Valamon kissat

Vietin kesäkuun alussa muutaman päivän siellä itänaapurissa, Valamossa. Kyseessä oli ensimmäinen Venäjän matkani, mutta toivon mukaan ei viimeinen. Menetin nimittäin sydämeni Laatokan ihanalle Valamon luostarille ja sen lukuisille sivuluostareille, eli skiitoille. Toivottavasti pääsen sinne uudelleen kesällä. Pääkirkko oli isojen rakennustelineiden peitossa, mutta sisältä täysin käytössä. Pieniin kirkkoihin skiitoissa ei kaikkiin päästetä vierailijoita, eikä naisia. Naisilla pitää olla kirkoissa huivi hiusten peittona ja hame, joka peittää polvet. Huiveja ja hameita saa lainata portilta tai kirkon ovelta.

Lada portin pielessä, paikallisväriä...

Matka alkoi täältä kotikaupungistani tilausajobussilla. Ylitimme rajan Vainikkalassa ja suuntasimme Laatokan ympäri kohti Sortavalaa. Tiet olivat surullisessa kunnossa, täynnä kuoppia ja vaarallisia mutkia. Matkalla Sortavalaan näimme teiden varsilla paljon ristejä, kukkia ja kynttilöitä. Perillä Sortavalan Seurahuoneella vietimme ensimmäisen yön. Ulkoa päin hotelli Seurahuone oli surullisen näköinen, mutta huoneet olivat juuri remontoidut, puhtaat ja raikkaat.

Sortavalasta nousimme laivaan, joka vei meidät Valamoon. Valamossa vietimme pari päivää ja yhden yön. Kuvasin paljon, silläkin uhalla, että kuvien laatu nyt on mitä on... Erityisesti kuvasin tietenkin nähtävyyksiä, kuten kirkkoja yms. mutta myös kissoja, joita kuljeksi vapaana kukkapenkeissä köllötellen ja pensaissa piileskellen.

 

 

Toisen päivän iltana suuntasimme Valamosta laivalla Käkisalmeen, jossa vietimme seuraavan yön. Käkisalmessa ehdimme käydä pienen iltalenkin ennen nukkumaan menoa, muuten kaupunki jäi tutkimatta.

Suloinen pörröhäntä, uninen ja raukea...

 

Varjossa on hyvä makoilla, tarkkailla maailman menoa...

 

 

Viimeisenä päivänä suuntasimme Viipuriin ja sieltä taas kotimaan rajalle. Ihanalta tuntui, kun mukana olleet vanhemmat ja kokeneemmat Venäjän matkaajat kajauttivat heti rajan ylityksen jälkeen laulun: "Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa..."