Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

maanantai 3. helmikuuta 2014

Pysähdys - mutta miksi?

Olen niin kovasti nauttinut siitä, että olen koko tammikuun ajan tuntunut saavan aikaiseksi kaikenlaista ompelun saralla. Taisin Savan "Ompele ja laske -haasteessa" saada tulokseksi 18.4 m, tai jotain sinne päin. Yli 18 metriä kankaita muuttui vaatteiksi tammikuun aikana ja se on pitkästä aikaa paljon! Jossain vaiheessa, jonkinlaisessa lamaannuksessa ollessani meni ehkä vuosi samoilla lukemilla, mitä nyt meni kuukaudessa. Tammikuun aikana en ostanut mitään kangasta, enkä ostanut myöskään vaatteita lainkaan. Miksi olisinkaan ostanut, kun vaatetta tuli muutenkin, itsetehtynä  ja lähinnä juuri minulle itselleni?

Nyt se kuitenkin tuntuu taas kostautuneen, sillä viikonloppuna ei syntynyt oikein mitään, eikä tänäänkään, vaikka olenkin ollut jotain väsäävinäni koko illan! No, myönnän, että viikonloppuna järjestelin ompeluhuonettani, joten siihen meni aikaa. Onhan toki siistissä työhuoneessa ilo tehdä töitä, joten se oli pelkkää plussaa. Nyt piirsin kaavoja ja korjasin yhdet isommalle pikkupojalle tulevat collarihousut, joihin en ollut tyytyväinen. Mutta silti! Kun pääsin hyvään vauhtiin, haluaisin sen vauhdin jatkuvan. Onko liikaa pyydetty, että sama draivi jatkuisi, ja jopa yltyisi, kun se on kerrankin löytynyt?

Ikean Moppe-laatikostot kätkevät ompelutarvikkeitani ja Lundia-hylly kantaa kaiken.

Tilpehööriä riittää, jos jonkinlaista... Tietäisinpä vaan, missä mikäkin on!
 
Tavaraa on tosiaan kertynyt, joten päätin pitää edelleen itsekseni kirjaa käyttämistäni kankaista ja tarvikkeista. Huomasin, että kulutetun kankaan/lankojen ylös kirjaaminen motivoi. Vaikka en sihan siitä syystä tekisikään kankaasta mitään, että saan sen käytettyä, ilahduttavat kulutetut metrit yllättävällä tavalla. Jatkan siis tätä hyvin alkanutta vanhan varaston kulutusta, jotta saan käytettyä olemassa olevat kankaani pois. Niistä osa on pyörinyt nurkissa jo vuosia, joten on jo aikakin päästä niistä. Vasta sitten annan itselleni luvan ostaa uutta materiaalia, kun ei ole enää käyttökelpoisia kankaita varastoissa. Koska olen hamsteri näissä kangas- ja lanka-asioissa, siihen voi mennä hiukan aikaa... Netistä olen katsellut himoiten monenmoisia ihania neuloksia, joustista ja trikoita, velouria ja muita ihanuuksia, mutta en osta. Näpäyttäkää näpeille, jos tästä päätöksestäni lipsun!
 
Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä taas, ihan vaan omista jemmoistani. Olen säilytellyt tätäkin neulospalaa parempien päivien varalle, eikä niitä päiviä ole tullut. Ei ennen kuin nyt! Nyt päätin, että käytän tämänkin neuloksen tunikaan tai mekkoon, sillä se on ihan minun tyyliseni. Väri ei toistu oikein kuvissa, sillä tämä kuva on ainoa, jossa vähänkin näkyy tuo aniliinin sävy.


Nanson Jersey, jonka kuvaaminen ei onnistu ilman luonnonvaloa, vaan väri muuttuu.
Tästä tulossa tunika/mekko, jos ja kun pääsen vauhtiin!
 
Siivoillessani löysin takintekeleen, josta vasta alku ommeltuna. Se siis tehdään valmiiksi!
Se on odotellut ryppyisenä parempia päiviä, joten annan sille nyt uuden tilaisuuden. Malli on oikeasti kiva, peräisin Ottobre Woman lehdestä nro 5/11. Siis kyseessä on kevättakki, joten sen valmistumisaika on siis keväällä 2014. Ohuehko ulkoilukangas ja puuvillavuori ovat materiaalit, joita siihen käytän. Tälle pitää kyllä hetimiten näyttää silitysrautaa, kun se on noin rutussa...

Ja Paavo osallistuu, kuten aina...
 Tässä "kaava-arkkitehtini on kaavoihin kangistunut ja kaavailee" uusia puuhiaan...
 
Yksi asia, jonka haluaisin elämässäni oppia, on sellainen armollinen suhtautuminen omaan itseeni. Vaadin samaa draivia, vaadin tuloksia, vaadin uutta ja innostusta, mutta jaksanko samalla vauhdilla? Olen huono viettämään ns. luppoa, joten siihenkin aikaan yritän sisällyttää jotain touhua. Jos olen telkkarin äärellä muutamana iltana viikossa, neulon. Jos ei muuta synny, niin sukkaa nyt aina neulon, kun sitä ei tarvitse sen kummemmin ajatella tehdessä. Nyt ei synny edes sitä, kun en saa istuttua rauhassa paikalleni! Argh! Ei yhtään hauskaa tällainen maanista vaihetta seuraava depressiivinen olotila, joka ilmenee käsityöharrastuksessani ajoittain. Oletteko huomanneet itsessänne vastaavaa?
 
Tällä viikolla menetettynä on vasta maanantai! Luvassa vielä 6 muuta päivää, jolloin ehkä, toivottavasti, saan jotain oikeasti aikaiseksikin. Tämä työpäivä oli kyllä viikon pisin ja raskain, joten siinä lieventävä asianhaara, jonka vasta nyt muistin. Ja juu, tuossahan on rekka ojassa melkein meidän kulmalla, joten olkoon sekin sitten lievennys. Järkytyin kyllä, kun lähdin kotoa isäntää hakemaan salilta, sillä tie oli melkein tukossa rekan rötköttäessä epämääräisessä suunnassa ja asennossa vain nuppi keskellä risteystä. En näe sinne tästä, vaikka se tuossa ehkä parin sadan metrin päässä onkin, että onko onneton päässyt pinteestä. Miten lie sellainen nostetaan ylös ojasta, kun on meinaan aika raskas ajoneuvo? Liikenne varmaan sujuu taas aamulla, kun seuraavan kerran siitä kuljen, mutta kaupungista tullessa jouduimme ajamaan kevyenliikenteenväylää pitkin rekan ohi.
 
Mukavaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!