Uusi vuosi, uudet haasteet

Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Perinteinen uuden vuoden lupaus on minulla vielä tekemättä, mutta varmasti myös tänä vuonna tulossa. Vähän erilaisissa tunnelmissa nyt vaihtui vuosi, kuin koskaan aiemmin. Olen joutunut itse monien muiden ihmisten mukana arvottamaan elämäni kokonaan uusiksi ja pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää. Tärkeysjärjestys on selkiytynyt koronavuoden aikana melkoisesti. Omassa elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, kuten myös lähimmäisteni elämässä. 

Miten lähteä eteenpäin, kun on yhtä aikaa paljon kauniita asioita, kiitollisuuden aiheita ja suurta surua ja huolta? Maailma on muuttunut, minä olen muuttunut. Elämäni on yhtä aikaa juuri sellaista, jota haluan elää, mutta myös raadollista ja kipeää. Olen onnellinen, peloissani, tyytyväinen ja järkyttynyt. Jokainen päivä on nyt kuitenkin kiitollisuudella otettava vastaan. Jokainen eletty päivä on lahja. Jokainen rakas läheinen on kultaakin kalliimpi. Meidän on nyt turvattava toisiimme, jotta jaksamme  kulkea tämän omituisen ajan läpi. Yhdessä olemme vahvoja. Yhdessä, pienessä piirissämme  ja kotona yksin tai läheisten keskellä olemme turvassa. 

Mun rakkaitani, tyttärentytär ja koirat

Aloitin opiskelun nyt syksyllä. Olen opintovapaalla omasta virastani, joten vielä on aikaa pohtia, mitä teen jatkossa. En uskonut elokuussa koulujen alkaessa, että tämä syksyn opiskelu menisi näin paljolti etäopiskelun merkeissä. Saimme olla koululla, Hyrian Karankadun kampuksella, vain joitain viikkoja koko syksyn aikana. Ne viikot olivat tärkeitä, sillä harjoittelua on huomattavasti helpompi tehdä yhdessä, yhteisessä tilassa, jossa kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan. Opettajan tuki ja henkilökohtainen ohjeistus on tärkeää. Vaikka itse olen motivoitunut ja opiskeluni sujuu kiitettävästi, ymmärrän ammattini kautta sen, että kaikki eivät selviä itse, eikä kaikilla ole sitä taitoa, kokemusta tai edes motivaatiota oppia. Siksi olenkin huolissani joidenkin nuorten neitojen opiskelusta, kun ei lähiopetusta ole tarjolla. Etäopiskelussa vastuu opiskelun sujumisesta jää kokonaan meille opiskelijoille. Onneksi saimme silti tehtyä esimerkiksi alla olevan huonetilan pohjatyöt, maalaukset ja tapetoinnin. Tapetti vaihtui kolmesti, joten tässä nyt sitten se viimeisin versio. Tällaisia pikkuhuoneita teimme kahden tai kolmen opiskelijan ryhmissä. Omaan ryhmääni osui onnellisesti kaksi aikuista, joiden temperamentti ja työtahti olivat omaani sopivia. Teimme riuskasti ja tarkasti hommia, kaikki kolme, joten työnteko oli mukavaa ja yhteistyö toimivaa. 

Tiimimme maalaama ja tapetoima tila koululla

Tällä hetkellä suoritan kurssia nimeltä visuaalinen myyntityö. Se on oikeasti kakkosvuoden kevään kursseja, mutta koska teen nopeaan tahtiin opintojani, sain tehdä tämän jo ennen muita. Olen harjoittelussa Havi Outletissa Riihimäellä. Olen tykännyt todella paljon siitä paikasta ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelen. Minulla on siellä myös tulossa näyttö. Vielä en tiedä, miten se käytännössä toteutetaan. Tähän asti olen tehnyt lähinnä pöytäesillepanoja uusiksi ja myös yhden seinäesillepanon järjestin uudelleen. Olen täyttänyt hyllyjä ja pöytiä, mutta myös saanut tehdä kivoja lahjapakkauksia ennen joulua. Tässä alla joitain kuvia harjoittelustani. 

