Kesäruokaa, eli mansikoita ja rahkaa
Olen tavannut sukulaisiani, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Nämä ihmiset tunsivat äitini ja osaavat kertoa minulle paljon sellaista, mitä en äidistäni ole tiennytkään. Se on mukavaa. Tänään kävin tapaamassa minua 44 vuotta sitten hoitanutta äitini serkkua. Hän oli meillä kotona lapsenhoitajana 8-9 kk:n ajan. Jännä tunne, kun tunnetaan, eikä silti oikein tunneta. Osoittautui, että hän se vasta käsityöihminen onkin! Ja miten ihana piha, kukkia vaikka minkälaisia!
Kirjastosta löytyy kivoja äänikirjoja, kuten tässä Hirvisaaren Minä, Katariina.
Olen myös kuunnellut venäjän kurssia, sekä nautiskellut äänikirjasta, jota onkin rattoisa kuunnella yksin ollessa. Käsitöitä teen kaiken aikaa, mutta huomaan täällä vähän väliä vaihtavani työtä. Tavoitteena on tehdä vaikka mitä, joten eipä tuosta ole kummempaa haittaakaan.
Lisää isoäidinneliöitä, kun lankaa taas on...
Omat ja Maijan sukat tulossa
Vuoronperään isoa ja pientä sukkaa
Näin vähillä vesillä oltiin viime viikolla, nyt toisaalla vettä riittää
Armoton koirakuume minuun on iskenyt, vaikka tiedänkin nämä koiranhoitamisen ja -omistamisen eri puolet jo entuudestaan. Enollani on sellainen koira, jota minun on mahdoton vastustaa. Musta labradorinnoutaja on parasta, mitä koira voi olla! Minulla on elämässäni ollut niitä kaksi, joten luulen tietäväni, mistä puhun. Tämä Lysti on kerrassaan mainio pakkaus. Ulkoiluttelen sitä ja juttua meillä piisaa... Tänään tosin yllätin itseni juttelemasta poroille tuossa pihalla. Toivottavasti se ei ole mökkihöperyyden oireita...
Suloinen Lysti, joka kuljettaa minua ulkona...
Huomenna suuntaan kaupoille keskustaan ja kirppiksille myös. Mukavaa viikonloppua!
Eläimestä on aina vastuu ja paljon työtä, mutta myös sellaista iloa, jota ei aina saa edes muilta ihmisiltä. Ja onko elämän tarkoitus ylipäätään olla aina helppoa?
VastaaPoista