Se sattuu, kun aamulla astut sisään yhteisiin tiloihin ja siellä istuu joukko työkavereita, joilla näyttää olevan hauskaa keskenään. Eihän siinä mitään, hauskaa saa ja pitääkin olla, mutta jos kukaan ei sen vertaa huomaa, että sanot huomenta, se sattuu. Kukaan ei vastaa, kukaan ei käännä päätään. Koska olen ilmaa, en ole joukon jäsen.
Jos käydään läpi yhteisiä asioita ja kukin saa pyytämällä puheenvuoron, on myös äärimmäisen nöyryyttävää olla se, joka on käsi pystyssä ilman, että vuoroa tulee... On vain laskettava vaivihkaa se käsi alas ja käveltävä pois. Tänään niin kävi taas. Ajattelin kävellä pois lopullisesti. Ehkä en kuitenkaan vielä nyt sitä tee. Menin ja hain uutta työpaikkaa! Jospa voisinkin kävellä ulos pää pystyssä! Jospa pääsisin pois täältä, enkä sanoisi lähtiessäni näille ihmisille mitään... Lähtisin suoraselkäisenä ja rohkeana, en katsoisi kertaakaan taakseni!
Tekisi mieleni vetäytyä kerälle, kuin kissa tai siili. Mennä sukkakoriin ja nukkua.
Voi, onpa inha tilanne. Itse muistan vielä ajan, jolloin iltaisin itkin, että pakkoko on taas huomenna lähteä töihin. Ja suljetun oven takana töissä itkunsa itkeä.
VastaaPoistaToivottavasti onni suosii uudella työpaikalla. Ja työkavereilla, jotka ovat ihmisiä! Iso haliruts täältä!
Kiitos!
PoistaAika kurja tilanne.Ihan meinaa tulla kyynel silmään vuoksesi.Uskomatonta että aikuisten joukossakin on tuota kiusaamista,vaikka niin paljon puhutaan nykyisin asiasta.
VastaaPoistaToivottavasti saat uuden työpaikan ja pian.
Itselläni on kivat työkaverit,mutta opiskeluaikanani kiertelin oman työnantajani eri pisteissä harjoittelussa ja yksi työpaikka oli sellainen,jossa oli hiukan samantyylistä kiusaamista.Oli tosi ahdistavaa mennä töihin,vaikka olinkin ulkopuolinen ja sivustaseuraaja.Kerroin esimiehelleni asiasta ja asiasta pidettiin työyhteisössä useita palavereja.Sekään ei auttanut,joten työntekijät kukin vuorollaan lähtivät kiertoon työyhteisössä ja siitä taisi olla apua.Kaikkien kanssa ei tarvise hyvä kaveri olla,mutta työkaveri kuitenkin.
Tsemppiä sinulle ja halit.
Kiitos! Uskomatonta, miten paljon nämä kommentit helpottavat oloa!
PoistaJulmaa :( Toivottavasti saat uuden työn.
VastaaPoistaMinä olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan, ja sitten kun menin ekaan työpaikkaan, sain huomata, että kiusaajista ei koskaan tule aikuisia. Tuntui pahalta, kun ihminen, joka voisi ikänsä puolesta olla äitini ja joka oli paikan "johtotähti", kiusasi minua jättämällä porukasta, puhumalla minusta pahaa niin että kuulin sen, huutamalla minulle ja nimittelemällä laiskaksi, jos hänen mielestään hidastelin. En vielä vuosienkaan kuluttua voi käsittää, että mitä tapahtui ja miksi. Ehkä se johtui siitä, että olen aina ollut hiljainen ujo, mutten silti ole suostunut nuoleskelemaan muita, varsinkaan ihmistä, joka ei ollut edes pomoni. Muut nuoret kyllä nuoleskelivat minkä ehtivät, ja he olivatkin niin ollen "loistonuoria". Sain palkaksi kroonisen kivun ja menetin haluni mennä enää milloinkaan työelämään mukaan. Pärjään hyvin ilman muita ihmisiä, vaikka välillä vähän yksinäistä onkin :)
Paljon voimia sinulle. Tiedän miltä se tuntuu <3
Kiitos! Minä en ole ollut ujo, oikeastaan päinvastoin. Nyt huomaan, että entiseen verrattuna olen aika hiljainen ja vältän porukoita. Voi olla, että nyt olisi muutoksen aika, ennen kuin kutistun kokoon ja katoan kynnyksen alle...
PoistaTämän meidän alan työyhteisöt osaavat olla aika "erikoisia". Saatat edustaa väärää (monen mielestä ehkä turhaa) ainetta. Itä-Suomessa, etenkin miehet, kyllä muistavat tietyin väliajoin lytätä niin minua kuin opettamaani ainettakin, koska se on "turha" tuolla päin suomea. Toisissa voi herättää kateutta, jos olet oppilaitten suosiossa. Joku kadehtii, jos sinulla menee hyvin. Taukohuoneet voivat olla varsinaisia "käärmeenpesiä". Itse olen kokenut selkäänpuukotusta ollessani poissa pitemmän aikaa. Huomaan, että joku on suuttunut minuun, tietämättä syytä. Ts. selkäni takana on puhuttu pahaa...
