Minulle konserttilippu tipahti käsiini vähän yllättäen, vain muutamia tunteja ennen konsertin alkua. Eräs sukulaispariskunta ei päässytkään, joten minä menin sitten pienellä varoitusajalla heidän tilallaan. Ja olenpa totisesti tyytyväinen, että menin!
En ole koskaan aiemmin nähnyt tai kuullut Olli Mustosta ihan livenä. Se oli kyllä kieltämättä aika erikoinen elämys. TV:ssä olen joskus ihmetellyt hänen tapaansa soittaa, mutta vasta läheltä nähtynä sen eläytymisen määrän näki konkreettisesti. Mustonen tuntui elävän Prokofjevin pianokonsertto nro 2 g-molli op. 16 joka solullaan. En ole asiantuntija, mutta ymmärrän, että hän on taitava soittaja, mestari pianotaiteilijana. Mutta nuo kädet! Mustosen kädet elivät aivan kuin erillään hänestä, niiden maagiset liikkeet lumosivat niin, että tajusin tuijottavani ihan pelkkiä käsiä! Enkä ollut ainoa, joka niin teki...
Orkesteri soitti Harri Vuoren Elfenmusik -teosta ja samoin Sibeliuksen Sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82. Varsinkin Sibelius oli minun mieleeni, vaikken tätä kyseistä sinfoniaa tunnekaan.
Joskus täytyy yllättää itsensä ja lähteä ex tempore -mukaan johonkin sellaiseen, mitä ei kenties ennen ole kokenut. Konserteissa on tullut käytyä monasti, samoin oopperassa, mutta ehkä ei aivan tämän tyyppisessä konsertissa. Tykkäsin ja nautin, suosittelen!
Tämän jutun kuvat ovat internetistä, eivät omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!