Olen nukkehullu, tunnustan sen! Olen myös nukkekotihullu, mutta nukkekotia minulla ei vielä ole. Jo vuosia sitten meidän paikkakunnan kansalaisopistossa järjestettiin marttanukkekurssi, jolle lähdin mukaan oikeastaan marttanukkeja sen kummemmin tuntematta. Tein siellä kurssilla ensimmäisen nukkeni, joka on alkuperäiseltä nimeltään Marja. Kutsun sitä kuitenkin Helmi-Kaisaksi.
Minun Marjallani ei ole sitä perinteistä punavalkoista asua.
Hänellä on huovutettu lierihattu ja ruutumekko pitsikoristein.
Sen jälkeen olen osallistunut Benita Suomen vetämälle marttanukkekurssille Järvenpään seurakuntaopistolla ja kotona olen sittemmin värkkäillyt nukkeja itsekin. Minulla on useita marttanukke-reproduktioita, siis vanhan mallin mukaan tehtyjä, uusista kipsivaluista tehtyjä nukkeja. Niiden kasvojen piirteet ja toteutuksen yksityiskohdat pyritään tekemään vanhan mallin mukaan. Näillä on siis paperimassan ja kipsin seoksesta muotilla valettu pää ja joillain myös kädet ja jalkaterät. Päät hiotaan, gessotaan ja maalataan itse. Niiden värityksessä ja ilmeissäkin pyritään noudattamaan alkuperäistä mallia mahdollisimman tarkasti Muuten vartalo ommellaan kaavojen mukaan kankaasta ja täytetään tiukkaan sahanpuruilla. Joidenkin kotoa tai mummulasta voi vielä löytyä näitä ihan alkuperäisinäkin. Vanhoja nukkeja keräillään ja niillä on aika paljon hintaakin, joten en ole ainakaan vielä sellaisiin sortunut. Nukkejen vaatetusta täytyy tietenkin myös värkätä, sillä eihän nämä kivoja ole ilman vaatteita...
Tässä oikealla Aino ja vasemmalla Pikkusisko. Keskellä häveliäästi kangasruusukkeen taakse piiloutunut nakuneiti, joka on nukketaiteilija Merja Schüttin muotoilema, messuostos vuosien takaa.
Alunperin martat keksivät joskus 1900-luvun alussa idean kotona valmistettavista nukeista. Tarkoituksena oli tarjota kotona työskenteleville perheenäideille mahdollisuus omien lisäansioiden hankintaan.Marttojen aloittama nukkehanke laajeni vähitellen niin, että Turun Martta-nukketeollisuus
oli lopulta yksi maamme tunnetuimmista ja pisimpään toimineista
nukenvalmistajista. Nukkela toimi 70 vuoden ajan Turussa. Nykyisin mm. Turun kaupunginmuseolla on hieno nukkekokoelma. Samoin eri leikkikalumuseoissa löytyy näitä nukkeja, jotka on valmistettu nykyisinkin käytetyillä menetelmillä jo sata vuotta sitten tai myöhemmin.
Tällä nuorella herralla, Matilla, on ruutupaita ja lappuhaalarit,
sekä tuollainen Pertsa ja Kilu-tyyppinen pieni tupsupipo takaraivolla.
Minulla itselläni on mm. Aino, Sisko, Matti, Pikkusisko, Pipsa-vauvanukke, sekä Pula-Bebe. Pula-Beben nimi tulee siitä, että kun kaikesta oli pulaa, ei ollut varaa valmistaa hienoja Bebé-nukkeja mohairperuukkeineen. Tehtiin siis muuten hyvin samanoloinen nukke, jonka hiuksetkin oli valettu pään valun yhteydessä kipsin ja paperimassan seoksesta. Minulla on kesken vielä muutamia nukkeja, mutta pikkuhiljaa, kun niitä valmistuu, laitan kuvia uusista nukeistani.
Täältä löydät lisää tietoa marttanukeista.
Marttanukkejen tyyppisiä nukkeja olen tehnyt myös muita.
Sirpa Ala-Louko valmistaa nuken päitä, joita voi ostaa yhdessä tarvikepaketin kanssa. Sirpan nukeista olen tehnyt mm. Ailin ja kaksi pienempaa nukkea, Oili ja Oskarikohan sen parin nimi oli. On myös suloinen vauvanukke, joka odottelee syntymäänsä tuolla askarteluhuoneessa vielä. Lisäksi nyt on tekeillä lottapukuinen naisnukke. Pienen lottapuvun ompeluun ei paljon kangasta mene, mutta näpertelyähän se on...
Tässä Aili, joka on myös ilman vaatteita vielä.
Kunhan alushame ja pöksyt sekä mekko valmistuvat, näytän kokonaisuuden.
Mitäs tykkäätte? Minä olen niin lääpälläni näihin nukkeihin, että tekisi mieleni hankkia taas uusia päitä. Isäntä osoitti oma-aloitteisuutta ja tilasi ihan itse Sirpa Ala-Loukolta pari nukkepakettia, jotta pääsen harrastustani taas touhuamaan. Siispä lisää kuvia jonain toisena päivänä nukkelastani taas.
.jpg)