Joululoma oli onneksi tänä vuonna pitkä, sillä on tässä tullut huhkittua ihan reippaasti koko syksyn ajan. Luulen, että loman jälkeen jaksan taas entistä paremmin. Olen tehnyt omia hommiani ja myös opiskeluhommia tässä lomallakin, mutta en pakon edessä. Olen vaan niin innoissani, että koko ajan tekee mieli edetä vauhdilla. Viimeisin aluevaltaukseni on Sketchup -ohjelman käyttöönotto, jota olen tässä pikkuhiljaa opiskellut. Sillä piirretään niin pohjakuvat, seinäprojektiot kuin myös 3D-kuvat suunnitelmista. Toivon saavani sillä tehtyä kevään projektini, ok-talon sisustussuunnittelun, jota varten täytyy piirtää uudet pohjakuvat ja projektiot. Myös 3D-kuvat ovat tarpeen, kun esittelen suunnitelmani asiakkaalle. 

Muutenkin on ihana käyttää aikaansa uuden oppimiseen. Olen suorittanut Canva-kurssia jo aiemmin, joten sen pariin on aina silloin palattava. Canvan avulla voi tehdä hienoa julkaistavaa materiaalia. Lisäksi innostuin Wordpressistä, joten osallistuin myös sen peruskurssille. Haluaisin tehdä yritykselleni verkkosivut ja oman domainin tarvitsen myös sitä varten. Katsotaan, miten homma etenee. Yrityksen oma blogi, jossa lähinnä työvaihekuvia ja valmiita projekteja, on myös suunnitteilla. Sekin tulisi sinne Wordpress-alustalle. Kiinnostaisi kovasti myös valokuvaus, jota haluaisin oppia lähinnä tuotekuvauksen ja asuntojen kuvauksen osalta lisää. Olisi toki hienoa osata myös henkilökuvausta ja luontokuvauksia, mutta noita kahta ensin mainittua tarvitsen tulevaisuudessa työssäni. Mistä tähän kaikkeen nyt on yhtäkkiä löytynyt näin valtavasti uutta energiaa? Sepä onkin suuri salaisuus. 

Nyt on sellainen vaihe omassa elämässäni, että tuntuu hyvältä lähteä kohti uutta. Kaikki on vielä edessä, eikä menneistä tarvitse ammentaa kipeitä asioita enää. Olen varma, että tulevaisuudessa universumi tarjoaa eteeni rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa, uusia uramahdollisuuksia, uutta osaamista ja vanhan osaamisen uudenlaista hyödyntämistä. Uskon vakaasti, että minua odottaa vielä jotain suurta, tärkeää ja onnellista. Sen tunteen voimalla menen eteenpäin. En enää hampaat irvessä ja väkisin, vaan tyynenä ja rauhallisena, omaan arvooni uskoen ja tietäen olevani rakastettu. Se tuntuu hyvältä. Se tuo hymyn huulilleni. Se tekee unistani kauniita ja aamuistani onnellisia. Tunnen sen, uskon siihen ja muistan, miltä se tuntuu, kun saa painautua toisen syliin ja rakastaa täysillä. Vielä minä sen saan kokea, uskon siihen. On sanottu, että universumi tuo eteen sitä, mitä siltä pyydät. Minulla on vankka usko siihen, että näin on. 

Uusi vuosi 2021 lähti käyntiin kauniin talvisena täällä Etelä-Suomessakin. Nyt on hyvä olla, enkä pyydä paljoa. Rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa itseni lisäksi myös rakkaille läheisilleni. Tiedän, että universumi kuulee toiveeni. Kuiskaa sinäkin omasi tuuleen. Supata se tyynyysi nukkumaan käydessäsi tai nouse korkealle mäelle huutamaan se suureen ääneen. Jotenkin oma rauhallinen mielentilani kertoo, että minä olen jo tehnyt niin. Toiveeni on ilmassa. Vastaus on tulossa.

Hyvää ja kaunista alkanutta vuotta 2021 kaikille! 

Elämän risteyskohdassa?

Huomenna se sitten alkaa. Olen taas vuosien opettajana työskentelyn jälkeen itse koulunpenkillä. Voi jestas, miten voikaan jännittää samalla, kun on ihan tasan rauhallinen. Jännittää se, miten sopeudun, osaan ja pärjään. Rauhallisena ihmisenä en kuitenkaan kovinkaan kuohu, pinnan alla vaan liikehtii. 

