilta tuttu englanninopettajani, joka oli hyvin tyylikäs rouva. Hän pukeutui aina ja kaikkialla huolitellusti, jopa siis tavallisena arkena työpaikallaan, meidän lasten keskellä. Huhuja pyöri hänen ihmeellisen "garderobinsa", näyttävän kampauksensa ja meikkinsä ympärillä monenlaisia. Sanottiin, että hän käy joka aamu kampaajalla ennen töihin tuloa. Höpsis! Eikä varmaan käynyt! Sanottiin myös, että hänen hienot vaatteensa on ompelija tehnyt hänelle olohuoneen verhoista... Siis höh! Mistähän ihmeestä sekin huhu lienee saanut alkunsa. Oli miten oli, minun verhoista ompelemani vaate ei muistuta vähääkään tyylikästä enkunopen puvustusta...

Minun verhoni löytyivät aikoinaan kirppikseltä. Niissä oli kapeat päärmeet, jotka ratkoin pois ja pesin kankaat. Toisesta verhosta ompelin tällaisen tunikan, johon kaava löytyy Moda -lehden numerosta 3/2008. Se ei ole tänään tehty, vaan jo aiemmin, mutta siinä meni jotain pieleen. Kädentiet olivat pienet, kainaloista vaate ei tuntunut mukavalta. Niin se siis jäi odottamaan myöhempiä toimenpiteitä ja unohduksiinkin joksikin aikaa. Kunnes sitten tänään päätin, että nyt sen korjaan. Avasin sekä sivusaumojen yläosat, että tuon kaarroke sauman, johon helmaosa kiinnittyy sekä edessä, että takana. Madalsin sitten kädenteiden aukkoja ja kavensinkin hiukan tuosta kaarrokkeiden sivusta, juuri siitä kiinnityskohdasta. Tässä ei ole minkäänlaista vetoketjua tai nappeja, vaan tämä puetaan pään yli vetämällä. Sivusaumoissa on taskut. Malli on mukava päällä ja kangas iloisen raikas, vai mitä sanotte!

Kirkkaat kukkaset valkealla pohjalla

 

Kaarrokesauma ja leveät laskokset edessä

Sopivan lyhyt tunikaksi ja ah, niin kesäinen!

 

Toinen verhoista on siis vielä jäljellä, joten ehkä meidän rimpsessa saa siitä jonkun kesäisen mekkosen ja hatunkin. Pitää varmaankin Mekkotehdas -kirjasta alkaa valita mallia. Nyt on tekeillä kyseisestä kirjasta Orelma. Siitä kuvia myöhemmin. Itsellenikin voisin vielä tekaista hellehatun tästä...

 

Mekkounelma!

 

Vanhojen lehtien selailu toi myös tällaisen kaavan silmiini. Olen aikoinaan tilannut Modaa, josta löytyi siihen aikaan vain kaavoja, ei siis ollut ollenkaan neuleita tai muita juttuja. Nykyäänhän kaava-arkilla on aika vähän ommeltavaa, joten miellän sen enemmän neulelehdeksi kuitenkin.  Tämä on niinkin vanha kaava kuin 2/1996 -lehdestä! Malleja sai silloin tilattua myös valmiiksi leikattuina paketteina, siksi tuossa on tuo hintakin, 182 mk. Tässä on jotain vähän sitä kaipaamaani vintage-tyyliä, joten kokeiltavahan se on. Tyttäreni on kokoa 34-36, eli siro nuori nainen, joten myös hänelle ajattelin kokeeksi tämän tekaista. Kangasta täytyy nyt vaan taas penkoa kätköistäni...

Pallokuosi houkuttaisi, tässä kuitenkin pieni pala,

josta teen sitä Orelmaa parhaillaan.

Marimekko, Iso kehrä, Fujiwo Ishimoto, 2001

 

Tällainen löytö osui myös kätköistäni esiin tänään. Siitä suunnittelen kotelomekkoa ja pikkujakkua.

 

Pikkuneidin paidassa oli luvattoman pieni pääntie, huomasin vasta tänään senkin. Tyttö ei halunnut sitä päälleen, koska pukeminen ei tunnu kivalta. Kyseinen paita on Owl Princess -kaavalla tehty aiemmin. Joten jos olen syyllinen liian pieneen pääntiehen, päätin sen tietty korjata. Tein nappilistat ja laitoin pihdeillä nepparit, joita löytyi varastosta nyt valkoisina. Typykkä hyväksyi vaatteen heti. Nyt sitä voi käyttääkin, kun on helppo pukea ja riisua. Tyytyväinen olo tuli minullekin!

 

 

Hyvää yötä ystäväiset, nyt on aika lähteä kirjan pariin omaan sänkyyn!