Kirppiskierroksilta kaikenlaista kivaa!

Nyt kun vauhtiin pääsin, minua ei taida pidätellä enää mikään! Eli tässä postauksessa aion kiusata teitä lukijoitani kirppislöydöilläni. Kaikenlaista pientä ja kivaa on tullut vastaan, eikä pelkästään nukkeja. Olen mm. sortunut ostamaan vanhan rukin. Ja muutamia kivoja vaatteita, kengät, kosketinsoittimen, parikin hyllyä, huonokuntoisen lipaston ja myös ihanan Ikean Hemnes-lipaston löysin. Niin, samaan tahtiin tuntuu tavaraa tulevan ovesta sisään, kuin sitä lähtee kirppiksen kautta huushollista uloskin. Mies puistelee päätään, minä jaksan innostua. Eikä siinä mitään, turhakkeisiiin en sorru, vaan ostan tarpeeseen. Pitäähän joka emännällä olla rukki ja kosketinsoitin, vai pitääkö...

Tämä pitsitunika tai onko se sittenkin pusero, on yksi ihanainen löytöni.

En ole mitenkään tyypillinen pitsin käyttäjä, mutta jokin tässä lumosi.

Makuuhuoneen lipastolle oli tarve ja paikkakin valmiina.

Lipaston vetimet oli vaihdettu näihin numeroilla varustettuihin, jotka taitavat olla

samoja, joilla olen keittiössä tuunannut pienet vetolaatikot.

Viiden euron lasten kokoluokkaa oleva nojatuoli.

Ruma ja likainen kangas, mutta malliltaan nätti. Tämä tuoli sai

 kokonaan uuden ilmeen uuden verhoilu myötä.

Maijalle oma ompelukone, joka onkin pieni talo

Ompelukoneen katto aukeaa, joten sinne muutti jo kaksi pientä tyttöä.

Aivan ihastuttava ompelukirja, Tilly Walnesin Pistoksissa.

Nettikirppikseltä, ystävän ja hänen miehensä avulla Turusta Riihimäelle

matkanneena. Tästä kirjasta aion kokeilla jokaista kaavaa!

Denim-tunika, joka on vissiin vähän "last season" eli menneen talven lumia.

Mutta kun tykkään, ei muodilla niin väliä olekaan. Silitystä on kovasti vailla tämäkin.

Herkullisen pinkki Marimekon laukku, jonka kaverina kuvassa

musta sisarensa. Näille on vaan aina tilausta.

 

Tässä tämä pikainen esittelyni. Jotenkin tuntuu siltä, että kirppiksillä on nyt onnestanut ihan kivasti. Toki nyt, kun itselläni on pöytä kirppiksellä, tulee aika paljonkin sitten katseltua kaikkea kivaa. Kolme eri kirppistä kuuluu vakiopaikkoihini ja lisäksi seuraan ahkerasti muutamia nettikirppisryhmiä. Niistä mm. tuo rukki ja kosketinsoitin sekä Merrelin laukku ja ompelukirjakin.

 

Jostain syystä en saa nyt kaikkia kuvia näkyviin, joten näillä mennään kohti pääsiäisen viettoa! Jatkan kuvien etsimistä ja esittelen ne sitten joskus, kun löytyvät jostain bittiavaruudesta.

 

Rauhallista ja mukavaa pääsiäistä kaikille!

 

 

Heräisinkö jo talviunilta?

Kevät! Nyt onkin jo aika heräillä talviunilta ja alkaa toteuttaa pitkään horrostaneita unelmia ja suunnitelmia. Jostain syystä jonkin asteinen lamaannus tuntuu usein talvikaudella iskevän minuun. Nyt, kun kevättä on ollut jo jonkin aikaa ilmassa, alan pikkuhiljaa itsekin elpyä ja innostua uusista ( ja onneksi myös vanhoista) asioista. Jospa nyt, jospa viimein, jospa uskallan, jospa onnistun... Jaksan taas ihan eri tavalla aloittaa ja saattaa myös päätökseen erilaisia enemmän tai vähemmän innostavia projekteja. Kevät tuo uudenlaista virtaa arkeen, joten uusia innostuksen kohteita tuntuu löytyvän vähintään viikoittain. Se ei ole ollenkaan vierasta,  vaan tunnustan on olevani sillä tavoin rakennettu, että innostun ja lannistun tasaiseen tahtiin muutenkin. Nyt uusia asioita on tullut vastaan aika yllättäen ja innostus on herännyt monenlaiseen tekemiseen.

