Yksi pieni nojatuoli valmistui näin, aurinkoista päivää eteenpäin...

Tämä pikkuinen nettikirppikseltä bongaamani nojatuoli vilahtikin jo aiemmassa postauksessani. Ostin sen tässä maaliskuulla eräältä perheeltä, jonka lasten käytössä se on ilmeisesti ollut varsin mieluinen. Kangas oli päässyt nuhjaantumaan ja oli ankean värinen, likainen ja osin vähän saumoista ratkennutkin. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuksia, joita halusin päästä toteuttamaan. Tuoli maksoi ruhtinaalliset 5 euroa, joten ajelin sen noutamaan saman tien.

Tässä tuoli ennen

Neutraali, vaalea ja väritön

 

Kirppikseltä löytyi samoihin aikoihin myös tukevaa brittiläistä laatua olevaa puuvillakangasta pala, joka oli heti saman tien kainalossani, kun sen huomasin. Värit eivät ehkä ole minun värejäni, mutta jotenkin tuntui, että tuolle kankaalle on kyllä käyttöä. Palan hinta oli 7 euroa. Se oli aika reilun kokoinen, ihan kuin yhden sivuverhon verran olisi kangasta jostain syystä varattu ja sitten tuotu kuitenkin myyntiin. Kun tuoli ja kangas kohtasivat toisensa, oli idea valmis. Sitten ei muuta kuin toteutuksen kimppuun. Jalat irtosivat helposti kierteidensä ansiosta. Entisen kankaan irrotus, äkkiähän tuo käy... luulin. Enpä luule enää.

 

Raikas puuvilla, raitakuosia

 

Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä taistelu kannattaa käydä, vaikka sormenpäät hellinä ja ranteet särkien. Napsin tuolin pohjasta, kiinteän istuintyynyn alta ja vähän sieltä täältä varmaan satoja niittejä. Ne piti varovasti ensin saada pienellä ruuvimeisselillä nostettua hiukan koholleen ja siitä sitten pihdeillä väännettyä irti. Ja niitä oli paljon. Ja sitten vielä lisää. Ja hiukan vielä. Ja jatkuvasti löytyi jostain niitti. Ei voi olla totta! Mutta niin sitten kuitenkin viimein sain tuolin vanhan kankaan irti. Tuolissa oli syöty, varsinkin voileipäkeksejä tms. murustavaa, sillä sen sisuksista suorastaan pursui aina vaan lisää murusia. Kopistelin, puistelin, imuroin ja sama alusta. Lopulta murut olivat pudonneet pois. Seuraavaksi kaivoin ystäväni, Rouva Ratkojan, esiin. Ratkoin auki kaikki vanhan päällisen saumat. Ensin tosin merkkailin kohdistusmerkit moneen kohtaan, jotta varmasti osaisin kasata uuden päällisen samaan tapaan. Ratkominen olikin jo aika nopea työvaihe.

 

Vanhoja päälliskankaita käytin sitten kaavoina, joiden avulla leikkasin tästä raitapuuvillastani uudet kankaat tuolia varten. Yritin olla tarkkana raitojen kanssa, mutta ihan nappiin ne eivät kuitenkaan menneet. Silti olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, jonka aika nopeasti sain ommeltua kasaan. Nuo pienet rypytykset tuossa käsinojien kaarteissa ja istuintyynyn etukulmissa on tehty kuminauhan avulla. Siksakkasin kuminauhan palat saumanvaroihin noihin kohtiin, joten kangas poimuttui kivasti. Ja mikä parasta, tämä oli helppoa ja nopeata. Kun päälliskangas oli kasassa, puin uuden "mekon" tuolille. Sitten alkoi vimmattu nitominen! Niittipyssy sai kyytiä, kun kiinnittelin napakasti uudet kankaat. Lopuksi ruuvasin jalat takaisin pohjaan. Ai niin, huopatassut tästä puuttuivat, joten ne toki lisäsin jalkoihin. Ja tässä se nyt on! Meidän suloisen 3-vuotiaan prinsessan oma nojatuoli! Neidin huonetta on kovasti nyt sisusteltu, joten tässä on uutta ilmettä tarjolla sinne taas! Ja värit ovat juuri pikkuneidin mieleen, pastelleja ja raikkaita sävyjä. Tykkään!

 

Ja tässä se nyt on

Selkäpuoli edellä

 

Kangaspalasta käytin tähän noin puolet. Hinnaksi arvioin siis lopulta 8,50 euroa. Siis uskotteko, että kannatti siihen hintaan vähän hikeäkin vuodattaa? Lähinnä se niittien poisto oli epätoivoisen tuskaista, mutta kyllä kannatti. Toivon, että vastaanotto prinsessan kotona on yhtä innostunut, kuin oma mielialani tämän tehtyäni.

Pääsiäisen rauha laskeutuu myös meille pikkuhiljaa. Tai no, ei sentään. Ompelukone surisee, äänikirjana on menossa Jari Tervon Leyla. Valmista tulee, keskeneräisiä vauvanvaatteita serkkutytölle viimeistellään. Uusia vaatteita tarvitaan mummun koulupojille ja itsekin olisin mielissäni muutamista uusista mekoista, paidoista, hameista, takeista, housuista, alusvaatteista... Vaikka mistä oikeastaan. Nyt siis vapaat käytetään tarkasti hyödyksi!

Nauttikaa kukin pääsiäisestä juuri siten, kun teidän elämäänne sopii! On aika hiljentyä, mutta sen voi mielestäni tehdä niin kovin monella tavoin. Ompeleminen ja neulominen tai melkein mikä tahansa käsin tekeminen on minulle kuin meditaatiota, jossa mieleni lepää ja rauhoittuu. Jollekin se on metsässä kävely, jollekin kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Rauhallista pääsiäistä!