Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

torstai 18. lokakuuta 2012

Photo a Day 18

Made me smile today
 
Sain oppilaaltani viestin. Se oli kirjoitettu käsityöluokkani taululle minua varten.
Hymyni oli varmasti korvissa, sillä tähän työssäni tähtään! Toivon, että kässä on kaikille oppilailleni
kivaa ja innostavaa. Ilmapiiri tunneilla on tärkeä, jotta niistä jää hyvä mieli!
 

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva saada positiivista palautetta, vaikka nimettömänäkin.

    VastaaPoista
  2. Olisitpa ollut minun kässäopeni! Olin alakoulussa surkea neulomaan. Neule oli hikinen, puikot vääntyneet, neule niin tiukkaa, että sormiin sattui. Kerran unohdin kumpaan suuntaan olin neulomassa! (Mulle ihan mahdollista...) Ope repi sen neuleen käsistäni, nosti sen ylös ja näytti kaikille muille sanoen: "Katsokaa, mitä tämä idiootti on tehnyt!". Semmosta oli 70-luvun kässätunnilla. Alakoulussa kässä oli 6, kun olin huono ja pelkäsin tunneilla. Yläkoulussa tuli kiva ope ja sain lipoverin neulomisesta 9. Noin se voi muuttua!

    Kyllä se lämmittää mieltä, kun oppilailta mukavaa palautetta. Minäkin olen opettaja. Opetan ruotsia yläasteella.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihanaa ja kannustavaa tuollainen palaute. Minulla on samanlaisia kokemuksia koulun kässästä, kuin Sadulla. Lopulta äiti kutoi sen toisen sukan, kun muuten olisin joutunut jälki-istuntoon ja saanut varmaan kutosen todistukseen. Aikuisena olen kuitenkin tehnyt kaikenlaisia käsitöitä ja aina ilolla. Onneksi tämän päivän kouluissa käsityö on ihan toista kuin minun aikanani. Lapsia innostetaan ja kannustetaan!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne! Itse asiassa minäkään en tykännyt kässästä kouluaikanani. Ainoa sellainen tilanne, jossa olen joutunut rehtorin puhutteluun tapahtui myös siellä ja häpeän sitä edelleen syvästi. Minä olin oikeasti kiltti koulutyttö, enkä mikään pahis, mutta kässäopen kanssa ei synkannut, enkä sitten ajatellut mitä sanoin.

    Olen itse aina halunnut jättää oppilaille käsitöistä hyvän muiston siksi, että joskus aikuisena he voisivat sitten innostua käsitöitä tekemään. Sieltä sitten löytyisi jostain mielen pohjukoilta se kiva fiilis, joka meidän käsityötunneilla on. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään hulvatonta menoa, olen aika tiukkakin. Mutta löysää saa sitä mukaa, kun osoittaa olevansa sen arvoinen. Ja oppilaat ymmärtävät sen. Tykkään työstäni, oppilaat ovat neljännestä kahdeksanteen luokkaan tänä vuonna. Ysit sitten taas ensi vuonna.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!