Tänä aamuna koiralenkin varrella katselin tätä kivistä ladottua kuviota ja tajusin olevani juuri tuossa keskimmäisessä ruudussa  nyt. Ympärille avautuu teitä, reittejä ja ovia, uusia mahdollisuuksia ja vanhojen osaamisten mukanaan tuomia haasteita. Olen vahvasti tienhaarassa, risteyksessä, josta suunnistan ihan itse eteenpäin, ihan omilla voimillani. Apua saan aina, jos tarvitsen, mutta nyt minusta näyttää hyvältä tämä itsenäinen eloni, omat päätökset, joita teen ja ihan itsehän myös kannan vastuuni niistä. Voihan olla, että olen umpikujassa ja joudun palaamaan takaisin. Voi olla, etten opi tai osaa minulta vaadittavia asioita. Kokeilematta sitä en kuitenkaan voi tietää. Siksipä haluan nähdä tämänkin reitin.

Eron jälkeen elämä on ehtinyt potkia päähän kunnolla ja muutamaan kertaankin, mutta vahvuus löytyy sisältäni kerta kerran jälkeen uudelleen. Nyt ponnistan, loikkaan, hyppään suoraan syvään päähän ja uskon vahvasti, että onnistun. Pärjään, osaan ja uusista opiskelukavereistani ja opettajistani tulee minulle uusia tuttuja, kavereita, ehkä jopa ystäviä. Aika näyttää. Innolla odotan, mitä tuleman pitää.

Päivittelen blogiin lisätietoja opinnoistani, kunhan itse pääsen niiden kanssa tutuksi. Nyt unille, että olen reippaana aamulla koululla.

Hyvää elokuun alkua jokaiselle! Pitäkää peukkuja minulle!

Yrittäjäksi jälleen?

Olen jäämässä opintovapaalle virastani opettajana tänä syksynä. Opinnot alkavat 5.8. ja niihin minulla on aikaa kaksi vuotta. Toivon selviäväni nopeammin, mutta alustavasti valmista pitäisi olla 27.5.2022. Osan opinnoista, varmaan ainakin ns. yleisopinnot, saan hyväksiluettua entisistä koulutuksistani ja tutkinnoistani. 

Tällä hetkellä toimeentuloa ja sen vakautta lähinnä jännitän. Olen ajatellut, että voin käydä tekemässä sijaisuuksia kouluilla satunnaisesti, mutta muutakin on mielessä. Nimittäin yrittäjyys.  Ajattelin perustaa toiminimen tai sitten aloittaa ns. kevytyrittäjänä toiminnan nyt opiskelun ohessa. 

Onko täällä lukijoissa ketään asiantuntijaa, joka olisi kokeillut kevytyrittäjyyttä tai jotain muuta yritystoimintaa? Haluaisin vertailla niitä, mutta en oikein osaa päättää, mitkä kriteerit olisivat nyt ne tärkeimmät tässä vaiheessa. OP-kevytyrittäjyys on nyt ykkösvaihtoehto tai toiminimen rekisteröinti. 

Mitäpä sitten tekisin yrittäjänä? Lähinnä aluksi ompelutöitä, tilauksesta ja nettikauppaan myyntiin valmistakin. Toisaalta myös muut työt, sisustuksesta remppahommiin kiinnostavat. Ajattelinkin rekisteröidä ns. yleistoimialan, jotta voin tehdä kaikkea mahdollista. Onko toimialan suhteen ehdotuksia, kokemuksia tai tietoja tarkemmin? Olen toiminut omalla toiminimella vuosina 1995 - 2001 ja siltä osin se on vielä muistissa, että perustaminen yms. byrokratia sujuvat. Ajattelin myös kirjanpitoa ja laskutusta, joka hoituisi sitten kevytyrittäjällä suoraan sieltä kautta, ilman omia kirjanpitokuluja tms. ALV:t ja veroilmoituksetkin hoituisivat sieltä suoraan. Muutoin tarkoitus olisi hoitaa kaikki itse. 

Näitä siis nyt pyörittelen päässäni ja intoa puhkuen otan asioista selvää. Yritän päättää pian. Luultavasti päätös hakemastani opintotuesta tulee pian,,. Toivottavasti tulee ja toivottavasti se on haluamani päätös, positiivinen. Minulla on käytössäni hyvät työtilat, joten pääsisin nopeasti alkuun työssäni opiskelun ohessa. Nyt vaan odottelen tietoja ja päätöstä lähipäivinä. Opettajien sijaisrekisteriin ilmoittaudun varmasti kuitenkin, sillä silloin tällöin voin päivän tai pari tehdä sijaisenakin. 

Nyt olen Kuusamossa mökillä ja sukuloimassa. Täällä sielu lepää, sillä tämä on se minun toinen kotini.

Hyvää naistenviikkoa kaikille!

Äänikirjat, uhka vai mahdollisuus?

Olen aina lukenut paljon. Tai no, aina ja aina, opittuani 5-vuotiaana lukemaan, aloin ahmia kirjoja omaksi ilokseni. Sitä ennen minulle luettiin ääneen. Ääneen lukeminen sai aikaan sen, että kirjaimet alkoivat muuttua tavuiksi ja sanoiksi ja tajusin osaavani lukea itsekin. 

Lapsuudessani luin tietenkin satukirjoja, mutta pikkuhiljaa tyttökirjat valtasivat tilaa ja niitä sitten kuluikin urakalla. Kävin paljon kirjastossa ja lainasin lukemista, mutta sain myös lahjaksi usein kirjoja, kun oli syntymäpäivä tai joulu. Luin Tiina-sarjan, Neiti Etsivät, Viisikot ja paljon klassikoita, kuten Robinson Crusoen, Aarresaaren, Pikku Naisia, Pikku Prinsessan ja tietenkin kaikki Rauha S. Virtaset, joista Selja-sarja oli suuri suosikkini. Laura Ingalls Wilderin kaikki kirjat luin myös jo alakouluikäisenä. 

Aikuisena olen lukenut mielelläni dekkareita ja historiallisia romaaneja. Kaikki Laila Hietamiehen/ Hirvisaaren kirjat, Ursula Pohjolan-Pirhoset, Pirjo Tuomiset ja pitkän pätkän Kalle Päätalon tuotantoakin. Koillismaa-sarja oli niistä suosikkini, mutta Iijoki-sarjan ensimmäiset viisi kirjaa olen saanut luettua myös. Ns. chick-littiä en ole oppinut lukemaan, sillä parisuhdekohellus ja shoppailu sekä bilettäminen eivät vaan yhtään kiinnosta. Yhteiskunnallista keskustelua herättäneistä kirjoista luen mieleiseni, jotta pysyn ajantasalla maailman keskustelunaiheista. Myös jonkin verran elämänkertoja mahtuu lukulistalleni. 

Nyt olen kuitenkin alkanut kuunnella enemmän myös äänikirjoja. Monia palveluntarjoajia vertailtuani päädyin Nextoryyn, josta olen kuunnellut tähän mennessä 52 kirjaa. Kuuntelutunteina se on 860 tuntia! Olen usein iltaisin niin väsynyt, etten jaksa lukea, mutta äänikirjaa jaksan kuunnella sen vajaan tunnin, joskus jopa pidempäänkin. Kuuntelussa on nyt Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. En oikein osaa sanoa, pidänkö siitä vai en. Olen kuunnellut paljon erilaisia dekkareita, kuten Sofie Sarenbrantin Emma Sköld-sarjan ja Viveca Stenin, Liza Marklundin, Anna Janssonin ja Camilla Läckbergin kirjat. Kotimaisista mainittakoon Pekka Hiltusen ja Outi Pakkasen dekkarit ja Enni Mustosen kirjat. Harry Potterit kuuntelin sairaana ollessani kevättalvella. Useimmat näistä olen myös myös lukenut, mutta äänikirjasta voi  nauttia vaikka olisi kirjan myös lukenut. Lukijan ääni, kuten Pottereissa Vesa Vierikon, saattaa antaa kokonaan uudenlaisen elämyksen. 

Silti, jos pitäisi valita, valitsisin perinteiset, paperisivuiset, tutuntuntuiset ja oikeat kirjat. Kirjoissa on sitä jotakin, kun saat kääntää sivuja, kuulet paperin rapisevan, haistat sivujen tuoksun ja tunnet paperin laadun sormenpäilläsi. Voisin lukea samojakin kirjoja uudelleen, jos olen niistä tykännyt ja lapsuuteni rakkaimpien kirjojen kohdalla olenkin niin tehnyt. Olen lukenut jopa 4 - 5 kertaa niistä rakkaimmat, Pikku Prinsessan, Pikku Naisia, Salaisen puutarhan ja Selja -sarjan. 

Se on hauskaa, että minulla ja tyttärelläni on samanlainen maku kirjojen suhteen. Usein keskustelemme lukemistamme kirjoista ja vinkkaamme suosikkimme toisillemme. Hän myös alkoi lukea viiden vanhana ja lukee edelleen paljon. Opiskelujen takia ehkä joutuu hänkin vähän välillä tinkimään lukuajasta, mutta välillä hyvä kirja auttaa tuulettamaan ajatuksia tehokkaasti. 

