Kultaselleni kauluri ja ystävänpäivälahja itselleni

Tein tänä iltana juuri valmistuneen kaulurin pienelle kullanmurulleni. 2½ v. Maija-tyttönen on päivähoidossa päivät vanhempien ollessa töissä. Lapsella on äitinsä vanha, fleecestä tehty kaulaliina. Tällä viikolla sitä eivät kuitenkaan olleet kaulaan laittaneet, koska se kuulemma osuu maahan... What? Siis eihän sitä pueta roikkumaan päällimmäiseksi, vaan aina se on ollut siellä puvun alla ja pysynyt paikoillaan nätisti. No, ei sitten, ei laiteta, ei. Villasukat, jotka neuloin tytölle jouluksi, olivat yhden pienen poikalapsen jalassa, villavaatteet oli jätetty ohuehkon haalarin alta pois, vaikka äitinsä oli ajatellut kerroksittain puettavan tarhassa ja jättänyt tuon paksumman talvihaalarin pois. Ohuempi on myös talvihaalari, mutta sen kanssa mieluusti laittaa väliin lämmintä. Pikkuneiti oli märissä vaatteissa, koska eivät löytäneet hänen kumppareitaan eteisen telineestä. Niissä on kyllä merkkinä nimikirjaimet ja siinähän ne olivat telineessä omalla paikallaan. Lätäköissä hypittiin siis ilman kumppareita ja puoleenreiteen asti oli vaatteet märkinä... Mummu oli aivan kauhuissaan!

Nyt sitten tein tuon kaulurin, jotta ei roiku mitään maata myöten. Siihen settiin tulee vielä lapasetkin, jotta saa pukea kurahanskojen alle villalapaset. Illan veivinä ompeluryhmässä oli jotain, missä on sydän ihan ystävänpäivän kunniaksi. Ja sydän tehtiin sitten kullanmurulle tähän kauluriin.

Tilkkulaatikosta fleecen jämiä

Kauluri, joss tarranauhakiinnitys takana

Vapaalla kädellä ommeltu kirjottu sydän, jossa myös tytön nimi keskellä

 

Nimen kirjoin koneella, mutta se ei näissä kuvissa oikein näy. Se on hieman lilaan taittuvaa kirjontalankaa, joka jotenkin näissä kuvissa uppoaa fleecen marjapuuron sävyyn. Tuo käsintehty kirjonta näkyy paremmin kuvissa. Kukat ja ketjupistoilla pistelty sydän näyttävät tosin nätimmiltä luonnossa, uskokaa pois!

 

Ostinpa sitten kauppareissulla itselleni ystävänpäivälahjan, sillä olen päättänyt alkaa tykätä itsestäni. Nyt siihen taitaa ollakin korkea aika, sillä olen jo mummuiässä, lähellä viittäkymppiäkin... Ehkä olisi kannattanut aloittaa jo aiemmin, mutta syystä tai toisesta se ei ole kuulunut minun tapoihini. Olen tätä Clas Ohlsonin retroradiota pidemmän aikaa jo toivonut, mutta en ole raaskinut ostaa aiemmin. Nyt sen hinta oli vain 19.90 euroa, sillä tuote on poistunut valikoimista. Tämä on neulojan radio. Siinä on neulekuviota ja se toimii meillä nyt keittiöradiona. Entinen, ruma, valkoinen pikkuradioni lähti askarteluhuoneeseen, sillä siellähän voi joskus puuhaillessa myös kuunnella jotain. Ompeluhuoneessa kuuntelen yleensä CD:ltä musiikkia tai äänikirjoja. Nyt jokaisessa huoneessa voi kuunnella tarpeen mukaan mitä tykkää! Ja ah, onhan tuo soman näköinen vekotin!

 

Tässä työtasolla se majailee

Kuvio miellyttää neulojan silmää

Käsisäädöt, ihan riittävän hyvä ääni

 

Hyvää ystävänpäivän iltaa! Kipsijalka tuli yökylään ädin ja isän hoiviin tänään!