Blogihiljaisuus on osin ollut harkittua, osin ihan vaan väsymyksen ja kiireen piikkiin menevää. En ole vaan saanut irti käynnistellä tätä uudelleen. Nyt on kuitenkin bloginkin suhteen uutta intoa ja banneria ja ulkoasuakin voisin alkaa viimein päivittää. Kuvaamista pitäisi myös harjoitella ahkeraasti, sillä esim. tämän postauksen kuvat eivät todellakaan laadullaan lumoa ketään. Puhelimella tulee nopsasti napsittua vaan. Oikein kunnon kuvaamiseen lisääntyvä valon määrä tuokin helpotusta kevään myötä, eikö vaan.

Tutustuin hiljattain vähän niin kuin vahingossa tasmanialaisen naisen blogiin, jossa hän esittelee täydellisen muodonmuutoksen kokeneita, kierrätyksestä ja kirpputoreilta ostettuja Bratz-nukkejaan.http://treechangedolls.tumblr.com/ Olin täysin lumoutunut niiden herkästä ulkomuodosta! Tutustuessani lisää näihin nukkeihin, päätin kokeilla itsekin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että näitä nukkeja alkoi ilmestyä meillekin.

Tässä nukkeja alkuperäisissä meikeissään ja asuissaan.

Minusta nämä tyttöparat näyttävät säälittäviltä, sillä meikki on jokseenkin

irvokas ja asut jotenkin "pikkutuhmia", sellaisia siis, että eivät ole lapsille sopivia.

Meikinpoisto tapahtuu käyttämällä asetonipitoista

kynsilakanpoistoainetta. Lisäksi puhdistus eukalyptusöljyllä.

Jalat ovat vielä työn alla, sillä näiden rumat, liioitellut kengät eivät oikein

tyyliin sovi. Ne ja alkuperäiset vaatteet olenkin myynyt pois.

 

Meikittömät neitokaiset odottavat uusien kasvojen maalausta.

Se tapahtuu akryylimaaleilla.

On meille eksynyt myös neljä poikanukkea...

Poikaset ovat vähän vähemmän tällättyjä, mutta pikkupojiksi

muuttuvat nekin käsittelyssäni.

 

Telkkarin katselu on hyvää aika neuloa pieniä vaatteita.

Vaatemalliksi joutunut typykkä ei ole vielä meikeistään luopunut.

 

Tämä nukke on myös mallina, jotta ilman ohjeita neulomani

villatakki sai oikeat mittasuhteet. Tällä nukella on kevyempi meikki, sillä

se ei olekaan Bratz-, vaan Moxie-nukke.

 

Jalkojen muovaus tapahtuu käsin, joten sitä täytyy hiukan harjoitella. Löysin ohjeet netistä ja päädyin massaan, johon sekoitetaan sitä etikalta löyhkäävää saniteettisilikonia ja maissitärkkelystä. Lisäksi väriainetta sen verran, että massasta tulee ihonväristä. Jännästi muovautuvaa ainetta, joka ei vaadi Cernit- ja Fimo-massojen tapaan uunissa polttamista.

 

Nuken hiuksien suhteen olen myös kokeillut netistä löytämiäni ohjeita, joiden avulla pitäisi takkuuntunut ja kiilloton pehko saada siistiksi ja sileäksi. Niissä mm. kuuma vesi, shampoo, hoitoaine ja vauvaöljy näyttävät toimivan. Tyttösten tukat myös varmaan vähän lyhenevät monella nukella, sillä ei oikein pikkutyttöjen hiuspehkojen näköisiä ole nämä muhkeat hiuslaitteet...

 

Tätä kirjoittaessani omistan jo muutamia kymmeniä nukkeja, joita olen ostanut kirppikseltä ja netin kautta myös. Mukana on muitakin kuin Bratzeja, ihan vaan kokeilumielessä haluan nähdä, millaisia niistä saan. Kunhan kasvoja alkaa valmistua, laitan lisää kuvia aiheesta tänne blogiini.

 

Mitäpä sitä muuta kuuluisi? No, ainakin Helmi-kissani on kasvanut ja nyt on koettu jo ensimmäiset keväthurmiot, joihin kuuluu levottomuutta, kujerrusta ja mouruamista, huonoa ruokahalua ja loputonta kiinnostusta ulkomaailman tarjoamista mahdollisuuksista. Leikkausta odotellessa meidän Helmi ei kyllä ulos pääse, ettei vaan pentuja ala värkkäämään.