Luetko sinä mieluummin kirjoja vai kuunteletko äänikirjoja? Millaisia luku- tai kuuntelusuosikkeja ja -tottumuksia sinulla on? Kuulutko kirjallisuusryhmiin Facebookissa? Minä kuulu Kirjallisuuden ystäviin ja Dekkariryhmään. Molemmista olen löytänyt lukuvinkkejä ja mielenkiintoisia keskusteluja luetuista kirjoista. Perinteisiä lukupiirejäkin toimii yhä. Meidän martoillakin oli jossain vaiheessa sellainen, mutta en tiedä, toimiiko se yhä. 

Kirjastoja olen myös oppinut rakastamaan jo pienenä. Lomalla Kuusamossa lainaan kirjat sieltä, ettei tarvitse kuljetella niitä edestakaisin autolla. Pirkanmaalla asuessani tutustuiin sikäläisiin kirjastoihin ja totesin, että niissä oli loistavia täyden palvelun taloja, joissa lainattiin vaikka mitä harrastusvälineistöäkin. Espoossa taas olen käynyt Ison Omenan kirjastossa käyttämässä vinyyliprintteriä ja -leikkuria ilmaiseksi. Loistava palvelu sekin. Kotikirjastoni Hyvinkäällä on nyt lähellä ja sieltä löydän vaikka mitä. Lehtilainaus on myös kiva esimerkiksi käsityölehtien kohdalla, ettei kaikkia tarvitse ostaa omaan käyttöön. Kaavat ja ohjeet on helppo kopioida itselleen lainatuista lehdistä. 

Nyt uppoudun tuota Annoin sinun mennä -äänikirjaa kuuntelemaan. Uniajastin on kätevä, sillä minulla on taipumus jossain vaiheessa nukahtaa kuin lapsi, jolle luetaan ääneen. Hyvää yötä!

Seuraatko tv-sarjoja?

Seuraatko sinä tv-sarjoja? Jos seuraat, millaiset sarjat koukuttavat juuri sinut? Jos et, onko se tietoinen valinta, vai eikö tv:stä tule mitään sinulle mieleistä?

Minä pyrin viimeiseen saakka olemaan koukuttumatta mihinkään telkkarista tulevaan, mutta olen taas yhteen sarjaan jäänyt tiukasti kiinni. Joskus jo aiemminkin Suomen tv:ssä pyörinyt sarja "Kotiin takaisin" kiinnosti sen sijoittuessa ihailemalleni 50-luvulle. Katsoinkin ensimmäiset jaksot juuri siksi, että aikakauden muoti, tyyli ja autot kiinnostavat kovasti. Sitten sarjan juoni jotenkin ottikin vallan ja koukussa olin. Tämä sarja pyörii ykkösellä joka arkipäivä klo 17.10 alkaen. Niinpä rytmitänkin päiväni sen mukaan, että tuohon aikaan makoilen sohvalla tai istun divaanilla neulomassa telkkaria tuijottaen. Katsotaan, miten syksyn aikataulut sopivat, mutta nyt kesällä tämä ainakin sujuu mainiosti. 

Muuten televisiosta katsonkin lähinnä rikossarjoja ja niistäkin lähinnä ruotsalaisia, kuten Maria Wern, Wallander, Beck ja Rebecka Martinsson, Irene Huss jne. Jostain kumman syystä ruotsalaiset osaavat tehdä näitä sarjoja ja vain Sorjonen on kotimaisista yltänyt edes lähelle tätä maailmaa. Niissä sarjoissa kuitenkin on mahdollista jättää joku jakso väliin, sillä nämä eivät varsinaisesti jatku suoraan edellisestä. Päähenkilöiden elämä toki kulkee kronologisessa järjestyksessä ja heille sattuu ja tapahtuu, mutta joka jaksossa on oma "case", joka ratkeaa sen jakson aikana. Siitä tykkään. Ruotsalaiset sarjat ovat hyvin kuvattuja, hyvin näyteltyjä ja ne elävät tässä ajassa, jossa mekin elämme. Pisteet siitä.

