Valkoinen pihasyreeni

Meidän talon paikalla on aikoinaan sijainnut jonkinlainen pieni mummonmökki. Se on purettu jo aikaa ennen, kuin tontin ostimme. Vanhasta mökistä oli jäljellä muutamia tiiliä, aukkokohta metsän laidassa ja karviaispensas. Yksi kivi kivijalasta ja pihasyreeni, joka kasvoi upeana aukean laidassa.

Karviainen on nyt innostunut uuteen kasvuun ja matalaksi jyrätty syreeni rehottaa hullun lailla. Mutta, siinä on todellakin yksi mutta! Se on liila! Tahtoisin joukkoon valkoista ja myös hempeän vaaleanpunaista syreeniä. Ostinkin valkoisen taimen, mutta ymmärtämättömänä istutin sen vanhan kasvuston viereen. Se ei ole siinä viihtynyt. Hengissä on, muttei kuki koskaan. Kitukasvuinenkin se on!

Ihmettelin, mikä on vialla, kunnes jostain luin, ettei tuollainen jalostettu syreeni pärjää pihasyreenin kanssa. Ymmärrän! Hienoneiti kärsii maalaisessa ilmapiirissä, eikä suostu kukkimaan!  Nyt kysynkin, mistä saan reilua kunnon pihasyreeniä, oikein maalaisversiota valkeana ja vaaleanpunaisena tuohon jättipuskaani lisäksi? Somebody help! Jos pihassasi on ylimääräistä, voin tarjota sille rakastavan kodin! Myös mitä vaaan kivikkokasveja ja perennoita otan mieluusti kuivaan ja aurinkoiseen pihaani vastaan!

Suloista sunnuntai-iltaa

 

Tänään ulkoilimme aamupäivällä tuon mummun pikkuprinsessan kanssa täällä meidän omalla kylällä. Ihmeteltävää ja ihasteltavaa riitti alle kaksivuotiaalle runsain mitoin. Meidän oma västäräkkipariskunta pesii tuossa pihapiirissä ja näyttäytyi Maijallekin. Ihania luonnonkukkia on nyt joka puolella runsain mitoin. Perhosia, sudenkorentoja ja vaikka mitä ihmeellisiä pörriäisiäkin nähtiin.

Leikkimökkiin piti mennä leikkimään tyttösen kanssa, mutta kun avasin oven, sieltä syöksyi vastaan iso ampiainen. Ehdin nähdä ampiaispesän takakulmassa ja paiskasin oven kiinni. Tyttöä en tietenkään halunnut säikäyttää, joten äkkiä keksin jotain muuta touhua. Ensi kerraksi pitää ampiaiset hävittää ja mökki laittaa leikkikuntoon. Tämä onkin isännän heiniä, sillä minä olen allerginen ampiaisenpistoille.

Kiinanlaikkuköynnös rehottaa valtoimenaan, vielä valkoisena.

Pian se alkaa saada vaaleanpunaista väriä valkoisen tilalle.

Meidän entinen kyläkauppa lopetti toimintansa muutama vuosi sitten. Tänä kesänä siihen avattiin elintarvikekioski ja pieni kahvila tilalle. Sinne siis suuntasimme Maijankin kanssa tänään. Nuori yrittäjä, joka kioskikahvilaa pyörittää, leipoo sinne pullat itse, joten kahvia ja pullaa nautimme siinä pihapiirissä sitten prinsessankin kanssa. Tai eihän hän toki kahvia juo, mutta vesimukin ja pillin pyysimme tyttöselle. Hienoa, että saimme tänne kylälle tällaisen paikan, jossa pyöräretkeläiset ja rullaluistelijatkin voivat pitää taukoa, samoin kuin motoristit ja rekkakuskit meidän kyläläisten lisäksi.

Palautimme tyttösen kotiinsa iltapäivällä ja haimme samalla kuopuksemme kaupungista kotona käymään. Hän käy silloin tällöin syömässä, pyykillä tai muuten vaan oleskelemassa, mikä onkin kivaa vanhempien mielestä. Jälleen oli tarjolla lohta ja nyt myös ruotsalaisia uusia perunoita. Ne olivat taas kerran aika vetisiä, mutta menettelivät vihannesten ja kalan kanssa.

