Maalaus- ja maalaishommia

Olen viimein saanut käyntiin sen vaihteen, jolla maalaushommia tehdään. Tykkään kovasti maalaamisesta, lähinnä siis vanhojen huonekalujen kunnostamisesta on kohdallani kyse. Miksei myös seinien maalamisesta, sekin on kyllä mukavaa. Yksi huonekin on tarkoitus tänä kesänä vielä maalata ja laittaa kuntoon.

Yksi homma, jota en saa koskaan tehtyä, on se ennen käsittelyä otettavien kuvien kuvaaminen! Mikähän ihme siinä on, sillä itse ainakin nautin teidän muiden blogeissa kovasti juuri siitä, kun on ennen ja jälkeen kuvia huoneista, tai tuunauksista. Niistähän sen muutoksen vasta näkee, mitä on saatu aikaan.

Tässä nyt kuitenkin on pari kuvaa keskelle lattiaa nostetusta leluarkusta, joka on siis tällä hetkellä työn alla. Takana näkyy kaikki mahdollinen sotku, sillä vähän on vaiheessa tuon takkahuoneen viritykset... kellastunut männyn sävy suorastaan oksettaa, mutta sitäpä ei näy enää.

 

Valmiista leluarkusta tulee siis säilytyspaikka lastenlasteni leluille, lähinnä pehmoleluthan sinne sitten sujahtavat. Kunhan tuo valmistuu, laitan lisää kuvia. Takkahuone kaikkineen on tarkoitus saada tällä viikolla kuntoon. Katsotaan, kuinka käy! Olisi kiva saada kuvata se valmiina ja laittaa teille kuvia nähtäväksi tänne.

 

 

Tässä ennen -kuvat siitä kirppikseltä löydetystä rahista, jonka tuunasin tässä hiljattain.

Rahin nykyinen ilme löytyy siis täältä.

 

Minulla on vielä tämä viikko tätä yksinlomailua jäljellä. Mies jää kohta kesälomalle ja sitten onkin päivät aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä. Kotoa lähtö on minulle aina kesällä vaikeaa, vaikka tavallaan sitä odotankin kovasti. Olen toisaalta innolla lähdössä pohjoiseen, mutta toisaalta on tosi vaikea lähteä, kun on intoa tehdä täällä kotonakin  jotain. Pihahommat, maalailut, kirppislöytöjen tuunailut, ompeluhommat ja kaikki se jää kotiin. Matkalla toki bloggaan, luen ja neulon/virkkaan, mutta silti... Isännälle taas loma ei ole mikään loma, jos ollaan kotona. Meidän nuorisosta aina joku joutuu/saa muuttaa kotiin kesällä, sillä meillä on tuo Paavo-kissa aina kotona. Paavoa pitää jonkun hoitaa, emmekä uskalla jättää taloa tyhjilleen muutenkaan. Niin paljon noita murtokoplia täällä päin pyörii joka kesä. Turvallisemmalta tuntuu, kun täällä asuu joku meidän loman ajan, niin kuin aina ennenkin.

 

Marja-aika osuu myös aika lailla tuohon reissun kohdalle, joten mansikat on saatava laitettua ennen sitä tai sen jälkeen... Mustikkaa poimin itse taas, kunhan palailen tänne kotipuoleen. Pohjoisen hillasuot houkuttavat, mutta hillojen poiminta on mielestäni melkoisen raskasta puuhaa. Ei siis ihme, että hilloilla on hintaa, jos marjaa haluaa ostaa torilta tai kaupoista.

 

Metsämansikan satokausi on nyt!

 

Marjapensaista on rastaat syöneet osuutensa. Saa nähdä, jääkö meille mitään! En kuitenkaan niitä verkkoja laita, sillä ne ovat monille eläimille vaaraksi. Esim. Siili tai linnut voivat tarttua niihin. Karviainen, joka tässä tontilla kasvoi jo ennen tämän talon rakentamista, tekee yleensä vain vähän marjoja, kun pensas kasvaa ihan koivikossa, eikä sitä ole mitenkään hoidettu.

 

Kuuntelen tässä samalla muuta touhutessani äänikirjaa. Viimeinen levy Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" -kirjasta on meneillään. Nyt täytyy kai hakea kirjastosta lisää kuunneltavaa, kun tämä loppuu. Puuhailu on mukavampaa, kun voi halutessaan myös kuunnella jotain jännittävää ja mielenkiintoista.

 

Touhukasta tiistaita kaikille! Nyt saatte varautua siihen, että arvontaa pukkaa taas pitkästä aikaa! Arpajaisvoittoa paraikaa mietitään, jotain kivaa siis luvassa taas!