Mies kyllä hiukan nikotteli, kun tarjotin tarkasteli. Sehän oli hiukan rikki, kulunut ja vähän likainenkin. No, mitäpä moisesta, totesin itsekseni, sillä voihan sen puhdistaa, liimata ja pohjamaalata, sitten vielä pintamaali ja koristelu... Eikä hintakaan ollut kuin 1,50 euroa. Ja siitä se sitten taas lähti!
Tässä lähtötilanne. Varsinkin kädensijojen kohdalta
likainen, pohja myös hiukan rasvainen, mutta malliltaan kiva!
Liimasin pohjan puolella reunassa olleen särön ihan perinteisellä,
vesiohenteisella liimalla. Muoviset puristimet riittivät pitämään
liimauksen paikoillaan kuivumisen ajan. Muista pyyhkiä mahdolliset
purseet heti, jotta liimauksesta tulee siisti!
Hioin tarjottimen kevyesti. Kannattaa hioa puun syiden suuntaisesti,
ettei tule raitoja. Hiontapölyn puhdistus oli seuraava vaihe. Sitten poistin rasvaa
ja muuta likaa puhdistusaineella, joka on liuotinpohjaista, rasvaa poistavaa.
Pohjamaalaus tehtiin pihalla, spraymaalaamalla tartuntapohjamaalilla.
Ei suinkaan pyörän päällä, mutta kuivumassa tarjotin köllötteli tarakalla katoksen alla.
Pohjamaalin kuivuttua tarkistin pinnan ja totesin sen olevan siisti.
Maalasin tarjottimen vesiohenteisella, puolihimmeällä
Helmi-kalustemaalilla. Tykkään käyttää vesiohenteisia maaleja,
jottei tarvitse kauheasti hengitellä liuotinaineita! Pinta tuli maalattua pohjasta kahdesti,
päältä kolmasti. Korjasin myös muutamia valumia, hiomalla kevyesti ja maalaamalla.
Leikkasin kontaktimuovista sablonan, jolla sain tuputeltua tarjottimeen
haluamani tekstin. Minulla on peltinen kyltti, jossa on sama teksti myös,
joten siitä sen kopioin. Vintage-intoilijallehan se on sopiva!
Tästä erottuu vain himmeästi tarjottimen pintaan liimattu kontakti.
Sekoittelin siniharmaata väriä akryylimaaleista.
Vaaleansinisen joukkoon muutama tippa mustaa ja se oli siinä!
Tuputin on myös löytynyt kirppikseltä uutena. Käytä aina paperilautasta
tms. alustaa, jonka kautta laitat maalin, jotta se ei jää könteiksi tuputtimeen.
Vinkki: hyvä tuputin syntyy vaahtomuovinpalasta, jonka työnnät esim. filmipurkkiin.
Niitä olen saanut aikoinaan valokuvausliikkeestä, mutta digiaikana voi käyttää muitakin pikkupurkkeja, esim. lääkkeistä saatavia tyhjäksi tulleita muovipurkkeja.
Kun teksti oli tuputeltu, nappasin kontaktimuovin nopeasti pois.
Luulen, että sen olisi pitänyt antaa olla hieman kauemmin, jotta
maali ei olisi lähtenyt leviämään. Mutta lopputulokseen se tekee hieman sellaista
kaipaamaani rosoa ja "vanhan tuntua", joten ei haittaa.
Ja siinä se nyt kuivuu, odotellen käyttöä. Mietin, lisäisinkö tekstin alle vielä jotain.
Leiman tai tähtiä? Saa nähdä. Jämämaali on odottamassa ilmatiiviisti pakattuna purkissa.
Nimittäin täsmälleen saman sävyn sekoittaminen on aina tuskastuttavaa.
Siinä tarjottimeni tuunaus. Tämä tarjotin on kooltaan aika reilu, joten siihen voi vaikka ulos kattaessa lastata kahvikupit, maidot ja tarjottavat. Hyvin mahtuu. Tai ehkä voin odotella kahvia sänkyyn...
Pitkä sepustus, mutta kiva jos jaksoit lukea! Vinkkejä ja mielipiteitä otan mieluusti vastaan, sillä monilla teistä voi olla parempaa tietoa ja taitoa tuunauksiin!
Mukavaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa!
Olipa kiva seurata tuunausta alusta loppuun. Tarjottimesta tuli tosi hieno. Pitääpä joskus kokeilla.
VastaaPoistaTyövaiheiden selostus oli mukava alku- ja loppukuvien lisä. Kun tarjottimelle ei ole käyttöä, niin on kaunis koristeenakin :)
VastaaPoistaHieno tuli tarjottimesta, upea!
VastaaPoista