Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

torstai 15. toukokuuta 2014

Babylippis ja nukenvaatteet

Kun kuopukseni oli vasta reilun kuukauden ikäinen, hän sai isoveljeltään Kuusamon tuliaisena pienenpienen babylippiksen. Lippis on tehty joustofroteesta ja sen valmistaja on tanskalaismerkki nimeltä Pippi. Aivan kertakaikkisen hellyttävä oli tuo meidän nuoriherra silloin ekana kesänään tämä pikkuinen lippis päässä! Olemme sitä aika ajoin pyöritelleet ja ihmetelleet, miten tuo miehen nyrkkiinkin liian pieni päähine on voinut nyt jo aikuiselle pojalle aikanaan edes sopia. Nyt taas kaivoin sen esiin ja aloinkin piirtää sen mukaan kaavaa uusille pikkulippiksille. Malli on hyvin yksinkertainen, mutta ajattelin laittaa siihen ohjeet blogiin lähipäivinä, kunhan teen kokeilun ja kuvaan ompeluvaiheet ensin.

Joustislippis vauvanuken päässä

Resori ja lippa, lipan voi myös nostaa ylös.
 
Itse lippis on nyt kuvattu tosiaan tyttären vanhan vauvanuken päässä, joten ihan nukenvaatekokoinen se oikeastaan on. Kokonumero on 60 eli senttikoko vauvalle, ei tietenkään päänympärys... Vauvanuken esiin ottaminen aiheutti nyt myös sen, että taidanpa ommella vähän vauvanuken vaatteita taas pitkästä aikaa. Tämä haalari on tehty jo aiemmin, ei siis ole uusi. Siinä on käytetty MuotiMuksu -lehden kaavaa. Muotimuksuhan oli Ottobren edeltäjä, aikoinaan sitä teki samainen Studio Tuumat, joka sittemmin alkoi Ottobren julkaisemisen. Muotimuksua julkaisi joku muu taho jonkin aikaa, mutta se ei enää tainnut oikein myydä,  kun se aika pian katosikin markkinoilta.

Nukenhaalari n. Baby Born-kokoiselle nukelle
 
Tämä kaava oli kuin olikin minulla vielä tallessa, joten tällä syntyy nyt lisää vaatteita. Tässä on ommeltavat nepparit, mutta joihinkin olen laittanut vetoketjun tai tarranauhan, riippuen siitä, mitä kulloinkin löytyi varastosta. Neppien kiinnitys ei ihan pieneltä onnistu, mutta tarranauhan kyllä. Vetoketjukin toimii jo varsin pienellä leikkijällä. Haalarissa on vuorina joustofroteeta, mutta senhän voi vuorittaa trikoolla, fleecellä tai vaikka ihan puuvillakankaallakin. Hupun reunaresori on pienten leikkijöiden käsissä jo hiukan saanut kyytiä. Umpinaiset potkuhousulahkeet ovat ihan toimivat nukenvaatteessa, sillä irtotöppösten pukeminen ja niiden tallessa pysyminen voipi olla hiukan haasteellista... Jos joku on kiinnostunut tästä kaavasta, sen saa kyllä minulta.
 
Loppukevennyksenä laite, jonka mies löysi meidän pellon reunasta kaadetusta puusta. Siinä lukee Vaisala ja Radiosonde. Tutkimme asiaa netistä ja tämä on ilmeisesti säähavaintopallosta irronnut laite, joka mittailee erilaisia asioita, kuten ilmanpainetta, kosteutta jne. Minulla jo villi mielikuvitus teki tepposet ja aloinkin vitsailla, että NSA, CIA ja KGB haluavat tietää, mitä tälläinen tavallinen pariskunta tekee vapaa-aikanaan. Ystävä kehotti laittamaan kaikki neulemallit piiloon, etteivät vaan urki niitä! No, Vaisala sanoo, että tämän voi pitää tai hävittää elektroniikkaromuna, mutta akku on irrotettava ja vietävä kierrätykseen. Se siitä jännitysmomentista! Ei kukaan taidakaan urkkia elämäämme...