Nyt jatkuu yksinlomailu kotioloissa. Huomenna aion olla puuhakas ja touhuta täällä kotona omia hommmiani taas. Parissakin maalaushommassa ajattelin vähän edetä, mutta ompeluakin ehdin varmaan taas puuhailla. Ihanaa on, että saan tehdä omaan tahtiini ja pitää taukoa välillä, jos en jaksa. Pihahommiinkin toivon mukaan pääsen, jos ei hellettä enää tarvitse kärsiä... Ei tuossa jaksa oikein touhuta, jos on kovin kuuma. Mieluummin n. 20 asteen paikkeilla, ei yli, jotta voisin tehdäkin jotain.

Alkavalla viikolla suuntaan 16 kivan kaverin porukassa kohti Tallinnaa. Päiväreissu, hyvää ruokaa ja seuraa on luvassa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Perjantain perusmeininkiä

Tänään saimme täälläkin Suomen kolkassa ukkosen tuoman kunnon sadekuuron ja illaksi vielä toisenkin! Piha on siis hyvin kasteltu nyt. Samoin narulla roikkuvat pyykit ja lankomiehen pesemät matot myös. No, niistä ei niin väliä, kun ovat kyllä niin surkeasti pesty, että hän joutuu ne uudelleen pesemään. Painepesuria halusi lainata ja tuli meille pesemään mattonsa. Ei kuitenkaan hallinnut tekniikkaa ja karsean laikullinen lopputulos onkin roikkunut jo viikon pihalla...

Sain kuin sainkin siivottua tänään! Päänsärky yltyi sen verran kovaksi, että päätin perua kahvilatreffit ystävättären kanssa ja ottaa pienet unet. Ukkonen sitten herätti ja niinpä jatkoinkin siivoushommia.

Huomenna mummulaan saapuu ihan oikea rinsessa, Maikkuli nimeltään! Mummun ja papan silmäterä, kullanmuru ja pikkuinen ihme! Saamme tyttösen yökylään pitkästä aikaa!  On kivaa, kun täällä Maikkuli varmaan tapaa myös enot ja serkutkin toivottavasti!

Eilen siirsin viimeisetkin tavarat vanhalta työpaikalta uuteen! Rankka urakka kesähelteellä, mutt onneksi se on nyt hoidettu! Nyt olenkin illalla rentona sohvalla nautiskellut blogienne lukemisesta, toisella silmällä seurailin  Splashia telkkarista ja samalla nautin mansikoita ja rahkaa! Nyt ihanaa perjantai-iltaa ja mukavaa viikonloppua teille, ihanat lukijani!

Kuuma keskiviikko - mummun hikinen päivä

Mummuna olo on kyllä ihan parasta! Aamupäivästä jo menin tänään tyttären luo lapsenvahtihommiin. Tyttären lääkärikäynnin ajaksi menimme pikkuneidin kanssa puistoon, ihan siihen terveyskeskusta vastapäätä. Oi sitä pikkuihmisen riemua, kun puistosta löytyikin uusia kivoja leikkivälineitä ja jopa sellaisia kooltaan, että alle kaksivuotiaskin uskalsi niissä kiipeillä ja touhuilla. No, uskaltaahan tuo isommissakin, mutta aikuisia hirvittää, joten yleensä neiti ei itsekseen niihin pääse.  Paljon oli myös muita suunnilleen samanikäisiä pikkuisia äiteineen. Taisin muuten ollakin ainoa mummu siellä... Tunnin verran siinä touhusimme, ja äitikin palasi lääkäristä leikkiin mukaan.

Kävimme sitten Willassa ostoksilla. Tai no, tytär kävi, me vaan pikkuneidin kanssa katselimme.... Neiti tosiaan käyttikin tilaisuutta hyväkseen, tutkiskeli ja nappasi milloin minkäkin tuotteen käsiinsä. Koko ajan sain huomautella, että "ei oteta, katotaan vaan..." Äitinsä ostikin paljon kaikkea tarpeellista, useammastakin kaupasta. Sittenhän meillä kaikilla olikin jo vähän nälkä.

Menimme pizzalle, sopivasti lounasaikaan. Maija-pikkuinen söi pizzasta leikattuja reunoja,(lapsiparka!) kuten enonsakin pienenä. Maitoa hän oppikin juomaan pillillä, mikä on kiva helpotus kesäreissuilla, kun  pillillä on helppo juottaa lasta siististi! Kivan päivän jälkeen vein  vielä pikkuihmisen äiteineen kotiin. Kaikki taisimme olla päiväunien tarpeessa sen jälkeen.

