Persona non grata

Tiedän, miltä tuntuu olla se, joka ei sovi joukkoon. Tiedän, miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle. Jos sinut "vaietaan kuoliaaksi" yhteisössä, jos et saa ääntäsi kuuluviin, senkin minä tiedän. Olen ulkopuolinen, olen persona non grata.

Se sattuu, kun aamulla astut sisään yhteisiin tiloihin ja siellä istuu joukko työkavereita, joilla näyttää olevan hauskaa keskenään. Eihän siinä mitään, hauskaa saa ja pitääkin olla, mutta jos kukaan ei sen vertaa huomaa, että sanot huomenta, se sattuu. Kukaan ei vastaa, kukaan ei käännä päätään. Koska olen ilmaa, en ole joukon jäsen.

Jos käydään läpi yhteisiä asioita ja kukin saa pyytämällä puheenvuoron, on myös äärimmäisen nöyryyttävää olla se, joka on käsi pystyssä ilman, että vuoroa tulee... On vain laskettava vaivihkaa se käsi alas ja käveltävä pois. Tänään niin kävi taas. Ajattelin kävellä pois lopullisesti. Ehkä en kuitenkaan vielä nyt sitä tee. Menin ja hain uutta työpaikkaa! Jospa voisinkin kävellä ulos pää pystyssä! Jospa pääsisin pois täältä, enkä sanoisi lähtiessäni näille ihmisille mitään... Lähtisin suoraselkäisenä ja rohkeana, en katsoisi kertaakaan taakseni!

Tekisi mieleni vetäytyä kerälle, kuin kissa tai siili. Mennä sukkakoriin ja nukkua.

 

Voin hyvin ymmärtää kiusattua lasta tai nuorta. Tältä se tuntuu. Se tuntuu varmasti moninkerroin pahemmaltakin, sillä minähän olen jo aikuinen ja minulla on ihmisiä, jotka kannattelevat kuitenkin minua kaiken tämän keskellä. Minulla on perhe, lapset ja ystävät. Mutta silti se sattuu...

Keskittymisen aika

Pikkuhiljaa elämän arkinen kulku käynnistyy täällä mummulassakin. En tosin vieläkään ole päässyt omissa bloggauksissani siihen, mitä olen suunnitellut. Yhden päätöksen kuitenkin tein ja toteutin tänään. Poistin kaksi muuta blogiani, sillä mielestäni on nyt parempi åkeskittyä tähän tärkeimpään ja mieluisimpaan blogiini. En ole vieläkään myöskään ehtinyt kaikille vastailla, jota ovat kommenttia laittaneet. Enkä ole lukemisessakaan pysynyt oikein teidän ihanien ihmisten postausten tahdissa... Mutta tästä se lähtee!

Uusi kamera on kotiutunut, joten kuvien suhteen voipi olla luvassa parempaa. Ilmoittaudun huomenna järkkärikurssille, jotta opin hyödyntämään kamerani tarjoamia mahdollisuuksia paremmin. Kirjastosta on lainassa kamerakirjoja, joista tämän kansi aiheuttaa meillä pientä hilpeyttä...

Oi, mikä arvonta!

Meinasi ihan täysin käydä köpelösti, eli melkein missasin White&Freshin ihanan arvonnan! Osallistumisaika päättyy jo tunnin päästä, mutta äkkiä vielä mukaan White&Fresh arpoo yhden Humantool -satulatuolin! Kuvaa en näköjään saa jostain syystä siirrettyä, mutta käykää kurkkaamassa, jos ei ole tuttu. Olen testannut tätä messuilla kerran ja tykästyin kovasti.

No, näköjään Mozilla antaa lisätä kuvia, Explorer ei...

Kosmetiikkaostoksilla

Joulupukki toi tyttäreni sponssaaman lahjakortin Flow-kosmetiikkaan, joka toimii Hyvinkäällä, kauppakeskus Willassa. Olen pikkuhiljaa yhä enemmän siirtynyt luonnontuotteisiin, pyrkien jättämään kaikki keinotekoiset kosmeettiset aineet pois. Olen myös alkanut viihtyä yhä kevyemmässä arkimeikissä, sillä totuin pitämään meikin määrän pienenä ripsienpidennyksen aikana. Nyt ei ole pidennyksiä enää, mutta en silti käytä kuin mineraalimeikkipohjaa, poskipunaa, kulmaväriä ja ripsiväriä.

Tässä ostokseni!

 

Sain kolmenkympin lahjakortillani vaaleanpunaista kaoliinisavea, jota myös ruususaveksi kutsutaan.

Lisäksi ostin mineraalimeikkituotteista poskipunan ja huulienrajauskynän ja pikkuruisen huulirasvapurkinkin sain kortillani vielä! Kiitos tyttärelleni, ihana lahja!

 

Mutta vielä lisäksi tämä tytär, joka on kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja lisäaineettomista, itsetehdyistä tuotteista, oli tehnyt minulle aivan ihanaa ihovoidetta! Se sisältää shea-voita, e-vitamiiniöljyä ja kevyttä tuoksua. En ole kokeillut sellaisen valmistamista, mutta ymmärsin, että se on vaahdotettu jotenkin ja vaahtona purkitettu. Tämä voide on purkissa aika kiinteää, joten siitä täytyy lohkaista pieni "kimpale". Käsissä se lämmön vaikutuksesta notkistuu nopeasti ja imeytyy myös iholle pian. Minulla on erityisesti talvella kuiva iho, joten tämä se vasta ihana tuote onkin! Taidanpa opetella sen tekemisen itsekin, kun tämä alkaa aikanaan loppua!

