Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.

Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa

Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa

 

 

Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille

 

 

Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset

 

Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni

 

Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.

 

Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!