Keskiviikko - viikon rajapyykki?

Viikko on vierähtänyt tosi nopeasti. Taas ollaan keskellä työviikkoa jo. Minua alkaa väsymys painaa  tässä vaiheessa, kun edellisen viikonlopun muutto- ja maalaushommat rasittivat yllättävän paljon. Maanantain koulutuspäivä Helsingissä oli sekin väsyttävä, sillä aikainen lähtö ja tavallista myöhemmin kotiintulo tuntuvat kyllä tässä iässä jo vähän enemmän kuin nuorena... Koulutuksen sisältö taas oli antoisa, eikä siellä päivä tuntunut pitkältä, mutta ne reilun tunnin matkat kumpaankin suuntaan pidensivät päivää aika lailla.

Eipä sillä, kivahan se on, kun on touhua ja asiat etenevät. Väsyttävää on mielestäni vielä enemmän se, että tietää töiden odottavan, eikä saa mitään aikaiseksi! Heti, kun saan tehtyä jotain, olen tyytyväisempi ja iloisempi. Minua ei sittenkään ole luotu laiskottelemaan. Tekemättömät hommat ahdistavat, tekiessä mieli lepää ja olo tyyntyy. Tekeminen voi olla pyykinlajittelua, sukankutomista tai vaikka kirjan lukemista, mutta kunhan teen jotain, olen tyytyväinen.

Ihanneoppilas luokan ikkunalla...

Blogin suhteen olisi paljon fiksattavaa, sillä huomaan, että kuvaamista olen tehnyt liiankin vähän viime aikoina. Pitäisi myös viritellä muutamia mainosjuttuja ja yhteistyökuvioita, mutta jotenkin vaan ei ole nyt riittänyt aika. Välillä ei riitä energiakaan...

Vuorokauden tunnit ovat kortilla, eivätkä koskaan oikein tunnut menevän siihen tavoiteltavaan 8-8-8 -kaavaan. Tiedättehän, sanonnan, että ihmisellä pitäisi olla 8 tuntia hyvää työtä, 8 tuntia hyvää vapaa-aikaa ja 8 tuntia hyvää unta vuorokaudessa. Se olisi se ihannetila, johon pyrin. Työpäivien pituus minulla vaihtelee kyllä, mutta ajattelen tuota keskiarvona. 4 tuntia työpaikalla ja sitten kotona kokeiden ja vihkojen korjauksia, yhteyksiä vanhempiin, tuntien suunnittelua, materiaalihankintoja yms. Vapaa-aikani on pääsääntöisesti hyvää. Harrastukset ja koti kuuluvat siihen osioon. Mutta uni taas puolestaan jää lähes aina liian vähäiseksi. Ehkä viikonloppuna saan tuon 8 tuntia nukkua, arkena jää usein 6 tuntiin. Liikunta ja terveellinen ruokavalio auttavat ainakin minua jaksamaan. Lisäksi olen antanut periksi päiväunien tarpeelleni ja nukun usein pienet (tai aika suuret...) päiväunet. Eikä se vaikeuta yöunille pääsyä. Ehei, siitä se ei ole kiinni, vaan siitä, että venytän päivää illalla lähelle puolta yötä ja nousen kuitenkin jo kuuden maissa joka aamu.

Levottomampi oppilas, joka ei kauaa pysy asennossa...

Nyt kuitenkin alan suunnitella kuvaamista, sillä esim. tammikuun kuvat oman pihan näkymistä puuttuvat vielä. Ulkona pyryttää niin, ettei sinne mahdu sekaan millään!

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!