Suloinen omppupurkki, jossa ihovoidetta sain

 

Itsensä hoitaminen kuuluu kai tähän alkuvuoden innostukseen, josta minä ammennan nyt kaiken irti. Jossain vaiheessa innostuksella on ikävä kyllä taipumus lopahtaa, mutta ehkä se tällä kertaa kestää ainakin kesään asti...

 

Huomenissa on jo perjantai, joten kolmen päivän työviikko on taisteltu!

 

 

10 kuvaa kesään

Tässä pari lumikuvaa joulukuulta, jotka meinasin tyystin unohtaa julkaista. Maisema muuttuu, lumi peitti kivasti pellot ja pensaikot. Nyt on satanut vettä, joten lumi hupenee silmissä...

Terveyttä ja pidempää ikää

Eikö lie terveys ja pitkä elinikä ole niitä asioita, joita me suomalaiset itsellemme ja lähipiirillemme toivotaan? Minun lähipiirissäni on ainakin sekä huomattavan pitkäikäisiä, että myös ikävä kyllä jo nuorena joukostamme poistuneita, joten tämä toivomus on yleensä se, mitä itselle ensiksi tulee mieleen. Uusi vuosi, tammikuun alku, on monelle alkusysäys uuteen harrastukseen, laihdutukseen tai koko elämätapojen remonttiin. Onko sinulle?

 

Itse aloitin elämäntaparemonttini viime vuoden alkumetreillä, tammikuun alussa. Käytössäni oli puolen vuoden ajan personal trainerin palvelut ja kävin aktiivisesti kuntosalilla, juoksumatolla ja myös ryhmäliikuntatunneilla. Kesälläkin olin paljon liikkeellä, enemmän ehkä ulkona, mutta myös salilla jaksoin käydä. Kunnes... Syksy toi mukanaan armottoman tulehduskierteen ja väsymyksen. Niin jäi liikunta aivan liian vähälle huomiolle, kun jatkuvasti oli meneillään antibioottikuuri tai jokin toipilasvaihe. Heti, kun se oli onnellisesti ohitettu, alkoikin kaikki alusta... Neljä kuuria, astmalääkkeet sitkeään yskään jne. Ei kivaa!

Arpavoittona saamani kirja terveydestä

Päätin antaa elimistöni toipua kunnolla. Olen nyt levännyt ja lukenut, lukenut, levännyt ja nukkunut. Mutta tänään se sitten alkoi taas! Olin salilla, ihan innoissani treenasin. Sitten päälle 45 min. infrapunasaunassa, jossa muuten luin Nettimartan kirjaa Yksityisetsivä Jenny Cottonista ja mäyräkoira Kepposesta. Se olikin mukavaa luettavaa, tykkäsin!

Tänään sattumalta alkaa vielä tuo Jutta Gustafsbergin uusi tv-ohjelma Liviltä, jossa ihmiset ovat puolen vuoden ajan parantamassa vointiaan ja pudottamassa painoaan. Siispä sitä katsomaan!

Kuva Iltasanomat.fi

Minulle elämäntaparemontti toi paremmat yöunet, kevyemmän olon, painokin laski kivasti ja kuinka ollakaan, jaksoin paljon enemmän touhuta kaikkea kivaa. Sitten se tavallinen romahdus, eli karkkia ja pizzaa, mutta nyt olen palannut oikeille raiteille... Kuinkahan moni muukin täällä blogistaniassa tekee samoin?

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille uusille ja vanhoille lukijoilleni! Kiva, että olette olemassa. Sehän on se tämän blogihomman suola, että saa yhteyksiä eri puolille, erilaisiin, toinen toistaan ihanampiin ihmisiin, joilla on uusia kivoja ideoita ja ajatuksia. Ja toisaalta, niinkuin olen jo todennut aiemmin, voi täältä löytää samalla tavoin ajattelevia, sielunsisaruksia, kuten sanotaan!

Loma on mennyt nopeasti ja oikeastaan todellakin vaan lomaillessa. Olen virkannut mattoa ja tehnyt sen ennen joulua aloittamani valokranssin valmiiksi. Muuten olenkin vaan lueskellut ja lepäillyt, nauttinut lomasta kotona. Puhelinkin oli poissa päältä, jotta tosiaankin voisin olla irti arjesta. Ja niin myös kävi. Joulun jälkeen olen jo keräillyt kotoa joulukuusen ja koristeet talteen, mutta punaista väriä löytyy meiltä ympäri vuoden, lähinnä sen lämmön ja kodikkuuden vuoksi.

Tässä kuva, jonka lupasin valokranssista laittaa. Sen neulominen on helppoa ja nopeaa, samoin sitten se kasaamien, jonka vasta nyt sitten tänään tein. Siinä taisi mennä alle varttitunti lopulta,  kun vaan ryhdyin toimeen. Neulomiseen tietenkin enemmän.

Tässä on nyt kokeeksi pieni kullanvärinen rusetti, mutta ehkä jätän sen pois kuitenkin. Yleensä en näitä koristele. Kultaiset säikeet paperinarussa eivät tässä kuvassa näy, mutta luonnossa se on kyllä ihan kaunis. Olohuoneessa olevassa kranssissa on valkoista pelkästään, mutta kaunis on sekin. Pääsiäiseksi teen vihreän, ehkä keltaisenkin...

 

Kissa on aika poikki, sillä eilisen paukkeen jälkeen on tämä vanhaherra nukkunut koko päivän. Sen verran se pelkää ilotulituksia, että koko illan ja alkuyön kulki matalana, kyyryssä, valmiusasennossa. Tuskin nukkui ennen kuin kaikki pauke joskus aamuyöstä loppui.

 

 

Kiva, että arki palailee, minähän olen enemmän arjen, kuin juhlan ihminen!