Unieni aikana olikin ilmeisen rankka sadekuuro tullut, kastellen narulla kuivumassa olleet pyykit! No, annettakoon se anteeksi, niin vähäistä tuo sade on täällä päin nyt ollutkin! Nyt jos vielä jaksaisin, menisin pakkaamaan vanhasta työpaikasta tavarani, jotta huominen muutto onnistuu vaivatta. Huh, hellettä, sanon minä! Sateen jälkeen ilma on kenties hiukan raikkaampaa, mutta lämpöä piisaa vieläkin!

Kesää ja kesäpuuhia

Opettajan ammatissa on paljon ihania puolia. Ei suinkaan vähäisin niistä on tämä ihana kesäloma! Lauantaina koulut siis päättyivät, kyyneliin ja itkun tyrskeeseen tällä kertaa... Tyttösilläni oli suru puserossa, kun ope lähti muille maille vierahille. Vaihdan siis työpaikkaa loman aikana ja syksyllä en enää palaa tuonne entiseen kouluuni. En suinkaan usko tuon surun kauaa tytöillä kestävän, sillä uusi mukava ope on tulossa syksyllä jatkamaan siitä, mihin jäimme.

Minulle muutto työpaikasta toiseen on haaveiden täyttymys, mutta myös näin kesähelteillä toteutettavaksi aikamoinen urakka. Meidän luokan irtain tavara on suurimmaksi osaksi omaani, siis lähinnä kirjat kirjahyllyssä, pelit ja muut pikku tilpehöörit. Otan tietenkin ne matkaani uuteen paikkaan. Koululta koululle muutto on luvassa torstaina, joten huomenissa taidan mennä loput pakkailut hoitamaan valmiiksi. Isäntä tulee kantamaan, mutta pakkaaminen ja purkaminen ovat silti lähinnä minun hommiani, kun olen tavaroiden omistajakin...

Kotona on kuuma. Kyllä täällä nyt tarkenee, eikä lämpö luita riko, kuten sanotaan. En valita. En vaikka mieleni tekisi. Olen sellainen pohjoisen ihminen, joka on tottunut vähemmän kuumiin kesiin. Helteet ovat nykyisin myös Lapissa tuttuja, mutta itse sanoisin siinä 20 asteen paikkeilla kulkevan kipurajan. Sen yläpuolelle en lämpötiloja kaipaa. Kissa on eri mieltä. Tuossa se taas köllöttelee ihan onnellisena.

Makuualustana oppilaiden tekemä kortti!

 

Meidän kirppispöytä työllistää tietenkin omalta osaltaa nyt alkukesän aikana. Toinen viikko on meneillään ja tavaraa roudataan sinne mahdollisimman usein lisää. Nyt on taas kuorma lähdössä tänään. Olen myynyt ilokseni vanhat keittiön tuolit ja pari hyllyä, joille ei enää ollut paikkaa. Nyt olisi vielä joitain huonekaluja ja vaatetta, kenkiä yms.

 

Pihassa vielä kukkii esim. Isabellan omenapuu

 

Pihan laitto on vasta vähitellen alkamassa. En jaksa näin kuumalla olla ulkona, joten menen sinne puuhailemaan vasta illansuussa, kun hiukan viilenee. Kesäkukkia ei ole vielä hankittu, mutta toisaalta, ehtiihän niitä tässä vähän kerrallaan. Yrttien kasvatus kiinnostaa ja niihin olenkin aikonut jatkossa syventyä tarkemmin. Nyt kuitenkin palailen ompelusteni pariin ja otan muutamia ennen ja jälkeen kuvia tuunattavista jutuista. Palaillaan myöhemmin niihin sitten!

 

Ihanaa tiistaita kaikille!

 

 

 

Tää olis nyt niinku lomalla!

Tää olis niinku lomalla ja tää nauttis kovasti olostaan kotimaisemissa. Joo, niinhän se menee. Alkuloman saan nauttia omasta rauhasta, omassa kodissani ja lähinnä kissan seurastakin. Isännän loma ajoittuu tuonne heinäkuulle vasta.

Tänään kuvasin kukkia ja pihaa, jonka laittaminen on vielä pikkuisen vaiheessa. Kissaakin piti kuvata, kun se niin lokoisasti makoili nurmikolla. Ajattelin niitä kuvia blogiini tänään laittaa, mutta en sittenkään jaksanut alkaa kuvia siirtäämään. Tein sen vertan sotkua sisällä, etten kehdannut sisäkuvia kuvatakaan.

