Syksyn värejä ja nostalgiaa

Tässä syksyn edetessä olen huokaillut ihastuksesta ajellessani työmatkoja autolla. Toinen toistaan upeampia värejä, ihania keltaisia, oransseja ja punaisia, täysin vastustamattomia! Vaahterat esimerkiksi loistavat niin, että niiden syysväritys melkein häikäisee! Meillä ei ole vaahteraa, lähinnä havupuita ja muutamia koivuja, haapoja, pihlajia ja pajuja löytyy. Istutetuista löytyykin hienoimmat värit meidän pihassa. Rusokirsikka ja villiviini ovat tämän syksyn loistavimmat väreiltään.

Rusokirsikka punaisessa puvussaan

Vihonviimeiset villiviinin lehdet, kaikki muut ovat pudonneet

 

Syksyssä on yhtä aikaa haikeutta, mutta myös voimaa. Luonto varautuu talveen, ihmiset korjaavat satoa ja varautuvat myös talventuloon, eläimetkin keräävät vielä varastoon ruokaa tai ihonalaista rasvakudosta talven varalle. Talvipesiä rakennetaan, jotta elämä jatkuisi pitkän talven jälkeen taas. Ehkä meidänkin pitäisi lähteä syksyyn ja talveen sillä mielellä, että se on meille lepoaikaa, uuden kevään ja kasvun odottelua kaikessa rauhassa, oman kodin lämmössä. Ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Kynttilöitä, lämpimiä peitteitä, villasukkia, läheisyyttä. Niitä toivon jokaiselle syksyyn!

 

Tässä pieni filmin pätkä vuodelta 1953, kotikaupungistani Hyvinkäältä. Kälyni linkitti tämän tänään Facebookissa. Olen nähnyt sen aiemminkin, mutta pitkästä aikaa tuli tosi nostalginen olo tätä katsellessa. Historiaa, vieläpä kotiseutuhistoriaa, ei voi olla koskaan liikaa!

 

Mukavaa tiistai-iltaa! Nyt palaan ompelusteni pariin ja huomenna saan varmaan jo kuvia valmiista!