Vaisala Radiosonde ja piiiiitkä nailonlanka, jolla se puussa roikkui...
 

P.S. Muistathan osallistua arvontaani, jonne pääset esim. tästä! Osallistua voit 19.5. saakka.
 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Owl Princess ja kuningatarfiilis

Tänään sain äitienpäivän kunniaksi luokseni kaksi lapsistani. Lisäksi pikkuprinsessa tuli mummua tervehtimään, kun oli toiset isovanhemmat tavannut isänsä kanssa. Oli mukava päivä! Vielä yksi lapsi morsiamineen tulee huomenissa, joten sitten ovat kaikki taas käyneet. Tosin käyväthän he muutenkin, kun samalla paikkakunnalla kaikki asumme. Tuolle meidän pikkuprinsessalle olin tehnyt niitä pikkupöksyjä ja ainakin näytti siltä, että kangas oli hänelle mieluisen hempeä. Lisäksi ompelin eilen Owl Princess -kaavalla (Ottobre 1/2014) kokeeksi ensimmäisen tunikan. Ihan kiva siitä tuli, laitettiin saman tien päällekin ja kuvattiin! Kotona sitten pikkuneidillä oli pikkuhousujen sovitteluun paremmin aikaa. Ehkä pian kuulen, oliko koko hyvä ja saanko laittaa sen tehtaan pyörimään...

Tässä on uusi tunika, koko 92 cm

Barbien mekot tosin ovat paljon kiinnostavammat...
 
Aamusella isäntä nousi kahvinkeittoon, mitä ei kyllä kovin monena päivänä vuodessa tee. Äitienpäivänä tosin aina, mutta muuten ehkä kolmesti vuodessa.. Kiva kuitenkin, kun edes silloin. Sain lahjaksi sen Wilhelmiina Halmeen kirjan, Kaikki kaunis on käsin tehty, jota olin ihastellut kirjastosta lainattuna. Olin siitä maininnut, että sen voisin haluta itsellekin, sillä tykkään sen malleista ja kuvista kovasti. Isäntä oli kuin olikin kuulolla ja osti sen! Kiitokset ihanasta kirjasta! Pääsenpä taas pian tilkkuilemaan. Siitä kirjasta löytyy useita juttuja, joita ajattelin tehdä pikapuoliin.
 
Äitiä lahjottiin, kuten joka vuosi...

Mies oli tarkkaan kuunnellut toiveeni!

Kortit ovat aina ihania, mutta kaikkein ihanimpia ovat nämä pienimpien itse värkkäämät kortit! Tämä on ihan ensimmäinen pikkuisen Maijan tekemä. Päiväkodissa oli äidille askarreltu isompi lammas ja mummu sai sitten tämän pienen lampaan! I-ha-na!

Lammaskortti, jonka hienot keltaiset koristeet prinsessa on itse tehnyt!

Luomua tummaa suklaata, kiitokset kuopukselle!
 
Meidän nuoriherra osti suklaata, ihan oman tapansa mukaisesti reilun kaupan luomusuklaata. Terveellistä ja vieläpä hyvää! Kiitokset, joku taitaa tuntea äitinsä maun aika hyvin... Sisarensa oli ostanut lahjakortin, jolla pääsen täydentämään joko kosmetiikka- tai alusasuvarastoani, jotka molemmat ovat ehkä hiukan retuperällä. Kiva, kun meillä on kuitenkin täällä nykyään tarjontaa, joten löytyy jokaiselle taatusti jotain. Ehkä kallistun alusvaatepuolelle tällä kertaa, sillä siellä osastolla olen käynyt katsastamassa jo vähän ennakkoon jotain pientä.
 
Lahjakortti kauneuden pariin, kiitos tyttärelle!
 