 

Maijan barbileikkien keskellä nukkuu kissaneiti Helmi

Tottahan se päivällä nukuttaakin, kun yöt riekkuu...

 

Kovasti olisi tuota puuhaa ja kuvattavaa! Viime aikojen kirppislöydöistäni kertoilen lisää jatkossa.

Toivottavasti olette jaksaneet odotella, että tämä mummu viimein talviuniltaan heräilee, sillä itse olen ainakin jo kaivannut takaisin tänne blogini ja blogituttujeni pariin. Lupaan myös lukea ja kommentoida seuraamiani blogeja jatkossa taas ahkerasti. Nyt olen taas vauhdissa ja vireessä, eikä elämisen riemua voi mikään estää. Palaillaan pian ja kuulostellaan, mitä kaikkea uutta tänne taas kuuluukaan.

 

 

 

 

 

Sukkaa pukkaa aina vaan!

Taas on tullut neuloskeltua. Joku kumma draivi tässä tuntuu olevan päällä, kun on koko ajan kudin kädessä, kun vaan sohvalle istahdan. Tokikaan en kovin paljoa sohvalla istuskele, kun on tuota muutakin touhua niin reippaasti tarjolla. Salilla olen yrittänyt käydä säännöllisesti ja ulkoiluakin harrastaa, mutta kummasti vaan ompelut ja muut käsityöt vetävät puoleensa.

Tässä siis viimeksi valmistuneita:

Maijan polvisukat, koko 25, Nalle-lankaa

Kerttu-sukat, 7 veljestä -lankaa

Olga-sukat, 7 veljestä

Maaria-sukat, 7 veljestä

Nyt on työn alla jo parit muutkin sukat. Haastellista tuo kuvaaminen näin pimeällä, mutta sohvalla tuntui valo riittävän. Kissoista pienempi, Helmi, toi sitten siron tassunsa kuvaan myös.

Työn alla olevia sukkia on kahdet, miehelle harmaata

Regia Active -langasta ja itselle kirjavaa Step-langasta

Pian on tulossa myös vauvaneuleita ja vauvanvaatteita ommeltuinakin, sillä "serkkutyttö" odottaa esikoistaan ja olen saanut ilon ja kunnian valmistella vauvalle kaikenlaista kivaa! Ihanaa odottaa mukana vauvoja, joiden syntymästä saa iloita, vaikkeivat ihan omaan perheeseen tulekaan. Pikkuisia meillä itsellä ei juuri nyt ole, kun tuo mummun rinsessakin on jo yli 3 v. Jatkossa toivottavasti joskus tulee lisää vauvoja eli lapsenlapsia odotellaan innolla lisää.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa vaihtelevissa säissä!

 

 

Uusi vuosi ja jälleen kerran - uudet kujeet

Mitäpä sitä voisi tässä vuoden aluksi muutakaan, kuin toivotella kaikille teille ihanille blogini lukijoille oikein hyvää alkanutta vuotta 2015! Tämä vuosi on lähtenyt minun kohdallani käyntiin vauhdikkaasti, sillä kuinka ollakaan, olen taas kerran hurahtanut noihin käsityöpuuhiin oikein kunnolla. Välillä tuntui, ettei neulominen iske, mutta nyt se sitten tulee taas uniinkin, kun tekisi mieleni yötä päivää neuloa... On vähän maaninen olo, kun tänä vuonna on valmistuneita sukkapareja nyt jo kaksi ja aloitettuja sen lisäksi kaksi paria. Että jos joku ihmettelee, niin tunnustan. Olen vähän tuulella käyvää sorttia, joten innostun ja lannistun vuoron perään.

Olen mukana tuossa hauskassa haasteessa, jonka Fb:sta bongasin joskus joulukuun alussa. Löysäpipoisten JyJy-15 eli jouluyöstä juhannusyöhön neulotaan ja sinä aikana pitää tulla 20 valmista työtä. Niiden täytyy olla vähintään 100 g/työ, joten ihan vauvansukilla tässä ei pelata. Mutta lista on jokaisen jäsenen oma ja sitä pitää päivittää, kun jotain tapahtuu. Itse saa siis päättää, mitä tekee. Kaikki työt pitää olla aloitettu ennen 30.4., mutta se ei liene se ongelma. Sehän on helppo homma. Mutta entäs, kun niiden pitäisi juhannusyönä olla kaikkien valmiitakin?

Tässä nyt siis vuodenvaihteen saldoa:

Maariat, jotka ovat kesken, kun lanka loppui.