Brittiläiset sarjat ovat monasti myös hyvin tehtyjä ja varsinkin historiallista draamaa britit tekevät huikean hienosti. Pukudraama, lavastus ja ajanmukaisesti näytellyt hahmot ovat yhtä antia, johon ei koskaan kyllästy. Pienenä tyttönä se oli ehdottomasti Kahden kerroksen väkeä. Nyt taas tuoreimpana muistissa Downton Abbey. Ehkä niissä olikin jotain samaa. Luokkayhteiskunnan malli, joka meille suomalaisille on aika vieras, mutta briteille hyvinkin tuttu, näkyi vahvasti molemmissa. Kun Downton Abbeysta tehtiin koko illan elokuva, järjesti paikallinen teesalonki Sylvia ihanan pienen teehetken ennen elokuvaa. Istuimme ystäväni Tanjan kanssa siellä ja nautimme kahta erilaista teetä sekä suolaisia ja makeita sconeseja. Tilaisuudessa osa ihmisistä oli oikein hattu päässä ja hienona, mutta me olimme tavalliseen tapaan pukeutuneita. 

Tositeeveeohjelmia inhoan. En halua nostaa niiden katsojalukuja, joten minun telkastani niitä ei sitten näy. Olen yhden jakson katsonut BigBrotheria, jossa silloin taisi olla Andy McCoy, mutta siihen se jäikin. Kokkiohjelmia en katso, enkä urheilua. Mutta joo, onhan minulla salainen paheeni: Remppa vai muutto Vancouver, Remonttipari, Rempalla rahoiksi ja Huvila & Huussi. Remonttiohjelmat vaan kiehtovat ja pursun intoa niitä katsellessani. Tuntuu, että onpas tuokin homma helppoa, mutta todellisuus on toinen. Nehän on sopivasti leikattu vastaamaan katsojan toiveita. Nyt sen tiedätte, että minun paheeni on paljastunut. Se ei liene kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä, eihän?

https://www.ruutu.fi/video/3583108

Kerro, mitä sinä katselet ja miksi? Mitä et katsele missään tapauksessa? Mikä ärsyttää ja mikä ilahduttaa?

Digisiivous ja kodin raivaus

Oletko huomannut, kuinka paljon kaikkea ylimääräistä kertyy mobiililaitteisiin aivan kuin itsestään? Minulla puhelin täyttyy kuvista, sähköpostilaatikko pursuilee viesteistä ja tabletin muistia vievät kaikenlaiset ihmeelliset sovellukset ja pelit. Itse en yleensä pelaa, mutta tablettia käyttäneet lapsenlapseni ovat ladanneet erilaisia hevospelejä ja kaikenlaista muuta turhaketta. Tänään tyhjensin tablettini ja palautin sen tehdasasetuksille. Nyt olen ladannut Playkaupasta vain oikeasti käyttämiäni sovelluksia, kuten Facebook, Instagram ja Pinterest. Lisäksi jootain uutissovelluksia, Netflixin ja YleAreenan. Uusina mukaan pääsivät valokuvauskurssilla käytettävät Unum ja Lightroom. Canva on myös käytössä. Siihen olen aloittanut kurssin netissä ja todennut Canvan olevan melko monikäyttöinen sovellus. Saa nyt sitten nähdä, kauanko pärjään ihan näin ja koska tabletti taas alkaa turvota ylimääräisen tavaran takia. 

Paljon tavaraa kertyy myös koneelle ja puhelimen muistiin, joten ajoittain niitäkin on hyvä siivoilla. Pilvipalveluun tallentuneet valokuvat ovat aika turhia puhelimeen tallennettuina, mutta silti niitä taitaa tänäkin päivänä löytyä yli 2000. Huh! Pitääpä ottaa sekin työn alle tässä jonain hetkenä, kun siltä tuntuu. Sähköpostien raivaus lienee myös tarpeen, sillä työposti ja oma henk.kohtainen sähköposti täyttyvät  joka päivä pursuvia viestejä. Olenkin tänään poistanut muutaman sadan viestin edestä turhaa viestintää, lähinnä mainoksia yms. sellaista. 

FlyLadyn tämän päivän ohjeena oli siivoilla ne paikat, joissa säilytetään esim. tuorekelmut, leivinpaperit, foliot ja pakastepussit ja muu vastaava "sälä". No niin sitten teinkin, vaikka ensin ajattelin sen olevan täysin turhaa vaivaa. Pitkät kelmu- ja foliopakkaukset olivat järjestyksessä, mutta pakastepusseja en kyllä tiennyt omistavani ihan noin paljoa. Enpäs vähään aikaan taida tarvita uusia. Kumilenksuja, pussinsulkijoita ja yllätysyllätys: muffinssivuokia löytyy myös ihan varmasti vuosien tarpeeksi. Olenhan nähtävästi tämän kasan vuosien mittaan kerännytkin. 