Äitinä olo on kyllä mukavaa, lahjoilla tai ilman! Ihan kuin olisi kuningatar, kun lahjojen kera tullaan vierailemaan! Ylimääräistä huomiota ja hyvää ruokaa, sitä oli tarjolla  pitkin päivää. 29 vuotta sitten äitienpäivänä esikoinen vielä potkiskeli mahassani. Sain sinä keväänä ylioppilaslakin ja olin nuori äiti, mutta kertaakaan en ole katunut. Minulla on ihan oikeasti kaikkein parhaat ja ihanimmat lapset! En vaihda, enkä myy! Omaa äitiäni muistin valkovuokkokimpulla, jonka keräsin hänen haudalleen. Myös mummuni sai kimpun ja anopin haudalle myös keräsimme valkovuokot, joista hänkin kovasti tykkäsi. Kukaan ei heitä voi koskaan korvata, sillä jokainen äiti on ainutlaatuinen ja korvaamaton. Ikävä on usein, mutta muistan heitä kaikkia lämmöllä.
 
Hyvää äitienpäivää kaikille  äideille!
 
 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pingviinitanssia ja pikkupöksyjä

Perjantaisin olen nyt muutaman kerran osallistunut sellaiseen ns. yllätysveiviin, jossa ideana on, että kangas tilataan täysin "sokkona". Tilaat, saat paketin ja maksat, sitten sovittuna aikana saat ommella siitä jotain ja esitellä tuotokset. Tuo Naisten päivä oli ensimmäinen tällainen,  jossa olin  mukana ja nyt sitten eilisiltana oli toinen.

Paketti tuli postissa jo ajoissa, mutta annoin jännityksen kasvaa sinne perjantaiaamuun saakka. Avasin sitten perjantaina innoissani kuoren.

Paketista paljastui kivan näköinen Pingviinitanssi-trikoo. Trikoo tuntui pehmeältä ja mukavan joustavalta, mutta sitä ei ollut kovin suurta palaa. Mietin koko ajan kuumeisesti, mitä ihmettä siitä voisin tehdä, sillä itselleni en ainakaan nähnyt sen olevan sopiva, enkä myöskään uskonut sen riittävän miehelleni esim. boksereihin. Ja sitten se välähti! Jos ei riitä isompiin, miesten boksereihin, niin onhan minulla ne pikkumiehet, mummun muruset, joille toki riitäisi! Ja niin aloin etsiä kaavaa.

 
Kaava löytyi melko nopeasti, sillä muistelin sellaiseen hiljattain lehtiä selatessani törmänneenikin. Ja lehti oli omassa hyllyssä, kuten yleensäkin. Ottobren numerossa 4/2004 oli täydellisen näköinen bokserien kaava, josta piirsin koon 122 cm, jonka kuvittelisin vielä olevan Eetu Eskarilaisen kokoa. Toki nämä pojat ovat pitkiä ja hoikkia, kuten isänsä, mutta boksereiden koko näyttäisi mielestäni juuri passelilta hoikkikselle. Ja niin aloin hommiin, tosin vasta klo 22 tienoilla varmaan, vaikka veivien ompeluaika onkin klo 21-23. Ja kun olin kaavan piirtänyt, leikannut ja kankaankin leikellyt, surisi meillä saumuri samaan aikaan, kun CD:ltä kuuntelin Dan Brownin Murtumaton linnake-nimistä romaania, jonka olen lukenut jo vuosia sitten. Nämä Brownit ovat jotenkin sen verran jänniä, että niitä on todella kiva kuunnella ommellessa. Jos et ole kokeillut, suosittelen äänikirjoja käsityön oheen. Kuin huomaamatta olen taas jo neljä ensimmäistä levyä kuunnellut.
 