Apu löytyi Fb:n lankamyyntiryhmästä.

Tässä tänään aloitetut Kertut. Ihana malli!

Uusilla KnitPro Cubics-puikoilla on tosi kiva neuloa!

Oikeastaan tässä on tuo Helmi vähän vallannut alaa, mutta takana näkyy

tänään aloittamani perussukka Step-langasta.

Tässä valmiita. Olgat ovat 7 veljestä langasta ja

Broken Seedit Nallesta. Näitä olen tehnyt jo aika monet.

Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä siivosin puikkovarastoni tänään.

Tässä niitä on, ihan koko lipaston laatikko täynnä.

Lankavarastoon tuli pieni lisäys kaupungilla pyörähtäessäni.

Lumio-lankaa erään pikkumiehen lapasiin. Sitten on tuo Step, sekä uudet puikot.

Ja herkkuvärinen TeeTee Primavera, joka on silkkivillaa. Siitä on suunnitteilla huivi.

Työtapaturma, puikko napsahti kuin kuiva oksa poikki.

Liikaa voimaa?

 

Tässä piti muuten kertoilla ompelu-uutisia, mutta eihän tässä ihminen ommella ehdi, kun pitää kaiken aikaa olla nuo hiivatin puikot käsissä. Ei onnistu yhtä aikaa, vaikka kuinka suunnittelen. Huomenna, lupaan sen, siirryn hetkeksi ompelukoneen ääreen. Ja sittenhän se onkin jo töihin paluu maanantaina. Loma hupeni äkkiä, mutta mukava loma se oli joka tapauksessa. Ulkoilu jäi minimiin, mutta lapsia ja lastenlapsia olen saanut tavata ja pikkuprinsessa on ollut paljonkin täällä meillä lomahoidossa. Pojatkin olivat mummulassa yhden yön. Kiva, kun on kerrankin aikaa olla heidän kanssaan.

 

Nyt siirryn odottavien puikkojeni pariin taas. Isäntä katsoo elokuvaa ja kissat nukkuvat. Hiljaiseloa meidän perheen tapaan, sitähän tämä onneksi on useimmiten.

 

 

Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.

Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa

Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa

 

 

Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille

 

 

Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset

 

Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni

 

Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.

 

Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!

 

 

Salaisen jouluystävän kolmas paketti!

Tänään se odotti postilaatikossa. Joulupaketti, jonka oli lähettänyt salainen jouluystäväni. Tämä on se kolmas, eli kierroksen viimeinen.

Paketissa oli jouluisia koristenauhoja, karkkeja, porokoriste ja keinuva tonttutyttö. Sitten oli muutama tuikkukynttilä ja minun kahdelle kissalleni pussi kissannameja! Kiitos ihanasta paketista, Sandra!

Joulun odotusta ja lahjavalmisteluja

Tänäkin vuonna, kuten aina aiemminkin, lupasin itselleni aloittaa joulun valmistelut ajoissa. No, nyt tuo joulu lähestyy kohinalla, mutta mummuparka täällä tuskailee tekemättömien touhujensa keskellä. Kaikille läheisilleni haluan tehdä itse lahjan. Ja lapsille useitakin. Lisäksi on myyjäisiä luvassa. On myös tuo Suomen suurin joululahja -kampanja, jossa olen mukana. Olenkin ommellut niitä lastenosastolle sairaalaan meneviä lohdutus- ja rohkeuspalkinnoiksi annettavia pehmoleluja urakalla. Niin, urakalla, vaikka ei niitä vielä mitään rekkakuormallista siltikään ole.

 

Lähdin liikkeelle näistä kivoista norsuista, joita on nyt sinisenä, punaisena, pieninä ja isoina versioina. Kaava on muokattu Velhonviita-blogista löytämästäni kaavasta. Lisäksi olen tehnyt fleecen jämäpaloista tyttökissoja, joilla on fleecemekko ja -kaulaliina. Näitä on kyllä kiva tehdä ja jämäkankaillekin löytyy näissä kivasti käyttöä.

Viimeisenä käsiini tarttui pehmoinen velourpala, josta ompelin pikkupotilaille uniriepunukkeja. Ne ovat pehmeitä ja lituskoita, joten unikaverina ovat nukkujaystävällisiä. Valmiit lahjat toimitin omalla paikkakunnalla keräystä hoitaneelle ompeluihmiselle ja sitä kautta ne nyt pääsivät jakoon sairaalaan. Hyvä mieli oli palkkana näiden tekemisestä. Olen taatusti innolla mukana jatkossakin!