Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

torstai 19. syyskuuta 2019

Perhanan poskiontelot!

Viides sairaslomapäivä. Makaan kotona, koska niin minun käskettiin tehdä. Eilen olin jo niin paljon pirteämpi, että yritin touhuilla hiukan. Ja pam! Kuume lähti uudelleen nousuun! Illalla makasin kahden peiton alla untuvatöppöset jalassa, hampaat kalisten. Yö meni levottomasti nukkuessa ja aamulla heräsin painajaiseen. Nyt olen niin väsynyt, etten yritäkään liikkeelle ihan hetkeen. Joku sisäinen varoituskello hälyttää. Viime keväinen keuhkokuume ei saa toistua enää!


Katselen lattialla nukkuvia koiria, joiden lenkitys on täällä sairastellessa jäänyt vähän heikoksi. Ne ovat kuitenkin vilpittömän onnellisia, kun olen kotona enemmän kuin tavallisesti. Lupaan niille, että viimeistään lauantaina pääsevät kyllä kunnon metsälenkille. Sänkipellot voitaisiin myös kiertää ympäri, jos ei ole kovin märkää. Tosiasiahan on, että metsässä märkyys ei sotke koiraa. Pelloilla se saa mahanalustan kuraantumaan kunnolla.


Poskiontelovaivoja olen potenut nuoresta aikuisesta asti. Lapsena olin harvoin kipeänä. Toki kaikki pakolliset rokot sairastin. Jokin sai myös siitepölyallergian puhkeamaan, kun olin 20 ja risat. Nenän ja nielun kanssa oli ongelmia jo ennen sitä. Angiina vaivasi moneen kertaan. Lääkäri totesi, että nyt nielurisat on syytä poistaa. Nielurisat ottivat kertauhkailun tosissaan ja angiinat loppuivat melkein 20 vuoden ajaksi.


Isälläni oli myös poskionteloissa jotain häikkää. Hän joskus sanoi niiden rakenteen olevan sellainen, että ne tulehtuvat helposti. Samoin minulle sanoi lääkäri jo nuorena. Vanhimmalla lapsellani oli toistuvia korvatulehduksia pikkupoikana. 2,5-vuotiaana tehtiin kitarisaleikkaus, mutta korvia ei tarvinnut putkittaa. Mitään liimakorvaa ei ollut. Sen sijaan pojalla on ärhäkkä poskiontelotulehdus ja ontelot huuhdeltiin leikkauksen yhteydessä. Terveyskeskuslääkäri oli minulle väittänyt, ettei niin pienellä edes ole poskionteloita! Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri nauroi: "Vai niin tiesi kertoa!"  Arvauskeskus tietää...


Meillä siis kolmesta lapsesta kahdella on näitä samoja vaivoja, kolmannessa polvessa jo. Molemmilla pojillani on tehty leikkaus vaivojen helpottamiseksi. Leikkauksessa on myös suoristettu nenän vino väliseinä. Minulla ei ollut mitään epäilystä sellaisesta, kunnes em. erikoislääkäri kysyi: "Olet kuitenkin saanut hengitettyä tällä nenälläsi?" No, juu. Yli 50 vuoden ajan olen sitä käyttänyt. Minunkin nenäni väliseinä on vino, onteloissa rakenteellinen vika ja kaiken muun lisäksi poskihampaiden juuret ulottuvat röntgenkuvien mukaan onteloihin asti.
Kun siis poskiontelotulehdus iskee, alkaa hillitön kasvojen alueen särky. Se alkaa tunneissa. Nenä on tukossa, kun se millimetrien aukko turpoaa umpeen. Vesikään ei meinaa kulkea läpi, kun sarvikuonokannulla huuhtelen. Tuntuu siltä, että nenä ja poskipäät räjähtävät. Tällä kertaa onneksi kuuri aloitettiin muutama tunti tulehduksen toteamisen jälkeen ja oireet ovat jo limaisuutta ja pientä kuumeilua lukuunottamatta poissa.


Ihmiskeho on kyllä melkoinen järjestelmä. Hajuaisti katoaa, ruoka ei maistu, joten paastoillaan nyt sitten pätkä kerrallaan.  Ei se paha ole sekään. Ehkä se puhdistaa elimistöä, kunhan muistaa riittävästi juoda. Makaamisen ja paaston seurausta epäilen olleen muutama yö sitten iskeneet lihaskrampit. Pakarat, takareidet, pohkeet ja jalkapohjat kramppasivat ja heräsin siihen keskellä yötä. Olinko saanut liian vähän suoloja? Todennäköisesti olin. Tankkasin ihan tavallista, hyvälaatuista suolaa ja magnesiumia. Join paljon elektrolyyttijuomaa. Seuraavina öinä kramppeja ei enää ole tullut. Lihakset ovat kipeinä kyllä, oikein syvällä pakaroissa tuntuu vielä kipukohtia. Nyt tarvittaisiin hyvää hierojaa! Ehkäpä ensi viikolle voisin ajan saada, kun kuumeilukin varmasti jo helpottaa. Tanssimisessa rasittuneet jalkalihakseni kyllä tykkäisivät hieronnasta säännöllisesti, samoin kuin niska/hartiaseudun lihakset. Oma hieroja siis täytynee hankkia ja varata säännölliset hieronta-ajat.


Nyt yritän kevyellä venyttelyllä ja levolla helpottaa oloani. Kokeilin myös Bellabaci- kuivakuppauskuppeja,  joita en ole aiemmin opetellut vartalolle käyttämään. Kasvojen kuivakuppausta olen tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti jo muutaman kuukauden ajan. Se toimii, iho tykkää ja hehkuu ihan uudella tavalla. Niistä ajattelin kertoa myöhemmin enemmänkin. Ehkä jopa kuvata pienen videopätkän niiden käytöstä.
Päätän pitkän sairaskertomukseni täältä sängynpohjalta ja toivotan jokaiselle ihanaa lähestyvää viikonloppua! Kiva, että jaksoit lukea!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!