 
Tässä siis eilisen veivin tuotos, bokserit Pingviinitanssista, koko 122 cm. Tuohon kuminauhan päälle eteen ompelin laatikosta löytyneen merkin, jotta ne jotenkin olisivat sellaiset "napakamman" näköiset. Ja hyvinhän se siihen sopikin. Sitten kun kerran aloitin, päätin kokeilla samanmallisia sille meidän Topias Tokaluokkalaiselle, joka on veljeään pidempi, mutta samanlainen hoikkeliini myös. Samaisessa Ottobren numerossa oli kaava pitkiin kalsareihin tällä samalla sepaluksen mallilla ja siitähän ei ollut homma eikä mikään piirtää boksereita, lyhyellä lahkeella vaan. No sitten aloin etsiä Pingviinitanssiin sopivaa yhdistettävää kangasta, ettei niistä tulisi samanlaiset kuin pikkuveljellä. En kuitenkaan keksinyt sopivaa, joten nappasin käteeni osuneen Disney-trikoon, oranssilla pohjalla Hessuja, Plutoja, Minnejä ja Mikkejä sekä jotain eläimiä, joka näytti passelilta bokserikokeiluun. Siitä tulikin minusta oikein kivat, värikkäät ja iloiset, kuten meidän pojat itsekin ovat. Näihinkin tuli vyötärölle merkki, sattuimoisin laatikosta löytyi sellainen, jossa lukee Sportswear...
 
 
Tässä veljesten bokserit valmiina! Ihan innolla odotan, että tykkäävätkö he, jotta voisin sitten  pistää pystyyn pienimuotoisen alusvaatetehtaan ja tehdä näitä lisää. Ainahan alusvaatteille käyttöä on ja näitä saa kivasti myös paloista tehtyä.
 
 
Ja kun kerran mummun pojille tuli kaavat testattua, päätin saman tien kokeilla myös meidän pikkuprinsessalle, Maijalle, joka on tyttömäinen ja tykkää kaikesta kauniista ja söpöstä. Hänelle löytyi parikin kaavaa, joita kokeilin. Tuossa alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen malli, jossa on pitsikuminauhat, on Ottobren 4/2004 numerosta, kuten boksereiden kaavatkin. Tuo oikeanpuoleinen malli on tuoreemmasta lehdestä, Ottobre 6/2013. Sen vinkkasi FB:ssa Kukka, kiitos siitä hänelle. Vasemmalla olevat ovat kokoa 86 cm ja oikealla 92 cm, mutta käytännössä  ne ovat täsmälleen samankokoiset. Testataan siis, kumpi malli on parempi ja miltä tuo koko päällä näyttää. Maija-prinsessa on niin pieni ja siro, että kaupan pikkuhousut ainakin lököttävät päällä.
 
 
Kangas, josta nämä tein, oli tilkkukoristani, eikä voisi olla tyttöselle sopivampi valinta. Samasta kankaasta on tyttärellä, Maijan äidillä, ollut yöpuku pienenä ja koska se on minusta niin sööttiä trikoota, olin säästänyt sen jämät myöhempää tarvetta varten. Tähän meni ehkä neljäsosa palasta, joten vielä riittää tarvittaessa pöksyihin lisääkin. Tai sitten pieniin paitoihin, jos sellaisia halutaan.
 
Nyt pitäisi sitten kehitellä jotain miehelleni, jolla on maanantaina syntymäpäivä. Meinasin, että jospa ompelen hänelle fleesepusakan, kunhan kaava jostain lehdestä löytyy. Sopivaa fleeceä löytyy kyllä kaapista. Nyt vaan lehtiä selaamaan ja kaavaa etsimään innolla. Mies on uppoutunut jääkiekkoon tänään, joten hän ei ompeluksista häiriinny, eikä todennäköisesti huomanne, vaikka hänelle ompelisin.
 
Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Minun äidilleni vien kukkaset haudalle huomenna!
 
 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kotitontun pipoko?

Tänään ei syntynyt ideoita, eikä muutakaan järjellistä tuntunut saavan aikaiseksi. Päätin siis ommella jotain, jolla näitä uneliaita aivojani piristäisin ja mielellään helposti. Kaipailin tuossa keväällä kevyttä pipoa, jota en silloin mukamas ehtinyt ommella, mutta nyt sitten tuli sekin tarve toteutettua.

Jostain jemmoistani löysin tätä punavalkoraitaista elastaanitrikoota, joka on pehmeää ja ryhdikästä. Leikkelin vanhasta muistista pipon, ommella surautin sen, ja reippaasti kiskaisin päähäni. Kävelin olohuoneeseen, jossa mies katseli telkkaria ja odotin kehuja... Sohvalta kuului: "Mikäs helkutin kotitonttu se täällä hiippailee?" Joten tässä se sitten on. Kotitontun pipo! By the way, pikkuprinsessalle tuli samanlainen, mutta pikkuinen. Se kuvataankin elävän mallin päässä!