Koti on taas jotenkin ihan mullin mallin, johtuen kai sekä koirien riehuleikistä että omasta kirppiskamojen pakkauksestani. Tänään on kuitenkin täydellinen päivä kodin "palopesäkkeiden" raivaukselle. Joka päivä teen vähän raivausta ja kevyttä siivousta, samalla toivon koiratyttöjen juoksuajan olevan pian ohi, sillä oman sotkunsa sekin aiheuttaa. Mattojen pesu odottaa vasta sen jälkeen. 

Seinän takana on joku asuntoa katsomassa. Viereisen asunnon vuokraemäntä ilmestyi vieraan miehen kanssa portaisiin just, kun mulla oli ovet auki rappuun. Englanniksi kommunikoivat, joten saapa nähdä, saanko naapurikseni tämän miehen. Meillä muilla on tässä omistusasunnot, joten ei ole ihan itsestäänselvyys, että vuokralainen sopii tänne. Edellinen vuokralainenhan häädettiin. Hän olikin kävelevä katastrofi, vaikka vanha eläkeläispappa olikin. Nyt asunnonkatsastaja ja -omistaja kuuluvat kulkevan rapussa. Luulin, että asunnossa alkaa remontti. Jännityksellä odotan, miten käy. Lukkojen kanssa tulossa lienee hommaa tuon edellisen terroristivuokralaisen jäljiltä. 

Välillä pieni lepohetki, sitten päiväkahvit ja vähän telkkaria. Kotiin takaisin -sarja koukutti minut nyt, kun se alkoi taas pyöriä telkussa. Joka päivä katson sen, vaikken muuta sitten katsoisikaan. Onko sinulla omaa suosikkisarjaa, joka on nähtävä? Onneksi tallentaminen onnistuu, jos en ehdi telkkarin ääreen klo 17.10 joka arkipäivä. Nyt ehdin kuitenkin hyvin sen nähdä ja huomenna myös. 

Koirien iltalenkki on käyty ja koiratytöt ovat syöneet jo. Nyt taidan pujahtaa peiton alle, kun viime yön unet jäivät aika vähiin. Pihassa mölisi lauma teinipoikia vielä klo 02 aikaan. Meillä ei asu sellaisia, joten mitä lie tänne eksyneet. Ajoin pois ja lähtivätkin leikkipuistoon, mutta meteli vaan kasvoi. Soitin sitten 112:een ja poliisi komensi pojat muualle. Tosi nätisti poistuivat, ei siinä mitään. Tänä yönä ajattelinkin vaihteeksi nukkua ilman häiriötekijöitä. Toivottavasti nyt onnistuu. 

                                                        Nyt oikein hyvää yötä kaikille! 

Kesäpuuhaa kotosalla

Edellisessä postauksessani pohdin kesäloman viettämisen mahdollisuuksia matkailun, museokäyntien ja päiväretkien muodossa. Nyt kuitenkin on niin, että pitkästä kesälomastani vietän 90% ihan vaan kotipiirissä, Hyvinkäällä, ilman mitään varsinaista ohjelmaa. Ja näin onkin hyvä. Minulle riittää muutama pieni reissu, päiväreissu tai yhden yön yöpyminen jossain mukavassa kohteessa. Lisäksi yksi pidempi reissu Kuusamoon sukuloimaan. Taidan olla melkoinen kotikissa, sillä en kaipaa jatkuvaa menemistä. Kotona on hyvä. 

                                                             

Uudessa kodissani riittää edelleen touhua, sillä kaikki tavarat eivät vieläkään ole löytäneet paikkojaan täällä. Lisäksi työhuone on vaiheessa nimeltä "totaalinen kaaos" edelleen, joten ei minulta ainakaan puuhaa puutu. Tavarapaljouden taltuttaminen on meneillään edelleen, vaikka aloitinkin sen oikeastaan jo 13 kk sitten. Aloin silloin varautua mahdolliseen talon myyntiin. Siitä lähtien minulla on ollut kirppispaikka  ja jatkuvasti myös fb:n kirppisryhmissä menee tavaroita uusiin koteihin. Kodin puoli alkaakin olla aika hyvin karsittu, joskin tiettyjä paikkoja on vielä käytävä läpi tarkalla silmällä tutkien. Keittiö on täällä ehkä noin neljännes entisestä keittiöstäni, joten keittiötavaraa ei mahdu ihan valtavaa määrää ja sitä onkin lähtenyt kiertoon paljon. Tänään viimeksi lähti Mehu-Maija, jonka uusi omistaja toi vaihdossa kolme pakettia kahvia. Näin menee kätevästi tarvitsijoille monenlaista minulle turhaa tavaraa. 