VastaaPoistaSe on totta! Meillä on kyllä naisihmiset, jotka tätä showta pyörittävät ja muutama mies siinä hännystelee heitä. Olen itse ollut sinisilmäinen ja luottanut ihmisiin, mutta enää en tee niin. Kyllä tämä tästä taas!
PoistaTuo kuulostaa kyllä todella kurjalta, toivon että pääset uusiin inhimillisiin piireihin jatkossa!
VastaaPoistaAsiasta toiseen, itselläni on myös järkkärikamera haaveena...oispa upeaa saada hyvänlaatuisia kuvia aikaiseksi kun valokuvaus on harrastuksena.Onnea uudesta kamerastasi:)
Kiitos! Kameran kanssa kyllä menee aikaa ihmetellessä ja kokeillessa. Luen ja kokeilen, kokeilen ja luen.
PoistaJärkyttävää, että aikuiset käyttäytyvät noin. Vaikka en lasten kiusaamista hyväksykään, jotenkin sen saatan vielä ymmärtää, mutta aikuisilta - en ikinä. Luulenpa, ettei tuossa tilanteessa ole muuta keinoa, kuin tosiaan vaihtaa työpaikkaa. Toivon sydämestäni, että saat hakemasi paikan tai jonkin toisen paikan ja mahdollisimman pian. Mahtaako niin lujaa ihmistä ollakaan, joka pitkän päälle kestää tuollaista menoa. Turha sanoakaan, että koita kestää; varmasti olet kaikkesi jo tehnyt. Raivostuttaa puolestasi ja sanatkin loppuvat...
VastaaPoistaPidän peukkuja uudelle työpaikalle ja lähetän sinulle voimahalauksen!
Kiitos! Kyllä se muuttaa minua pikkuhiljaa suuntaan, josta en itsekään tykkää. Enkä ole valmis itseäni kokonaan uhraamaan. Pelastan sen, mitä pelastettavissa vielä on, eli omanarvontunto.
PoistaTälläinen tilanne on täälläkin koettu, joten kaikki sympatia sinulle ja iso lämmin halaus! <3 <3 Kyllä se aurinko lopulta aina paistaa pimeimpäänkin koloon ja risukasaan. Paljon jaksamista ja uskoa huomisen uusiin mahdollisuuksiin! <3
VastaaPoistaKiitos Miia! Välillä meinaa usko loppua, mutta kyllä on toivoa paremmasta!
PoistaVoi kamalaa, miten tuollaista edes nykyaikana on?? Nyt haet reippaasti vaan uuden työpaikan ja näytät noille mätämunille mistä olet tehty. Ihan kamalaa, eikö teillä ole luottamusmiestä/naista joka voisi puuttua tilanteeseen.Ihan hiukset nousi pystyy moisen kamaluuen takia. Itse olen joutunut tilanteeseen joskus aikoinaan, että puolustin työkaveriani, kun toinen työkaveri koko ajan nälvi ja haukkui tätä, en voinut ensinkään katsoa ja ymmärtää että joku kohtelee tuolleen toista. Pidettiin monet palaverit työyhteisössä ja sitten tämä toinen siirrettiinkin pois meidän toimipaikasta ja se helpotti. Tsemppiä Henkkumaaria, muista että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, sinussa ei ole vikaa, vaan toisten käytöksessä. Koeta päästä eroon tuosta työpaikasta.
VastaaPoistaOlen suunnaattoman pahoillani sinun vuoksesi,kuinka ihmiset voivat olla ilkeitä toisilleen.Oletko puhunut esimiehellesi?,tai onko esimiehesi huomannut tilanteen? Olisitko niin rohkea ja kysyisit mikä minussa on? kun en sovi joukkoonne.Silloin puolustat itseäsi.Vaikeaahan se on,mutta tuollainen tilanne vie voimia elämästäsi.Toivottavasti asiat järjestyy.Työnhyvinvoinnista on puhuttu paljon,siitä on ollut lehdissä ja tv:ssä ym..lähteissä ihmettelen ihmisiä joille se ei ole mennytä jakeluun.Olen sitä mieltä että yleensäkin kiusaajat ovat epävarmoja ihmisiä.Voimahalit myös minulta.
VastaaPoistaOnko esimiehesi tietoinen tilanteesta? Hänellähän on velvollisuus puuttua tilanteeseen samoin työterveyshoitajalla, -lääkärillä ja -psykologilla, kunhan heille asia tuodaa julki. Työpaikalla voidaan tarvittaessa järjestää ryhmäistuntona tilaisuus, jossa tilannetta yritetään purkaa. Kenenkään ei pidä alistua huonoon kohteluun missäään. Oman työpaikkani kulttuuri edellyttää tasa-arvoista kohtelua ja meneillään on projektikin, jolla halutaan kaikkien kokevan iloa tulla työhön.
VastaaPoista