Pikkuprinsessan leikit

Ruokaa Kusti-koiralle ja australialaiselle vompattiystävälle...

 

Oletteko miettineet, mistä lasten leikit oikein muodostuvat? Kuka se opettaa tyttölapsen pyörähtelemään helmojensa kanssa ihastellen itseään tai laittamaan koko nukkelaumalle ruokaa, kampaamaan kaikkien hiukset kauniiksi ja siivoamaan leikki-imurilla äitiään matkien? Meillä ei ainakaan ole tytärtä eikä tyttärentytärtä erityisemmin ohjattu ns. tyttöjen leikkeihin, mutta itse molemmat ovat ne jotenkin vaan löytäneet. Ja toiset tytöt eivät kiinnostu kotileikeistä koskaan. Esikoinen olisi aikoinaan halunnut nukenvaunut, mutta isäntä ei antanut pojalle ostaa. Niimpä tuo päätti perustaa perheen nuorena, kuten sitten tekikin. Pojalla ei aina ole mahdollisuutta näihin kotileikkeihin, kun varsinkin isien mielestä pojan pitää pelata, urheilla ja leikkiä autoilla... Huoh!

 

 

 

Myös äiti pitää syöttää, että jaksaa...

 

Itse ajattelen, että itse saavat kiinnostuksenkohteensa valita, meidän tehtävämme on vaan tarjota niitä virikkeitä, joista löytyy kivoja juttuja leikkeihin. Eikä mitään kalliita leluja, ihmeellisiä, järjestettyjä touhuja tarvita, kuten alla olevasta kuvasta näkyy... Vanha munakenno kiinnosti, joten miksei sekin sovi leikkiin? Lapsen mielikuvitus toimii, kun on pakkokin vähän soveltaa, eikä kaikkea ole "pureskeltu valmiiksi". Mitä mieltä olette?

 

Kaikki pienet pallot yms. järjesteltiin munakennoon.

 

Mummun pihasaavi, johon kerään rikkaruohot yms. toimi hyvin soppakattilana, istutuslapiosta prinsessa teki kauhan leikkiinsä. Ja hän on kuitenkin vasta alle kahden, silti keksii jo kaikenlaista, kun annetaan tilaa ja mahdollisuuksia.

Aika iso soppa tulossa, puutarhalapiolla pitää sekoittaakin.

 

Kissa on pikkuprinsessan mieluisin leikkikaveri mummulassa, mutta ikävä kyllä se ei ole vielä ainakaan molemminpuolista. Paavo tuntuu edelleen vähän pelkäävän, vaikkakaan ei onneksi enää ihan niin julmetusti, kuin konttausikäistä prinsessaa ja serkkujaan pelkäsi. Kävelevä tai juokseva lapsi on muuten Paavon mielestä parempi, kun sehän ei näytä siltä, että vaanisi kissaa... Mutta se nopeus, jolla tuon ikäinen syöksähtää ja innoissaan kiljahtaa, on kissalle vähän liikaa. Niinpä se huokaa raskaasti ja hyppää esim. pöydälle siksi aikaa turvaan, että se unohdetaan. Nukkuessaan se kuitenkin antaa prinsessankin tulla ihan lähelle ja silloin sitä saa halia, pussailla ja silitellä mielin määrin.

Paavo-ressukka väistelee parhaansa mukaan, kun prinsessa touhuaa.

 Onneksi aina voi hypätä pöydälle turvaan...

 

Näitä täällä pohdin viikonlopun jälkeen, kun olin saanut nauttia pienen yökyläilijän seurasta!

 

Lukijoita on jo yli sata, kiitos ja kumarrus! Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijani!