Kuumetta ja kissatappelua!

Kuumetta on siis minulla, 38 näytti mittari vielä äsken. Poskiontelotulehdus on meneillään flunssan jälkitautina. Antibiootit sain tänään ja kolmen päivän pakkolevon kotosalla. Minä olen tunnetusti aika huono olemaan töistä poissa, varsinkin nyt kun olen ekaluokan opettajana. Jotenkin tunnen vastuullisena tuon tehtävän, enkä halua lasten olevan mitenkään "tuuliajolla". Vaikka tottahan sijaiset osaavat ja meidän luokan ihana koulunkäyntiohjaaja on myös myös ammattitaitoinen ihminen. Ja minulla on myös työparina erityisopettaja, jonka käsiin uskoisin kenet tahansa. Silti, koen jotenkin syyllisyyttä, vaikka lääkärin määräämänä kotiin jäänkin.

Kun lähdin päivällä lääkäriin, yllätin etupihalta ketun. Kettu hipsi nopeasti metsän suojaan ja saman tien pensaikosta ilmestyi meidän Paavo, jolla roikkui suupielestä ketun karvoja kunnon tuppo! Pelkäsin kissan puolesta ja ajoin kettua vähän kauemmaksi pihasta tömistelemällä ja taputtamalla nahkahanskoin kovaa. Huusinkin sille jotain pelästyksissäni. Kissa naukui, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Panta oli kadonnut sen kaulasta.

Tulin sitten lääkäri- ja apteekkireissulta tunnin kuluttua ja kissa tuli iloisesti hölkäten pihalla vastaan. Se tuli sisään ja tarkistin nopeasti sen turkin. Se oli ehjä, ei haavoja, eikä näkyviä vammoja. Nyt kissa on kuitenkin lepäillyt uupuneena koko päivän ja makoilee tuolla vieläkin. Kehrää ja antaa kyllä silitellä itseään. Kun se on aiemmin tapellut, siihen ei saanut koskea, vaan se sähisi. Nyt vaan toivon, ettei sille aiheutunut mitään vakavampaa. Kunnon tappelun jälkeen voi olla hakattu olo, joten antaa sen toipua huomiseen. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin.

Tappelupukari eilen illalla

Missäs sen parempi nukkua, kuin mamman sängyssä...

 

Onneksi tästä on selvitty näinkin vähällä. Pari kertaa on kuvattu, tikattu ja kuljettu tötterö päässä.