Kuuntelin Marie Kondon kirjan Iloa säkenöivä järjestys äänikirjana. Luin se englanninkielisenä joskus jo vuosia sitten. Kävin aikoinaan useammankin kierrokset Konmari-menetelmällä kotona läpi, mutta edelleen tavaraa on ollut liikaa. Nyt se ei tehnyt minuun vaikutusta, joten lähdin etsimään toisenlaista motivaation lähdettä raivaukseen. Olen kuulunut jo useamman vuoden ajan fb:ssa FlyLady Funclubiin, joka myös on eräänlaisen kodin raivauksen ja siivouksen ympärille keskittyvä metodi. Palasin pitkästä aikaa ryhmän sivuille ja luin niitä, sekä ryhmän tiedostoja fb-ryhmästä. Ja kuinka ollakaan, nyt se metodi kolahti täysillä. Halusin heti lukea kaiken ja innoissani kirjoittelin itselleni muistiin siellä ryhmässä opetettuja asioita. Nyt mennään sillä. Ja olen jo huomannut selkeän vaikutuksen itsessäni. En noudata tätäkään metodia orjallisesti, kuten en Konmariakaan aikoinaan, mutta nyt huomaan joidenkin metodin osien toimivan täydellisesti omassa elämässäni. Kaipaan omia rutiineja ja olenkin omat iltani omalle rauhalleni jo pyhittänyt. FlyLadyn ensiaskeleet (31 Babysteps) aamu- ja iltarutiineineen ovat just mulle sopivat. Ja lyhyet max 15 min. kestävät "ryönän raivaukset" sekä ajastimella ajoitetut lyhyet tuokiot kunkin askareen parissa ovat just passeleita minun elämääni tässä kompaktissa, uudessa kodissani. 

Jonkun mielestä tämä kaikki on turhaa hössötystä ja täyttä puppua, mutta jos se toimii jollekulle, tekee siivoilusta ja tästä kaikesta sen oman, rakkaan kodin ympärillä pyörivästä touhusta ja tohinasta innostavaa ja motivaatio sitä kautta kasvaa, silloin se on täydellisen hyvä juttu. Itse olen helposti innostuvaa sorttia ja elämänmuutos olikin jo monella tavoin meneillään, joten tämä nyt vaan kolahti kerralla. Silti osaan kyllä varmasti karsia sen kaiken "amerikkalaisen höpöhöpön" ja toteuttaa tätä terveellä maalaisjärjellä. Yhden oman kompastuskivenikin olen jo onnistunut selättämään. Minulle on ollut vaikeaa saada puhtaita pyykkejä siististi pinottua ja oikeille paikoilleen kaappiin. Nyt se sujui kuin tanssi, joten jokin on muuttunut. Asenneko? Ehkä, mutta olipa se mikä tahansa, se on ihanaa. Ja koska kärsin suorituksiin perustuvasta itsetunnosta, saan joka kerta kehua itseäni hyvin suorittamistani hommista. Aiemmin moitin itseäni, mutta sen huomaan toimivan huonosti. Fiilis menee ja elämä tuntuu toivottomalta, vaikka kyse olisikin vain puhtaan pyykin viikkaamisesta paikoilleen. En väitä, että tämä sopisi kaikille, mutta varmasti kannattaa tutustua, jos motivointia kaipaat. 

Nyt lähden iltarutiinini yhdelle osalle, eli koiralenkille. Se illan viimeinen lenkki sijoittuu klo 21 - 22 välille ja se tuntuu minusta toimivan hyvin. Tänään minulla on vielä sauna, joten pääsen peiton alle joskus klo 23 maissa. Jopa se puhtaiden, viileiden lakanoiden väliin pujahtaminen on minulle suuri ilo ja nautinto. Luen, kuuntelen äänikirjoja tai joskus viestittelen kavereiden kanssa, mutta se on luksusaikaa minulle joka tapauksessa. Anna sinäkin itsellesi lupa nauttia, yksin tai yhdessä, kunhan teet elämästäsi juuri sellaista hyvää, joka sinulle sopii. 

Hyviä raivauksia ja siivoiluja jokaiselle! Minä suorastaan puhkun intoa nyt!