Hattutukki sai esittää tässä minun päätäni.

Itse asiassa se onkin minua nätimpi!

Näin taas äänikirja viihdytti illan ajan, jotta kädet jäävät muuhun käyttöön.

Ja mitäs minä löysinkään työhuoneeni lattialta? Täällä rakennellaan jotain...
 
Keskellä viikkoa mennään taas. Kivasti uusia lukijoita on tullut mukaan viime päivinä. Tervetuloa teille kaikille yhteisesti. Muistattehan muutkin osallistua arvontaan vaikkapa tästä linkistä.
 
 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Arvonta ja ompeluksia moneen menoon

En sitten sunnuntaina ehtinytkään, joten tänään se sitten alkaa... Blogiarvontani nimittäin! Tällä kertaa palkintona on ompelemani vuorillinen kesäkassi, joka sisältää monenlaista pientä yllätystä! Kassin sisältä löytyy jotain pehmeää, jotain kovaa ja lisäksi vielä jotain hyvää. Uskoisin, että käyttöä löytyy kaikelle sille, eikä hätää, ellei löydy. Tämän voi aina viedä esim. mökkituliaiseksi jollekin tutulle tai antaa lahjaksi muuten vaan. Osallistu ja voita!




Arvonnan säännöt ovat taas samanlaiset, kuin ennenkin. Yhden lisäarvan saat Facebookissa osallistumalla. Muutoin arpoja sataa ja ropisee tähän tapaan:
  1. arpa kommenttia jättämällä. Muista laittaa yhteystiedot, jos olet anonyymi kommentoija.
  2. arpa olemalla lukija tai kirjautumalla blogini lukijaksi.
  3. arpa irtoaa linkittämällä arvontapostauksen oman blogisi etusivulle. Voit käyttää yllä olevaa kuvaa linkityksessä.
Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 19.5.2014. Muistathan kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa!

Naisten päivän setti omaan käyttöön
 
Ompelin Marianne Valolan Naisten päivä -malliston kankaista itselleni tänään tuollaisen pienen kolmiokukkaron ja kynäpussukan. Meikkipussin tein jo naistenpäivän aikaan savalaisten veivinä, eli ompeluryhmän yllärikankaasta ommeltiin silloin jotain kivaa. Nyt se sai viimein kaverit noista toisista malleista.

Kestopussukoita vihanneksille ja hedelmille

Näitä kierrätysmateriaalista, eli vanhasta valoverhosta, ommeltuja pusseja hedelmille ja vihanneksille olen tehnyt ennenkin. Nykyisin tuntuu niin järjettömän suurelta se muovin määrä, johon ostoksemme kaupoissa pakataan, että olen päättänyt yrittää omalta kohdaltani sitä vähentää. Kauppakassi mukaan, kestopussit kassiin ja mikä parasta, nämä on helppo joko huuhtaista tai sitten tarvittaessa pestä koneessakin muun pyykin kanssa. Hintaa n. 12 pussille tuli peräti 2 euroa, joten ei sekään päätä huimaa, eihän. Haastan teidät lukijani mukaan keksimään muita helppoja ja kivoja, luontoa säästäviä ja kierrätysmateriaalia käyttäviä ompeluksia. Vinkkaa kommenteissa, jos olet keksinyt jotain kivaa!


 

lauantai 3. toukokuuta 2014

Lauantai-illan kuvat kotoa

Nyt vilautan kuvissa sen eilen lupaamani valmiin työpisteen. Oi, miten kiva tässä onkaan istua koneella ja lukea blogeja, kirjoittaa omaani tai vaikka ihan jopa töitä tehdä... Näin ihanan työpöydän ääressä viihtyy mitä mainioimmin, eikä yhtään hassumpaa ole se, että saan olla itsekseni tässä huoneessa, eikä telkkarin ääni kuulu tänne. Aiemmin läppäri oli olohuoneessa, joten parannus on nyt huomattava entiseen verrattuna. Ja kyllä, edelleen haaveilen kaupunkiin muutosta, mutta nautin tästä silti nyt toistaiseksi. Pöytähän lähtee toki uuteenkin kotiin mukana!

