Itulaatikko - sängyn tuskien taival

Tänään olen saanut monia ihania kommentteja teiltä, ihanat ihmiset! Kiitän teitä niistä kaikista! Ne lämmittävät sydäntäni kovasti. Iltaa on hääpäivästä huolimatta vietetty ihan kotosalla, sillä näin viikolla emme ole jaksaneet kummemmin hääpäivää juhlistaa. Viikonloppuna voimme sitten rauhassa viettää iltaa isännän kanssa vaikkapa kuohuvan merkeissä!

Olen intohimoinen kierrätysihminen, jonka tapoihin kuuluu kirppisten kiertely myös kesälomareissuilla. Kesäkuusamolaisena käyn tietenkin myös sikäläiset kirppikset usein koluamassa. Muutamia vuosia sitten löysin Navettakirppis -nimiseltä kirpputorilta sivusta vedettävän puusängyn. Olin jo vuosia sellaista kyttäillyt ja halunnut ostaa, mutten ollut mieluista löytänyt. Navettakirppiksellä ollut sänky oli jostain syystä mieluinen ja enon kanssa keskusteltuani kuljetusongelmista päätin sen kuitenkin ostaa. Enoni neuvoi, mistä käyn tilaamassa sille "rahdin" kotiin Etelä-Suomeen. Niin tehtiin kaupat ja sovittiin kuljetus, joka oli ihan kohtuullinen kotiovelle asti.

Tässä se nyt on!

Sänky ei ole näyttänyt aina tältä. Se oli nimittäin valkoiseksi maalattu ja hiukan kulunutkin, mutta kaunis, ainakin minusta. Kuljetuksen jälkeenkin otin kuvia, kun sänky purettiin auton kyydistä, rikkoutuneena ja rumana. Sen selkänojan koristelut olivat poikki, irti oli paljon paloja puuta ja mikäs muu kuin itkuhan siinä tuli. Ilmeisesti sänky oli päässyt kuljetuksen aikana liikkumaan auton kyydissä, en osaa sanoa miten hyvin se oli kiinnitetty, kun en ollut itse näkemässä.

Löysin hyvän entisöijän täältä kotipaikkakunnalta. Hän kuitenkin arvioi, että niiden korjausten ja aiempien maalausten yms. takia on pakko maalata sänky, puuta ei voinut puhdistaa niin siistiksi, että sen olisi voinut käsitellä vanhannäköiseksi vahalla tms. Ja niin valitsin väriksi sellaisen tumman suklaanruskean, joka istuu mielestäni hyvin meidän muihin vanhoihin kalusteisiin. Vakuutus korvasi onneksi sängylle aiheutuneet vauriot, eli käytännössä siis entisöijälle maksetun summan.

Itulaatikon, kuten näitä sänkyjä myös kutsutaan, alkuperäiset kannet puuttuvat usein. Niin puuttui tästäkin. Serkkuni kertoi, että ainakin tuolla pohjoisessa kantta käytettiin usein ruumislautana, jolla vainaja vietiin riiheen tms. odottamaan arkkuun laittamista. Siksi siis kannet ovat poissa. Mutta onnekseni edellinen omistaja oli tehnyt siihen tukevan vanerikannen, joka oli verhoiltu kankaalla. Minun makuuni kangas oli aika ruma, ei ollenkaan meille sopiva. Ja koska rakastan patjaraitakankaita, niitä minulla löytyy ihan varastostakin... Tämä kuosi on Ikean valikoimista ja sitä meillä löytyy tyynyinä ja yhden nojatuolin huppunakin tällä hetkellä.

 Päällystin sängyn siis nopeasti ja helposti nitojan avulla. Näin uskalsin tehdä, koska kansihan ei siis ollut vanha. Nyt sänkyni on kunniapaikalla meidän kotona, huoneessa jota kutsumme arkihuoneeksi. Se jää keittiön ja olohuoneen väliin ja näkyy heti suoraan sisään tullessa ovelle ja eteiseen.

Tässä vielä vanha päällinen, joka sai lähteä.

 

Tiedättekö, mitkä idut näissä laatikoissa ovat itäneet, kun niille on tuollainen nimi vakiintunut!

No, ihmisen iduistahan tässä on kyse, sillä aiemmin ihmislapsista moni sai alkunsa juuri tällaisessa itulaatikossa. Eikä vaan yksi per laatikko, vaan saattoi olla aika satoisa laatikko kyseessä!

 

Mukavaa loppuiltaa!