Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

maanantai 9. syyskuuta 2013

Spiraalisukat, tiskirättejä ja Tallinnaa

Vihdoin ja viimein sain nämä spiraalisukkani valmiiksi. Aloitin viime viikolla ne, sillä hidasta, ohjeen mukaan neulottavaa mallia ei kerta kaikkiaan jaksa joka päivä tehdä. Varsinkaan, kun katson samalla telkkaria tai luen jotain tms. Tämä malli onnistuu missä vaan, miten päin vaan ja koska vaan.

Ekat Sukkasadon valmiit sukkani, ikinä...

Nämä ovat lasten kokoa, mutta muuten ei koon kanssa ole tässä mallissa kovin tarkkaa. Jos on pienet jalat, tulevat varret pitemmiksi. Isommalle jalalle tilaa muodostuu helposti ja varret lyhenevät silloin.

Omat samanlaiset sukkani, joita olen käyttänyt yösukkina
 
Tykkään tästä silkin ja villan sekoituksesta, joka on yösukkina lämmin ja miellyttävä jalalle.
 
Huomenna taas aloitetaan syksyn marttatoimintaa. Lupasin syksyn ohjelman ohella esitellä tekemiäni tiskirättejä ja antaa niihin helpot ohjeet halukkaille. Olen neulonut niitä paljon, koko lähipiirilleni varmaankin jo. Yleensä Novitan Bambu-langasta. Tänään ostin kirppikseltä Novitan Helmi-nimistä lankaa, jossa on 60% puuvillaa ja 40% bambua. Uskoisin, että tämäkin on hyvä tiskirättilanka.

Tiskirättilankaa, jota löysin tänään kirppikseltä.
 
Viikonloppuna osallistuimme JHL:n Tallinnan risteilylle mieheni kanssa. Hänen ammattiliittonsa siis, minä vain avecina mukana. Kiva reissu, mukavia ihmisiä bussilastillinen miehen työpaikalta ja monta monituista lastillista muualta päin. Sää suosi meitä, ruoka oli hyvää ja merenkäynti olematonta. Helposti merisairaaksi tulevana muistan aina arvostaa sitäkin puolta... Kävimme sunnuntaina kävelemässä vanhassa kaupungissa ja katselimme hiukan Tallinnan maratonia, jonka reitti kulki keskustan halki. Liikenne oli hiljaista, kun katuja oli suljettu. Mitään en tainnut ostaa, kun ei tullut vastaan mitään mielenkiintoista, jota olisin tarvinnut.

Kaularaudat Raatihuoneen seinältä

Kiva ovi, kuin jostain sadusta

Raatihuoneen seinustalla voisi melkein kuvitella
olevansa jossain ihan muussa ajassa.
 
Nyt piti käyttää ilta pihahommiin, mutta yllättävä vesisade sotki suunnitelmat. Ilta menikin netissä, neuloessa ja kissaa hemmotellessa. Ompeluhommiin voisin vielä hetkeksi lähteä, kun mieli tekisi niin kovin ommella. Poikanen on tilannut hedelmä- ja vihannesostoksilleen kestopusseja kierrätyshengessä. Lisäksi boksereita pitäisi kuulemma hänelle tehdä, kun äiteen tekemät on maailman parhaita. (Niin, siinäs kuulitte!) Pikkupojille pitäisi ommella paitoja, itselle tarvitsisin vaikka mitä vaatetta. Kesken on ihana punainen takki syksyn koleuteen, jota kyllä vielä ei ole täällä päin nähtykään.

Mukavaa alkanutta viikkoa, ystävät hyvät!
 
 

2 kommenttia:

  1. Tiesitkös jotta tuon sukan mallin nimi on unisukka. Tuollaisia sukkia on aikanaan sotaiakaan kotijoukot tehneet rintamalla oleville sotilaille puuvilla langasta. Kantapäättömänä mallina ne sit pystyi antaamaan rintamalla eteenpäin jos itse pääsi kotiin tai lämpimämpiin hommiin :) mieki noita tehnynnä useammat ja on ne vaan kivat.

    VastaaPoista
  2. Unisukka nimeä en ole nähnyt näille missään, mutta kuten kerroinkin aiemmassa postauksessani, löysin tämän mallin Talvisodan alkuaikojen Emäntä-lehdestä vuodelta 1939. Siinä juuri toivottiin naisten neulovan sotilaille näitä sukkia, kun koko sopii kaikille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!