Tässä se on!

Ja olohuoneen pöytä vapautui läppäristä!
 
Työtuoli on Ikean Jules-tuoli, mutta se on meillä pyörinyt käytössä jo vuosia. Nyt, kun vanha tuoli, joka sopii tähän pöytään, on vielä autotallissa viimeistelyä odottamassa, käytän toistaiseksi tätä. Katsotaan, tuleeko vanha tuoli vain somisteeksi, vai istutaanko siinä myös... Valaisin on myös Ikean, mutta kirppislöytö se meille on. Hintaa en enää muista, lienee jossain 6 euron liepeillä ollut. Ostin jo aikaa sitten tämän komeroon odottamaan tulevaa työpistettäni.
 
Pöydän on aikanaan tehnyt isoisäni isä, joka oli puuseppä ja taitava käsistään. Se on melko pieni ja siro, mutta tukevasti tehty ja täyttä puuta tietenkin. Laatikoihin uusin vetimet, sillä entiset eivät olleet tyyliin sopivat, vaan olivat joskus matkan varrella jo vaihtuneet. Molemmissa laatikoissa on pohjassa mustetahrat, joten päättelen, että mustepullo tai mustekynä on sinne vuotanut. Laitan kuitenkin jotain hyllypaperin tapaista näihin, kunhan löydän sopivaa.

Olohuoneen pöydällä on nyt se jo taannoin ompelemani kirppiskankaasta tehty pöytäliina. Taisipa hintaa olla kokonaista kolme euroa, joten eipä ole tuokaan iso investointi. Nyt odotan innolla ruotsalaista dekkaria, joihin olen koukussa nykyisin. Jälkimmäinen osa sarjasta nimeltä Kiinalainen, alkaa kohta. Se perustuu Henning Mankellin romaaniin. Mukavaa illan jatkoa kaikille! Ja palaillaan siis huomenna arvonnan puitteissa takaisin!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Työhuone ja viimein oma työpiste!

Huoneessa, johon tätä työpistettä olen viritellyt, alkaa olla aika kivasti valmista. Katonrajaan tulee vielä listat, jotka on jopa valittu, mutta jäivät vielä kauppaan odottelemaan noutoa. Muuten pääsin jo tuomaan tänne tavaroitani, levittäytymään vielä tähänkin huoneeseen ja valtaamaan lisää tilaa... Ja minä se olen, joka suunnittelen muuttoa pienempään asuntoon! No, nautitaan tästä sen aikaa, minkä tässä asutaan vielä. Talon myynti ei ole vielä alkanut, eikä sitä koskaan tiedä, kuinka kauan siinä sitten meneekään.

Kuvia tästä ihanasta, omasta sopestani tulee vain muutamia tässä vaiheessa, sillä kaikki kalusteet eivät ole vielä valmiina. Anopin vanhaa keinutuolia olen pikkuhiljaa aloittanut kunnostamaan, mutta sen kanssa vierähtänee vielä tunti, jos toinenkin. Lisäksi värkkäilin sellaista pikkupöytää tulostimelle alustaksi. Kunnon kuvat siis vasta sitten, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin jo vaihekuvia.

Tässä siis tyhjää huonetta, vastamaalattuine seinineen
 
 
Ihanainen työpöytäni, josta vaivalla olen poistanut oranssin maalin.
 
 

Siinä sitä pöytää vähän vaiheessa vielä

 

Takapihalla varjossa maalinpoistohommia

Keinutuolin istuin oli ruma ja kulunut!

Tässä uudelleen verhoiltu istuinosa. Kangas Pentik.
 
Hyvää viikonloppua kaikille! Viimeistään sunnuntaina käynnistyy myös pikkuinen arvonta blogissani. Muistahan kurkistaa sitäkin!
 
Henkkumaaria