Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 16. lokakuuta 2012

Nojatuolit "mekkoa" vailla

Minulla on kaksi vanhaa, funkkistyylistä nojatuolia. Niitä kai kutsutaan "k-tuoleiksi", ainakin jostain olen niin lukenut. Sellaiset tutunoloiset, topatut tuolit, joissa on puiset käsinojat. Ne on ostettu joskus vuosia, vuosia sitten eräästä vanhojen tavaroiden kaupasta. Päälliset olivat surkeat ja ennen käyttöönottoa verhoilutinkin ne gobeliinityyppisellä kankaalla.

Sitten melko tarkalleen 8 vuotta sitten meille muutti kissaherra Paavo. Paavo oli tullessaan neljän kuukauden ikäinen ja kiltti, kiva, luonnollisesti myös sisäsiisti. Kissoilla on kuitenkin valtava tarve teroittaa kynsiään johonkin. Arvannette jo tästä, että Paavo se päätti ottaa nämä minun kaksi tuoliani kynsien teroittamistarkoitukseen...

Syyllinen korvat luimussa


Gobeliinikankaaseen on kudottu kuvioita, meidän tapauksessamme nallekuosia, erivärisillä langoilla. No, nyt ne tuolit ovat kyllä mielenkiintoisen näköiset, kun tuo kissaherra on saanut irroitettua lankoja niin, että niissä näyttäisi olevan pörröinen helma. Hirveät, rumat, kauheat, inhottavat ja mitäs muita adjektiiveja keksinkään, sellaiset ne nykyään ovat.

Istun mielelläni tässä tilassa, joka piirustusten mukaan on talomme ns. arkiolohuone. Se on eräänlainen eteisen jatke, tila, joka jää keittiön ja olohuoneen väliin. Se on avoin, joten siitä on hyvä näkö- ja kuuloyhteys sekä eteiseen, keittiöön, että myös olohuoneeseen. Olen huomannut, että siinä tilassa monesti istuvat myös vieraat, koska se on jotenkin vaan niin toimiva ja hyvä paikka. Siinä on myös kastettu meidän kuopus ja kaksi lastenlasta, sillä siihen mahtuu kivasti kastepöydän ympärille väkeä.

Verhoilijalla teetettynä tuolien kunnostukselle tulisi aika lailla hintaa, enkä nyt uudelleen taida raaskia sitä ihan äkkiä teettää. Käsinojat ovat kuitenkin kiinni tuolissa siten, että niiden ruuvit ovat toppatun osan sisällä, ulkopuolelta niitä ei saa auki. Pitäisi siis repiä tuolin taustakangas auki, irrottaa fyllejä sieltä ja sitten vasta saisin käsinojat pois. Ei kiitos! En uskalla itse kajota niihin mitenkään.

Nyt lopultakin olen päättänyt ommella näille tuoleille irtohuput. Kangaskin on  jo löytynyt, huonekalukangas, eikä edes pahan hintainen. Se on pestävää, kestävää ja ihan kivan tuntuista. Kankaasta ei lähde sellaisia irtolanganpäitä, joita gobeliinista lähti koko ajan kissan kynsissä. Nyt pitäisi vaan tehdä kaava, jolla alan huppuja tekemään.... Olen kyllä käsityöihminen henkeen ja vereen, mutta joku tässä nyt vaan tökkii. Homma ei käynnisty, idea ei etene työstöasteelle, rattaat kihnuttavat tyhjää ja harmitus on suuri koko ajan.

Tässä vastaavanmallinen tuoli


Niinpä ajattelin, että julkistamalla tämän nojatuolien uusi mekko -projektin, saan siihen erilaista kipinää. Oiskohan niin, että joku haluaisi nähdä valmiit huput/mekot tuolien päällä...? Nyt kun sen kerroin teille lukijoilleni, on minun ilmeisen pakko myös toteuttaa jumittava projektini, jotten joudu antamaan näitä tuttuja vanhoja meriselityksiä... "En ole ehtinyt, ei löydy kangasta jne."


Nyt ne huput työn alle ja äkkiä! Haluan näyttää, että ne onnistuvat, niistä tulee kivat ja että tuolit ovat entistäkin mukavammat huputettuina! Lupaan siis kuvia valmiista tuoleista, eikä siihen saa enää mennä kauaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!