Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 30. lokakuuta 2012

Hääpäivä ja päivä toisten joukossa

Meillä on tänään 23-vuotishääpäivä! En voi sanoa, etten vaihtais sekuntiakaan, mutta miestä en kyllä vaihtaisi mihinkään! Samuli Putro sanoo laulussaan, etten täydellistä suoritusta ole tehnyt minäkään... Ja niinhän se menee, että ne huonommatkin päivät pitää vaan elää! Kolme vuotta harjoiteltiin yhteistä elämää ennen naimisiin menoa, eikä nekään vuodet hukkaan menneet.

Kiitos <3

Tänään, 30.10. tuli myös kuluneeksi tasan 43 vuotta äitini kuolemasta. Ikävä on edelleen!
 
Äiti nuorena
 
Koko aikuisikäni olen vienyt joka vuosi 30.10. yhden punaisen ruusun äitini haudalle.
Niin tänäänkin. Päivä on tarkoituksella myös hääpäiväni, sillä halusin äitini kuolinpäivälle jotain kaunista ja hyvää, etten koskaan unohtaisi kumpaakaan.
 
Tähän päivään on mahtunut myös monenlaista ylimääräistä hässäkkää, kuten vesivahinko työpaikalla, yhden mitättömän (tärkeän) verkkoaseman kaatuminen, puuttuvia tavariota ja kaikkea pientä hässäkkää. Onhan se kiva, että ei elämä käy tylsäksi, kun tapahtuu...
 


12 kommenttia:

  1. Ihanaa hääpäivää sinulle ja miehellesi. Eihän se elämä aina niin ruusuista ole, mutta kuitenkin elämisen arvoista, meille tuli maaliskuussa 25 vuotta naimisissa oloa täyteen.

    Surullista, että äitisi kuoli niin nuorena.

    Mukavaa marraskuun alkua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Ei kai elämän ole tarkoituskaan olla pelkkää juhlaa. Minusta tuntuu, että monet nuoret parit eroavat siksi, ettei kaikki olekaan enää kivaa. Mutta jos ei olis huonompia päiviä, ei hyvätkään tuntuisi miltään!

      Poista
  2. Ihastuttavaa hääpäivää teille <3.
    Olet kyllä niin äitisi kopio kuin joku vaan voi olla :)
    Ihana traditio sinulla, viedä ruusu joka vuosi haudalle.
    Mukavaa päivän jatkoa sinulle.
    Haleja Erica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erica! Näkeekö yhdennäköisyyden noista kuvistakin? Se on kyllä kiva! Minä haluan sen tradition säilyttää ja se on vain minun juttuni. Jouluna menemme aina koko perheen voimin haudoille, mutta tänään käyn yksin.

      Poista
    2. Voi sinä olet ollut ihan pikkutyttö, kun äitisi on kuollut. Elämä on joskus liian julmaa. Voimahali ja rutistus sinulle <3
      Katselin kuvianne ja te olette kyllä kuin kaksi marjaa. Ihan samat piirteet, silmät, nenä, suu, kasvojen muoto. Olet täydellisesti perinyt äitisi piirteet.

      23 vuotta naimisissa on jo hieno saavutus, Paljon Onnea Hääpäivänä !

      Poista
    3. Kiitos, äidin näköiseksi sanottaessa sydämessä tuntuu lämmin ailahdus! Olen saanut kuulla sen kyllä usein, mutta aina se tuntuu yhtä kivalta. Pikkuinen olin kyllä ja julmaahan se oli koko perheen kannalta. Jäimme isän kanssa kaksin, mutta minulla on maailman paras isä ja me pärjättiin upeasti. Mummu ja vaari asuivat lähellä ja aikanaan isä avioitui uudelleen. Minulla on myös ihana äitipuoli ja kaksi upeaa, rakasta veljeä, jotka ovat reilusti minua nuorempia.

      Poista
  3. Onnea hääpäivän johdosta. Täytyy sanoa, että ihana on jos parit pitkään pysyy yhdessä, minulle kävi tosin. yli 23 vuotta minäkin aviossa olin, kunnes erosimme.Kasvoimme eri suuntiin. Täytyy sanoa että minä nautin tästä vapaudesta, ja enkä vaihtais tätä olotilaani mihinkään, en ota enää kakslahkeisia huusholliini:)

    Voi miten pieni sinä olet ollut äitisi kuollessa. onko sinulla muistoja äidistäsi ? minun äitini poismenosta tuli 18 vuotta. ikäv edelleen, kun oli niin lämpimät välit meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kerran eronnut, kun olin mennyt heti lukion jälkeen naimisiin liian nuorena. Tai oikeastaan mies oli liian nuori, kun totesi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, ettei vielä haluakaan perhettä perustaa. Myöhäistähän se siinä vaiheessa on. Onneksi tämä nykyinen mies tupsahti elämäämme ja otti vauvan omakseen, ihan virallisestikin myöhemmin. On rakastanut poikaa aina ihan kuin omaansa.

      Minulla on muistoja äidistä, niin ihmeellistä kuin se onkin. Äitini iho ja ääni ja joitain sellaisia tapahtumia, joissa olen äidin kanssa ollut. Hän sairasti ja meillä oli siskoni kanssa vuorot, kumpi repäisee laastarin äidin kyynärtaipeesta. Vuoroista tapeltiin verissä päin... No, ehkä se johtuu siitä, että muistot, joita on olen aktiivisesti pitänyt mielessäni. Uusiahan ei äidistä enää tullut.

      Poista
  4. Hyvää hääpäivää! ♥ Minä en ole naimisissa, mutta olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 22 vuotta.

    Olet kyllä aivan äitisi näköinen... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Meillä on kaikkiaan tulossa jo 27 vuotta täyteen, mutta alkuun olimme avoliitossa. Olen aina kovin mielissäni, jos äidin näköiseksi sanotaan. Kummasti se sykähdyttää sydämestä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!