Mun ikuisuusprojektini, ompeluhommat ja sellaiset pienet maalaustyöt odottavat ja niiden etenemisestä on luvassa kuvia tänne blogiin. Levittelin kankaita siihen malliin ympäriinsä, että jotain tarttis tehdäkin. Minulla on myös kirppispöytä, johon hinnoittelen päivittäin vähän lisää tavaraa.

Nukku-Matti kutsuu jo! Nyt riittää jaaritukset tältä illalta. Huomenissa luvassa parempaa, kuvien kera ja ilmankin. Hyvää yötä ihanaiset!

Viimein kevät on täällä!

Meidän kissakin on huomannut sen! Kevät on todellakin tullut. Paavo-kissa ulkoilee pihassa nyt mielellään ja tälläkin hetkellä makoilee varjossa Tapion pöydän, eli sellaisen matalan kuusen alla. Siellä on ikuisesti viileää,  kun se puu varjostaa kesälläkin todella tehokkaasti.

Sieltä ne ponnistelevat esiin, kaiken karikkeen seasta!

Sinivuokot ja valkovuokot kukkivat ihanasti tuossa omassa metsässä. Ojan varret ovat täynnä keltaisena hohtavia leskenlehtiä. Linnut tuntuvat laulavan niin, että todellakin huomaa niitten palailleen talven jälkeen maisemiin.

Minulla on into päällä, jälleen kerran! Kevätkö sen tekee, tiedä häntä, mutta joka tapauksessa olen nyt alkanut käydä läpi kangas- ja ompelutarvikevarastojani, lankojani ja askartelutarpeitani. Niitä nimittäin riittää. Tuossa on nyt neljä muovikassillista lähdössä kierrätyskeskukseen ja kolme kassillista vien koululle lasten käyttöön. Silti itselle jää vielä liikaakin.

Eilen kävin illalla nopealla visiitillä ystäväni Annen luona. Anne on ollut aiemmin innokas käsityöihminen, mutta nykyisin hän ei enää juurikaan ompele. Joten arvaahan sen, miten siinä kävi... Minulle tuli kaksi Ikean kassillista uusia kankaita, lähinnä paloja. Annelta löytyi myös tässä alla kuvassa näkyvät ihastuttavat kirjainpussukat. Ne sopivat hienosti tulevan ykkösluokkani tarpeisiin. Kun uusi kirjan tulee eteen aapisesta, voimme yhdessä kurkistaa aakkospussiin ja katsoa, mitä kivaa sillä kirjaimella alkavaa sieltä löytyy... Esim. k-kirjaimesta voisi löytyä pieni kissa, koira, kynä, kortti, keksejä jne. Lisäksi Anne luopui alkuopetukseen tarkoitetuista kelloista, peleistä, muutamista kirjoista, Multilink-palikoista yms. Ja meillehän ne nyt muuttivat, toistaiseksi. Kun syksyllä aloitan uudessa luokassani, vien tietenkin kouluun tarkoitetut tarvikkeet sinne. Kesän ajan varmaan varastoin ne täällä kotona. Ja isäntä tykkää... Hänen mielestään vaimon ei pitäisi käyttäytyä kuin hamsteri, mutta minkäs teet...

Tässä pieni vilautus Annelta saaduista kankaista

 

Tässä Annen ompelemat aakkospussit, jotka ovat aivan ihanat!

Äsken sattui muuten koominen juttu! Poikanen oli tullut meille tänne kylpemään. Hän käy meillä pyykillä ja kylvyssä ehkä noin kerran viikossa. Kotonaan hänellä ei ole ammetta, josta hän kovasti tykkää. Poika laittoi pyykkejään koneeseen ja muisti, ettei ollut ottanut puhtaita mukaan kylvyn jälkeen päälle puettavaksi. Paita löytyi, samoin sukat, sillä aina välillä hänen puhtaita pyykkejään on jäänyt tänne. Ei kuitenkaan löytynyt boksereita. No, äkkiä vaan kangasta, kaavat oli valmiina jo vuosien takaa kansiossa. 10 min. ja pojalla oli äidin tekemät bokserit valmiina. Ne saivat kovasti kehuja, olivat kuulemma tyylikkäät... Näin se käy, kun ei turhia aikaile!

Mukavaa alkanutta viikkoa taas kaikille teille ihanille lukijoilleni!